äiskis
Jos siä suinki pystyt,nii koitas irrottautua hetkeks siitä,että miä persoonana ärsytän sinnuu ja mieti mitä seuraavaks kirjootan:
Olet sanojen mukkaan lukenu kaik mitä olen kirjoottanu,jos näi on,niin sittehän siä olet lukenu senkin missä kerroin ensitapaamisesta etän kanssa ja sen misä kerron miten ja milloon asijat alko mutkistua,siis miun ja etän välillä. Edellee,sithä siun pitäis tietää yhtä ja toesta etän toiminnasta lastensa suhteen,mutta se on näköjää ollu siulle iha sivuseikka tai sitte olet sitä mieltä,että etä on jokatilanteessa toiminu täysin oikein ja oikeutetusti.
Mutta onkoha se lasten asijoitten hoitoa sellaanen,että omalla toiminnallaa vaan vaikeuttaa lasten elämistä isänsä ja tämän uuden puolison kansa? Onkohan se lasten asijoiten hoetamista kieltää pitämästä synttäreitä lapselle,tai se että kieltää lapsijaan menemästä "kuppasen äitipuolen" kanssa mihinkä sellaaseen paikkaa joka on tarkoitettu perheille(ja sitte ku o menty vaik Linnanmäelle,niin poikien iloa on kokoaja himmentäny pelko siittä että äiti saa tietää).Onkoha se lapsen edun mukaasta kieltää äitipuolta viemästä lasta terveyskekskukseen tämän sairastuttua äkillisesti(ta on aiva lähellä kotia,äitin odotteleminen pitkittäs lapsen hoitoon pääsyä).Ja onkoha sekkii lasten asijoitten hoitoa,ettei äitipuoli sais ostaa lapselle tämän toivomaa lahjaa,ku vaan äitillä on oikeus ostaa mieleisiä lahjoja(joita hää ei sit kumminkaa osta itekkää).Ja sekkii on sitte asijoiden hoitoa,että etän raivareitten takia äitipuoli on joutunu vuostoisesa perrää jäämään pois poikien koulujuhlista,vaik pojat ite pyytää sinne(miä en mene siks,koska tiiän etän järjestävän kohtaaksen,enkä halluu saattaa poekia nolloon tilanteesee).Ootsiä ihan vakavissas että kaik tuo on vaa normaalia asijoiten hoitoa,mihin äidillä on iliman muuta oikeus?
Ja onko se lapselle jotenkii mukavampaa ku oma äiti jättää yksin kottiin,kun pittää lähtee ravintollaan,kun jos oliskii äitipuoli.Onko pettymykset lapselle pienempi juttu,kun se on oma äiti joka pettää luppauksensa?Eli mitä tahansa välinpitämättömyyttä etä osottaaki,se on siis lapselle miellyttävvää ja hyväks kehitykselle,ku se on oma äiti?
Siä luet näitä miun juttuja ku piru raamattua,ja poimit itelles sopivat kohat ja jätät muut huomiomata.
Senhä takia miä nii vihattava etälle oonki,kun en suostu näihi hänen vaatimuksii,suostuisitko ite minuna? Sanoit,että toki saan tehä mitä haluan kotonani,mutta jos miä etää tottelisin,miä en sais kotonani tehä mittää koskaa,mieluummi saisin olla olematta kokonaa.
Kummallisinta täs kaikes on,ettei etä o koskaan MINNUU syyttäny poikien huonosta hoiosta,vaan hää tappelee just siitä,ku miä kohtele hänen lapsijaan kun omiani.Ihan ku hää haluis,että miä kohtelisin hänen lapsijaan huonosti,mutta mitä järkee siinä olis,eikö se ny olis tärkeintä,että lapset voi iha hyvi,vaikka ei se ookkaa äiti joka heiän kans jokapäivä on.
Ja miä olen antanu sitä tillaa etälle sillai,että jonkiaikaa olin niin pitkälle ku mahollista olla puuttumati poikain asijoihi,jotta ne vanahemmat oppisivat toimiin keskennään,mutta eihä siitä mittään tullu ja etä sitte miulle valitti ku ei poikien isä nyt sitä tai tätä.Ja sit ku miä taas sitte ku hää itse miut asijoihi sotki,otin kantaa,nii hää suuttuiki iha kamalasti.Eli ei o mitekä päin hyvin.
Kaiken tään jäläkeen,oletko iha tosissaa sitä mieltä,että miä nyt tässä olen ollu kohtuuton etää kohtaan,ettei etä missää vaiheessa ite olis voinu toimia toisin? :\|
Olet sanojen mukkaan lukenu kaik mitä olen kirjoottanu,jos näi on,niin sittehän siä olet lukenu senkin missä kerroin ensitapaamisesta etän kanssa ja sen misä kerron miten ja milloon asijat alko mutkistua,siis miun ja etän välillä. Edellee,sithä siun pitäis tietää yhtä ja toesta etän toiminnasta lastensa suhteen,mutta se on näköjää ollu siulle iha sivuseikka tai sitte olet sitä mieltä,että etä on jokatilanteessa toiminu täysin oikein ja oikeutetusti.
Mutta onkoha se lasten asijoitten hoitoa sellaanen,että omalla toiminnallaa vaan vaikeuttaa lasten elämistä isänsä ja tämän uuden puolison kansa? Onkohan se lasten asijoiten hoetamista kieltää pitämästä synttäreitä lapselle,tai se että kieltää lapsijaan menemästä "kuppasen äitipuolen" kanssa mihinkä sellaaseen paikkaa joka on tarkoitettu perheille(ja sitte ku o menty vaik Linnanmäelle,niin poikien iloa on kokoaja himmentäny pelko siittä että äiti saa tietää).Onkoha se lapsen edun mukaasta kieltää äitipuolta viemästä lasta terveyskekskukseen tämän sairastuttua äkillisesti(ta on aiva lähellä kotia,äitin odotteleminen pitkittäs lapsen hoitoon pääsyä).Ja onkoha sekkii lasten asijoitten hoitoa,ettei äitipuoli sais ostaa lapselle tämän toivomaa lahjaa,ku vaan äitillä on oikeus ostaa mieleisiä lahjoja(joita hää ei sit kumminkaa osta itekkää).Ja sekkii on sitte asijoiden hoitoa,että etän raivareitten takia äitipuoli on joutunu vuostoisesa perrää jäämään pois poikien koulujuhlista,vaik pojat ite pyytää sinne(miä en mene siks,koska tiiän etän järjestävän kohtaaksen,enkä halluu saattaa poekia nolloon tilanteesee).Ootsiä ihan vakavissas että kaik tuo on vaa normaalia asijoiten hoitoa,mihin äidillä on iliman muuta oikeus?
Ja onko se lapselle jotenkii mukavampaa ku oma äiti jättää yksin kottiin,kun pittää lähtee ravintollaan,kun jos oliskii äitipuoli.Onko pettymykset lapselle pienempi juttu,kun se on oma äiti joka pettää luppauksensa?Eli mitä tahansa välinpitämättömyyttä etä osottaaki,se on siis lapselle miellyttävvää ja hyväks kehitykselle,ku se on oma äiti?
Siä luet näitä miun juttuja ku piru raamattua,ja poimit itelles sopivat kohat ja jätät muut huomiomata.
Senhä takia miä nii vihattava etälle oonki,kun en suostu näihi hänen vaatimuksii,suostuisitko ite minuna? Sanoit,että toki saan tehä mitä haluan kotonani,mutta jos miä etää tottelisin,miä en sais kotonani tehä mittää koskaa,mieluummi saisin olla olematta kokonaa.
Kummallisinta täs kaikes on,ettei etä o koskaan MINNUU syyttäny poikien huonosta hoiosta,vaan hää tappelee just siitä,ku miä kohtele hänen lapsijaan kun omiani.Ihan ku hää haluis,että miä kohtelisin hänen lapsijaan huonosti,mutta mitä järkee siinä olis,eikö se ny olis tärkeintä,että lapset voi iha hyvi,vaikka ei se ookkaa äiti joka heiän kans jokapäivä on.
Ja miä olen antanu sitä tillaa etälle sillai,että jonkiaikaa olin niin pitkälle ku mahollista olla puuttumati poikain asijoihi,jotta ne vanahemmat oppisivat toimiin keskennään,mutta eihä siitä mittään tullu ja etä sitte miulle valitti ku ei poikien isä nyt sitä tai tätä.Ja sit ku miä taas sitte ku hää itse miut asijoihi sotki,otin kantaa,nii hää suuttuiki iha kamalasti.Eli ei o mitekä päin hyvin.
Kaiken tään jäläkeen,oletko iha tosissaa sitä mieltä,että miä nyt tässä olen ollu kohtuuton etää kohtaan,ettei etä missää vaiheessa ite olis voinu toimia toisin? :\|