Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapset ja teinit
Erityistä vai ei?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Martini Tower, post: 30411055, member: 135577"]</p><p>Pahoittelut jo etukäteen pitkästä kirjoituksesta, joka ei ole kovinkaan hyvin jäsennelty... En myöskään oikein tiennyt mihin ryhmään tämän nyt laittaisi, kun sopisi niin koululaisiin, erityislapsiin kuin yksinhuoltajiinkin...</p><p></p><p>Mutta siis: Asumme siis ulkomailla ja miehen työkomennuksen aikana meille tulikin ero. Lapset (8v ja 6v) ovat käyneet täällä jo pari vuotta koulua ja tytöllä (vanhempi) sujuukin oikein mallikkaasti. Poika taas on ollut ihan vauvasta asti hyvin tempereamenttinen ja herposti hermostuva. Helposti jumittuu mm. peleihin ja niiden lopettaminen on aina ollut vaikeaa. Nyt tosin on vähän helpottunut, mutta toisaalta saattaa hermostua jos ei saa lupaa pelata vaikka sääntö on ollut, että saavat pelata vain viikonloppuisin.</p><p></p><p>Nyt suurimpana ongelmana kuitenkin näkisin pojan mahdottoman negatiivisuuden ja kyvyttömyyden ottaa vastaan mitään positiivista. Luistaa läksyistä, valehtelee, että on tehnyt vaikkei olekaan ja sitten saa "sanakokeista" huonoja tuloksia. Silloin kun on harjoitellut, saa n. 8/10 oikein, mutta useampi kerta on päässyt käymään, että ei ole koko viikkona sanojaan harjoitellut ja tuloksena 0/10 tai 2/10. </p><p></p><p>Puhuttuani tästä hänen kanssaan valittaa, että liian vaikeita, ei osaa jne. Selitin ja näytin, että selvästi ei ole liian vaikeita, koska on hienosti osannut 8/10 kun on harjoitellut ja on ihan normaalia, ettei sanakoe onnistu, jos ei ole harjoitellut! Vastaa, ettei edes tykkää koulusta ja miksi sitä pitää muka tehdä. Selitin, että koulua on tärkeää ja hyvin hoidettu koulu antaa mahdollisuuden päättää millaista työtä voi isona tehdä. Kerroin kuitenkin, että koulu ei suinkaan ole elämän tärkein asia vaan myös, että on hyvä ihminen itsellene ja muille ja että on onnellinen.</p><p></p><p>Vastaa vaan, ett aikoo tahallaan tehdä kaikki väärin. Sanoin, etä se on ehkä suurinta tyhmyyttä mitä voi tehdä. Kaikenkaikkiaan aina ensimmäisenä ottaa "vastarannan kiiskin" asenteen kaikkeen. Koulussa oli tulossa valokuvaus ja aamulla ilmoitti, että vihaa valokuvausta, aikoo pilata kaikki kuvat ja ei halua siihen mennä. </p><p></p><p>Ja sitten valokuvausta ei ollutkaan heidän luokallaan tuona päivänä ja kaksi päivää myöhemmin ihan tyytyväisenä halusi geeliä tukkaan jne kun kuvaus oli tulossa.</p><p></p><p>Pojalle on vaikeaa ottaa positiivista palautetta tai lohtua. On ihan ilmoittanut, ettei halua minua lohduttamaan kun on satuttanut itsensä. Itkun läpi kohdistaa suuttumuksensa minuun: "Miksä aina tuut siihen kyselee, että oonko mä kunnossa!?!?" ja olen yritänyt selittää, että teen niin koska rakastan häntä ja huolestun heti, jos näen että häneen sattuu. Kerroin myös, että menisin auttamaan myös tuntemattomia, jos näkisin, että jollekin sattuu jotain. Hän kertoi, että tulee kyllä kertomaan, jos tarvitsee apua.</p><p></p><p>Jos annan positiivista palautetta jostain hänen tekemisestään, hän usein sanoo: "Miks sä aina sanot, et tää on muka jotain hienoa?" ja kerron, että tottakai haluan kehua, jos hän on osannut jotain tai tehnyt jonkun oikein, mutta hän sanoo, ettei tykkää siitä.</p><p></p><p>Valehtelee pienistä asioista ja kun jää kiinni, ei pysty myöntämään vaan selittelee sitten "erehtyneensä" tai "ei huomanneensa". Ja mietin, että painostanko näissä tilanteissa "loppuun asti" myöntämään vai mikä olisi paras ratkaisu. Tänään esim. annoin luvan ottaa yhden pastillin ruuan jälkeen, mutta lähtikin purkin kanssa pois päin ja aavistin hänen ottavan enemmän. Kysyin minne on menossa ja "jäi kiinni" kädessään kaksi pastillia. Naurettavan typerä pieni asia, mutta kaikkien muiden "pikku valehtelujen" kanssa mielestäni vakava. </p><p></p><p>Puhuttelin lasta ja olen selittänyt monta kertaa, että en siedä valehtelua. Olen kertonut kuinka valheista aina lopulta jää kiinni, se on epäkunniitettavaa ja hänkään ei tykkäisi jos valehtelisin hänelle. Olen myös selittänyt, etten pysty puolustamaan häntä tarpeen vaatiessa, jos en pysty luottamaan häneen (esim muut syyttää häntä jostain).</p><p></p><p>Joskus alan vitsailla, kun hän on kiukkuinen jostain ihan tyhmästä asiasta, jossa ei ole mitään järkeä ja näen kuinka häntä alkaa naurattaa, mutta ei halua näyttää sitä ja saattaa alkaa huutamaan sitten vihaisena "Lopeta!". Jotenkin ego ei anna periksi: "Haluan olla kiukkuinen!" </p><p></p><p>Tykkää kauheasti tehdä legoja ja aiemmin esitteli niitä suurella innolla ja kenelle vain, joka jaksoi kuunnella. Nyt edelleen tulee esittelemään niitä, mutta tässäkin "negatiivista kiertoilmausta" käyttäen: "Kato, miten maailman tyhmimmän jutun mä rakensin..." </p><p></p><p>Surettaa ja pelottaa, että pilaa koko elämänsä tuolla negatiivisuudella ja raivoamisella, jos asiat eivät mene juuri niinkuin hän haluaa. Olen aiemmin pitänyt häntä tempperamenttisena ja "hieman haastavana", mutta missä vaiheessa oikeasti pitää harkita, jotain tarkempaa syyniä? Koulussa tätä jo vähän väläyteltiin, mutta toisaalta tämän vuoden opettajaa pidän hieman epärealistisena 6v poikien käytöksen suhteen...</p><p></p><p>Mitään erityistä muutosta en ole nähnyt pojassa vaikka avioeroa tässä käydään läpi. Onneksi välit ex-mieheeni ovat todella hyvät eli minään riitakapuloina lapset eivät todellakaan ole. Kuitenkin mietityttää, että minkä verran käytös heijastaa hankalaa tilannetta, minkä verran siitä on jotain huonoa itsetuntoa tai huomionhakua ja mikä on todennäköisyys, että taustalla onkin jokin käytöshäiriö?</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Martini Tower, post: 30411055, member: 135577"] Pahoittelut jo etukäteen pitkästä kirjoituksesta, joka ei ole kovinkaan hyvin jäsennelty... En myöskään oikein tiennyt mihin ryhmään tämän nyt laittaisi, kun sopisi niin koululaisiin, erityislapsiin kuin yksinhuoltajiinkin... Mutta siis: Asumme siis ulkomailla ja miehen työkomennuksen aikana meille tulikin ero. Lapset (8v ja 6v) ovat käyneet täällä jo pari vuotta koulua ja tytöllä (vanhempi) sujuukin oikein mallikkaasti. Poika taas on ollut ihan vauvasta asti hyvin tempereamenttinen ja herposti hermostuva. Helposti jumittuu mm. peleihin ja niiden lopettaminen on aina ollut vaikeaa. Nyt tosin on vähän helpottunut, mutta toisaalta saattaa hermostua jos ei saa lupaa pelata vaikka sääntö on ollut, että saavat pelata vain viikonloppuisin. Nyt suurimpana ongelmana kuitenkin näkisin pojan mahdottoman negatiivisuuden ja kyvyttömyyden ottaa vastaan mitään positiivista. Luistaa läksyistä, valehtelee, että on tehnyt vaikkei olekaan ja sitten saa "sanakokeista" huonoja tuloksia. Silloin kun on harjoitellut, saa n. 8/10 oikein, mutta useampi kerta on päässyt käymään, että ei ole koko viikkona sanojaan harjoitellut ja tuloksena 0/10 tai 2/10. Puhuttuani tästä hänen kanssaan valittaa, että liian vaikeita, ei osaa jne. Selitin ja näytin, että selvästi ei ole liian vaikeita, koska on hienosti osannut 8/10 kun on harjoitellut ja on ihan normaalia, ettei sanakoe onnistu, jos ei ole harjoitellut! Vastaa, ettei edes tykkää koulusta ja miksi sitä pitää muka tehdä. Selitin, että koulua on tärkeää ja hyvin hoidettu koulu antaa mahdollisuuden päättää millaista työtä voi isona tehdä. Kerroin kuitenkin, että koulu ei suinkaan ole elämän tärkein asia vaan myös, että on hyvä ihminen itsellene ja muille ja että on onnellinen. Vastaa vaan, ett aikoo tahallaan tehdä kaikki väärin. Sanoin, etä se on ehkä suurinta tyhmyyttä mitä voi tehdä. Kaikenkaikkiaan aina ensimmäisenä ottaa "vastarannan kiiskin" asenteen kaikkeen. Koulussa oli tulossa valokuvaus ja aamulla ilmoitti, että vihaa valokuvausta, aikoo pilata kaikki kuvat ja ei halua siihen mennä. Ja sitten valokuvausta ei ollutkaan heidän luokallaan tuona päivänä ja kaksi päivää myöhemmin ihan tyytyväisenä halusi geeliä tukkaan jne kun kuvaus oli tulossa. Pojalle on vaikeaa ottaa positiivista palautetta tai lohtua. On ihan ilmoittanut, ettei halua minua lohduttamaan kun on satuttanut itsensä. Itkun läpi kohdistaa suuttumuksensa minuun: "Miksä aina tuut siihen kyselee, että oonko mä kunnossa!?!?" ja olen yritänyt selittää, että teen niin koska rakastan häntä ja huolestun heti, jos näen että häneen sattuu. Kerroin myös, että menisin auttamaan myös tuntemattomia, jos näkisin, että jollekin sattuu jotain. Hän kertoi, että tulee kyllä kertomaan, jos tarvitsee apua. Jos annan positiivista palautetta jostain hänen tekemisestään, hän usein sanoo: "Miks sä aina sanot, et tää on muka jotain hienoa?" ja kerron, että tottakai haluan kehua, jos hän on osannut jotain tai tehnyt jonkun oikein, mutta hän sanoo, ettei tykkää siitä. Valehtelee pienistä asioista ja kun jää kiinni, ei pysty myöntämään vaan selittelee sitten "erehtyneensä" tai "ei huomanneensa". Ja mietin, että painostanko näissä tilanteissa "loppuun asti" myöntämään vai mikä olisi paras ratkaisu. Tänään esim. annoin luvan ottaa yhden pastillin ruuan jälkeen, mutta lähtikin purkin kanssa pois päin ja aavistin hänen ottavan enemmän. Kysyin minne on menossa ja "jäi kiinni" kädessään kaksi pastillia. Naurettavan typerä pieni asia, mutta kaikkien muiden "pikku valehtelujen" kanssa mielestäni vakava. Puhuttelin lasta ja olen selittänyt monta kertaa, että en siedä valehtelua. Olen kertonut kuinka valheista aina lopulta jää kiinni, se on epäkunniitettavaa ja hänkään ei tykkäisi jos valehtelisin hänelle. Olen myös selittänyt, etten pysty puolustamaan häntä tarpeen vaatiessa, jos en pysty luottamaan häneen (esim muut syyttää häntä jostain). Joskus alan vitsailla, kun hän on kiukkuinen jostain ihan tyhmästä asiasta, jossa ei ole mitään järkeä ja näen kuinka häntä alkaa naurattaa, mutta ei halua näyttää sitä ja saattaa alkaa huutamaan sitten vihaisena "Lopeta!". Jotenkin ego ei anna periksi: "Haluan olla kiukkuinen!" Tykkää kauheasti tehdä legoja ja aiemmin esitteli niitä suurella innolla ja kenelle vain, joka jaksoi kuunnella. Nyt edelleen tulee esittelemään niitä, mutta tässäkin "negatiivista kiertoilmausta" käyttäen: "Kato, miten maailman tyhmimmän jutun mä rakensin..." Surettaa ja pelottaa, että pilaa koko elämänsä tuolla negatiivisuudella ja raivoamisella, jos asiat eivät mene juuri niinkuin hän haluaa. Olen aiemmin pitänyt häntä tempperamenttisena ja "hieman haastavana", mutta missä vaiheessa oikeasti pitää harkita, jotain tarkempaa syyniä? Koulussa tätä jo vähän väläyteltiin, mutta toisaalta tämän vuoden opettajaa pidän hieman epärealistisena 6v poikien käytöksen suhteen... Mitään erityistä muutosta en ole nähnyt pojassa vaikka avioeroa tässä käydään läpi. Onneksi välit ex-mieheeni ovat todella hyvät eli minään riitakapuloina lapset eivät todellakaan ole. Kuitenkin mietityttää, että minkä verran käytös heijastaa hankalaa tilannetta, minkä verran siitä on jotain huonoa itsetuntoa tai huomionhakua ja mikä on todennäköisyys, että taustalla onkin jokin käytöshäiriö? [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
3 min sitten
viisikymppinen isoäiti
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
"Berliinin poliisipäällikkö kehottaa juutalaisia ja homoja varomaan tiettyjä kaupunginosia"
31 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Aika erikoista että lemmikistä saa tehdä muistokorun mutta ei turkista
Tänään 08:09
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Coops- pakastevadelmat e6.80/ 400g- viimeksi ysärillä saanut vattua näin halvalla Suomesta!
Tänään 00:02
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Eilen 23:37
vierailija
28 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Vanhat miehet vallassa?
Eilen 23:29
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Miten voi yksiössään asuva voimiltaan heikko mitenkään päästä imuroimaan jääkaapin moottoristoa (sen takaa)?
Eilen 23:21
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
300 000 työtöntä onkin ammattiyhdistysten aikaansaannosta...
Eilen 23:13
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Eilen 10:16
Luettu: 251
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Eilen 23:37
Luettu: 186
Aihe vapaa
3.
Onko totta että gladiaattorien aikaan naisia sidottiin telineeseen ja härkä pani niitä?
Started by vierailija
Eilen 17:28
Luettu: 186
Aihe vapaa
4.
Ukrainan naiset ovat isänmaallisia
Started by vierailija
Eilen 12:14
Luettu: 186
Aihe vapaa
5.
Viro valmistautuu sotaan: Valmis evakuoimaan koko väestönsä ulkomaille ja räjäyttämään kaupunkinsa. Todennäköisin kohdemaa evakuoinneille olisi Suomi.
Started by vierailija
Eilen 10:14
Luettu: 185
Aihe vapaa
6.
Ministeri Wille Rydman: "Helsingin väestökehitys on haitallista – ”Lähiöissä tikittää aikapommi”"
Started by vierailija
Eilen 00:35
Luettu: 181
Aihe vapaa
7.
Trump on vannonut olevansa "diktaattori" heti ensimmäisenä päivänä. Ensimmäisinä Kiina ja Venäjä taputtavat käsiään. Syttyykö siellä sisällissota?
Started by vierailija
Eilen 00:08
Luettu: 136
Aihe vapaa
8.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Eilen 20:25
Luettu: 134
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Latest: kruuttis
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1049
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
4.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Latest: viisikymppinen isoäiti
3 min sitten
Aihe vapaa
5.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
6.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Latest: kruuttis
6 min sitten
Aihe vapaa
7.
Maassa tehdään nyt hallituspolitiikkaa jota ainoastaan 29% kansasta kannattaa
Latest: vierailija
22 min sitten
Aihe vapaa
8.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
23 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapset ja teinit
Erityistä vai ei?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
