M
Milskuvv
Vieras
Vähän kaipaisin sielunsiskoja nyt. Omat tunteet täysin kuolleet pettävään ja valehtelevaan avopuolisoon. Yhteisiä lapsia yksi, minulla kaksi edellisestä suhteesta. Rasitteena yhteisesti omistettava maatila, josta ei noin vain lähdetä. Eläimet ovat minun nimissä, ja myynnissä kaikki, mutta kaupaksi eivät tunnu käyvän. Mies on tässä kaiken keskellä sitten heittäytynyt rakkaudesta sokeaksi, mustasukkaiseksi, omistushaluiseksi kyyläksi, eikä suostu muuttamaan pois, vaan haluaa jäädä tilalle ja lunastaa sen itselleen.
Kun hänelle selvisi, että haluan erota, alkoikin yhtäkkiä kantaa kukkia lähes päivittäin, (ei ole tuonut niitä koko 7v suhteemme aikana koskaan, ei ole muistanut syntymäpäiviä tms. ei puhunut rakkaudesta, eikä näyttänyt sitä, pitänyt minua vain arvottomana itsestäänselvyytenä.),puhuu rakastavansa, haluavansa uudelleen kihloihin ja ensi kesänä naimisiin. Olen ilmoittanut, että vähän olet myöhässä nyt, se juna kun meni jo. Kaiken satuttamisen jälkeen en vain välitä enää, en halua myöskään seksiä, sitä ei ole kuukausiin ollut. Haluan vain lasten kanssa pois, uuden elämän.
Sitä päivää odotellessa, kun saan eläimet myytyä ja voin muuttaa pois(miehelle en elukoita jätä, koska tiedän, että hoitamatta jäisivät), saan päivästä toiseen kuunnella tämän ukon uhkailua, väliin rakkaudentunnustuksia, sitten taas haukkumista, kun en niihin vastaa, kyttäämistä ja vainoamista missä liikun, puhelimen vahtimista (kaikki puhelutiedot ja viestit on näytettävä päivittäin, jos en tottele, saattaa käydä kiinnni). Väkivaltaa on ollut välillä, jos en toimi niinkuin hän haluaa, yritän päästä tilanteesta pois tai lähteä kotoa, käy kiinni, tämä pöllii autosta avaimet, vie lompakot ym. Elän pelossa jatkuvasti, minun on myös selitettävä kaikki päivittäiset liikkumiseni minuutilleen. Samoin, jos lähden lasten kanssa kotoa jonnekin, esim. sukulaisilleni, soittele yhtenään perään ja käskyttää tulemaan kotiin, ja uhkailee soittavansa poliisille, että olen kaapannut lapseni, saattaa väittää esim. eläinten olevan karanneina, että tulisin mahdollisimman nopeasti takaisin, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään hätää.
Onko mitään keinoa päästä miehestä eroon, ennenkuin ero on selvä? Henkisesti tilanne on raastava, varmasti molemmille, mutta onko tätä tulevan ex:n käytöstä oikeasti pakko vain sietää?
Kun hänelle selvisi, että haluan erota, alkoikin yhtäkkiä kantaa kukkia lähes päivittäin, (ei ole tuonut niitä koko 7v suhteemme aikana koskaan, ei ole muistanut syntymäpäiviä tms. ei puhunut rakkaudesta, eikä näyttänyt sitä, pitänyt minua vain arvottomana itsestäänselvyytenä.),puhuu rakastavansa, haluavansa uudelleen kihloihin ja ensi kesänä naimisiin. Olen ilmoittanut, että vähän olet myöhässä nyt, se juna kun meni jo. Kaiken satuttamisen jälkeen en vain välitä enää, en halua myöskään seksiä, sitä ei ole kuukausiin ollut. Haluan vain lasten kanssa pois, uuden elämän.
Sitä päivää odotellessa, kun saan eläimet myytyä ja voin muuttaa pois(miehelle en elukoita jätä, koska tiedän, että hoitamatta jäisivät), saan päivästä toiseen kuunnella tämän ukon uhkailua, väliin rakkaudentunnustuksia, sitten taas haukkumista, kun en niihin vastaa, kyttäämistä ja vainoamista missä liikun, puhelimen vahtimista (kaikki puhelutiedot ja viestit on näytettävä päivittäin, jos en tottele, saattaa käydä kiinnni). Väkivaltaa on ollut välillä, jos en toimi niinkuin hän haluaa, yritän päästä tilanteesta pois tai lähteä kotoa, käy kiinni, tämä pöllii autosta avaimet, vie lompakot ym. Elän pelossa jatkuvasti, minun on myös selitettävä kaikki päivittäiset liikkumiseni minuutilleen. Samoin, jos lähden lasten kanssa kotoa jonnekin, esim. sukulaisilleni, soittele yhtenään perään ja käskyttää tulemaan kotiin, ja uhkailee soittavansa poliisille, että olen kaapannut lapseni, saattaa väittää esim. eläinten olevan karanneina, että tulisin mahdollisimman nopeasti takaisin, vaikka todellisuudessa niillä ei ole mitään hätää.
Onko mitään keinoa päästä miehestä eroon, ennenkuin ero on selvä? Henkisesti tilanne on raastava, varmasti molemmille, mutta onko tätä tulevan ex:n käytöstä oikeasti pakko vain sietää?
