Erittäin nirso 2vuotias

Eli meidän parivuotiaalle pojalle ei uppoa mikään. Joka aterialla tarjoan samaa ruokaa kun mekin syömme mutta herra ei suostu istumaan syöttötuoliin muuta kuin väkipakolla, kauhea huuto ja ruoka lentää 2 sekunissa lattialle. Jos ehdin estämään, niin ei silti ole toivoakaan että se söisi, ei edes suostu maistamaan.

Teen ruokaa joista yleensä lapset tykkää, mutta ei, ei, ei... Skipataan ateria, skipataan välipala, ja loppujen lopuksi iltaruoan aikaan ihan sama juttu. Nälkä ihan varmasti on, muttei silti syö mitään. Toki on tietyt ruoat joita se syö; banaani, jogurtti, pizza, paahtoleipä ja pasta ilman mitään, mutten haluaisi antaa sen myöskään päättää mitä meillä syödään.

Tilanne meni niin pahaksi toukokuussa että poika oli sairaalassa tiputuksessa 2 päivää, ja lääkärikin oli huuli pyöreenä että miten pojan saisi edes maistamaan, koska pakkosyötöstäkään ei ole muuta kuin haittaa.

Ei voi olla vaihekaan, kun on kestänyt nyt jo alle vuoden, sitä ennen poika söi ihan kaikkea. Ruoka-aineallergioitakaan ei ole. Se ei vaan halua syödä ja piste.

 

En osaa auttaa sinua, mutta meillä sama tilanne. 2v poika ei syö oikeastaan mitään ruokaa. Nytkin on menty jo viikko yhdellä jogurtilla per päivä ja pari haukkausta ruisleipää. Laitan lautaselle sen mitä muillekin ja ei vaan syö. Kurkut ja tomaatit saattaa mennä, joskus harvoin liha. Perunaa ja riisiä ei edes maista, pasta menee sellaisenaan. Nakit menee poikkeuksetta aina, mutta niitä saa vain kun muutenkin on tarjolla.

Olen ottanut sen linjan, että jos ei syö niin kiitos ja pois pöydästä. Neuvolasta suositeltiin tätä keinoa. Meillä ei kyllä auta mitään, mutta en anna lapsen määrätä mitä syödään (nakkia joka päivä). Poika ei syö eikä suostu maistamaan jos on päättänyt ettei syö. Eikä se suu pakollakaan aukea.

Vanhempi sisarus syö lähes poikkeuksetta kaiken mitä lautaselle laittaa...

 

Pers... Pitkä vastaus hävisi taivaan tuuliin.

Lyhennelmä: Onko puheenkehityksessä mitään häikkää, onko suun motoriikka ja kielijänteen pituus ok?

Johtuukohan syömättömyys vain ruoasta vai myös ruokailutilanteesta? Miten lapsi syö kodin ulkopuolella? Entä, jos jätät "vahingossa" jotain syötävää vaikka pöydän reunalle lapsen nähden ja menet itse puuhaamaan muuta, koskeeko lapsi tuolloin ruokaan? Entä, jos ottaisit kaverin lapsineen mukaan vaikka puistoon ja ottaisitte eväät? Ei mitään tuputtamista tai muutakaan, laittaisit vain korin penkille ja te muut söisitte sieltä. Oman lapsen kuullen sanoisit vain, että jokainen saa ottaa kopasta, mitä tahtoo. Ei korin sisällön esittelyä eikä mitään huolehtimista. Eikä huomioida lapsen syömisiä tai syömättä jättämisiä, ruokailette vain ja lapsi osallistuu, jos haluaa.

Mulle tulee valtapeli mieleen tuosta, että lapsi aloittaa shown jo nostettaessa syöttikseen. Muuta rutiineja.

Mun muksuni ei jossain vaiheessa olisi harjannut hampaitaan. Jätin harjaukset pois viikoksi ja annoin vain lisää ksylitolia. Viikon päästä muksu ei muistanut koko hanttiinpanemisideaansakaan. Jossain vaiheessa sama tenava karjui pikkukieli lepattaen ainakin tunnin joka ilta, kun hänet vei sänkyyn, vaikka olin vieressä. Nukutin hänet kuukauden ajan muualle, missä ajassa hän unohti, että sänkyyn mennessä "kuuluu" huutaa.

Toivottavasti teilläkin auttaisi jokin tällainen konsti.

 

Meillä tämä ilmiö on ainakin omasta mielestäni täysin selvä tahtotila. Hän ei halua syödä ja samaa vahvaa tahtoa löytyy moneen muuhunkin asiaan... Lapsi syö isovanhemmilla ollessaan aivan yhtä huonosti.

Puhetta tulee muutama sana minkä ymmärtää ja sitten epämääräisiä yksittäisiä tavuja. Ulkopuolinen ei hänen puheestaan ymmärrä.