Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Ero "järkevästä" kumppanista 2013 ?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="^Jamina^, post: 28686608, member: 121640"]</p><p>Näitä ero juttuja lueskellessa, päätin että kerron myös omasta tuskasta. Olen muutaman kuukauden päästä 26v ja olemme kihlattuni kanssa olleet kohta 5 vuotta yhdessä. Tällä hetkellä olen iloinen että vielä ei ole tärpännyt, vaikka lapsia haluan aivan mahdottomasti. </p><p></p><p>Mulla on ollut jo melkein 2 vuotta välillä ajatuksena, että pitäiskö erota. Nyt on ollut viimeiset puol vuotta ihan koko ajan mielessä ja se painaa. </p><p></p><p>Kihlattuni on hyvä mies, työsä hoitaa hyvin ahkerasti, ruokkii ja rahoittaa elämämme suuremmaksi osaksi, mutta onko se oikea mulle. Meillä menee suht hyvin arki ja tykkäsimme tehdä muutamia asioita yhdessä. Mut nyt on ruvennut ahdistamaan olla hänen seurassaan vaikka yritän kovasti. Vieressä nukkuminen on ahdistanut jo melkein vuoden ja olen aina silloin tällöin vaan siirtyessäni vierashuoneeseen selittänyt että hän on kuorsannut ja en ole saanut unta tai muuta. </p><p></p><p>Hän ottaa alkoholia joka vkloppu mutta en ole katsonut sitä ongelmaksi vaan ainoastaan sen että kun yhdessä menemme ravintolaan hän ei jaksa koskaan pitkään, mutta kun minä vaan nukun hän saattaa olla pilkkuun asti. Yhdesti olen huomannut että sormus on illan jälkeen ollut rahapussissa ja hän ei sitä silloin osannut selittää miksi hän niin oli tehnyt.</p><p></p><p>En edes muista milloin kumpikaan olisi sanonut rakastavansa, ja jos itsellä olisi ollut hetki että vois vaikka rakastaakkin, en ole uskaltanut sanoa. Jos tulee ero niin tuntuu että sitä on valehdellut toiselle.</p><p></p><p>Alkuaikoina olin todella mustasukkanen miehestäni vois jopa sanoa että sairaalloisen mustasukkainen, mutta nyt ei kiinnostais vaikka se panis koko kylää.</p><p>Pettämistä ei ole koskaan kummaltakaan puolelta ollut ja hän on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen.</p><p></p><p>Seksikään ei ole koskaan ollut mitenkään hekumallista ja mies laukeaa mielestäni liian nopeasti. Haluja on minulla ollut aina enemmän enkä ole koskaan kieltäytynyt seksistä jos jopa sieltä olisi tullut aloite.</p><p></p><p>Meillä ei paljon riidellä mutta silloin kun riidellään se on melkein kun helvetti ois irti. Meidän riidat koskee melkein aina vaan kodin siisteyttä. Ja minä olen se (omin sanoin) sottapytty laiska paska. Olen suhteemme aikana ollut n puolet ajasta kokoaikatöissä, mutta silloin kun on pidempiä työttömiä pätkiä olisi loogista että pitäisin huolta kodista. Mut en vaan saa aikaseks ja siitähän se riemu alkaa. Kun sitten mies huomaa kotiin tullessa että en ole saanut mitään aikaiseksi se suuttuu ja huutaa, minä vain teen perässä sen mitä hän käskee todella nopeasti. Mutta agressio sen kun kasvaa. Tavaroita rikkoo vihoissaan. Koskaan ei ole mies lyönyt tai yleensäkkään nostanut kättä minua vastaan, mutta silti pelkään riitojamme. Ja seuraavana päivänä joko pahoitellaan lahjuksilla tai asiasta ei puhuta ollenkaan, usein ollaan kun ei mitään ois tapahtunutkaan. Pahimmat riidat on alkanut ehkä melkein kolme vuotta sitten, silloin meni läppäriä kakkuvuokaa, cdlevyjä jne. </p><p></p><p>Mies on hirveän negatiivinen "maailman menosta" politiikasta jne. </p><p></p><p>Taustatietona sellaista että mieheni menetti äitinsä syöpään hiukan yli 5v sitten. En kerennyt tavata häntä koskaan. N.kaksi vuotta siitä hänen paras lapsuuden kaveri kuoli kolarissa sekä nyt viimeisimpänä kesällä 2011 ensin pikkuveli hirtti ittensä sekä muutaman tunnin päästä isä lähti samalla lailla perässä. Hänellä ei ole perheestään jäljellä enää kuin pari vuotta nuorempi sisko. </p><p></p><p>Me sitten kolmestaan muutimme heidän kotipaikkaan. Silloin oli ehkä ensimmäiset hetket kun mietin eroa, mutta se meni silloin ohi nopeasti. Silloin olisin halunnut erota koska, mieheni ei ole yhtään koira ihminen ja minulla oli seurustelun aloittaessa koira ja on vieläkin. Sitä ajatteli että se oppii sietämään sitä mutta ei se ole muuttunut yhtään. aina vaan rakki sitä rakki tätä. Koirani on kohta 7 vuotta ja se oli ollut sen yli viisi vuotta ollut sisäkoira ja täällä hän joutui sitten ulkokoiraksi varastoon. Ensin en voinut millään hyväksyä sitä mutta ajatukseen tottui. Vihdoin lopulta yli vuoden valittamisen jälkeen rakensimme yhdessä hyvän lämpimän kopin varastoon koiralle ja olin jo melkein tyytyväinen, koska koira tuntui viihtyvän. Mutta ajatus siitä että se ei saa ehkä tarpeeksi seuraa, on pistänyt huomaamaan että koirakin on alkanut tulla epäsosiaalisemmaksi. Siitä on tullut vihainen vieraille kun olen poissa, vaikka aikaisemmin on ollut sellainen jokaisesta tykkäävä hömelö. </p><p></p><p>Sitten tänne muuttaessa Se sisko oli talon "emäntä" enkä minä ja se tuntuin pahalta, mitään en saanut muuttaa, päättää omanlaiseks, että tuntuis minunkin kodilta. Asia helpottui hiukan kun sisko menetti ns hermot ja päätti muuttaa omilleen kuopioon ja mies osti hänet ulos täältä. Mutta en vieläkään tunne tätä kodikseni ja en voi mitään muutosta tehdä ilman että kysyisin mieheltä ja jos jotain tehdään sisko joko mököttää että jotain on muutettu tai mitään ei oo tehty.</p><p></p><p>Pillerit lopetin elokuun lopulla 2012 kun oli puhe että nyt haluamme niitä lapsiakin. (mies ei välttämättä halua mutta on suostunut ja itsekkin ehdottanut)</p><p></p><p>Nyt tuntuu että pitäs varmaan aloittaa ne uudestaan ettei vaan tähän tilanteeseen tulisi mutkia, vaikka ajattelen nyt että ei se minun päätöstä erosta muuttaisi koska pystyisin hyvin olemaan ns yksinhuoltajakin, vaikka lapset kävisivät isänsä luonakin. </p><p></p><p>En haluaisi toisaalta aloittaa pillereitä koska nyt alkaa kaikki olla tasaista menkkojenkierron suhteen koska kun pillerit lopetin elo-lopulla ekat menkat tuli vasta tammi-alussa ja seuraavat vasta maalis-puolvälissä ja seuraavat touko-alussa, jotka kesti 27pv. Eli kierrot heitti härän pyllyä. Nyt olen käyttänyt vuoto häiriöihin primoluttia ja menkat tulee ajassaan ekaa kertaa. Olen törkeästi miettinyt että haluasin vaikka eron tullessa yhdenyön jutulta lapsen tai jotain koska lapsen kaipuu on suuri. </p><p></p><p>Nyt ahistaa eniten se että kun otin ero asian puheeksi mies oli yllättynyt ja hyvin surullinen, hänellä ei ole koskaa ollut mielessä ero ja hän toistelee että hän rakastaa. Hän sanoi kerran silti että ei halua pakottaa olemaan hänen kanssaan. sanoin että haluan vielä yrittää, tuntuu vaan että ei se siitä yrittämällä muutu ja oispa se päätös jo tehty.</p><p></p><p>Pelottaa vaan että jos ero tulee tekeekö hän itselleen jotain, vaikka ei ole koskaa ollut itsetuhoinen. Enemmänkin vihainen että hänestä niin luullaan. Aikaisemmin on riitojen jälkeen mennyt halliin miettimään ja olemme saaneet olla siskon kans peloissaan... </p><p></p><p></p><p>Pitkä juttu... Saatan jatkaa jos löydän hetken...</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="^Jamina^, post: 28686608, member: 121640"] Näitä ero juttuja lueskellessa, päätin että kerron myös omasta tuskasta. Olen muutaman kuukauden päästä 26v ja olemme kihlattuni kanssa olleet kohta 5 vuotta yhdessä. Tällä hetkellä olen iloinen että vielä ei ole tärpännyt, vaikka lapsia haluan aivan mahdottomasti. Mulla on ollut jo melkein 2 vuotta välillä ajatuksena, että pitäiskö erota. Nyt on ollut viimeiset puol vuotta ihan koko ajan mielessä ja se painaa. Kihlattuni on hyvä mies, työsä hoitaa hyvin ahkerasti, ruokkii ja rahoittaa elämämme suuremmaksi osaksi, mutta onko se oikea mulle. Meillä menee suht hyvin arki ja tykkäsimme tehdä muutamia asioita yhdessä. Mut nyt on ruvennut ahdistamaan olla hänen seurassaan vaikka yritän kovasti. Vieressä nukkuminen on ahdistanut jo melkein vuoden ja olen aina silloin tällöin vaan siirtyessäni vierashuoneeseen selittänyt että hän on kuorsannut ja en ole saanut unta tai muuta. Hän ottaa alkoholia joka vkloppu mutta en ole katsonut sitä ongelmaksi vaan ainoastaan sen että kun yhdessä menemme ravintolaan hän ei jaksa koskaan pitkään, mutta kun minä vaan nukun hän saattaa olla pilkkuun asti. Yhdesti olen huomannut että sormus on illan jälkeen ollut rahapussissa ja hän ei sitä silloin osannut selittää miksi hän niin oli tehnyt. En edes muista milloin kumpikaan olisi sanonut rakastavansa, ja jos itsellä olisi ollut hetki että vois vaikka rakastaakkin, en ole uskaltanut sanoa. Jos tulee ero niin tuntuu että sitä on valehdellut toiselle. Alkuaikoina olin todella mustasukkanen miehestäni vois jopa sanoa että sairaalloisen mustasukkainen, mutta nyt ei kiinnostais vaikka se panis koko kylää. Pettämistä ei ole koskaan kummaltakaan puolelta ollut ja hän on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen. Seksikään ei ole koskaan ollut mitenkään hekumallista ja mies laukeaa mielestäni liian nopeasti. Haluja on minulla ollut aina enemmän enkä ole koskaan kieltäytynyt seksistä jos jopa sieltä olisi tullut aloite. Meillä ei paljon riidellä mutta silloin kun riidellään se on melkein kun helvetti ois irti. Meidän riidat koskee melkein aina vaan kodin siisteyttä. Ja minä olen se (omin sanoin) sottapytty laiska paska. Olen suhteemme aikana ollut n puolet ajasta kokoaikatöissä, mutta silloin kun on pidempiä työttömiä pätkiä olisi loogista että pitäisin huolta kodista. Mut en vaan saa aikaseks ja siitähän se riemu alkaa. Kun sitten mies huomaa kotiin tullessa että en ole saanut mitään aikaiseksi se suuttuu ja huutaa, minä vain teen perässä sen mitä hän käskee todella nopeasti. Mutta agressio sen kun kasvaa. Tavaroita rikkoo vihoissaan. Koskaan ei ole mies lyönyt tai yleensäkkään nostanut kättä minua vastaan, mutta silti pelkään riitojamme. Ja seuraavana päivänä joko pahoitellaan lahjuksilla tai asiasta ei puhuta ollenkaan, usein ollaan kun ei mitään ois tapahtunutkaan. Pahimmat riidat on alkanut ehkä melkein kolme vuotta sitten, silloin meni läppäriä kakkuvuokaa, cdlevyjä jne. Mies on hirveän negatiivinen "maailman menosta" politiikasta jne. Taustatietona sellaista että mieheni menetti äitinsä syöpään hiukan yli 5v sitten. En kerennyt tavata häntä koskaan. N.kaksi vuotta siitä hänen paras lapsuuden kaveri kuoli kolarissa sekä nyt viimeisimpänä kesällä 2011 ensin pikkuveli hirtti ittensä sekä muutaman tunnin päästä isä lähti samalla lailla perässä. Hänellä ei ole perheestään jäljellä enää kuin pari vuotta nuorempi sisko. Me sitten kolmestaan muutimme heidän kotipaikkaan. Silloin oli ehkä ensimmäiset hetket kun mietin eroa, mutta se meni silloin ohi nopeasti. Silloin olisin halunnut erota koska, mieheni ei ole yhtään koira ihminen ja minulla oli seurustelun aloittaessa koira ja on vieläkin. Sitä ajatteli että se oppii sietämään sitä mutta ei se ole muuttunut yhtään. aina vaan rakki sitä rakki tätä. Koirani on kohta 7 vuotta ja se oli ollut sen yli viisi vuotta ollut sisäkoira ja täällä hän joutui sitten ulkokoiraksi varastoon. Ensin en voinut millään hyväksyä sitä mutta ajatukseen tottui. Vihdoin lopulta yli vuoden valittamisen jälkeen rakensimme yhdessä hyvän lämpimän kopin varastoon koiralle ja olin jo melkein tyytyväinen, koska koira tuntui viihtyvän. Mutta ajatus siitä että se ei saa ehkä tarpeeksi seuraa, on pistänyt huomaamaan että koirakin on alkanut tulla epäsosiaalisemmaksi. Siitä on tullut vihainen vieraille kun olen poissa, vaikka aikaisemmin on ollut sellainen jokaisesta tykkäävä hömelö. Sitten tänne muuttaessa Se sisko oli talon "emäntä" enkä minä ja se tuntuin pahalta, mitään en saanut muuttaa, päättää omanlaiseks, että tuntuis minunkin kodilta. Asia helpottui hiukan kun sisko menetti ns hermot ja päätti muuttaa omilleen kuopioon ja mies osti hänet ulos täältä. Mutta en vieläkään tunne tätä kodikseni ja en voi mitään muutosta tehdä ilman että kysyisin mieheltä ja jos jotain tehdään sisko joko mököttää että jotain on muutettu tai mitään ei oo tehty. Pillerit lopetin elokuun lopulla 2012 kun oli puhe että nyt haluamme niitä lapsiakin. (mies ei välttämättä halua mutta on suostunut ja itsekkin ehdottanut) Nyt tuntuu että pitäs varmaan aloittaa ne uudestaan ettei vaan tähän tilanteeseen tulisi mutkia, vaikka ajattelen nyt että ei se minun päätöstä erosta muuttaisi koska pystyisin hyvin olemaan ns yksinhuoltajakin, vaikka lapset kävisivät isänsä luonakin. En haluaisi toisaalta aloittaa pillereitä koska nyt alkaa kaikki olla tasaista menkkojenkierron suhteen koska kun pillerit lopetin elo-lopulla ekat menkat tuli vasta tammi-alussa ja seuraavat vasta maalis-puolvälissä ja seuraavat touko-alussa, jotka kesti 27pv. Eli kierrot heitti härän pyllyä. Nyt olen käyttänyt vuoto häiriöihin primoluttia ja menkat tulee ajassaan ekaa kertaa. Olen törkeästi miettinyt että haluasin vaikka eron tullessa yhdenyön jutulta lapsen tai jotain koska lapsen kaipuu on suuri. Nyt ahistaa eniten se että kun otin ero asian puheeksi mies oli yllättynyt ja hyvin surullinen, hänellä ei ole koskaa ollut mielessä ero ja hän toistelee että hän rakastaa. Hän sanoi kerran silti että ei halua pakottaa olemaan hänen kanssaan. sanoin että haluan vielä yrittää, tuntuu vaan että ei se siitä yrittämällä muutu ja oispa se päätös jo tehty. Pelottaa vaan että jos ero tulee tekeekö hän itselleen jotain, vaikka ei ole koskaa ollut itsetuhoinen. Enemmänkin vihainen että hänestä niin luullaan. Aikaisemmin on riitojen jälkeen mennyt halliin miettimään ja olemme saaneet olla siskon kans peloissaan... Pitkä juttu... Saatan jatkaa jos löydän hetken... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Finnavia hääti villit m.amutaksit Helsinki-Vantaan lentoasemalta
39 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kiina ja Intia pitävät Venäjän talouden timmissä kondiksessa
51 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Suusyöpäkö.? Kuva
Tänään 12:06
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Tänään 11:57
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Suomen ay-liike tekee tyypilliseen vasemmistolaiseen tapaan työtä Venäjän hyväksi
Tänään 10:28
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Tänään 09:55
viisikymppinen isoäiti
23 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Berliinin poliisipäällikkö kehottaa juutalaisia ja homoja varomaan tiettyjä kaupunginosia"
Tänään 09:27
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Aika erikoista että lemmikistä saa tehdä muistokorun mutta ei turkista
Tänään 08:09
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Eilen 23:37
Luettu: 302
Aihe vapaa
2.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Eilen 10:16
Luettu: 301
Aihe vapaa
3.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Eilen 20:25
Luettu: 208
Aihe vapaa
4.
Onko totta että gladiaattorien aikaan naisia sidottiin telineeseen ja härkä pani niitä?
Started by vierailija
Eilen 17:28
Luettu: 195
Aihe vapaa
5.
Ukrainan naiset ovat isänmaallisia
Started by vierailija
Eilen 12:14
Luettu: 194
Aihe vapaa
6.
Viro valmistautuu sotaan: Valmis evakuoimaan koko väestönsä ulkomaille ja räjäyttämään kaupunkinsa. Todennäköisin kohdemaa evakuoinneille olisi Suomi.
Started by vierailija
Eilen 10:14
Luettu: 193
Aihe vapaa
7.
Ministeri Wille Rydman: "Helsingin väestökehitys on haitallista – ”Lähiöissä tikittää aikapommi”"
Started by vierailija
Eilen 00:35
Luettu: 184
Aihe vapaa
8.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Eilen 22:58
Luettu: 169
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Latest: 9MM.
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1065
Latest: vierailija
12 min sitten
Aihe vapaa
5.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
6.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
8.
Kilttilässä nukutaan taas kolmistaan 🤭
Latest: vierailija
24 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Ero "järkevästä" kumppanista 2013 ?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
