Erittäin temperamenttinen lapsi

[pentyir]

Onhan tämä toki uhmaa, mutta myös taaperon oma voimakas tahto on ollut näkyvissä jo vauvasta saakka. Mietin, että millä tavoin tulisi suhtautua lapsen kiukkuun, kun hän heittelee tavaroita, lyö ja raapii. Miten lapsi oppii, että en hyväksy hänen käytöstään, mutta hyväksyn silti hänet? Pitäisi komentaa, mutta olla silti rauhallinen. Miten komentaa niin, että saan asian menemään perille, kuitenkaan jyräämättä häntä täysin? Olen tiukka, mutten hyväksy ankaraa kuria. En halua, että hänestä tulee nurkassa istuva lapsi, joka ei uskalla tehdä mitään, koska kaikki suuttuvat hänelle. Jännittää miten hänen käy päiväkodissa, kun sinne menee. Hän siis ymmärtää jotain yksinkertaisia ohjeita, muttei tunnu käsittävän, jos yritän perustella miksi jotain ei saa tehdä. Enkä kyllä ihmettele sitä, mutta teen niin, koska jossain vaiheessa hän alkaa ymmärtää. Häntä on kuitenkin turha rauhoitella siinä vaiheessa, kun kiukkupuuska iskee, koska silloin hän riehuu eikä kuuntele.

 

[täällä toinen]

Meillä myös erittäin tempperamenttinen lapsi. Jo vauvasta lähtien ollut. Hänen ollessaan puoli vuotias kysyin jo neuvoa neuvolasta. Ainut neuvo jonka sain oli tämä että piti varoa käyttämästä liikaa ei-sanaa. Jottei lapsi tuntisi ettei tee mitään oikein.
Ohjata,olla läsnä ja kuunnella. Nämä ovat toimineet meillä. Rauhoittelua ja tietyissä asioissa selkeää kieltoa.
Taapero iässä oli haasteellista kun ymmärrystä ei vielä paljoa ollut. Nyt 4 vuotiaana on helppo pysäyttää puhumalla\kyselemällä mikä harmittaa ja miksi teki asiat niin kuin teki. Kova kiukku kun iskee,osaa jo mennä itsekseen rauhoittumaan ja tulee sen jälkeen puhumaan asioista.
Meillä päiväkodissa meni enemmän kuin hyvin. Osasi pitää puoliaan ja oli rohkea. Monet hoitajat totesivat että lapsi tulee hyvin pärjäämään elämässään kun tietää mitä tahtoo.
Sanoisin että paljon kärsivällisyyttä taaperon kanssa. Selkeät kiellot kiellettyihin asioihin ja paljon läsnäoloa. Ohjausta tunteissa. Helpottaa kun alkaa ymmärrystä tulla.
Kuopus meillä onkin sitten ihan päinvastainen kuin esikoinen. Lupsakka kaveri joka ei vähästä rähise .
Tsemppiä teille!

 

[jflbnjkign]

Ei tuon tyyppinen lapsesta mitään "alistunutta nurkassa istujaa" tule, vaikka sille pitäisi kovan kurin. Jostain herkkäluonteisesta lapsesta saattaa sellainen tulla, jos lasta esim. rankaisee asiattoman paljon ja kovaa, mutta tällaisella erittäin temperamenttisella lapsella kynnys siihen on hyvin korkealla.

Se on väistämätöntä, että rajun ja kovapäisen kanssa tarvitaan kovempia keinoja jotta lapsen saa tottelemaan aikuista. Jos lapsella on kovin hurja luonne, niin ne keinotkin menevät koviksi ennen kuin alkavat tepsiä, mutta silloin täytyy vain kovettaa itsensä.

Pidät vaan lähtökohtana sen, että lapsi tottelee aikuista ja piste (tämä on toimintamalli myös päiväkodeissa). Jos ei meinaa totella, niin komennat tarvittaessa todella tiukasti ja keksit sellaisia rangaistuksia, jotka tepsivät lapseen.

Jos lapsi riehuu tai itkee hallitsemattomasti, niin sitten pidellään sylissä (eikä välttämättä sanota sinä aikana mitään, puhe usein vain lietsoo lasta), laitetaan jäähylle tai muuten viedään lapsi sivuun.

 

[pentyir]

Haluaisin ottaa hänet syliin, paijata ja lohduttaa, mutta se on tosiaan täysin mahdotonta, jos hän on raivoissaan. Hän nimittäin alkaa lyödä ja raapia ihan vimmatusti. Näitä kohtauksia on yleensä myös vaikea ennakoida. Melkein joka aamu tapahtuu näin, kun meillä on keskenään eri käsitys siitä, mitä mennään ensiksi tekemään. Me ollaan jo yli puolen vuoden ajan aina menty ensin olohuoneeseen ja usein heti vaihdettu yön täysi vaippa pois. Mutta taapero on nyt keksinyt, että hän haluaa mennäkin keittiöön puuhastelemaan. Ei kuitenkaan syömään. Jos nappaan hänet kainaloon ennen kuin ehtii keittiöön tai haen pois sieltä, niin raivari alkaa. Luulisi, että se 9-11 tunnin vaippa alkaisi jo polttaa peppua.

Olen sanonutkin hänelle aina, että nyt mennään vaihtamaan vaippa, eli ei pitäisi tulla yllätetyksi. Tänäaamuna hän veti taas pultit, joten ajattelin antaa rauhoittua ja kävin itse vessassa. Sillä aikaa hän oli kuitenkin itse vetänyt kakkavaipan ja housut alas, niin että oli tyttö sekä lattia sottaantunut. Olen huomannut, että jos jään katsomaan hänen raivariaan tai yritän katsoa muualle samassa huoneessa, niin hän riehuu entistä enemmän ja on dramaattisempi. On vaikea yrittää selittääkään mitään, kun lohduttava puheeni katoaa täysin hänen huutonsa alle. Puhumattakaan siitä, kun itselläkin menee välillä hermot.

 

[vierailija567]

Minkäikäinen?

Mä en nostais mekkalaa siitä jos lapsi haluaa mennä keittiöön eikä olohuoneeseen, kai hän voi mennä mihin tykkää, keittiö on toivoakseni sen verran lapsiturvallinen ettei sun tarvi olla niskaanhengittämässä joka hetki. Vaipanvaihdolla ei myöskään minusta ole kiire jossei se vaippa kerta lasta häiritse. Kunhan sen nyt jossain vaiheessa aamun aikana vaihtaa.
Tuollaisessa vaiheessa kannattaa tarkkaan miettiä mitkä on sellaisia asioita jotka sinä päätät ja missäasioissa voidaan joustaa. Sinä päätät lapsen turvallisuuteen ja terveyteen vaikuttavissa asioissa ja sinä päätät päivärytmistä, milloin lähdetään ulos ja milloin syödään jne. Ole jämäkkänä niissä asioissa joissa sinun pitää päättää mutta muissa aina lapsen tehdä mitä haluaa.

Mitä tuohon uhmakohtaukseen tulee niin anna huutaa ihan rauhassa vaan, sano lapselle että huuda vaan, se helpottaa. Anna tyyny mitä heitellä tai potkia jos jotain tarvii ja ohjaa huomio pois toisten vahingoittamisesta. Näytä itse tarvittaessa mallia miten huudetaan ja tyynyä hakataan, se on yleensä lapsista hauskaa ja raivo voi loppua siihen.

Mll vanhempainnetin sivuilta kannattaa lukea uhmasta..