E
Enttententten
Vieras
Pitkä avioliitto maistuu puulta, olen yksinhuoltaja vailla virallista yksinhuoltajan statusta ja tukia, eikä seksielämää ole ollut moniin vuosiin koska toista ei kiinnosta vaikka sanookin rakastavansa minua. Yritän rakastaa mutta en rehellisesti sanottuna onnistu, kaikki fyysinen veto väliltämme puuttuu enkä ole enää pitkiin aikoihin edes jaksanut yrittää saada häneltä, olen lopen turhautunut tilanteeseen. Perheen takia kuitenkaan en ole eronnut, lasten takia yritän viritellä oikeanlaista tunnelmaa kotana vaikka tunnenkin sen olevan feikkiä ja todella ontuvaa ja vaillinnaista siihen, mitä oikeasti toisiaan rakastavilla puolisoilla olisi. Nyt sitten olen rakastunut vanhaan tuttavaani, jota silloin tällöin harvakseltaan tapaan työhön liittyen, ollaan flirttailtu ja seurusteltu ilta yhdessä, mutta sen pidemmälle ei ole menty eikä yhteyttä pidetä väliaikoina. Mitä minun pitäisi tehdä, tuntuu että oma elämä (siis rakkauselämä) jää elämättä ja siltä osin elämä valuu hukkaan....! En haluaisin elää ilman rakkautta loppuelämääni! Ero -se on mielestäni oikea ratkaisu, jolla saisin taas tunne-elämäni kuntoon vaikken koskaan enää parisuhteessa eläisikään. Platoninen suhde - mies etäällä kotisohvalla ja konkreettisesti pitkiä aikoja ei enää maistu hyvältä! Auttakaa kokeneemmat ja viisaammat, please!