Ero vauva- /taaperoperheessä

[vierailija]

Jos vanhemmat, joilla on pieni lapsi ja lapsen yhteishuoltajuus, eroavat, niin miten huoltajuusasiat järjestyvät. Oletetaan, että erossa vauva tai taapero jäisi äidilleen. Äidistä tulisi siis lapsen lähihuoltaja, yksinhuoltaja, mikä lie onkaan oikea termi. Äiti ja pieni lapsi muuttaisivat toiselle paikkakunnalle kuin millä isä asuu. Lapsen olisi tarkoitus pitää yhteyttä isäänsä erosta huolimatta, isä saisi tapaamisoikeuden? Miten se käytännössä järjestyisi? Joutuisiko pieni lapsi, vauva tai taapero, matkustamaan joka toinen viikonloppu isänsä luokse yökylään? Kuka olisi matkoista vastuussa? Voisiko julmasti olettaa, että niin pieni lapsi pakotetaan olemaan erossa äidistään, joka on koko ajan ollut lapselle varsinainen, primaarinen hoitaja? Entä jos isällä on mt-ongelmia, voiko hän saada ollenkaan tapaamisoikeutta?

 

[vierailija]

Pääsääntö on se että lapsi voi olla erossa pääsääntöisestä hoitajastaan yhden yön per ikävuosi. 1 vuotias siis esim la-su vaikka jokatoinen viikko. Alle yksivuotiasta taas ri tarvi yöksi antaa hoitoon jos toinen vanhempi ei siihenkään saakka ole öitä hoitanut, vaan silloin tapaavat päiväseltään.

Kuljetus ja se kustannukset on etävanhemman vastuulla mutta useinhan noista sovitaan esim niin että kumpikin ajaa puoleen väliin ja lapsia vaihdetaan siinä.

Voit vaatia valvottuja tapaamisia jos epäilet ettei toinen vanhempi selviydy lasten kanssa. Tuomioistuin sitten päättää mitä tehdään.

 

[vierailija]

Isällä on oikeus lapsen tapaamiseen siinä missä sinullakin. Tarvitset myös isän luvan paikkakunnan vaihtoon jos teillä on yhteishuoltajuus. Tapaamiset sovitaan lastenvalvojalla.

 

[vierailija]

Jatkoa edelliseen, Suosittelen todella lämpimästi hyvien välien säilyttämistä mahdollisuuksien puitteissa,, helpottaa elämää huomattavasti ja on lapsen etu. Isän ei ole pakko suostua satunnaisiin yhden päivän näkemisiin vain koska sinulla on eroahdistus lapsesta. Itse olen elänyt tuon saman ja kaikki meni, ja menee, hyvin, isän ja minun välit hyvät ja lapsi viettää isällään joka toisen viikonlopun pidennetysti kunnes aloittaa koulun. kuljetukset hoidetaan puoliksi, toinen vie ja toinen tuo. Lastenvalvoja jopa sanoi asioita sovittaessa että voihan myös isä olla lähivanhempi, tämä kylmäsi sydäntäni jo ajatustasolla eikä isä onneksi tällaista järjestelyä toivonut, mutta sitä vaan että realiteetit nykyajan tasa-arvoyhteiskunnassa ovat sellaiset että isä todella on tasan yhtä tärkeä kuin äitikin enkä usko että saat rajoitettua tapaamisia noin minimiin ilman tosi painavaa syytä.

 

[vierailija]

Isällä on oikeus lapsen tapaamiseen siinä missä sinullakin. Tarvitset myös isän luvan paikkakunnan vaihtoon jos teillä on yhteishuoltajuus. Tapaamiset sovitaan lastenvalvojalla.

Jos ero tapahtuisi, niin haluaisin kyllä että lapsi tapaisi isäänsä. Siitä ei ole kyse. Lapsen kanssa pärjääminen mietityttää, mt-jutut + muuta. Öitä ei ole lapsen kanssa koskaan ollut yksin. Näin pientä en uskaltaisi jättää yöksi yksin isänsä kanssa. Isomman lapsen kyllä.

Eikö ole lupa muuttaa työn, toimeentulon perässä toiselle paikkakunnalle? Lähemmäksi omia vanhempia, joista olisi apua lapsen kanssa? Toisin kuin lapsen isästä tai hänen perheestään.

 

[vierailija]

Ensimmäisen vierailijan kommenttiin lisäisin, että lapsen "pääsääntöiseksi hoitajaksi" katsotaan tässä tapauksessa sekä isä että äiti koska on yhteishuoltajuus, eikä näinollen tuolla yö/ikävuosi-teorialla ole mitään painoarvoa asiaa ratkaistaessa.

 

[vierailija]

Pääsääntö on se että lapsi voi olla erossa pääsääntöisestä hoitajastaan yhden yön per ikävuosi. 1 vuotias siis esim la-su vaikka jokatoinen viikko. Alle yksivuotiasta taas ri tarvi yöksi antaa hoitoon jos toinen vanhempi ei siihenkään saakka ole öitä hoitanut, vaan silloin tapaavat päiväseltään.

Kuljetus ja se kustannukset on etävanhemman vastuulla mutta useinhan noista sovitaan esim niin että kumpikin ajaa puoleen väliin ja lapsia vaihdetaan siinä.

Voit vaatia valvottuja tapaamisia jos epäilet ettei toinen vanhempi selviydy lasten kanssa. Tuomioistuin sitten päättää mitä tehdään.

Näin minäkin asian järkeilisin. Äiti on tässä tapauksessa ollut vauvan pääasiallinen hoitaja koko ajan, isä ei ole ollut lapsen kanssa kaksin juuri koskaan. Jopa vierastaa pahasti isäänsä, sekin kertoo jotain, vaikka sitä ei tässä huomioidakaan.

 

[vierailija]

Jos ero tapahtuisi, niin haluaisin kyllä että lapsi tapaisi isäänsä. Siitä ei ole kyse. Lapsen kanssa pärjääminen mietityttää, mt-jutut + muuta. Öitä ei ole lapsen kanssa koskaan ollut yksin. Näin pientä en uskaltaisi jättää yöksi yksin isänsä kanssa. Isomman lapsen kyllä.

Eikö ole lupa muuttaa työn, toimeentulon perässä toiselle paikkakunnalle? Lähemmäksi omia vanhempia, joista olisi apua lapsen kanssa? Toisin kuin lapsen isästä tai hänen perheestään.

Isän suostumuksella kyllä. Meille kävi niin että osoitteenmuutosta tehdessä isälle lähetettiin lomake jossa kysyttiin hyväksyykö paikkakunnan vaihdon. ikäväkyllä yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä ettet sinä tee mitään lapsen elämää koskevia päätöksiä yksin. Isä saattaa tässä kohtaa esim vedota siihen ettet muutettuasi aio antaa hänen tavata lastaan kuin päivisin harvoin joskus. niin se ei onnistu

 

[vierailija]

Jos sinä pystyt lastenvalvojalla todentamaan isän mt-ongelmat ja sen, että lapsi vierastaa ja isä allekirjoittaa tämän, niin totta kai se huomioidaan mutta jos isä vastustaa vähääkään, menette oikeuteen eikä sinulla ole asian käsittelyä edeltävänä aikana oikeutta lähteä lapsen kanssa pois. Lastenvalvojan luona sovitaan asioita, hän on virallinen valvoja. Riitatilanteissa oikeuteen. Lastenvalvoja ei kenenkään puolesta päätä miten tehdään.

 

[vierailija]

Isän suostumuksella kyllä. Meille kävi niin että osoitteenmuutosta tehdessä isälle lähetettiin lomake jossa kysyttiin hyväksyykö paikkakunnan vaihdon. ikäväkyllä yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä ettet sinä tee mitään lapsen elämää koskevia päätöksiä yksin. Isä saattaa tässä kohtaa esim vedota siihen ettet muutettuasi aio antaa hänen tavata lastaan kuin päivisin harvoin joskus. niin se ei onnistu

Olinpa siis sinisilmäinen, kun muutin viimeisilläni raskaana mieheni kotipaikkakunnalle ja ajattelematta annoin, velvollisuuden tunnosta ja lapsen tähden, yhteishuoltajuuden. Yhdessähän tässä asutaan, yhdessä ollaan hamaan tulevaisuuteen... Nyt elämä on pelkkää miehen ja miehen suvun terrorisointia minua kohtaan. Jos eroaisimme, niin he varmasti tekisivät siitä mahdollisimman vaikean. Yrittäisivät varmasti saada lapsen huoltajuuden, mutta en usko että se mt-ongelmien takia onnistuisi. Jos onnistuisi, niin joutuisin pelkäämään koko ajan lapseni psyykkisen ja fyysisen terveyden puolesta. Sitä kai he haluaisivat.

 

[vierailija]

Isän suostumuksella kyllä. Meille kävi niin että osoitteenmuutosta tehdessä isälle lähetettiin lomake jossa kysyttiin hyväksyykö paikkakunnan vaihdon. ikäväkyllä yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä ettet sinä tee mitään lapsen elämää koskevia päätöksiä yksin. Isä saattaa tässä kohtaa esim vedota siihen ettet muutettuasi aio antaa hänen tavata lastaan kuin päivisin harvoin joskus. niin se ei onnistu

Jos isä ei olisi allekirjoittanut tätä lomaketta, meidän osoite ei olisi siirtynyt vanhalta paikkakunnalta minnekään ja yritä siinä sitten uutta alkua. Yhä vain painotan että jos sinulla on pienikin epäilys siitä ettet tule saamaan yksinhuoltajuutta, säilytä mahdollisimman hyvät välit isään niin pääset helpommalla. Teillä on kuitenkin tiedossa vielä liki 2 vuosikymmentä jolloin kaikki lapseen liittyvä päätetään yhdessä ja isällä on mahdollisuus tehdä asioista hyvin hankalia.
Ja ne lapsen ja isän oikeudet toisiinsa. Yhtään tätä tilannetta (tai omaa isääni) tuntematta en voi liikaa painottaa näiden tärkeyttä.

 

[vierailija]

Jos sinä pystyt lastenvalvojalla todentamaan isän mt-ongelmat ja sen, että lapsi vierastaa ja isä allekirjoittaa tämän, niin totta kai se huomioidaan mutta jos isä vastustaa vähääkään, menette oikeuteen eikä sinulla ole asian käsittelyä edeltävänä aikana oikeutta lähteä lapsen kanssa pois. Lastenvalvojan luona sovitaan asioita, hän on virallinen valvoja. Riitatilanteissa oikeuteen. Lastenvalvoja ei kenenkään puolesta päätä miten tehdään.

Kyllä se olisi todennettavissa.
Mikä tässä koko jutussa on ristiriitaista, niin uskon että isä kuitenkin kykenee rakastamaan lasta ja minä haluan että lapsellani on isä. Mitä minä siis haluaisin? Erota ja muuttaa lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle, mutta haluaisin myös että lapsi kykenee luomaan suhteen isäänsä. Haluaisin, että hän tapaisi isäänsä ensin päiväseltään ja sittemmin alkaisi olla myös yökylässä. Totta kai isä saa olla mukana lapseen liittyvässä päätöksen teossa. Päävastuu ja -työ arjen pyörittämisestä ja lapsen hoitamisesta olisi kuitenkin minulla. Enkö saisi siis asua lapsen kanssa siellä, missä se meille olisi helpompaa? Muuttaisin omien vanhempieni lähettyville, siellä olisi myös minulle hyvä koulutustani vastaava työ. Välimatka on tuntuva, mutta ei mahdoton. Puolimatkaan ajo puolin ja toisin voisi onnistua. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että olisin valmiimpi kompromisseihin ja yhteistyökykyisempi kuin mies ja hänen sukunsa. No, minähän se olin joka muutti synnyinseudultaan elämään muualle toisten mieliksi.

 

[vierailija]

Olinpa siis sinisilmäinen, kun muutin viimeisilläni raskaana mieheni kotipaikkakunnalle ja ajattelematta annoin, velvollisuuden tunnosta ja lapsen tähden, yhteishuoltajuuden. Yhdessähän tässä asutaan, yhdessä ollaan hamaan tulevaisuuteen... Nyt elämä on pelkkää miehen ja miehen suvun terrorisointia minua kohtaan. Jos eroaisimme, niin he varmasti tekisivät siitä mahdollisimman vaikean. Yrittäisivät varmasti saada lapsen huoltajuuden, mutta en usko että se mt-ongelmien takia onnistuisi. Jos onnistuisi, niin joutuisin pelkäämään koko ajan lapseni psyykkisen ja fyysisen terveyden puolesta. Sitä kai he haluaisivat.

Tiedän tuon tunteen. Mietin myös aikoinaan että miksi otettiin yhteishuoltajuus kun pelkäsin etten saa lupaa muuttaa ja ärsytti pelkästään se, että sitä pitää edes kysyä. Pelkäsin myös hyvistä väleistä huolimatta aikoinaan että mitä jos isän suku yrittää saada lasta isälleen. Se on se pahin mahdollinen pelonaihe. Mutta jos palataan maanpinnalle niin arki pienen lapsen kanssa on rankkaa. isä varmasti ongelmistaan huolimatta tiedostaa tämän ja tuskin tavoittelisikaan 24/7 isyyttä Varaat sen ajan lastenvalvojalle ja ylität itsesi ylenpalttisella ystävällisyydellä ja puhut kuinka olet valmis joustamaan ja tulemaan vastaan mahdollisimman paljon että juttu saataisiin luistamaan lapsen edun mukaisesti. Ja ymmärrät että tämä on isälle vaikeaa. Hän tuntee tulleensa kuulluksi tärkeänä osana lapsensa elämää. Jospa ei sitten laittaisi paljonkaan kampoihin.. Siitä minulla on vain paha tunne jos kerrot että hänel on isoja ongelmia etkä aio antaa lasta yöksi ja muutat muuten muualle. Mitään hyvää ei seuraa siitä, trust me sys <3

 

[vierailija]

Kyllä se olisi todennettavissa.
Mikä tässä koko jutussa on ristiriitaista, niin uskon että isä kuitenkin kykenee rakastamaan lasta ja minä haluan että lapsellani on isä. Mitä minä siis haluaisin? Erota ja muuttaa lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle, mutta haluaisin myös että lapsi kykenee luomaan suhteen isäänsä. Haluaisin, että hän tapaisi isäänsä ensin päiväseltään ja sittemmin alkaisi olla myös yökylässä. Totta kai isä saa olla mukana lapseen liittyvässä päätöksen teossa. Päävastuu ja -työ arjen pyörittämisestä ja lapsen hoitamisesta olisi kuitenkin minulla. Enkö saisi siis asua lapsen kanssa siellä, missä se meille olisi helpompaa? Muuttaisin omien vanhempieni lähettyville, siellä olisi myös minulle hyvä koulutustani vastaava työ. Välimatka on tuntuva, mutta ei mahdoton. Puolimatkaan ajo puolin ja toisin voisi onnistua. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että olisin valmiimpi kompromisseihin ja yhteistyökykyisempi kuin mies ja hänen sukunsa. No, minähän se olin joka muutti synnyinseudultaan elämään muualle toisten mieliksi.

Isän täytyy lastenvalvojalla olla kanssasi samoilla linjoilla. Siitä tässä on kysymys. Jos hän on eri mieltä teidän muutosta, ongelmistaan tai kyvyttömyydestään, päätöstä ei synny ja oikeus kutsuu. Toivon että saatte sumplittua yhteisen suunnitelman jatkoa ajatellen eikä tarvitse lähteä tappelemaan.

 

[vierailija]

Tiedän tuon tunteen. Mietin myös aikoinaan että miksi otettiin yhteishuoltajuus kun pelkäsin etten saa lupaa muuttaa ja ärsytti pelkästään se, että sitä pitää edes kysyä. Pelkäsin myös hyvistä väleistä huolimatta aikoinaan että mitä jos isän suku yrittää saada lasta isälleen. Se on se pahin mahdollinen pelonaihe. Mutta jos palataan maanpinnalle niin arki pienen lapsen kanssa on rankkaa. isä varmasti ongelmistaan huolimatta tiedostaa tämän ja tuskin tavoittelisikaan 24/7 isyyttä Varaat sen ajan lastenvalvojalle ja ylität itsesi ylenpalttisella ystävällisyydellä ja puhut kuinka olet valmis joustamaan ja tulemaan vastaan mahdollisimman paljon että juttu saataisiin luistamaan lapsen edun mukaisesti. Ja ymmärrät että tämä on isälle vaikeaa. Hän tuntee tulleensa kuulluksi tärkeänä osana lapsensa elämää. Jospa ei sitten laittaisi paljonkaan kampoihin.. Siitä minulla on vain paha tunne jos kerrot että hänel on isoja ongelmia etkä aio antaa lasta yöksi ja muutat muuten muualle. Mitään hyvää ei seuraa siitä, trust me sys <3

Niin, kuten sanoin, että ristiriitaista on se etten havittele yksinhuoltajuutta vaikka yhteishuoltajuus pännii Ehkä se on se, kun luottamus on totaalisesti mennyt sekä mieheen että hänen sukuunsa. Lapsen puolesta pelottaa, tiedän etteivät pärjää pienen lapsen kanssa sattuneista syistä. Tietysti suhtautuvat lapseen eri tavalla kuin minuun, mutta jos vaikka ajattelen että lapseni kasvaisi pelkästään mieheni suvun keskellä, niin sydäntäni kylmää. Mitä ongelmia se mahdollisesti toisikaan lapselleni aikanaan jne.

 

[vierailijaaa]

Tiedän tuon tunteen. Mietin myös aikoinaan että miksi otettiin yhteishuoltajuus kun pelkäsin etten saa lupaa muuttaa ja ärsytti pelkästään se, että sitä pitää edes kysyä. Pelkäsin myös hyvistä väleistä huolimatta aikoinaan että mitä jos isän suku yrittää saada lasta isälleen. Se on se pahin mahdollinen pelonaihe. Mutta jos palataan maanpinnalle niin arki pienen lapsen kanssa on rankkaa. isä varmasti ongelmistaan huolimatta tiedostaa tämän ja tuskin tavoittelisikaan 24/7 isyyttä Varaat sen ajan lastenvalvojalle ja ylität itsesi ylenpalttisella ystävällisyydellä ja puhut kuinka olet valmis joustamaan ja tulemaan vastaan mahdollisimman paljon että juttu saataisiin luistamaan lapsen edun mukaisesti. Ja ymmärrät että tämä on isälle vaikeaa. Hän tuntee tulleensa kuulluksi tärkeänä osana lapsensa elämää. Jospa ei sitten laittaisi paljonkaan kampoihin.. Siitä minulla on vain paha tunne jos kerrot että hänel on isoja ongelmia etkä aio antaa lasta yöksi ja muutat muuten muualle. Mitään hyvää ei seuraa siitä, trust me sys <3

Et halunnut yhteishuoltajuutta koska et saisi lupaa muuttaa? Ja pelkäsit että isän suku yrittäisi saada lapsen itselleen? Eiköhän se isäkin pelkää tämmöistä. Että sinä yrität omia lapsen itsellesi. Isät ovat ihan yhtä paljon vanhempia kuin äiditkin.

 

[vierailijaaa]

Jos vanhemmat, joilla on pieni lapsi ja lapsen yhteishuoltajuus, eroavat, niin miten huoltajuusasiat järjestyvät. Oletetaan, että erossa vauva tai taapero jäisi äidilleen. Äidistä tulisi siis lapsen lähihuoltaja, yksinhuoltaja, mikä lie onkaan oikea termi. Äiti ja pieni lapsi muuttaisivat toiselle paikkakunnalle kuin millä isä asuu. Lapsen olisi tarkoitus pitää yhteyttä isäänsä erosta huolimatta, isä saisi tapaamisoikeuden? Miten se käytännössä järjestyisi? Joutuisiko pieni lapsi, vauva tai taapero, matkustamaan joka toinen viikonloppu isänsä luokse yökylään? Kuka olisi matkoista vastuussa? Voisiko julmasti olettaa, että niin pieni lapsi pakotetaan olemaan erossa äidistään, joka on koko ajan ollut lapselle varsinainen, primaarinen hoitaja? Entä jos isällä on mt-ongelmia, voiko hän saada ollenkaan tapaamisoikeutta?

Ihan yhtä julmaa on pitää lapsi erossa isästään.

 

[vierailija]

Isän täytyy lastenvalvojalla olla kanssasi samoilla linjoilla. Siitä tässä on kysymys. Jos hän on eri mieltä teidän muutosta, ongelmistaan tai kyvyttömyydestään, päätöstä ei synny ja oikeus kutsuu. Toivon että saatte sumplittua yhteisen suunnitelman jatkoa ajatellen eikä tarvitse lähteä tappelemaan.

Jos isä olisi eri mieltä, niin pakko kai se olisi antaa oikeuden ratkaista. Uskoisin, että siellä huomioisivat jo papereilla todetut mt-ongelmat yms. ja arvioisivat myös sen pohjalta miten menetellä. Todella toivon, etten vauvaa, taaperoa joutuisi antamaan öiksi pois ihmiselle, johon ei voi kunnolla luottaa. Tiedän, että pieni lapsi kärsisi jo liian pitkästä erosta, mutta sen lisäksi joutuisin pelkäämään saanko lapseni ehjänä ja elävänä viikonlopun jälkeen takaisin.

 

[vierailija]

Ihan yhtä julmaa on pitää lapsi erossa isästään.

Mietipä uudelleen.
Kun vauvan pääasiallinen hoitaja on ollut koko ajan äiti eikä isä ole ollut fyysisesti paikalla juuri ollenkaan, niin osaako vauva silloin kaivata isäänsä. Ei vielä. Vaan äitiään.
Isompi lapsi osaa toki kaivata isäänsä, ja silloin on julmaa erottaa lapsi isästään. Samoin, jos isä on ollut vauvalle läheisempi, osallistuva, jos vauva on kiintynyt myös häneen.

 

[akava]

Ei taas voi kun ihmetellä miksi tuo lapsi on tuossa tilanteessa edes pitänyt tehdä. Vai juuri raskausaikanako miehen mt-ongelmat ilmestyivät ja selvisi että hän ja koko suku ovat "hengenvaarallisia"...

 

[vierailija]

Isällä on oikeus lapsen tapaamiseen siinä missä sinullakin. Tarvitset myös isän luvan paikkakunnan vaihtoon jos teillä on yhteishuoltajuus. Tapaamiset sovitaan lastenvalvojalla.

Oikeus tapaamiseen on lapsella, ei isällä tai äidillä.

 

[vierailija]

Ei taas voi kun ihmetellä miksi tuo lapsi on tuossa tilanteessa edes pitänyt tehdä. Vai juuri raskausaikanako miehen mt-ongelmat ilmestyivät ja selvisi että hän ja koko suku ovat "hengenvaarallisia"...

Ei, mutts ennen lapsen syntymää suku käyttäytyi eri tavalla. Sen jälkeen on tullut vaikka mitä kummallista vastaan, perheen sairaudet paljastuivat. En tuntenut perhettä läheltä aiemmin.

Jos olisin tuntenut, olisin pitänyt lapsen yksin. Eihän lapsen tekemistä voi katua.

 

[jaaa]

Ei, mutts ennen lapsen syntymää suku käyttäytyi eri tavalla. Sen jälkeen on tullut vaikka mitä kummallista vastaan, perheen sairaudet paljastuivat. En tuntenut perhettä läheltä aiemmin.

Jos olisin tuntenut, olisin pitänyt lapsen yksin. Eihän lapsen tekemistä voi katua.

Olisit siis vienyt lapsen isältään pois? Aika julmaa.