Aloittaja tässä taas... Poika ottaa hyvin kontaktia, ei juurikaan vierasta, ilahtuu kaikesta huomioista mutta yhtään ei saisi olla tylsää. Jos alkaa kiukuttaa, se yltyy nopeasti eikä meinaa loppua millään.
Hyvinkin mahdollista etten jaksa olla tarpeeksi läsnä. Toisaalta kun isä tulee kotiin, seuraa koko ajan häntä ja kitisee ja vaatii olla koko ajan sylissä, minun kanssani on alkanut olla enemmän itsekseenkin lattialla tai siskon kanssa kun en enää jokaisen kitinään pysty enkä jaksa vastata.
Kun tullaan Suomeen lomalle, ajattelin silloin viedä johonkin.. Yksityiselle? Kun ei kuuluta Suomen sos.turvan piiriin. Täällä ei juurikaan seurata, perheet on enemmän itse vastuussa ja lapset tosiaan useinkin paljon temperamenttisempia ja vaikeampia kuin suomalaisittain yleensä... Vähän yleistystä mutta kuitenkin.
Kun tähän touhuun on tavallaan tottunut, on ihan ihmeissään miten muiden lapset ovat rauhallisia, suostuvat istumaan autonistuimessa tai rattaissa, nukkuvat alkuillasta saakka, nukahtavat itse, jokainen pukeminen tai vaipanvaihto ei ole kiukun aihe.. Yhtään ei halua olla paikallaan eikä saisi pitää kiinni, myöskään syöttötuolissa ei keskity yhtään kun heiluu puolelta toiselle ja jos meinaa saada ruokaa suuhun pitää itse laulaa ja heilutella jotain leluja samalla.. Syö kyllä hyvin mutta ei keskity ja jatkuva sähellys päällä. Jos on hetkikin tylsää alkaa syöttötuolissakin kiukutella, rimpuilee vöistä irti ja yrittää kiivetä pöydälle. Näistä mietin olisiko ylivilkkautta...