Ero lomamatkalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minea

Vieras
Hei!

Mitä mieltä olette kaverini tavasta lopettaa suhteemme?

Olimme "miesystäväni" kanssa viikon kaupunkilomalla keskieuroopassa ja toisena päivänä hän sanoo, ettei suhteestamme tule mitään. Hän kuvitteli, että asia menee olankohautuksella ja jatkamme lomaa ystävinä. Miten niin voi ikinä kukaan ajatella? Vai ovatko miehet yleensäkin tuollaisia? Hän ihmetteli kun aluksi olin itkuinen ja sen jälkeen muutuin hiljaiseksi, en ollut oma iloinen itseni. Olin silloin vielä ihastunut mieheen, en enää!!!!!

Minun mielestäni olisi pitänyt pitää mölyt mahassaan loman ajan ja kertonut asiat matkan jälkeen. Luonnollisestikaan ei olisi pitänyt esittää mitenkään rakastunutta ja kyhnyttää kyljessä, vaan olla vain. Kyllä siitä jo toinen huomaa sanattomasti, ettei suhde etene. Mutta että päin naamaa kesken loman.

Minulle tuli olo, että olen vain hupilaisena matkassa. Hän oli kait suunnitellut loman niin että juo olutta niin paljon kuin maha vetää ja välillä voi irrotella hupilaisen kanssa. Ja olutta hän joi kaksin käsin. Silloin alussa kun olimme vielä yhdessä niin juomasuhde oli hän 3 ja minä 1:den.

Minulla oli ihan eri ajatus matkasta. En ollut varma suhteemme laadusta, mutta jos hän halusi lähteä matkalle kanssani, niin oletin hänen olevan myös minusta kiinnostunut. Vaan eipä ollutkaan.

Loppumatkan kuljimme erikseen ja aina kun nähtiin hän suoraan sanottuna vittuili koko ajan. En viitsinyt mennä mukaan hänen provosointeihin. Koetin vastailla harvasanaisesti väistellen. Väittelyllä ei olisi saavutettu yhtään mitään. Minun mielestäni hän oli suoraan sanottuna moukka. Oli hirveää olla samassa hotellihuoneessa. Öisin ja aamulla hän piti tahallaan meteliä, ettei voinut nukkua. Olisi voinut kuvitella, että olisi edes loppuajan ollut fiksusti ja asiallisesti, vaan ei.

Yök mikä äijä loppujenlopuksi!!!! Hyvä kun pääsin eroon! Itseasiassa hän itse nimitti itseään äijäksi, miten osuvaa! Puheissaan hän inhosi naisia ja ylisti äijämäisyyttä.

Ja tämä mies on "fiksu" lakimies. Että sellainen tapaus. Diplomatia huipussaan. Ei ikinä uskoisi että on kouluja käynyt. No eihän kouluissa opetetakaan olemaan ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa yhdessäeläminen on sydämensivistystä; sitä joko on tai ei ole.
 
Olen pahoillani puolestasi! Ihan samanlaiseen tilanteeseen kun olen joutunut. Tuntuu tosi pahalta kun on kuvitellut kaikkea kivaa, mitä nyt yleensä matkalla tehdään. Omalla kohdallani parisuhde oli jo kovin vakiintunut, yli vuoden seurustelun jälkeen. Joten mitään sellaista päätöstä ei olisi osannut matkalle kuvitella. Ihan käsittämätöntä, että jotkut viirahtavat,. kun kotimaa jää taakse. Mistähän tuokin mahtaa johtua, että pitää ihan erikseen tehdä lomasuunnitelmat ja maksaa itsesä kipeäksi päästäkseen vain toteamaan, ettei lopulta edes halua olla koko ihmisen kanssa??? Tsemppiä!
 
Uusi hotellihuone olisi ollut yksi mahdollisuus, mutta aika paljon rahaa kysyvä. Ei sitä rahaa minullakaan ihan kroisokseksi asti ole. Saattaa olla että lomasesongin aikaan olisi saattanut olla vaikeaa löytää vapaata huonetta? No en kyllä etsinytkään.
 
Kovin tuttua tuo kaljan kittaaminen oli minunkin ex-avioliitossa.

"Ja tämä mies on "fiksu" lakimies. Että sellainen tapaus. Diplomatia huipussaan. Ei ikinä uskoisi että on kouluja käynyt. No eihän kouluissa opetetakaan olemaan ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa yhdessäeläminen on sydämensivistystä; sitä joko on tai ei ole."

Lakimiehiä olen aina inhonnut. Ei kaikki ole samanlaisia, mutta baareissa tapaamani ovat. Häntäheikkejä sanan pahimmassa merkityksessä.

Miten pitkä matkanne oli. Vikon vai muutaman päivän.

Ajattelepa miltä minusta tuntui, kun olimme viikon lomalla etelässä pienten lasten kanssa. Mies alkoi juomisen jo Seutulan lentokentältä. Rannalla hän haki kioskilta campareita. Juoksin lasten kanssa perässä, kun hän haki epätoivoisesti apteekkia. Oli niin mahdoton särky jossakin.

Loman aikana päätin, että hommaan avioeron. En hommannut kuitenkaan.
Sama meno jatkui vuosia ja sitten homma räjähti käsiin.

Oletko katsonut kotimaisen elokuvan loma pääosassa Juha Veijonen, Samuli Edelmann ja Outi Mäenpää.

Ole onnellinen, että et mennyt äijän kanssa vihille ja hankkinut lapsia.
Avioeroprosessi pirullisesta juristista olisi vienyt sinut pitkään terapiaan.
 
Kiitos vastauksista.

Aivan niin, olen siitä onnellinen, että hänen oma minänsä tuli sentään jo tässä vaiheessa esille. Minun mielestäni sisimmiltään hyvä ihminen ei tee siten miten hän teki loppuloman aikana. En ole omasta mielestäni paha ihminen enkä ollut "ansainnut" hänen käytöstään ja silti hän oli minulle paha sanoissaan ja halveksivassa suhtautumisessaan. Olin ja olen edelleen ymmälläni.

Meillä oli viikon matka. Eli aika pitkään sitten piti itsekseen kulkea katsomassa niitä paikkoja, joita halusin katsella. Vasta viimeisenä iltana tapasin erään miehen, jonka kanssa olisi voinut kulkea yhdessä ja katsella paikkoja. Turisti hänkin, ruotsista ja yksin liikenteessä.

En ole katsonut mainittua elokuvaa, mutta pitääpä katsoa kun vastaan tulee. Voisinpa mennä käymään elokuvavuokraamossa etsimässä.
 
http://nyt.hs.fi/televisio/artikkeli/1101982030763

Tässä linkki elokuvan arvostelusivulle.

Katsoin äsken Suuri hetki tv-elokuvan vuodelta 1937. Kuvittelin sen olevan harmiton komedia, mutta ylättävän traaginenkin se mokoma oli.

Eikö vanha viisaus kuulu, että lomamatkalla paljastuu ihmisen todellinen luonne.

Söimme tänään taas vohveleita kaikilla lisukkeilla. Makoilin äsken sohvalla ja luin uusinta Apu-lehteä. Siinä oil juttu Mirja Pyykön elämästä.
Mirja tuumasi, että ulkomailla reissatessa miehen kanssa oli reissussa parasta, kun nentiin metrolla tukka putkella paikasta toiseen.

Lueskelin aamulla Hesaria. Siinä oli iso juttu Kongosta. Katsoin viime viikolla aamutv:tä. Siellä joku nuori nainen kertoi intoa puhkuen työstään Kongossa. Hän sanoi, että Kongo on pinta-alaltaan puolet Länsi-Euroopasta.
Nyt luin tuosta Hesarin jutusta, että pinta-ala on seitsämän kertaa Suomen kokoinen.

Olen joskus katsonut elokuvan Afrikkani. Haaveilen aina Afrikan matkasta.
Työkaverini oli aikoinaan ollut töissä Kongon naapurissa. Katsoin tänä aamuna kartta-kirjastani.

Matkustelin aamulla mielessäni Ellien etusivun jutun avulla Päijänteellä.
Noissa maisemissa pyörin noin seitsämän vuotta ja kolusin kaikki taidepaikat.

Onneksi on tämä netti. Tällä voi tehdä mitä vain. Äsken googletin Matami Mimmistä tietoa. Noukin kuvan ja heitin sen Kristallipallopalstan Ketä muistutat viestiketjuun. Siellä on mahdottoman hauskaa.

Loma elokuvia on muitakin. Risto Jarvan Loma. Sen elokuvan parissa voit nauraa vatsan kipeäksi. Kuvittele se äiti Jukka Sipilän äijäksi ja olet onnellinen, kun pääsit tuollaisesta pallomahasta eroon.
 
Minä olen ollut mieheni kanssa lomamatkalla pariskunnan kanssa, jotka erosi sillä reissulla. Sehän vasta helvetillistä oli. Siinä meni meidänkin matka persuksilleen.

Ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä. Minä kuljin sitten sen naisen kanssa, ja mieheni tietysti miehen mukana. Jouduin kuuntelemaan vollotusta ja haukkumisia, mies puolestaan tämän toisen miehen uhoamista ja muuta sellaista. Iltaisin ei tiedetty miten olisi oltu. Kumpaakaan ei oikein tehnyt mieli jättää yksikseen hortoilemaan minnekään, nainen varsinkin otti viinaakin aika reippaasti. Istuttiin sitten meidän huoneemme parvekkeella enimmäkseen, miehet jossain muualla. Kyllä otti pahasti kupoliin meillekin. Ihan toisenlaista lomaa oltiin lähdetty viettämään, mutta nämä alkoi tehdä eroa jo ensimmäisenä iltana.

Tämä ap:n mies oli kyllä tosissaan tyhmä. Ilmeisesti yritti koko ajan provosoida riitaa aikaiseksi. Sillä laillahan saa sopivasti syyn eroon. Eikä ole niin huono omatunto sitten itsellä. Hyvä, ettei ap provosoitunut, mies halusi eronsa ja sen sai.

Aika omituista kuitenkin tuollainen matkalla eroaminen, jos sen on muutenkin päättänyt tehdä. Miksi pilata kallis matka?
 
Niin!
En todellakaan ostaisi kallista matkaa ja tuhlaisi sitä eroamiseen.
Helvetti mikä äijä. Mutta siinä on taas se kuuluisa miehen logiikka!
Varmaan luuli että olet, ap, niin onnesta soikeana kun pääset "ULKOMAILLE" että on aivan sama mitä ukko tekee ja sanoo.
Miksihän tuollainen lakimiesmulkvisti pitää todella naistaan niin pinnallisena?
Johtuiskohan siitä että itse on sellainen, tavarat esineet paikat, aivan samoja asioita kuin ihmissuhtteetkin. Kun ero tulee niin ONHAN SENTÄÄN LÄMMIN ILMA PERKELE.
 
Hyvä, että oasit ottaa rauhallisesti kaiken provosoinnin. Eipä tiedä, vaikka lakimies olisi hakenut motiivia suurempaan riitaan ja väkivaltaan. Jotkuthan rentoutuvat ja purkavat paineitaan hakaamalla naisen. Vieraalla maalla saattaa tapahtua mitä vain ja tilannetta on vaikea selvittää. Sinun onnesi, ettei pahempaa sattunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minea:
Hei!

Mitä mieltä olette kaverini tavasta lopettaa suhteemme?

Olimme "miesystäväni" kanssa viikon kaupunkilomalla keskieuroopassa ja toisena päivänä hän sanoo, ettei suhteestamme tule mitään. Hän kuvitteli, että asia menee olankohautuksella ja jatkamme lomaa ystävinä. Miten niin voi ikinä kukaan ajatella? Vai ovatko miehet yleensäkin tuollaisia? Hän ihmetteli kun aluksi olin itkuinen ja sen jälkeen muutuin hiljaiseksi, en ollut oma iloinen itseni. Olin silloin vielä ihastunut mieheen, en enää!!!!!

Minun mielestäni olisi pitänyt pitää mölyt mahassaan loman ajan ja kertonut asiat matkan jälkeen. Luonnollisestikaan ei olisi pitänyt esittää mitenkään rakastunutta ja kyhnyttää kyljessä, vaan olla vain. Kyllä siitä jo toinen huomaa sanattomasti, ettei suhde etene. Mutta että päin naamaa kesken loman.

Minulle tuli olo, että olen vain hupilaisena matkassa. Hän oli kait suunnitellut loman niin että juo olutta niin paljon kuin maha vetää ja välillä voi irrotella hupilaisen kanssa. Ja olutta hän joi kaksin käsin. Silloin alussa kun olimme vielä yhdessä niin juomasuhde oli hän 3 ja minä 1:den.

Minulla oli ihan eri ajatus matkasta. En ollut varma suhteemme laadusta, mutta jos hän halusi lähteä matkalle kanssani, niin oletin hänen olevan myös minusta kiinnostunut. Vaan eipä ollutkaan.

Loppumatkan kuljimme erikseen ja aina kun nähtiin hän suoraan sanottuna vittuili koko ajan. En viitsinyt mennä mukaan hänen provosointeihin. Koetin vastailla harvasanaisesti väistellen. Väittelyllä ei olisi saavutettu yhtään mitään. Minun mielestäni hän oli suoraan sanottuna moukka. Oli hirveää olla samassa hotellihuoneessa. Öisin ja aamulla hän piti tahallaan meteliä, ettei voinut nukkua. Olisi voinut kuvitella, että olisi edes loppuajan ollut fiksusti ja asiallisesti, vaan ei.

Yök mikä äijä loppujenlopuksi!!!! Hyvä kun pääsin eroon! Itseasiassa hän itse nimitti itseään äijäksi, miten osuvaa! Puheissaan hän inhosi naisia ja ylisti äijämäisyyttä.

Ja tämä mies on "fiksu" lakimies. Että sellainen tapaus. Diplomatia huipussaan. Ei ikinä uskoisi että on kouluja käynyt. No eihän kouluissa opetetakaan olemaan ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa yhdessäeläminen on sydämensivistystä; sitä joko on tai ei ole.


Tapasin minäkin erään oikein fiksun lakimiehen täältä chattisivustoista. Tavattu ei kuitenkaan livenä koskaan. Tuntui oikein mukavalta ja lupsakkaalta mieheltä. Kertoi olevansa rehellinen ja suorapuheinen ihminen. Vaihdeltiin siinä s-postein kuvia. Mies kehui lähettämästä kuvasta, kuinka on vielä erittäin hyvässä kunnossa ikäänsä nähden( hiukan tanakka) ja luulin miehen olevan jotain yli 50+. Oli 45. Minun kuvasta sanoi, että olen juopuneen näköinen ja että on nähnyt kauniimpia naisia. Mikä tietenkin pitää paikkansa, mutta arvosteleminen oli aika kohtuutonta. Koska olen saanut kyllä enemmän kehuja ulkonäöstäni kuin haukkuja. Mutta en oikein siinä kuvassa ole aivan parhaimmillani, mutta en kyllä näytä juopolta, koska käytän vähän muutenkin alkoholia. Ajattelin vain, ettei olisi samasta miehestä...
 
Mistä nykyään(kään) voi tietää, mitä kukin on miehiään/naisiaan. Chatit ja netit kertovat, mitä halutaan. Ei aikuisen ihmisen elämästä ja historista voi muutoin tietää, ellei hän satu olemaan erikoisen hyvä tuttu tai tiedetty. Kuka tahansa voi esittäytyä lakimieheksi. Koulutettuja juristejakin on monista lähtökohdista. Eivät kaikki välttämättä ole lainkuuliaisia, kuten tiedetään. Sydämensivistys on sitten juttu sinänsä.

Olen tullut siihen tulokseen, että mitä enemmän ihminen haluaa heti kättelyssä tuoda esiin meriittejään, ammattiaan ja muita ulkoisia piirteitä, sitä epäilevämpi kande olla. Käytäntö ja kokemus on nimittäin osittanut, että henkilö, joka korostaa itsessään seikkoja, joita voidaan yleisesti pitää suotavina, yleistä arvostusta ja kunnioitusta herättävinä, on monesti todellisuudessa jotain muuta. Feikkaamista on paljon.

Tiedän monia, jotka näennäisesti ovat fiksuja ja menestyviä, korostavat älyään, varallisuuttaan ja opeteltua hyvää makuaan (taatut merkkituotteet kun takaavat käyttäjälleen yleensä vaikutusvaltaa ja arvostusta). Kun sattuu tietämään ihmisen todellisuuden, joka ei välttämättä ole sitä, mitä hän haluaa esittää, on päätynyt siihen, että pitäisi siirtyä entisiakojen turvalliseen käytäntöön parin valinnassa. Siipan taustat kannattaisi selvittää suvun ja lähipiirin avustuksella siten, ettei jää epäselväksi, mikä tyyppi on oikeastaan miehiään/naisiaan.

Onnea ei tosin silloinkaan voi varmistaa. Saduissa kerrotaan myös tapauksista, joissa kulkuri saa prinsessan ja tuhkimo prinssin. Eli mistäs sen lopulta tietää, kuka on se oikea.

 
Lexa:

Todella asiaa kirjoitit!
Tuo kannattaa lukea kolmeen kertaan ja painaa päähänsä. Ihmistä ei voi tuntea, muuta kuin elämällä hänen lähellään, mutta kannattaa pitää itselleen portit auki, jos huomaa erehtyneensä (taas kerran).
Roikkumaan ei saa jäädä ja muutosta ei kannata jäädä odottelemaan...
 
Lexa ja mies:

Näinhän se menee. Totta puhutte.

Pakko se on suhteeseen kuitenkin mennä, ei sitä muuten saa tietää miten lähtee menemään. Tuttavien ja sukulaisten haastattelu olisi vallan paikallaan, mutta aika vaikea on lähteä heti kysymään, kun heitäkään ei vielä tunne. Paras olisi ex-vaimo tai ex-mies mielipiteineen. Mutta niistä jutuista pitäisi suodattaa katkeruus pois.

Ja alussa kun ihmisellä on ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit päässä. Ne pahukset suodattaa kaikki ikävät pois, vaikka niitä vähän haistelisikin. Silti haluaa uskoa johonkin, ehkäpä omaan kuvitelmaan toisesta, joka ei sitten todellisuudessa pidäkään paikkaansa. Niinkuin olen tässä omassa tapauksessani nyt ajatellut. Minulla oli omassa päässäni tehty "mielikuva" hänestä, joka ei sitten ollutkaan totta.

Jokaisessa meissä on omat vikamme. Sellaista ei olekaan, jossa ei olisi mitään vikaa. Olen koettanut niitä huomaamiani vikoja sietää, sillä täydellistä ihmistä en usko olevankaan. Ei kai tänne pallolle sitten tarvisisi tullakaan, jos olisi täydellinen. Keskenkasvuisia olemme kaikki..... No nyt lähti ajatukset jo liikaa :-)

Mutta kirkkain värein aion vastakin elää ja olla. Pakko kokeilla jos mielenkiintoinen ihminen matkanvarrelle sattuu. En halua elää sillälailla vähän vaan hailukasti.
 
Minea:

"Ja alussa kun ihmisellä on ne kuuluisat vaaleanpunaiset lasit päässä. Ne pahukset suodattaa kaikki ikävät pois, vaikka niitä vähän haistelisikin. Silti haluaa uskoa johonkin, ehkäpä omaan kuvitelmaan toisesta, joka ei sitten todellisuudessa pidäkään paikkaansa. Niinkuin olen tässä omassa tapauksessani nyt ajatellut. Minulla oli omassa päässäni tehty "mielikuva" hänestä, joka ei sitten ollutkaan totta."

On muuten aivan totta tuo mielikuvajuttu. Ihmisellä on taipumus mielikuvissaa muuttaa todellisiakin asioita mieleisikseen. On aika vaarallista elää omissa haaveissaan. Valitettavasti pitää olla "epäluuloinen" ja sekin on totta, että pitää laittaa itsensä alttiiksi pettymyksille, silloin onnistuminenkin tuntuu paremmalta.

Ja minulle hyvä merkki on yleensäkin se, että menee alussa vaikeimman kautta, silloin turhat odotukset karisee ja kaikki menee parempaan suuntaan.
 
mies, mitä tarkoitat?
"Ja minulle hyvä merkki on yleensäkin se, että menee alussa vaikeimman kautta, silloin turhat odotukset karisee ja kaikki menee parempaan suuntaan."


 
nainen, minulle arki on opettanut, että jos kaikki sujuu kuin siivillä, niin se ei todista mitään. Jotenkin vaikeakin tilanne voi kääntyä hyväksi, koska tilanne otetaan hallintaan. Mutta jos vaikea tilanne ei korjauksista huolimatta parane, niin sekin helpottaa päätöksentekoa tehdä täyskäännös.

Siis vaikeuksista voi vain nousta ja se lisää itseluottamusta ja tilanteen hallintaa. Jos olen nopeassa kiidossa, niin todennäköisesti tulen alas ja tulos on pettyminen, koska hyvänolontunne lisää pettymysten vaikutusta.

Elämä on nousuja ja laskuja, jostain syystä hallittu nouseminen on huomattavasti kivempaa kuin vapaa pudotus pilvistä...
 
Elämä on nousuja ja laskuja, jostain syystä hallittu nouseminen on huomattavasti kivempaa kuin vapaa pudotus pilvistä...
[/quote]


Kummallista. Minä taas rakastan vapaata pudotusta. Niin me kaikki olemme erilaisia.
 
Muuten, minäkin olen hypännyt laskuvarjolla...

Itseasiassa minä pidin siitä kun olin varjon varassa ilmassa, en siitä kun mentiin ylös. No en ole mitenkään monen hypyn kokenut hyppääjä. Puhun vain omasta kokemuksesta.

Vapaapudotus on ilman pakkolaukaisua kokematta.
 
Kajahtanut äijä, en muuta sano, ei toi oo täysjärkisten ja -ikästen ihmisten hommia. Millanen tollo lähtee naisen kanssa lomalle ja ilmoitaa sitten että nyt ero, bänks! Nauraahan tollaselle naurismaan aidatkin. Olisit nauranut paskasesti päin naamaa ja tuonut hotelliin heti ekana iltana eron jälkeen uuden miehen ja irrotelleet oikein kunnolla.

Nolo juttu sille kyylälle jos toi juttu leviää kaupungille, että tyyppi on niin mulkku että vie tyttöystävän lomalle ulkomaille ja heti ero päälle. Siinä sen taas näkee että tosimiehet on harvassa, tollasta junttisekundaa on kyllä joka nurkan takana.
 

Similar threads

P
Viestiä
17
Luettu
899
?
V
Viestiä
7
Luettu
3K
K
S
Viestiä
8
Luettu
2K
S

Yhteistyössä