Erilainen Puoliso ja vauvahaaveet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Krisse_75
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Krisse_75

Vieras
Kysyisin näin arkaa asiaa täältä, Mieheni käy päivittäin Suboxone korvaushoidossa, ja yritämme saada lasta nyt. Hän on lapseton, itselläni on lapsia ed.liitosta. Itse olen tavallinen työssäkäyvä perheenäiti, ja mies nyt tuollainen "toipuva narkomaani". Onko täällä kohtalotovereita? Mies on kaikinpuolin nykyään (yhdessä 1v) kunnollinen, tosin työtön vielä, mutta päivä kerrallaan parempaan suuntaan. sukuni hyväksyntää emme tule koskaan suhteellemme saamaan. En haluaisi suhteemme rikkoontuvan sen takia, että se ei muille käy. Olen saanut jopa uhkailuja suvulta+ lasten isätä, että ilmoittavat lastensuojeluun jos olen hänen kanssaan.Minä olen ns.rikkaan perheen tyttö ja mies on hylätty lastenkotiin lapsena. Mitä ihmettä voisin tehdä? On todella stressaavaa käydä töissä ja hoitaa perhettä/miestä kun kaikki potkivat meitä päähän.
Ei mun lapsilla ole mitään hätää edes. Olen saanut itsekin narkomaanin leiman otsaani, vaikken ole koskaan käyttänyt buranaa vahvempaa. emme juo alkoholia ja elämme muutenkin aika "normaalia" elämää. Olen joutunut salailemaan mieheni korvaushoidossa käymistä kaikilta ystäviltäni, sillä se olisi viimeinen niitti kaverisuhteillemme. Pelkään myös vaikuttaako mahdollinen yhteinen lapsemme elämäämme siten, että joudun selittelemään ja ravaamaan lastensuojelussa?
Anteeksi sekava teksti., toivottavasti täältä löytyisi muutama neuvo/lohdutuksen sana.
Kiitos
 
että oletko tuntenut miehen pidempään kuin vuoden? Repsahdus voi tapahtua helpostikin, kun rakastumisen uutuudenviehätys hiipuu (kuten kaikissa suhteissa ennenpitkää käy).
Eli olisiko parempi mahdollisen lapsenkin kannalta katsella vielä vähän aikaa, ennen kuin alatte lasta tekemään?
 
Ei ihan kauhean viisas ajatus yrittää tuoda lapsi 'kriisin' keskelle, antaisitte miehellesi mahdollisuuden ensin parantua kunnolla. mitä yövalvomiset ja ensi kertaa isäksi tulemisen stressi tekevät parantuvalle narkomaanille? tuskin ainakaan edistävät parantumisen halua...

Ymmärrän että yhteisen lapsen kaipuu on suuri, sen ymmärtää meistä jokainen haaveilija.

Onko miehesi ollut kauan kuivilla? ne myrkyt eivät nimittäin ihan nopeasti poistu elimistöstä, Onkohan edes tutkittu aiheuttaako tuo korvaushoito jotakin sikiövaurioita...

Nämä ei nyt olleet niitä lohdutuksen sanoja mitä kaipasit...

Tsemppiä teille molemmille!
 
Ylipäänsä en ymmärrä, miksi vauva pitäisi "hankkia" vasta yhden vuoden seurustelun jälkeen! Ja tässä tapauksessa kun on ihan oikeasti vielä niitä "riskitekijöitäkin", odottelisin aivan ehdottomasti useamman vuoden ennen kuin ryhtyisin mihinkään vauvaprojekteihin.

Aina olen ihmetellyt näitä pariskuntia, jotka ihan suunnitelmallisesti vauvoja hankkivat vasta lyhyen yhdessäolon jälkeen (eri asia tietysti vahingot). MIKSI pitää saada yhteinen lapsi mahdollisimman pian, jo ennen kuin puolisoaan voi edes kunnolla tuntea? En oikeasti enää ihmettele pätkääkään, miksi Suomessa on niin paljon erolapsia ja uusperheitä...
 
Lapsen tulo muuttaa monta asiaa perheessä. Siksi olisi suotavaa, että pariskunnan asiat olisivat kunnossa, kun lapsi on tulossa. Jos miehesi on vasta toipumassa huumeiden käytöstä, niin mielestäni tilanne ei ole otollinen lapselle. Miehellä on muutekin vaikea tilanne elämässään. Huumeista irti pääseminen ei ole mikään yksinkertainen juttu. Silloin pitää laittaa koko elämä uusiksi. On päästävä irti niistä kuvioista, jotka liittyvät huumeisiin. On opeteltava uudet tavat, opittava tuntemaan itsensä vapaana aineista, päästävä irti huumeisiin liittyvistä kavereista ja opetella itselleen uusi elämäntapa ilman aineita. Muutos ei tapahdu hetkessä, eikä uusia asioita opi hetkessä, eikä uusia asioita pysty ottamaan montaa kerralla opittavaksi.

Luulen, että lapsi tähän tilanteeseen voi olla liian iso pala miehellesi. Hänen elämässään on ollut muutoksia muutenkin paljon. Pystyykö hän olemaan lapselle isä? Huolehtimaan, rakastamaan ja laittamaan rajat lapselle?

Vuosi yhdessä on mielestäni vähän. Miksi haluatte lapsia näin nopeasti? Jaksaisitteko odottaa esimerkiksi vuoden vielä? Miksi ette jaksaisi? Jos vuoden päästä suhteenne voi hyvin, ja miehesi on toipunut huumeista ja vieroitus päättynyt, niin tilanne voisi olla parempi. Kuinka paljon miehesi jaksaisi osallistua lapsen hoitoon vai jäisikö kaikki sinun vastuullesi? Miehesi olisi hyvä päästä myös töihin. Lapsen tulo aiheuttaa kaikenlaisia menoja (kuten varmaan tiedät) ja miehen palkka olisi hyödyllinen, varsinkin kun sinä olet kotona hoitamassa lasta. Molemmat vanhemmat ovat vastuussa lapsen elatuksesta. Eikä lasten elatusta voi lykätä valtion tehtäväksi. Kyllä sitä jokaisen on omat lapsensa elätettävä.

Kun olet jo kerran eronnut ja sinulla on lapsia edellisestä suhteesta, niin haluatko varmasti saada lapsen epävarmoihin oloihin? Oletko varma, että suhteenne tulee kestämään? Saako lapsi miehestä kunnollisen isän? Pystyykö hän huolehtimaan lapsesta? Kuinka teidän suhteenne voi? Kuinka hyvin tunnet miehen? Miten hän reagoi isoihin elämän muutoksiin? Mistä olet niin varma? Mitä sinä toivot suhteeltanne? Mitä mies toivoo? Haluaako mies lapsia vai vain sinä? Tietääkö mies mihin on ryhtymässä? Miksi haluatte lapsia yhdessä? Haluatko lisää erolapsia? Miten jo olemassa olevat lapsesi suhtautuvat mieheen? Miten mies toimii heidän kanssaan? Millaiset välit heillä on?

Ymmärrän miksi sukulaisesi ja entinen miehesi ovat uutta miestäsi vastaan. Huumeiden käyttäjä, joka on vasta toipumassa käytöstä, on hyvin todennäköistä, että hän repsahtaa uudestaan käyttämään. Huumeisiin liittyy myös paljon salailua ja rikoksia. Ei kuullosta hyvältä, jos joudut salailemaan miehesi tekemisiä, siinä pelossa, että sinua katsotaan kieroon tai että sinua ruvetaan vieroksumaan. Salailu kertoo samalla sen, että häpeät myös itse miestäsi jollain tasolla. Salailet tilannetta muilta, koska et halua sinusta ja miehestäsi ajateltavan pahaa. Jos kaikki olisivat hyvin, sinun ei tarvitse salailla mitään. Salailu tarkoittaa mielestäni sitä, että myönnät itsekin jotain ongelmaa olevan.
 
Yhdyn kyllä ehdottomasti edellisiin kirjoittajiin, vuosi on oikeasti todella lyhyt aika seurustelua. Tällaisessa tapauksessa odottaisin kyllä vielä vähintään vuoden (mielellään kauemminkin) ennen kuin edes harkitsisin lapsen "hankkimista". Mikä kiire teillä on?
 
Ööö... Aika kärkkäästi täällä arvostellaan ap:ta... Eihän kukaan täällä voi oikeasti tietää suhteen laatua eikä henkilöiden luonteita.

Ei kaikki tarvitse vuotta miettiäkseen suhteen laatua. Päätimme puoli vuotta tapailtuamme, että haluamme lapsia yhdessä ja lapsen syntymän jälkeen on avio onnemme vain kasvanut.

Joku mietti noiden lääkkeiden vaikutuksesta sikiöön... Eihän se äiti niitä syö, joten ei liene hätää.

Riippuu todella siitä millainen tyyppi tämä ap:n mies, että miten lapseen suhtautuu. Osalle se voi tosiaan olla kova paikka, mutta sitten osa ryhdistäytyy siinä vaiheessa ihan täysillä ja paljon paremmin kuin mihin olisi muuten kyennyt.

Onnea teille ap, miten ikinä päätätte toimia. Ei muiden mielipiteitä pidä miettiä, jos itse tietää, että tekee oikein.
 
Alkuperäinen kirjoittaja zot.:
Joku mietti noiden lääkkeiden vaikutuksesta sikiöön... Eihän se äiti niitä syö, joten ei liene hätää.

.



Tää ei nyt ihan pidä paikkaansa, onhan lapsi sekä isän että äidin solujen coctail. Ja ihan oikeesti noista huumeista ei IKINÄ voi tietää mitä vaurioita saattaa aiheuttaa. Useimmat huumeet on rasvaliukoisia eli jäävät elimistöön ja on esim. hiuksista paikannettasvissa vuosienkin päästä. Ja kun ne kerran varastoituu niin ihan yhtälailla voivat vaurioittaa esim siittiöitä.

En kyllä uskaltais ottaa riskiä...

 
Alkuperäinen kirjoittaja korjausta:
Alkuperäinen kirjoittaja zot.:
Joku mietti noiden lääkkeiden vaikutuksesta sikiöön... Eihän se äiti niitä syö, joten ei liene hätää.

.



Tää ei nyt ihan pidä paikkaansa, onhan lapsi sekä isän että äidin solujen coctail. Ja ihan oikeesti noista huumeista ei IKINÄ voi tietää mitä vaurioita saattaa aiheuttaa. Useimmat huumeet on rasvaliukoisia eli jäävät elimistöön ja on esim. hiuksista paikannettasvissa vuosienkin päästä. Ja kun ne kerran varastoituu niin ihan yhtälailla voivat vaurioittaa esim siittiöitä.

En kyllä uskaltais ottaa riskiä...

että höpöhöpö. Mistäs perustat väitteesi? Haluisin mielelläni lähteen käsiin. Jos jotain on vakavasti pielessä, niin usein tulee keskenmeno. Nykyään raskauden seurantakin on niin edistynyttä, että jos on jotain vikaa, niin vaihtoehtoja on. Ei silläkään ole lääkärinsanomien mukaan väliä, että kuinka sekaisin on ollut hedelmöittymis hetkellä. Ei kuulemma vaikuta lapseen. Suuremmat riskit vaurioille aiheutuu vasta raskauden edetessä muutaman viikon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanoisin:
Alkuperäinen kirjoittaja korjausta:
Alkuperäinen kirjoittaja zot.:
Joku mietti noiden lääkkeiden vaikutuksesta sikiöön... Eihän se äiti niitä syö, joten ei liene hätää.

.



Tää ei nyt ihan pidä paikkaansa, onhan lapsi sekä isän että äidin solujen coctail. Ja ihan oikeesti noista huumeista ei IKINÄ voi tietää mitä vaurioita saattaa aiheuttaa. Useimmat huumeet on rasvaliukoisia eli jäävät elimistöön ja on esim. hiuksista paikannettasvissa vuosienkin päästä. Ja kun ne kerran varastoituu niin ihan yhtälailla voivat vaurioittaa esim siittiöitä.

En kyllä uskaltais ottaa riskiä...

että höpöhöpö. Mistäs perustat väitteesi? Haluisin mielelläni lähteen käsiin. Jos jotain on vakavasti pielessä, niin usein tulee keskenmeno. Nykyään raskauden seurantakin on niin edistynyttä, että jos on jotain vikaa, niin vaihtoehtoja on. Ei silläkään ole lääkärinsanomien mukaan väliä, että kuinka sekaisin on ollut hedelmöittymis hetkellä. Ei kuulemma vaikuta lapseen. Suuremmat riskit vaurioille aiheutuu vasta raskauden edetessä muutaman viikon.



Sanokoot hän HEP, joka uskaltautuu koekanniniksi... MIKÄÄN ei ole varmaa.
 
Onhan niitä narkkareita ollut ihan tarpeeksi, joten ei taideta tarvita ylimääräisiä. Jos jotain yhtäläisyyksiä näiden välillä löytyy, niin kyllä jotain statistiikkaa pitäisi löytyä ja niiden lääkäreiden pitäisi tietää.
 
Googletin äsken noppaan ja monta sivullista selasin jossa on todettu ainakin kannabiksen vähentävän siittiöiden liikkumista ja heikentävän niitä. Että toi kannabishan ei ihan tujuimmasta päästä ole tota huumeiden kirjoa...

mulle ainaki kertoi ihan riittävästi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja edellinen jatkaa:
Googletin äsken noppaan ja monta sivullista selasin jossa on todettu ainakin kannabiksen vähentävän siittiöiden liikkumista ja heikentävän niitä. Että toi kannabishan ei ihan tujuimmasta päästä ole tota huumeiden kirjoa...

mulle ainaki kertoi ihan riittävästi...

Niin tekee tupakkakin, mutta ei se tarkoita sitä, että sauhuttelevan isän lapsesta tulisi yhtään tyhmempi sen takia. Laittapas linkkiä, jos on todettu kehityshäiriötä just sen takia, että isä on käyttänyt huumeita, mutta äiti ei.
 
Viime aikoina on kuitenkin tullut esiin useampiakin tutkimuksia, joissa isän "vikojen" (esim. iän tai sairauksien) on havaittu vaikuttavan lapsen aikaansaamiseen ja kehitykseen enemmän kuin aiemmin on arvioitu. Valitettavasti en ole pitänyt kirjaa näistä lähteistä, koska en kuvitellut niitä koskaan tarvitsevani, joten en nytkään pysty niitä tähän kirjaamaan - lehdistä olen näitä lueskellut ja jopa ihan tv-uutisista kuullut. Tietenkään kaikkea ei pidä uskoa mitä kuulee, mutta enpä tiedä uskaltaisinko ihan vielä tuossa vieroitusvaiheessa ottaa riskiä raskaudesta. Itse odottaisin pidempään, mutta toki ap ja miehensä tekevät ihan niin kuin parhaaksi katsovat. Tässä tilanteessa ottaisin kuitenkin erityisesti miehen mielipiteen huomioon - se ei oikein selvinnyt ap:n kirjoituksesta. Tai siis tarkoitan, että jos mies ei ihan erityisen hirveästi halua lasta juuri nyt, en todellakaan painostaisi, sillä uskoisin minäkin, että huumeista eroon pääsemiseen täytyy panostaa niin paljon itsestään, että riittääkö siitä enää panostusta lasten hankintaan, saati vauvan hoitoon - 9 kuukauttahan kuluu äkkiä.
 
Mäkin muistan lukeneeni samoja kun edellinen kirjoittaja.

Ketjun aloittajaa ja hänen miestään kehottaisin kysymään hoitavalta lääkäriltä näistä asioista.
Oletan teillä olevan moniammatillinen hoitoryhmä auttamassa koko perhettä tässä vieroitusasiassa. Sieltä saatte varmasti koko tilannetta koskevan ja puolueettoman sekä ammattitaitoisen mielipiteen tästä perheenlisäys-projektista.

Näitä 'antaa mennä vaan' mutuilijoita en kyllä uskoisi ihan tosta vaan.
 
Kiitos kaikille vastauksistanne, mietimme ehkäpä asiaa vielä tarkemmin. Mutta me ei olla enää mitään poikasia, minä 34 ja mies 32, tässä ei ole enää vuositolkulla aikaa saada lapsiakaan. ja kyllä se olisi varmasti odotettu/toivottu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ohikulkijainen:
Mäkin muistan lukeneeni samoja kun edellinen kirjoittaja.

Ketjun aloittajaa ja hänen miestään kehottaisin kysymään hoitavalta lääkäriltä näistä asioista.
Oletan teillä olevan moniammatillinen hoitoryhmä auttamassa koko perhettä tässä vieroitusasiassa. Sieltä saatte varmasti koko tilannetta koskevan ja puolueettoman sekä ammattitaitoisen mielipiteen tästä perheenlisäys-projektista.

Näitä 'antaa mennä vaan' mutuilijoita en kyllä uskoisi ihan tosta vaan.

Eihän täällä ole kukaan noin sanonut. Täällä oli ensin kova kaiku siitä, että olisi todella vaarallista ryhtyä moiseen. Sen jälkeen täällä ollaan vain tivattu faktaa, että miksi se olisi niin vaarallista. Yhtään faktaa ei ole näkynyt.

Mun mielestä täällä palstoilla on tosi paljon niitäkin, jotka vetävät masennuslääkkeitä raskausaikana, eikä kukaan hypi heidän silmilleen. Kyllä minäkin sanoisin, että niilläkin voi varmaan kuitenkin olla vaikutuksia sikiöön, vaikka lääkärit yrittävät vaihtaa "turvallisempaan" valmisteeseen. En kyllä minä, eikä kovin moni muukaan tunnu täällä heitä sättivän, vaikka vaikuttaa paljon yleisemmältä.

Kyllä minä epäilen, että naisten puolelta tulevia riskiraskauksia on paljon enemmän kuin miesten. Ihan vain mukaan lukien 2. asteen diabeteksen sun muut...
 
Eihän täällä ole kukaan noin sanonut. Täällä oli ensin kova kaiku siitä, että olisi todella vaarallista ryhtyä moiseen. Sen jälkeen täällä ollaan vain tivattu faktaa, että miksi se olisi niin vaarallista. Yhtään faktaa ei ole näkynyt.

Mun mielestä täällä palstoilla on tosi paljon niitäkin, jotka vetävät masennuslääkkeitä raskausaikana, eikä kukaan hypi heidän silmilleen. Kyllä minäkin sanoisin, että niilläkin voi varmaan kuitenkin olla vaikutuksia sikiöön, vaikka lääkärit yrittävät vaihtaa "turvallisempaan" valmisteeseen. En kyllä minä, eikä kovin moni muukaan tunnu täällä heitä sättivän, vaikka vaikuttaa paljon yleisemmältä.

Kyllä minä epäilen, että naisten puolelta tulevia riskiraskauksia on paljon enemmän kuin miesten. Ihan vain mukaan lukien 2. asteen diabeteksen sun muut...[/quote]





Niimpä niin... no sitähän voi itse jokainen miettiä että mistä johtuu niin räjähdysmäisesti lisääntyneet lasten sairaudet: diabetes, erilaiset masennus sairaudet nää ADHD:t sun muut... eipä MIKÄÄN lääke tms. varmaankaan hyvää tee sikiölle
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alkuperäinen:
Kiitos kaikille vastauksistanne, mietimme ehkäpä asiaa vielä tarkemmin. Mutta me ei olla enää mitään poikasia, minä 34 ja mies 32, tässä ei ole enää vuositolkulla aikaa saada lapsiakaan. ja kyllä se olisi varmasti odotettu/toivottu.

Kyllä teillä vielä on aikaa miettiä asiaa kaikessa rauhassa. Itse kuitenkin parhaiten tiedätte koska lapsi on tervetullut.

Onnea matkaan :)
 
Kerran narkomaani, aina narkomaani..tiedän mistä puhun.
Olen itse nuorena käyttänyt vähän mitä sattuu mutta tajusin lopettaa ajoissa.

Tapasin ex-mieheni kun hän käytti amfetamiinia ja kannabista, satunnaisesti muutakin. Hän lopetti kun aloimme seurustelemaan.

Pari vuotta raitistumisesta, ensimmäisen lapsemme synnyttyä, mies jäi kiinni repsahtamisesta. Minä sorruin lopulta hänen mukanaan satunnaiskäyttäjäksi. Muutaman vastoinkäymisen jälkeen mies sai taas itsensä järjestykseen ja huumeet hävisivät elämästä. Tai niin minä kuvittelin.

Toinen lapsi tuli muutaman vuoden kuluttua. Ja kaikki alkoi jälleen alusta..mies jäi kiinni huumeista, minä sorruin mukana. Omaa sortumista ei onneksi kauaa kestänyt, mutta mies ei huumeistä luopunut..alkoi varsinainen helvetti. Mies valvoi päiväkausia putkeen, sairastui henkisesti ja oli vainoharhainen. Piti minua kotona vankina ja pahoinpiteli. Amfetamiini muuttui subutexiksi ja pelkäsin henkeni edestä.

Hain apua, erosimme ja mies väittää lopettaneensa käytön. Aivan sama, hän ei kuulu elämäämme enää millään tavoin.

Itsestäni sen tiedän, että kerran narkomaani on aina narkomaani. Houkutuksia riittää. Kuinka moni niitä lopulta pystyy vastustamaan, sitä en osaa sanoa, mutta helppoa se ei ole, enkä voi mennä itsekään käsi raamatulla sanomaan, etten sorru enää ikinä, vaikka olenkin nyt ollut vuosia ilman ja elän hyvää, tasapainoista elämää lasteni ja hyvän, rakkaan miehen kanssa.

En tiedä onko alkuperäinen kuinka perillä tuosta hoidosta. Se on korvaushoitoa, eli yksi huume korvataan toisella. Sellaiset asiat kuten lapsen syntymä, voivat helposti johtaa sortumiseen.

Olet aikuinen, itse teet valinnat ja kannat niistä vastuut. Narkomaani ei välttämättä niin tee. Tiedän, että haluat uskoa miehen hyvyyteen ja pelastaa hänet. Se ei vaan aina mene niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kokenut tämän:
Kerran narkomaani, aina narkomaani..tiedän mistä puhun.
Olen itse nuorena käyttänyt vähän mitä sattuu mutta tajusin lopettaa ajoissa.

Tapasin ex-mieheni kun hän käytti amfetamiinia ja kannabista, satunnaisesti muutakin. Hän lopetti kun aloimme seurustelemaan.

Pari vuotta raitistumisesta, ensimmäisen lapsemme synnyttyä, mies jäi kiinni repsahtamisesta. Minä sorruin lopulta hänen mukanaan satunnaiskäyttäjäksi. Muutaman vastoinkäymisen jälkeen mies sai taas itsensä järjestykseen ja huumeet hävisivät elämästä. Tai niin minä kuvittelin.

Toinen lapsi tuli muutaman vuoden kuluttua. Ja kaikki alkoi jälleen alusta..mies jäi kiinni huumeista, minä sorruin mukana. Omaa sortumista ei onneksi kauaa kestänyt, mutta mies ei huumeistä luopunut..alkoi varsinainen helvetti. Mies valvoi päiväkausia putkeen, sairastui henkisesti ja oli vainoharhainen. Piti minua kotona vankina ja pahoinpiteli. Amfetamiini muuttui subutexiksi ja pelkäsin henkeni edestä.

Hain apua, erosimme ja mies väittää lopettaneensa käytön. Aivan sama, hän ei kuulu elämäämme enää millään tavoin.

Itsestäni sen tiedän, että kerran narkomaani on aina narkomaani. Houkutuksia riittää. Kuinka moni niitä lopulta pystyy vastustamaan, sitä en osaa sanoa, mutta helppoa se ei ole, enkä voi mennä itsekään käsi raamatulla sanomaan, etten sorru enää ikinä, vaikka olenkin nyt ollut vuosia ilman ja elän hyvää, tasapainoista elämää lasteni ja hyvän, rakkaan miehen kanssa.

En tiedä onko alkuperäinen kuinka perillä tuosta hoidosta. Se on korvaushoitoa, eli yksi huume korvataan toisella. Sellaiset asiat kuten lapsen syntymä, voivat helposti johtaa sortumiseen.

Olet aikuinen, itse teet valinnat ja kannat niistä vastuut. Narkomaani ei välttämättä niin tee. Tiedän, että haluat uskoa miehen hyvyyteen ja pelastaa hänet. Se ei vaan aina mene niin.



Kummityttöni perheessä isä oli/on huumeiden käyttäjä myös väkivalta näytteli suurta osaa tämän lapsiraukan silloisessa elämässä.

Monta vuotta, monta muuttoa ja monta pahoinpitelyä siihen meni kunnes äiti tajusi ettei elämä tule muuttumaan eikä mies! Oli kamal katsoa vierestämiten lapsi oireilee turvattomuutta.

Lapsen elämä muuttui paremmaksi vasta silloin kun tämä pariskunta erosi. Ja näitä huumeperheitä on LIIAN paljon

 

Yhteistyössä