Erilainen äiti?

[Madicken04]

Eipä nuo mitenkään erikoiselta kuulostaneet, ihan tavallista lapsenhoitoa ja äitiyttä.

Kun vähän aikaa ketjuja lueskelee niin varmasti pian huomaa että täällä löytyy eriäviä mielipiteitä about kaikkeen ja kaikesta mahdollisesta saadaan riitelyä aikaan. Nuo mainitsemasi jutut kuten imetys, vauvan nukkumapaikka, päivähoidonaloitusikä yms ovat täällä paljon kiisteltyjä aiheita ja jos kaikki olisivat sitä mieltä minkä kuvan itse olet saanut niin eihän noista edes tarvisi riidellä. Joten kyllä ihan varmasti löytyy paljonkin sinun kaltaisiasi äitejä, vaikka todennäköisesti pidemmänlinjan kotiäideillä on enemmän aikaa ja kiinnostusta palstailla (tämän 24/7 maailman raskaimman työn ohessa ...)

 

[Phoebsi]

[QUOTE="vieras";28832516]Kivittäkää vaan, mutta kait se kuuluu asiaan silloin kun se oma elämä pyörii neljän seinän sisällä vaipparallia pyörittäen.[/QUOTE]

Ja tämä. Ettekö te keksi itselle mitään tekemistä kotona ollessa? Ette lue mitään, käy missään, juttele kenenkään kanssa, seuraa mitään ohjelmia, harrasta mitään, mieti koskaan mitään muuta kuin vaipparallia? Huhhei, miten ahdistavaa olisi ollut neljä vuotta olla vain kotona ilman mitään muuta.

 

[Señora]

Mä olen kanssasi saman ikäinen ja mulla on juuri vuoden täyttänyt tyttö. Melkein kaikki kohdat osuivat, mulla ei koskaan ole ollut vauvakuumetta ja inhosin imetystä. Töihin palasin, kun tyttö oli 8 kk, tosin osa-aikaisesti. En halunnut vielä laittaa niin pientä hoitoon, tyttö on isän kanssa kotona ja isä tekee lyhennettyä työaikaa.

Mulle oli tosi tärkeää päästä takaisin työelämään ja aikuisten pariin, vaikka nautinkin vauvan kanssa olemisesta, varsinkin nyt kun tyttö on jo vähän isompi ja meillä on selkeä päivärytmi. Mun ystäväpiirissä suurin osa äideistä on palannut aikaisin töihin, ainakin osa-aikaisena, joten en tunne itseäni mitenkään oudoksi, päinvastoin

 

[astrolabe]

Sitten kun on ollut äiti vähän pitemmän aikaa, tajuaa, että tilanteet vaihtelevat, lapset ovat erilaisia, eri perheissä eri käytännöt. Eikä tartte välttämättä ees ettiä yhtä parasta ja ainoota tapaa toimia. On myös ok vaihtaa mielipiteitä, vaikka palsta toista toitottaakin. Tuttava oli ajatellut luomuilla vauvan kanssa, mutta se ei sitten toteutunutkaan, koska kaikki kestovaipat oli likaisina ekana yönä sairaalasta palattua ja vauvalla olikin maitoallergia niin paha, että tartti apteekin korviketta elääkseen.

Perheenä eläminen vaatii jossain määrin joustavuutta. Mun oli tarkoitus palata töihin heti äitiysloman loputtua, kun vauva jotain 3 kk. Miehen työpaikka vaatiikin sitoutumista proggikseen muutamaksi vuodeksi, niin mie jäänkin kotiin.

 

[Madicken04]

Sitten kun on ollut äiti vähän pitemmän aikaa, tajuaa, että tilanteet vaihtelevat, lapset ovat erilaisia, eri perheissä eri käytännöt. Eikä tartte välttämättä ees ettiä yhtä parasta ja ainoota tapaa toimia. On myös ok vaihtaa mielipiteitä, vaikka palsta toista toitottaakin. Tuttava oli ajatellut luomuilla vauvan kanssa, mutta se ei sitten toteutunutkaan, koska kaikki kestovaipat oli likaisina ekana yönä sairaalasta palattua ja vauvalla olikin maitoallergia niin paha, että tartti apteekin korviketta elääkseen.

Perheenä eläminen vaatii jossain määrin joustavuutta. Mun oli tarkoitus palata töihin heti äitiysloman loputtua, kun vauva jotain 3 kk. Miehen työpaikka vaatiikin sitoutumista proggikseen muutamaksi vuodeksi, niin mie jäänkin kotiin.

Nimenomaan. Vaikken mitään hirveän radikaaleja muutoksia ole mielipiteissäni ja elämäntyylissäni kokenut niin kaikkien neljän lapsen vauva-aikoihin on tullut suhtauduttua vähän erilailla. Jollain joku juttu on tuntunut tärkeämmältä ja toisella joku toinen, välillä on joku raskausaikana hyväksi mielletty juttu sitten jäänytkin toimimatta ja vaihdettu toiseen malliin jne. Myös näkemykseni siitä "oikeasta" päivähoidon aloitusiästä on vaihdellut eri lasten kohdalla. Kunkin lapsen ja perheen silloisen tilanteen mukaan on menty.

 

["vieras"]

Sitten kun on ollut äiti vähän pitemmän aikaa, tajuaa, että tilanteet vaihtelevat, lapset ovat erilaisia, eri perheissä eri käytännöt. Eikä tartte välttämättä ees ettiä yhtä parasta ja ainoota tapaa toimia. On myös ok vaihtaa mielipiteitä, vaikka palsta toista toitottaakin. Tuttava oli ajatellut luomuilla vauvan kanssa, mutta se ei sitten toteutunutkaan, koska kaikki kestovaipat oli likaisina ekana yönä sairaalasta palattua ja vauvalla olikin maitoallergia niin paha, että tartti apteekin korviketta elääkseen.

Perheenä eläminen vaatii jossain määrin joustavuutta. Mun oli tarkoitus palata töihin heti äitiysloman loputtua, kun vauva jotain 3 kk. Miehen työpaikka vaatiikin sitoutumista proggikseen muutamaksi vuodeksi, niin mie jäänkin kotiin.

Saanko udella, että missäpäin maailmaa asustatte?

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";28832656]Saanko udella, että missäpäin maailmaa asustatte?[/QUOTE]

Stadis?

 

["vieras"]

Stadis?

Ei kun sillä kun kirjoitit että äitiysloma on 3 kk, ajattelin että asuisitte jossakin ulkomailla. Onhan sen kokonaispituus Suomessa 105 arkipäivää.

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";28832701]Ei kun sillä kun kirjoitit että äitiysloma on 3 kk, ajattelin että asuisitte jossakin ulkomailla. Onhan sen kokonaispituus Suomessa 105 arkipäivää.[/QUOTE]

Jos äitiysloma alkaa 5 viikkoa ennen laskettua aikaa ja vauva syntyy laskettuna aikana niin vauva ehtii siihen noin 3 kk ikään ennen kuin äitiysloma loppuu ja vanhempainvapaa alkaa.

 

["voi elämä"]

105 arkipäivää = 3 kk. Suomessa. Vanhempainvapaa on sitten sen jälkeen.

 

["vieras"]

Jos äitiysloma alkaa 5 viikkoa ennen laskettua aikaa ja vauva syntyy laskettuna aikana niin vauva ehtii siihen noin 3 kk ikään ennen kuin äitiysloma loppuu ja vanhempainvapaa alkaa.

Ok, teillä alkoi noin paljon ennen laskettua aikaa.

 

[kasvua kasvua]

Minusta ajatuksesi ovat hyvin tyypillisiä esikoisen äidin ajatuksia. Tunnistan itseni oman esikoisen vauva-ajalta lähes joka kohdasta. Jotenkin oli kamalan tärkeää kokea olevansa ylemmyydentuntoisella tavalla "erilainen äiti" kuin mammapalstojen mammat. Se on osa sitä äidiksi kasvamisen prosessia joillakin, kun oma mieli taistelee vielä eämänmuutosta vastaan ja haluaa pitää kiinni myös siitä lapsettoman ajan elämästä. Jossakin vaiheessa sitä huomaa, että ei se pahamaineinen "äitimaahan hukkuminenkaan" niin kuolemanvaarallista ole. Minäkin vannoin vielä esikoisen ollessa 10 kk ettei mulle mitään vauvakuumetta tule.. No ei tullutkaan, mutta hankittiin silti toinen lapsi (ja tätä ei nyt kannata tulkita siten, että yritän väittää että sinunkin pitää, kerron vain itsestäni) ja toisen lapsen vauva-aika yhdistettynä uhmaiseen esikoiseen varmisti ettei lisää lapsia meille tule. Nyt nautin elämästä kahden vähän isomman kanssa, joilla on ihanan läheinen suhde keskenään. Olen edelleen "osa-aikainen kotiäiti", ts. teen keikkaluonteisia töitä. En ole vieläkään ns. vauva-ihminen, mutta nykyisin ymmärrän jo että on olemassa erilaisia ihmisiä, erilaisia lapsia ja vanhempia, enkä ole niin herkkä enää tuomitsemaan muiden ratkaisuja enkä kammoa mammalandiaakaan niin kiihkeästi kuin joskus.

Sinun kannattaa lukea esim. project mama-sivustoa ja salamatkustajaa, erityisesti tekstejä ajalta jolloin nämä kirjoittajat saivat vauvansa. HUomaat, että et ole ajatuksinesi yksin. Tuo project mama on Suomen suosituin lapsiperheblogi, mikä sekin todistaa että ne "hurahtaneet mammat" ovat pikemminkin se pieni vähemmistö, suurin osa haluaa elää muutakin elämää kuin kokopäiväistä äitiyttä.

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";28832729]Ok, teillä alkoi noin paljon ennen laskettua aikaa.[/QUOTE]

En ottanut sitä varhennettuna, vaan ihan sillo ku se piti viimeistään aloittaa??

 

["noh"]

Hei ap, ymmärrän sua. Ja mua ärsyttää kun tähänkin ketjuun niin monet tulevat kommentoimaan, että ajattele vain noin, mutta itse olen eri mieltä. Lähinnä tulee mieleen, että jotkut eivät uskalla myöntää edes itselleen saatika mulle äitiyteen liittyviä negatiivisia tunteita, ja sen takia juoksevat ympäriinsä toitottamassa kuinka ihanaa äitiys ja imetys ja perhepeti yms. on.

Tokihan ne varmasti monen mielestä ihania onkin, mutta ärsyttää se asenne että jos joku yrittää kertoa muunlaisesta kokemuksesta, niin se yleensä teilataan ja haukutaan huonoksi äidiksi ja kerrotaan miten hyvin itse on vastaavat asiat hoidettu.

 

["Hanna"]

Jee, vihdoinkin joku joka on samaa mieltä asioista mun kanssa. Lisäisin listaan vielä sen etten juurikaan pidä vauvoista, kaksi vuotiaista ylöspäin lapset on paljon kivempia kuin vauvat.

 

[Töissä käyvä äiti]

Että mua riepoo toi asenne että alle 3v hoitoon viedyistä lapsista tulee jotenkin "viallisia" ja se vaikuttaa jotenkin ihmiseen loppuelämän. Paskan marjat, onko tästä jotain ihan oikeaa tutkimusta olemassa?

Mitenkäs nämä esim. 70-lukulaiset jolloin äitiysloma oli pauttiarallaa 6 viikkoa, ihan täysipäisiä ihmisiä on heistäkin varmasti suurimmasta osasta kasvanut?? Ainakin lukuisista omista tutuista ja on minutkin viety hoitoon alle 1v. aikoinaan enkä kyllä koe että olisin jotenkin siitä kärsinyt näin aikuisiällä(kään).

Ja kyllä tuo halveksiva asenne paistaa näistäkin monesta kirjoituksesta läpi että ITSE en ikinä veisi 1v hoitoon...se kun ei vaan ole kovinkaan monelle mahdollista jäädä kituuttamaan kodinhoidontuella, turha siitä on yhtään kenenkään tulla arvostelemaan tai saarnaamaan että pilaat lapsesi elämän. Hävetkää.

 

["vieras"]

Että mua riepoo toi asenne että alle 3v hoitoon viedyistä lapsista tulee jotenkin "viallisia" ja se vaikuttaa jotenkin ihmiseen loppuelämän. Paskan marjat, onko tästä jotain ihan oikeaa tutkimusta olemassa?

Mitenkäs nämä esim. 70-lukulaiset jolloin äitiysloma oli pauttiarallaa 6 viikkoa, ihan täysipäisiä ihmisiä on heistäkin varmasti suurimmasta osasta kasvanut?? Ainakin lukuisista omista tutuista ja on minutkin viety hoitoon alle 1v. aikoinaan enkä kyllä koe että olisin jotenkin siitä kärsinyt näin aikuisiällä(kään).

Ja kyllä tuo halveksiva asenne paistaa näistäkin monesta kirjoituksesta läpi että ITSE en ikinä veisi 1v hoitoon...se kun ei vaan ole kovinkaan monelle mahdollista jäädä kituuttamaan kodinhoidontuella, turha siitä on yhtään kenenkään tulla arvostelemaan tai saarnaamaan että pilaat lapsesi elämän. Hävetkää.

Tuskin kukaan sanoo että automaattisesti varhain aloitettu pk-hoito tai vaikka lievä kaltoinkohtelu pilaa lapsen loppuelämää. Mutta on tosiasia, että pieni lapsi on erilainen kuin leikki-ikäinen ja hänen tarpeensa ovat erilaiset. Päiväkoti on ympäristönä pienelle stressaava koska melutaso/häly/ihmispaljous/levottomuus menee yli. Pitkään jatkuessa se voi olla traumatisoivaa, koska pieni tarvitsee erityistä huolenpitoa ja hoitajaa kuka vastaa hänen tarpeisiin pian. Jos et usko että lapsi on erilainen fysiologisesti ja psyykkisesti pienenä - voit lukea netistä ja kirjoista aiheesta!

Ehdottomasti yli 3-vuotiaan voi laittaa päiväkotiin, kyse on lyhyestä ajasta kun lapsi on taapero.

 

[DreaMa]

Mä ainakin oon miettinyt samoi asioita.

Mä en tajuu mikä siinä imettämisessä on niin hienoo et ihan pakolla pakko imettää ja maailma kaatuu jollei se vauva ime tissiä, se kun ei voi ees pumpata sitä maitoa ja antaa pullosta kun sen on pakko imeä siitä tissistä.
Mä luovutin parin viikon jälkeen ja aina pumppasin ja annoin pullosta, oli mulle paljon mieluisampaa.

Näitä perhepetejä en myöskään oo koskaan ymmärtänyt.
Välillä ollut päivät kiireisiä ja jos vauvalla ollut huono päivä ja sitä tarvinnu sylitellä kokopäivän niin edes se pieni hetki yöllä saa käpertyä kumppanin viereen.
Ja ajettelen ainakin niin et itsellä tulevaisuus paljon helpompaa, kun jossain vaiheessahan se lapsi opetettava omaan sänkyyn, paljon helpompaa kun tottunu aina nukkumaan siellä, enkä mä ite ainakaan ees nuku hyvin jos on vieressä, jotenkin vain alitajuisesti nukkuu pinnallisemmin.

Mielelläni menisin nyt jo töihin mut en vaan halua pistää ainakaan alle yksi vuotiasta päiväkotiin, ihan vaan tän nykyajan meiningillä. Jos pääsis vaikka puolpäivä hoidolla mummulaan tai vastaavaan niin ehkä sitten.

 

[kyseenalaistan]

Niin no, kyllä sullekin lapsi on suotu, mutta hän vaikuttaa olevan yksi projekti/status muiden joukossa. Niin kuin auton olisit hommannut ja aikansa ihastelet, sitten on jo muut jutut mielessä.

Ja on julmaa lasta kohtaa jo heti päättää, että vien hoitoon yksivuotiaana. Lapsia on hyvin erilaisia, ja oikeasti, joillekin hoitoon joutuminen 1-vuotiaana on kamalaa. Lasten luonteissa on eroja! Oikeastaan minkään luonteisten lasten EI ole helppoa mennä päiväkotiryhmiin noin pieninä. Usko pois, tiedän päivähoidosta niin paljon.

 

["mie"]

Mä en tiedä miksi hyvä vanhemmuus on jotenkin kiinnitetty tiettyihin asioihin. Mun mielestä ainoat hyvät vanhemmat on sellaisia jotka on onnellisia. Itse tyytyväisiä elämäänsä ja parisuhde kondiksesta. Siitä on perheen piltin hyvä ponnistaa - kodin ilmapiiri on kaikki kaikessa. Nähkää metsä puilta. Nähkää kokonaisuus.

Ei ole meinaan mahdotonta löytää ratkaisuja jotka on eduksi niin vauvalle kuin vanhemmillekin. Kun vaan tunnistetaan oman perheen tarpeet. EIKÄ mennä joidenkin ihme kirjaoppien mukaisesti. Se mikä musta tuntuu hyvältä ei ole sama asia kuin mikä naapurin Pirkosta tuntuu hyvätä/oikealta.

Tätä elämää ei voi elää onnellisena (ja traumatisoitumatta ) yhdellä ainoalla tavalla. Mä sanoisin että ne "hoidossa traumatisoituneet" lapset on kokenut elämässään jotain muutkin pahaa kuin vaan sen hoidon...

 

[Irski]

minusta taas tuntuu, että nämä, joilla imetys ei onnistu täydellisesti, puhuuvat tätä -mä en ymmärrä miks se on niin ihanaa joittenki mielestä-. koska silloin kun se onnistuu just niinku pitää, -vauva ei koskaan räyhää, syö nopsaan ja harvoin, tissit ei oo kipeät- niin ihmettelen syvästi, miten sellainen voisi olla ahistavaa tai tympeää/sitovaa? nämä asiat tietenkin on myös itsestä riippumattomia, en siis syyllistä (itsellä imetys oli ihanaa ekat 5kk, sitten alko takku, lopetin 7kk paikkeilla, mutta tottakai olisin jatkanut jos neidille ois kelvannut) tietenkään ei voisi ryypätä ja kessutella, mutta sitä taas kerkeää sitte myöhemmin

 

["apua"]

Niin no, kyllä sullekin lapsi on suotu, mutta hän vaikuttaa olevan yksi projekti/status muiden joukossa. Niin kuin auton olisit hommannut ja aikansa ihastelet, sitten on jo muut jutut mielessä.

Ja on julmaa lasta kohtaa jo heti päättää, että vien hoitoon yksivuotiaana. Lapsia on hyvin erilaisia, ja oikeasti, joillekin hoitoon joutuminen 1-vuotiaana on kamalaa. Lasten luonteissa on eroja! Oikeastaan minkään luonteisten lasten EI ole helppoa mennä päiväkotiryhmiin noin pieninä. Usko pois, tiedän päivähoidosta niin paljon.

Ja ajattele suuressa osassa eurooppaa on ihan tavallista viedä noin pieni hoitoon. Eikä näitä maita ole vielä Haagin ihmisoikeustuomioistuimessa tuomittu. Pitäisi. Rinnastettavissa natsien toimintaan.


Tai sitten pitäisi osata suhteuttaa asiota...

 

[herranjestast !]

Minut laitettiin päovähoitoon melkein heti kun kävelemään opin, eli juuri noin 1 vuotiiaana eikä siitä minkään näköisiä traumoja ikinä saanut! Siellähän lapset oppivat olemaan toistensa kanssa ja pääsevät leikkimään. Kaikkea kivaa . Päivähoitoa ajatellaan ihan kuin sinne lapsen laittaminen olisi maailman loppu -.- minun elämäni ei ainakaan mitenkään mennyt piloille ! Koulut, kaikki meni hyvin! istelläni on kuitenkin aina ollut hyvät vanhemmat, jotka kasvattivat järjellä mutta mielipiteitä saa kaikilla tietenkin olla.

 

[kyseenalaistan]

[QUOTE="mie";28832994]Mä en tiedä miksi hyvä vanhemmuus on jotenkin kiinnitetty tiettyihin asioihin. Mun mielestä ainoat hyvät vanhemmat on sellaisia jotka on onnellisia. Itse tyytyväisiä elämäänsä ja parisuhde kondiksesta. Siitä on perheen piltin hyvä ponnistaa - kodin ilmapiiri on kaikki kaikessa. Nähkää metsä puilta. Nähkää kokonaisuus.

Ei ole meinaan mahdotonta löytää ratkaisuja jotka on eduksi niin vauvalle kuin vanhemmillekin. Kun vaan tunnistetaan oman perheen tarpeet. EIKÄ mennä joidenkin ihme kirjaoppien mukaisesti. Se mikä musta tuntuu hyvältä ei ole sama asia kuin mikä naapurin Pirkosta tuntuu hyvätä/oikealta.

Tätä elämää ei voi elää onnellisena (ja traumatisoitumatta ) yhdellä ainoalla tavalla. Mä sanoisin että ne "hoidossa traumatisoituneet" lapset on kokenut elämässään jotain muutkin pahaa kuin vaan sen hoidon...[/QUOTE]

Mutta kuinka noin yksivuotiaan äiti voi olla onnellinen, kun joutuu olemaan pitkät päivät erossa pienokaisestaan? Sellainen ei ole kovin vakuuttavaa äitiyttä. Veikkaan että perheet halutessaan voisivat oikeasti järjestää elämänsä vähäksi aikaa siten, että vauvoja ei tarvitsisi laittaa hoitoon. Ei ainakaan tavallisiin, suuriin ryhmiin. AIVAN turhaa stressiä lapselle jatkuvien hoitajavaihdosten takia, ja suomalaisissa alle 3v ryhmissä on vilkkaita isoja kolmevuotiaita, jotka jatkuvasti rynnivät pienempien päälle. Pienimpiä ei ehditä koko ajan hoitamaan kunnolla, joten he satuttavat itseään.... jne.

 

[kyseenalaistan]

Minut laitettiin päovähoitoon melkein heti kun kävelemään opin, eli juuri noin 1 vuotiiaana eikä siitä minkään näköisiä traumoja ikinä saanut! Siellähän lapset oppivat olemaan toistensa kanssa ja pääsevät leikkimään. Kaikkea kivaa . Päivähoitoa ajatellaan ihan kuin sinne lapsen laittaminen olisi maailman loppu -.- minun elämäni ei ainakaan mitenkään mennyt piloille ! Koulut, kaikki meni hyvin! istelläni on kuitenkin aina ollut hyvät vanhemmat, jotka kasvattivat järjellä mutta mielipiteitä saa kaikilla tietenkin olla.

Siitä on h i e m a n aikaa, kun sinä olit yksivuotias