Hii-op! Nosto viikon vanhalle ketjulleni.
Poika jäi viime viikolla kesälomalle ja minua hirvittää ajatellakin, että mitä tästä oikein tulee

. Nyt on vielä sujunut hyvin, mutta lapsi on jotenkin ylivirittynyt ja "säpsähtelee" (äänen kera) aina, kun puhun hänelle jotain. Esim.
Minä: Kulta!
Poika: No mitä, äiti?
Minä: Lähdetään ihan kohta sinne puistoon, lopetapas--
Poika: *jähmettyy ja puristaa nyrkkinsä niin lujaa, että tärisee* HUUUUUUUUUUU!! *päästää otteen, alkaa juoksemaan ja törmäilemään mm. sänkyyn, hymyilee onnellisena* Puistoon...puistoon...*pitää jotain mölinää eufoorisen oloisena*
Minä: Kuuntele. Lopeta leikkisi. Lähdetään pian puistoon.
Poika: a-a-AAAAAAAAAAA(ääni menee ns. rikki)!!!!!! *kipittää paikallaan hetken, ryntää sitten juosten jonnekin*
Minä: Jos lopetit jo leikkisi, ole hyvä ja kampaa tukkasi.
Poika: TUKKASI?? Tuuuuuk-kaaaaaa....*euforisella äänellä, halailee kampaansa*
...niin että näin meillä. Ja ei, minä en todellakaan halveksi lastani siitä kun on hellä (ainakin välillä), mutta ihmettelen tuota euforisuutta.

Se kun ei ole kuin hetkellistä ja lapsi on kokoajan ärsykeherkkä, ylivirkeä. Valittaa usein väsymystä ja onko ihmekään, kun liikkeessä on jatkuvasti.
Lapsen arvaamattomuus, metelöinti jne. tuntuvat pahalta, koska ne toistuvat lähes samankaltaisina joka ikinen päivä enkä osaa pitää tuollaista normaalina. Iltaa kohden minua alkaa väsyttää niin paljon, että päivällisaikaan saatan nukahtaa sohvalle- lomailu ei tunnu lomalta ollenkaan, kun lasta pitää vahtia ihan jatkuvasti. Tänä aamuna löysin hänet pureskelemasta ikkunalautaa...