Ero edessä... pahalta tuntuu

[eroava]

Miten helvetissä tää on niin vaikeeta. Vuokrasopimus on allekirjoitettu ja kuun alusta pääsis muuttamaan mut tuntuu ettei mistään löydä voimia et alkais pakkaamaan. Mieskin eilen itkua väänsi kun tuntu tajuavan et olen todellakin muuttamassa pois, tähän asti vissiin luullut et kyse tälläkin kertaa vaan "uhkailusta". Töissä pitäis jaksaa käydä ja samalla hoitaa kaikkia käytännön asioita, pakata jne... ja joulukin kohta tulossa.
Miehellä psyykepuolen ja muutakin ongelmaa ja itellä olo että "rotat jättää uppoavan laivan". Mut kun en vaan enää jaksa kun toinen ei itse lähde apua ongelmiinsa hakemaan.

 

[ems]

Olen kokenut saman. Ja yht äkkiä kun kaikki onkin totta niin jossain vaiheessa tuntuu että voimat loppu kuin seinään. Mutta ne palautuu aina viimetipassa. Tätä vaihetta sinulla just nyt auttaa jopa se että muistelet niitä hetkiä ja päiviä minkä takia tämän päätöksen olet tehnyt. Niistä saa taas voimaa lähteä (niistä negatiivisten asioiden ajattelusta). Ihminen kun jossain vaiheessa "harhautuu" ajattelemaan niitä hyviä hetkiä niin sillon alkaa epäröinti. Pakkaa nyt... se voi tehdä hyvää teille molemmille tuo eroaminen. Kuka sen tietää vaikka yhteen palaatte sitten myöhemmin ? Tai sitten ei ?!