Erityislapsista tietävät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmm
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hmm

Vieras
Jos esikouluikäinen lapsi käyttää aina ensimmäisenä ongelmanratkaisukeinonaan lyömistä, ravistelee erikoisella tavalla käsiään sivullaan juostessaan ja välillä muutenkin (tämän tyyppistä käsienravistelua olen nähnyt lähinnä autisteilla), saa hillittömiä raivareita mitättömiltä näyttävistä syistä (siis hajottaa isoja tavaroita), saa jotenkin kummallista pikkusotkua aikaan lähes koko ajan (tarkoitan että sotkuahan tulee kaikilta leikkiessä, mutta tämä repii ruohoa ja levittelee sitä naapurin portaalle tms sotkua, jota ei ainakaan muilta samanikäisiltä kavereilta tule koskaan). Ja joitakin muitakin omalaatuisia piirteitä ja touhuamista on kyllä. Mutta muuten on ihan tavallisen oloinen lapsi, ja
myös esim. kirjoitus jne taidoiltaan vastaa ikäisiään.

Mistä luulette olevan kyse? Kuinka suhtautuisitte? Mukava lapsi, mutta en oikein kehtaa vanhemmilta kysyä pitäisikö pelätä esim niitä raivareita jos vaikka oma lapsi on kylässä...
 
Kannatais ihan jutella ajatuksista vanhempien kans suoraan eikä kysellä täällä moisesta, kun täällä ei kuitenkaan voida tietää tapauskohtaisesti tosiasioita, ellei sit tämän lapsen vanehemmat satu just lukemaan tätä avausta.
 
Ai oisko sulla pokkaa mennä sanomaan vanhemmille suoraan, että "musta näyttää toi teidän lapsi vähän epänormaalilta. Pitääkö sitä pelätä?" Ja ei kai keskustelupalstalla koskaan saa just vastauksia siihen omaan tapaukseen, vaan yleensä kokemuksia samantapaisista asioista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Ai oisko sulla pokkaa mennä sanomaan vanhemmille suoraan, että "musta näyttää toi teidän lapsi vähän epänormaalilta. Pitääkö sitä pelätä?" Ja ei kai keskustelupalstalla koskaan saa just vastauksia siihen omaan tapaukseen, vaan yleensä kokemuksia samantapaisista asioista.

Eiköhän keskustelu ole jotain muuta ku tollasta
 
Tiedän pojan (en tiedä onko enään hengissä) joka oli mitä suloisin ja mukavin, kunnes sai mielettömiä raivareita. Pieni poika, mutta teki todella isoa tuhoa tavaroiden sattuessa kohdalle. En muista oliko hällä muita piirteitä. Hänellä oli diagnoosina aivoissa kasvaimia, jotka lyhentävät elin ikää huomattavasti.
 
Minäkin ensin mietin psykososiaalisia ongelmia, mutta sitten aloin miettimään miten tuo erikoinen käsien motoriikka sopii kuvaan. Tämä lapsi on saanut raivareita ilm koko ikänsä.
 
Vaikka tietäisi diagnoosin, niin kovin paljoa se ei auta. Lapset samallakin diagnoosilla voi olla hyvin erilaisia ja vammat eriasteisia. Psykososiaalisia ongelmiakin tulee vammojen myötä todella helposti. Raivokohtaukset ovat meilläkin tuttuja. Lapsi (monivammainen) loukkaantuu ja raivostuu helposti, jos tulee vahingossa väärinkohdelluksi tai väärin ymmärretyksi tai jos itse ymmärtää asiat väärin.
 
Psykososiaalisia oireita? Mitä ne ovat? Eli ajatuksena nähtävästi perheolot ja niistä johtuvat käytöshäiriöt? Miten muuten jos on raivokohtauksia jotka syystä,että tulee väärinymmärretyksi-kohdelluksi: Miten nihin tulisi suhtauatua ja mikä auttaa kyseisessä tilanteessa? Ei kai siinä kauhistelu ja pelkääminen ja karttaminen ainakaan auta tilannetta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Psykososiaalisia oireita? Mitä ne ovat? Eli ajatuksena nähtävästi perheolot ja niistä johtuvat käytöshäiriöt? Miten muuten jos on raivokohtauksia jotka syystä,että tulee väärinymmärretyksi-kohdelluksi: Miten nihin tulisi suhtauatua ja mikä auttaa kyseisessä tilanteessa? Ei kai siinä kauhistelu ja pelkääminen ja karttaminen ainakaan auta tilannetta?

Ensiksi pitäisi viedä lapsi tutkittavaksi ja yrittää ratkaista mistä on kyse.
Ammattilaisilta saa ohjeita ja tietoa miten pärjätä tällaisen lapsen kanssa arjessa. Lapsen ongelmat ei häviä hoidotta.
Psykososiaaliset oireet voi johtua perheestä tai lapsesta itse tai molemmista yhdessä.
Joillakin lapsilla on sellainen luonne joka on vaikea äidin kasvattaa ja he tarvitsevat erityistukea jotta vältyttäisiin psykososiaalisilta oireilta.
Paha lapsi ei ole!! Hänellä on vain paha olo jota hän purkaa raivoamalla.
Tukea täytyy, lasta ei saa jättää yksin pahan olonsa kanssa. Hänellä ei ole ikäänsä nähden taitoa käsitellä tunnetta.
Paras on pukea tunteet sanoiksi, ei teoiksi.
Eli kun raivoaminen alkaa niin voi sanoa: nyt olet todella vihainen. Sinua suututtaa joku asia,kerro siitä.
Ja sitten lapsi on hyvä ottaa syliin jotta hän ei satuta itseään.
Varo päätä!! Jos se osuu leukaasi niin tulee pahaa jälkeä!!
Kun lapsi repii ruohoa voi kysyä: kenelle revit sitä, täällä ei ole lampaita.
Anna ruohon kasvaa,katsotaan huomenna onko se yhtä vihreätä.
 
Totta että samalla diagnoosilla lapset ovat erillaisia,mikä toimii yhdellä ei toimi toisella.
Minulla itse on kehitysvammainen lapsi(ei näy päälleppäin) jolla on autismia.
Jokainen päivä on erillainen, vaikka käydään kaupassa päivittäin niin joka kerta on uusi tilanne hänelle.
Mutta vaikka on työlästä niin on se myös antoisaa. Kun sille päälle sattuu niin hän on mitä ihanin lapsi ja tunteet on niin aidot.
 

Yhteistyössä