Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Ero tulossa, vauva syntyy pian
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="ap., post: 33449192"]</p><p>Kiitos kaikille kommenteista. Jotenkin on aina kuvitellut tai ainakin toivonut oman elämänsä menevän eri tavalla. Jotenkin pysäyttää kun lukee omasta tarinastaan kommentteja että "surullisena luin tarinaasi, jne" Surullistahan tämä on, ei siitä mihinkään pääse, jotenkin on vaan alitajuisesti yrittänyt itselleen vakuutella että "ei tämä niin paha tilanne ole, minä vaan ehkä dramatisoin tai näen vaan negatiiviset asiat ympärilläni ja onhan hyvääkin..jne" Näin olen itseni saanut uskomaan tähän meidänkin suhteeseen jossa on alusta asti ollut hälyyttäviä piirteitä, joiden vuoksi suhde olisi pitänyt lopettaa jo kauan sitten.</p><p></p><p>Jokin ( toiveikkuus, rakastuminen mieheen, mies on kuitenkin komea, pitkä, hauska, tyylikäs, hyvä sängyssä, varakas, sosiaalinen ja vaikka mitä! Ei kävele kadulla joka päivä moisia vastaan) sai minut kuitenkin toivomaan että jos sittenkin vaikka ja haluamaan lasta hänen kanssaan. Olin rakastunut häneen ja toivoin että olisimme onnellinen perhe. Se oli minulta tyhmää koska emme ole alusta asti tulleet kovin hyvin keskenämme toimeen. Tästä mieskin minua jaksaa haukkua että kuvittelinko että vauva pelastaisi suhteemme, että kuinka tyhmä voin olla.</p><p></p><p>Meillä loistavat puitteet tälle perhe-elämälle; kaunis koti, hyvät työt ja miehen puolelta turvattu toimeentulo, olemme terveitä, suht nuoria, meillä on ystäviä ja rakastavia sukulaisia..vauvan huonekin on aivan ihana ja hänelle on hankittu viimeisen päälle hienot design pinnasängyt ja kaikki. Kumpikin odottaa vauvaa kovasti mutta mieskin näyttää ajattelevan että vielä ei tarvitse kun ei ole vauvaa. Miten hän sitten meinaa tehdä jos ei kiire helpota kun vauva tulee? olettaa että minä kyllä sittenkin pärjään.</p><p></p><p>Kaikista näistä puitteista huolimatta emme ole keskenämme yhtään onnellisia. Minä toivon ja odotan muutosta kokoajan ja petyn joka päivä. Mies ei arvosta ja se näkyy ja kuuluu joka päivä. Kun valitin että hän ei ole yrittänyt, vetosi olleensa haukkumatta 1,5 viikkoa! Se on yrittämistä että ei hauku. Hieman ollaan väärillä raitella.</p><p></p><p>Olisin mielelläni kuullut tarinoita ja kokemuksia, miten sellaiset jotka ovat lähteneet vauvan kanssa omille teilleen ovat pärjänneet ja jaksaneet, miltä se on tuntunut, jne. Mietin myös (vaikkei pitäisi) sitä pettymystä jonka aiheutamme suvulle jotka niin toivoisivat tottakai meille parasta. </p><p></p><p>Mutta jos on joka päivä onneton ja kaikki ilo elämästä on poissa, olisi varmaan tehtävä asialle jotakin. Mietin vaan, menenkö ojasta allikkoon jos tästä vielä lähden yksin rakentamaan elämääni. Vai pitäisikö vaan ottaa irti miehestä se vähä apu ja tuki mitä saa ja koittaa pärjätä tässä suhteessa suurimmilta osin yksin jos joka tapauksessa toinen vaihtoehto on olla kokonaan yksin? Mieskin varmasti olisi ihan kelvollinen isä lapselleen, uskoisin, vaikka puolisona minulle onkin huono. Tai sittenhän senkin näkisi mutta näin uskoisin sillä on lapsi ja eläirakas ja huolehtii jollain tapaa joka ex suhteidensa kummilapsistaan.</p><p></p><p>Tämän suhteen jokapäiväinen murehtiminen vaan vie kaiken ilon jopa vauvan odotuksesta. Elän jo etukäteen kaikki pettymykset, kuten kun neuvolasta kerrotaan että tällöin on teidän aika synnytysvalmennukseen, ahdistun jo ajatuksesta että mies ei kuitenkaan pääse mukaan ja sitten olen siellä yksin kaikkien onnellisten pariskuntien kanssa. Tai kun meille on tulossa vieraita, joka pitäisi olla kiva asia, minua ahdistaa jo etukäteen kun mietin että taas kuten miljoona kertaa ennenkin, mies tölväisee jotain todella törkeää ja ilkeää juuri ennen kuin vieraat saapuvat, fiilis on pilalla ja joutuu taas teeskentelemään iloista ja pidättämään itkua koko illan.</p><p></p><p>Mutta edelleen, kuulen mielelläni mielipiteitä suuntaan jos toiseen, miltä nämä asiat ulkopuolisen korvissa kuulostaa ja onko kenellekään yksin vauvan kanssa lähteneelle käynyt hyvin vai onko katunut jälkeenpäin, jne.?</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="ap., post: 33449192"] Kiitos kaikille kommenteista. Jotenkin on aina kuvitellut tai ainakin toivonut oman elämänsä menevän eri tavalla. Jotenkin pysäyttää kun lukee omasta tarinastaan kommentteja että "surullisena luin tarinaasi, jne" Surullistahan tämä on, ei siitä mihinkään pääse, jotenkin on vaan alitajuisesti yrittänyt itselleen vakuutella että "ei tämä niin paha tilanne ole, minä vaan ehkä dramatisoin tai näen vaan negatiiviset asiat ympärilläni ja onhan hyvääkin..jne" Näin olen itseni saanut uskomaan tähän meidänkin suhteeseen jossa on alusta asti ollut hälyyttäviä piirteitä, joiden vuoksi suhde olisi pitänyt lopettaa jo kauan sitten. Jokin ( toiveikkuus, rakastuminen mieheen, mies on kuitenkin komea, pitkä, hauska, tyylikäs, hyvä sängyssä, varakas, sosiaalinen ja vaikka mitä! Ei kävele kadulla joka päivä moisia vastaan) sai minut kuitenkin toivomaan että jos sittenkin vaikka ja haluamaan lasta hänen kanssaan. Olin rakastunut häneen ja toivoin että olisimme onnellinen perhe. Se oli minulta tyhmää koska emme ole alusta asti tulleet kovin hyvin keskenämme toimeen. Tästä mieskin minua jaksaa haukkua että kuvittelinko että vauva pelastaisi suhteemme, että kuinka tyhmä voin olla. Meillä loistavat puitteet tälle perhe-elämälle; kaunis koti, hyvät työt ja miehen puolelta turvattu toimeentulo, olemme terveitä, suht nuoria, meillä on ystäviä ja rakastavia sukulaisia..vauvan huonekin on aivan ihana ja hänelle on hankittu viimeisen päälle hienot design pinnasängyt ja kaikki. Kumpikin odottaa vauvaa kovasti mutta mieskin näyttää ajattelevan että vielä ei tarvitse kun ei ole vauvaa. Miten hän sitten meinaa tehdä jos ei kiire helpota kun vauva tulee? olettaa että minä kyllä sittenkin pärjään. Kaikista näistä puitteista huolimatta emme ole keskenämme yhtään onnellisia. Minä toivon ja odotan muutosta kokoajan ja petyn joka päivä. Mies ei arvosta ja se näkyy ja kuuluu joka päivä. Kun valitin että hän ei ole yrittänyt, vetosi olleensa haukkumatta 1,5 viikkoa! Se on yrittämistä että ei hauku. Hieman ollaan väärillä raitella. Olisin mielelläni kuullut tarinoita ja kokemuksia, miten sellaiset jotka ovat lähteneet vauvan kanssa omille teilleen ovat pärjänneet ja jaksaneet, miltä se on tuntunut, jne. Mietin myös (vaikkei pitäisi) sitä pettymystä jonka aiheutamme suvulle jotka niin toivoisivat tottakai meille parasta. Mutta jos on joka päivä onneton ja kaikki ilo elämästä on poissa, olisi varmaan tehtävä asialle jotakin. Mietin vaan, menenkö ojasta allikkoon jos tästä vielä lähden yksin rakentamaan elämääni. Vai pitäisikö vaan ottaa irti miehestä se vähä apu ja tuki mitä saa ja koittaa pärjätä tässä suhteessa suurimmilta osin yksin jos joka tapauksessa toinen vaihtoehto on olla kokonaan yksin? Mieskin varmasti olisi ihan kelvollinen isä lapselleen, uskoisin, vaikka puolisona minulle onkin huono. Tai sittenhän senkin näkisi mutta näin uskoisin sillä on lapsi ja eläirakas ja huolehtii jollain tapaa joka ex suhteidensa kummilapsistaan. Tämän suhteen jokapäiväinen murehtiminen vaan vie kaiken ilon jopa vauvan odotuksesta. Elän jo etukäteen kaikki pettymykset, kuten kun neuvolasta kerrotaan että tällöin on teidän aika synnytysvalmennukseen, ahdistun jo ajatuksesta että mies ei kuitenkaan pääse mukaan ja sitten olen siellä yksin kaikkien onnellisten pariskuntien kanssa. Tai kun meille on tulossa vieraita, joka pitäisi olla kiva asia, minua ahdistaa jo etukäteen kun mietin että taas kuten miljoona kertaa ennenkin, mies tölväisee jotain todella törkeää ja ilkeää juuri ennen kuin vieraat saapuvat, fiilis on pilalla ja joutuu taas teeskentelemään iloista ja pidättämään itkua koko illan. Mutta edelleen, kuulen mielelläni mielipiteitä suuntaan jos toiseen, miltä nämä asiat ulkopuolisen korvissa kuulostaa ja onko kenellekään yksin vauvan kanssa lähteneelle käynyt hyvin vai onko katunut jälkeenpäin, jne.? [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kirjoita seuraavat numerot pienimmästä suurimpaan ilman pilkkuja: 8, 5, 5
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Euroopan keskuspankki EKP on ajanut Suomen asuntovelalliset suuriin vaikeuksiin
53 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kiitos Petteri Orpon hallitus: "”Käännytyslaki” antaa rajavartijoille mittavat oikeudet päättää maahantulosta"
57 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Kaikkeahan pitää kokeilla?
Tänään 10:40
-roosaruusa-
15 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Onko sinulla tapana tunkea nokkasi toisten asioihin
Tänään 09:45
viisikymppinen isoäiti
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Tänään 08:02
vierailija
14 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"”Sukupuoli on biologinen tosiasia” -julistuksen allekirjoittaminen johti 13 jäsenen erottamiseen Skotlannin vihreistä"
Tänään 07:34
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Onko teini äitinä oikeasti niin hankalaa
Eilen 23:37
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
8.
Omituinen hieronta
Eilen 22:17
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Matkatoimisto Apollomatkat tiedotti perjantaina aloittavansa seiväsmatkat Länsi-Afrikan Gambiaan
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:54
Luettu: 1K
Aihe vapaa
2.
Israel-Palestiina-Hamas -ketju.
Started by Echo
Sunnuntai klo 21:40
Luettu: 369
Aihe vapaa
3.
Mies on vuoden viestitellyt nuoremmalle naiselle
Started by vierailija
Eilen 03:50
Luettu: 368
Aihe vapaa
4.
Täältä hävisi ketju jossa haukuttiin alatyylisesti Riikka Purraa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:22
Luettu: 336
Aihe vapaa
5.
Äärivasemmiston mielestä virallisten tilastojen faktat ovat "äärioikeistolaista teoriaa"
Started by vierailija
Eilen 12:48
Luettu: 308
Aihe vapaa
6.
Posti tyttö ei tajuu..
Started by vierailija
Eilen 19:29
Luettu: 261
Aihe vapaa
7.
Omituinen hieronta
Started by vierailija
Eilen 22:17
Luettu: 258
Aihe vapaa
8.
Aselait liian löyhiä suomessa.
Started by vierailija
Sunnuntai klo 01:01
Luettu: 258
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Missä Anna-keskustelut?
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Miehet! Minttu K. takaapäin Sampon kuvaamana, hot or not?
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Millainen on mielestäsi kaunis nainen?
Latest: ruuttis
6 min sitten
Aihe vapaa
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
6.
Haaveena vauva 2025
Latest: vierailija
11 min sitten
Lapsen saaminen
7.
"Liike Nytin puheenjohtaja Harry Harkimon mukaan Ylen rahoituksesta voi leikata 15–30 prosenttia pitkällä aikavälillä."
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
8.
oli ihana kylpyläviikko
Latest: vierailija
17 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Ero tulossa, vauva syntyy pian
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu