Erityislasten vanhempia (etenkin ADHD)? Miten jaksatte tätä..? (pitkä vuodatus)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja murrr
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei sitä jaksakkaan... Meillä poika jo 9v. ja käytös taas samanlaista kuin ap.lapsen...:/ On tehty tutkimuksia , on osastojakso takana. Syöty concertaa ja nyt menee rispedal. Huoh.... tuntuu että meillä ei löydy mistään apua:(

Voima siis AP:lle! tiedän mistä puhut...
 
Hii-op! Nosto viikon vanhalle ketjulleni.

Poika jäi viime viikolla kesälomalle ja minua hirvittää ajatellakin, että mitä tästä oikein tulee :(. Nyt on vielä sujunut hyvin, mutta lapsi on jotenkin ylivirittynyt ja "säpsähtelee" (äänen kera) aina, kun puhun hänelle jotain. Esim.

Minä: Kulta!
Poika: No mitä, äiti?
Minä: Lähdetään ihan kohta sinne puistoon, lopetapas--
Poika: *jähmettyy ja puristaa nyrkkinsä niin lujaa, että tärisee* HUUUUUUUUUUU!! *päästää otteen, alkaa juoksemaan ja törmäilemään mm. sänkyyn, hymyilee onnellisena* Puistoon...puistoon...*pitää jotain mölinää eufoorisen oloisena*
Minä: Kuuntele. Lopeta leikkisi. Lähdetään pian puistoon.
Poika: a-a-AAAAAAAAAAA(ääni menee ns. rikki)!!!!!! *kipittää paikallaan hetken, ryntää sitten juosten jonnekin*
Minä: Jos lopetit jo leikkisi, ole hyvä ja kampaa tukkasi.
Poika: TUKKASI?? Tuuuuuk-kaaaaaa....*euforisella äänellä, halailee kampaansa*

...niin että näin meillä. Ja ei, minä en todellakaan halveksi lastani siitä kun on hellä (ainakin välillä), mutta ihmettelen tuota euforisuutta. :( Se kun ei ole kuin hetkellistä ja lapsi on kokoajan ärsykeherkkä, ylivirkeä. Valittaa usein väsymystä ja onko ihmekään, kun liikkeessä on jatkuvasti.

Lapsen arvaamattomuus, metelöinti jne. tuntuvat pahalta, koska ne toistuvat lähes samankaltaisina joka ikinen päivä enkä osaa pitää tuollaista normaalina. Iltaa kohden minua alkaa väsyttää niin paljon, että päivällisaikaan saatan nukahtaa sohvalle- lomailu ei tunnu lomalta ollenkaan, kun lasta pitää vahtia ihan jatkuvasti. Tänä aamuna löysin hänet pureskelemasta ikkunalautaa...
 
Hii-op! Nosto viikon vanhalle ketjulleni.

Poika jäi viime viikolla kesälomalle ja minua hirvittää ajatellakin, että mitä tästä oikein tulee :(. Nyt on vielä sujunut hyvin, mutta lapsi on jotenkin ylivirittynyt ja "säpsähtelee" (äänen kera) aina, kun puhun hänelle jotain. Esim.

Minä: Kulta!
Poika: No mitä, äiti?
Minä: Lähdetään ihan kohta sinne puistoon, lopetapas--
Poika: *jähmettyy ja puristaa nyrkkinsä niin lujaa, että tärisee* HUUUUUUUUUUU!! *päästää otteen, alkaa juoksemaan ja törmäilemään mm. sänkyyn, hymyilee onnellisena* Puistoon...puistoon...*pitää jotain mölinää eufoorisen oloisena*
Minä: Kuuntele. Lopeta leikkisi. Lähdetään pian puistoon.
Poika: a-a-AAAAAAAAAAA(ääni menee ns. rikki)!!!!!! *kipittää paikallaan hetken, ryntää sitten juosten jonnekin*
Minä: Jos lopetit jo leikkisi, ole hyvä ja kampaa tukkasi.
Poika: TUKKASI?? Tuuuuuk-kaaaaaa....*euforisella äänellä, halailee kampaansa*

...niin että näin meillä. Ja ei, minä en todellakaan halveksi lastani siitä kun on hellä (ainakin välillä), mutta ihmettelen tuota euforisuutta. :( Se kun ei ole kuin hetkellistä ja lapsi on kokoajan ärsykeherkkä, ylivirkeä. Valittaa usein väsymystä ja onko ihmekään, kun liikkeessä on jatkuvasti.

Lapsen arvaamattomuus, metelöinti jne. tuntuvat pahalta, koska ne toistuvat lähes samankaltaisina joka ikinen päivä enkä osaa pitää tuollaista normaalina. Iltaa kohden minua alkaa väsyttää niin paljon, että päivällisaikaan saatan nukahtaa sohvalle- lomailu ei tunnu lomalta ollenkaan, kun lasta pitää vahtia ihan jatkuvasti. Tänä aamuna löysin hänet pureskelemasta ikkunalautaa...

Kuulostaa siltä että häpeät kun ei käyttäydy kun "normaalit".

Ei kaikkien tarvi olla niinku muka pitäis. Anna poikas meille hoitoon. =)
 
Hii-op! Nosto viikon vanhalle ketjulleni.

Poika jäi viime viikolla kesälomalle ja minua hirvittää ajatellakin, että mitä tästä oikein tulee :(. Nyt on vielä sujunut hyvin, mutta lapsi on jotenkin ylivirittynyt ja "säpsähtelee" (äänen kera) aina, kun puhun hänelle jotain. Esim.

Minä: Kulta!
Poika: No mitä, äiti?
Minä: Lähdetään ihan kohta sinne puistoon, lopetapas--
Poika: *jähmettyy ja puristaa nyrkkinsä niin lujaa, että tärisee* HUUUUUUUUUUU!! *päästää otteen, alkaa juoksemaan ja törmäilemään mm. sänkyyn, hymyilee onnellisena* Puistoon...puistoon...*pitää jotain mölinää eufoorisen oloisena*
Minä: Kuuntele. Lopeta leikkisi. Lähdetään pian puistoon.
Poika: a-a-AAAAAAAAAAA(ääni menee ns. rikki)!!!!!! *kipittää paikallaan hetken, ryntää sitten juosten jonnekin*
Minä: Jos lopetit jo leikkisi, ole hyvä ja kampaa tukkasi.
Poika: TUKKASI?? Tuuuuuk-kaaaaaa....*euforisella äänellä, halailee kampaansa*

...niin että näin meillä. Ja ei, minä en todellakaan halveksi lastani siitä kun on hellä (ainakin välillä), mutta ihmettelen tuota euforisuutta. :( Se kun ei ole kuin hetkellistä ja lapsi on kokoajan ärsykeherkkä, ylivirkeä. Valittaa usein väsymystä ja onko ihmekään, kun liikkeessä on jatkuvasti.

Lapsen arvaamattomuus, metelöinti jne. tuntuvat pahalta, koska ne toistuvat lähes samankaltaisina joka ikinen päivä enkä osaa pitää tuollaista normaalina. Iltaa kohden minua alkaa väsyttää niin paljon, että päivällisaikaan saatan nukahtaa sohvalle- lomailu ei tunnu lomalta ollenkaan, kun lasta pitää vahtia ihan jatkuvasti. Tänä aamuna löysin hänet pureskelemasta ikkunalautaa...

:hug: Jaksamisia...

Meillä alkaa lasten loma tämän viikon lopulla ja jännittää jo vähän. Onneksi mies on kotona koko loman. Nyt juuri juhannuksien yli mies oli yötöissä ja sain olla yksin kotona noiden kolmen kanssa yrittäen taata miehelle nukkumarauhan päivisin...
 
Voimia!

Mulla on itsellä erityislapsi, hänellä ei ole adhd:ta, mutta erityistarpeinen jolla on mm aistiyliherkkyyksiä, ja siksi myös "kuluttava". Luulin, että minä tiesin kuinka rankkaa oleminen onkaan. Mutta nyt minulla on omien lasten lisäksi ollut kahden viikon ajan hoidossa pitkää päivää erään tuttavan adhd-lapsi, ja minä tunnustan että lasken päiviä koska tämä sovittu hoitopesti loppuu (vielä kolmas viikko jäljellä)! Olen jokaisen päivän jälkeen niin loppu, että tekee mieli vain itkeä, monena päivänä en muuta jaksakaan :(

Voimia sinulle, ihan hirveästi!
 
Nosto 3kk vanhalle ketjulleni. Iso kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille. Tässä tämän hetkinen tilanne:

Kesäloma oli kamala, minä olin henkisesti niin rikki sen jälkeen että vikat päivät vaan nukuin ja itkin. Lapsen kanssa ei voinut tehdä mitään, mennä minnekään- pelkkää rähjäämistä, kädet puuskassa raivoamista ja tottelemattomuutta. Kyläily jos toinen päättyi siihen, että lapsi piti kantaa pois tilanteesta, kun alkoi olemaan vaaraksi lähellä oleville ihmisille JA tavaroille...eli kökimme aikalailla kotona ja kuunnellessani sitä pojan jatkuvaa pahantuulisuutta, ähkimistä, valittamista, minulla napsahti. Vanhempia helposti syyllistetään siitä, miten kohtaamme lapsen jo valmiiksi vihaisina, mutta entäs kun oma lapsi on vain pahantuulinen ja vastaa kiukkuisella "mitä??"-kysymyksellä kaikkeen..?

Päiväkoti alkoi kuukausi sitten ja pojan käytös on mennyt aiempaa huonommaksi. Oireilee selkeästi pahaa oloa, ahdistunut on myös. Mikään tai kukaan ei kuitenkaan saa hänestä irti sitä oleellista tietoa- eli mikä harmittaa, miksi hän satuttaa muita jne. Ainoa toivo on tällä hetkellä eräs lautapeli, jossa käsitellään tunteita. Sitä poika pelaa usein ja kertoo joitakin muistoja, joista voi päätellä osan turhautumisista. Mikään ei kuitenkaan selitä toisten lasten jatkuvaa pahoinpitelyä, mitä lapsi harrastaa vailla minkäänlaista syy-seuraus-logiikkaa: juoksee ulkona pihalla, näkee toisen lapsen kauempana. Juoksee lapsen luo ja potkaisee päähän, juoksee pois ilmekään värähtämättä. :O

Olen alkanut anelemaan pääsyä neurologille, meillä on keinot ihan loppu. Päiväkoti piti kanssamme jo palaverinkin, koska käytös oli muuttunut huonompaan päin ja ehdoitti, että pyytäisimme lähetettä erikoislääkärille.
 
mä en jaksanu kuin selata ketjun. ja otan kantaa asiaan mikä pilkahti silmään. eli siihen että pystyykö adhd keskittymään MIHINKÄÄN vai ei. ja mun vastaus on omakohtaisesti KYLLÄ PYSTYY ja se mitä pystyy on NUKKUMINEN, ei muuhun. kokoajan jokupaikka vippasee tai ajatukset harhailee ymsyms. jos esim kerrot tarinan, on se tarina 2 minuutin päästä unohtunut vilkkaan ajatuksenjuoksun vuoksi. tiedän mistä puhun, kun mulla tääl kotona on mihin verrata 11v adhd ja 6v terve. tän 6v kans voi jopa keskustella....
 
Alkuperäinen kirjoittaja erkkarin äiti;24646233:
onko aspergerin syndrooma sulle tuttu?

On vähäsen, se on nimittäin se, mistä niin neuvola kuin ystävänikin puhuvat...en kuitenkaan ole varma, olisiko taustalla jotain muutakin. Siis kun tuo väkivaltaisuus jne. ei mielestäni liity aspergeriin ihan sellaisenaan? Ryhmätilanteiden vaikeudet ym. täsmäävät, mutta kotonakin oleminen on joskus vaikeaa.

Moni vieraampi luulee lasta ihan normaaliksi, iloiseksi ja fiksuksi pojaksi. Tosin tähän "vipuun" menevät myös ne, jotka ovat tunteneet pojan vauvasta. Esim. anoppi kieltäytyy uskomasta, että pojassa olisi yhtään mitään vialla ja suorastaan rupeaa vihaiseksi, jos hänelle yrittää selittää aspergerista tms.
 
Meillä alkoi tänään 7-vuotiaan ad/hd-pojan kuukauden kestävä lääketauko ja muutamassa tunnissa tuntuu järki lähtevän. Poika löi vauvaa, huomautin 20 kertaa tuolilla keikkumisesta, piirsi mattoon, hyökkäsi 2-vuotiaan kimppuun... Mä en edes jaksa luetella, toivottavasti pian edes vähän rauhoittuu, kun olo tasaantuu.
 
[QUOTE="Vieras";24646469]Meillä alkoi tänään 7-vuotiaan ad/hd-pojan kuukauden kestävä lääketauko ja muutamassa tunnissa tuntuu järki lähtevän. Poika löi vauvaa, huomautin 20 kertaa tuolilla keikkumisesta, piirsi mattoon, hyökkäsi 2-vuotiaan kimppuun... Mä en edes jaksa luetella, toivottavasti pian edes vähän rauhoittuu, kun olo tasaantuu.[/QUOTE]

meillä tää on arkipäivää vaikka lääkitys on kokoajan päällä (eli concerta 36mg). meillä ei voida pitää lääketaukoja jos ei joku ole poikaa kokoajan pitämässä kädestä....

nimim:"kerrankin lähes talo palanut"
 
Alkuperäinen kirjoittaja uusiöö;24646592:
meillä tää on arkipäivää vaikka lääkitys on kokoajan päällä (eli concerta 36mg). meillä ei voida pitää lääketaukoja jos ei joku ole poikaa kokoajan pitämässä kädestä....

nimim:"kerrankin lähes talo palanut"

Nyt on pakko pitää taukoa, mikään lääke ei sovi kunnolla. Ennen stratteraan vaihtoa pitää pitää tauko. Ei sillä, ettenkö poikaa rakastaisi, mutta kun kaikki on vaikeaa, eikä mikään toimi, niin oon aivan älyttömän onnellinen, kun poika lähtee isänsä luo... ja siitä sitten tulee huono omatunto :(
 
[QUOTE="Vieras";24646616]Nyt on pakko pitää taukoa, mikään lääke ei sovi kunnolla. Ennen stratteraan vaihtoa pitää pitää tauko. Ei sillä, ettenkö poikaa rakastaisi, mutta kun kaikki on vaikeaa, eikä mikään toimi, niin oon aivan älyttömän onnellinen, kun poika lähtee isänsä luo... ja siitä sitten tulee huono omatunto :([/QUOTE]

älä pode huonoa omatuntoa, me, adhd:n vanhemmat ainakin ymmärretään sua täysin. mun pojan isä ei ole kuvioissa mukana ja jos ois niin ois ihanaa kun vois laittaa pojan välillä isälleen ;)

strattera???? mä en oo kuullutkaan??? onko hyviä kokemuksia kuullut?

mitä lääkkeitä teillä on ennestään menny?
 
Alkuperäinen kirjoittaja uusiöö;24646702:
älä pode huonoa omatuntoa, me, adhd:n vanhemmat ainakin ymmärretään sua täysin. mun pojan isä ei ole kuvioissa mukana ja jos ois niin ois ihanaa kun vois laittaa pojan välillä isälleen ;)

strattera???? mä en oo kuullutkaan??? onko hyviä kokemuksia kuullut?

mitä lääkkeitä teillä on ennestään menny?

Joillain hyviä, joillain huonoja kokemuksia. Meillä kokeiltu medikinet monella eri annostuksella, concerta monella eri annostuksella, concertan kanssa meni myös risperidon... nyt sitten vaihtuu kokonaan eri lääkeryhmään, kun ei nuo toimi ollenkaan toivotulla tavalla.
 
[QUOTE="vieras";24646726]Joillain hyviä, joillain huonoja kokemuksia. Meillä kokeiltu medikinet monella eri annostuksella, concerta monella eri annostuksella, concertan kanssa meni myös risperidon... nyt sitten vaihtuu kokonaan eri lääkeryhmään, kun ei nuo toimi ollenkaan toivotulla tavalla.[/QUOTE]

onko teillä muita tukitoimia? esim. toimintaterapiaa?
 
Moni vieraampi luulee lasta ihan normaaliksi, iloiseksi ja fiksuksi pojaksi. Tosin tähän "vipuun" menevät myös ne, jotka ovat tunteneet pojan vauvasta. Esim. anoppi kieltäytyy uskomasta, että pojassa olisi yhtään mitään vialla ja suorastaan rupeaa vihaiseksi, jos hänelle yrittää selittää aspergerista tms.

joo tuttua juttua :)

ja siitä aspergerista vielä, käsittääkseni raivarit ovat aika yleisiä, eli minustakin näin muutaman kirjoituksen perusteella vois kuullostaa aspergerin syndroomalta. onko lapsellasi aistiyliherkyyttä?
 
[QUOTE="Vieras";24647916]Niistä ollaan menossa sopimaan perjantaina pitkän taistelun jälkeen.[/QUOTE]

hitsi :( miksi niistä pitää joutua taistelemaan!

saattaa olla laiha lohtu, mutta onko painopeitot ja painoliivit ollut käytössä/kokeilussa?
 
[QUOTE="Vieras";24646469]Meillä alkoi tänään 7-vuotiaan ad/hd-pojan kuukauden kestävä lääketauko ja muutamassa tunnissa tuntuu järki lähtevän. Poika löi vauvaa, huomautin 20 kertaa tuolilla keikkumisesta, piirsi mattoon, hyökkäsi 2-vuotiaan kimppuun... Mä en edes jaksa luetella, toivottavasti pian edes vähän rauhoittuu, kun olo tasaantuu.[/QUOTE]

Mietipä vähän, miltä lapsesta tuntuu, kun lääkitys lopetetaan? Huomaa selvästi itsekin eron ja hitsaa, kun joutuu takaisin samaan ärsykkeiden ylenpalttisuuteen, jota ei pysty käsittelemään. Välillä on annettu mahdollisuus pärjätä maailmassa edes jollain tavalla ja yks kaks otetaan pois apu ja sanotaan, että pärjää nyt ilman, ennenkin pärjäsit. vastaava juttu, kuin jos ihmiskunnalta otettaisiin vaikka pyörä pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja erkkarin äiti;24647909:
joo tuttua juttua :)

ja siitä aspergerista vielä, käsittääkseni raivarit ovat aika yleisiä, eli minustakin näin muutaman kirjoituksen perusteella vois kuullostaa aspergerin syndroomalta. onko lapsellasi aistiyliherkyyttä?

Kiitos vastauksista kaikille.

Kyllä lapsella jotain taitaa olla yliherkkyyksiä, mutta ainakin tuntoaisti vaikuttaa melkeinpä aliherkältä: juoksee päin muita ja esim. keinujaa päin useamman kerran, ei tajua tämmöisiä. Vaarantaju nolla.
ap
 

Yhteistyössä