eriarvoiset lapsenlapset

Kertokaas mummit pidättekä lapsenlapsianne eriarvoisina? Meillä pidetään tai siis mieheni äiti pitää. Ja vielä ihmeellisempää on, että nuorimmaistamme anoppi ei edes syliin viitsi ottaa. Esikoista vielä paijaa (isän näköinen), mutta tämä pikkukakkonen jää täysin huomioimatta (minun näköinen eli voiko johtua siitä?)


Hänen yhdellä tyttärellään on meidän pikkukakkosen ikäinen lapsi myös (ikäero vajaa kuukausi) ja sitä anoppi kantaa, miksei meidän lasta? Lisäksi tuntuu, että hän ottaa nokkiinsa jos meidän lapset ovat etevämpiä kuin hänen tyttärensä? Onko vika siis siinä kuka ne lapset on synnyttänyt????

Ja kertokaas myös se mummit/anopit, pistääkö #&%?$!*, jos poikanne vaimo osaa tehdä asiat paremmin kuin teidän kasvattamanne lapset/tyttäret? Onko se teille henk.kohtainen häpeä jos tyttärenne lapset kiukuttelee ja saatteko siitä jotakin #&%?$!* tyydytystä jos miniänne lapset kiukuttelee ja hänelle menee välillä sormi suuhun, että mitä tulisi tehdä.
:kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :headwall: :headwall:

 

Minä koen huonoa omaatuntoa siitä kun joudun kohtelemaan lapsenlapsia eriarvoisesti, omasta mielestäni.
En ole biologinen mummi kummallekaan, mutta poikapuoleni tyttäreen on aivan ihat lämpimät ja luontevat välit, kun taas tytärpuoli vahtii haukanlailla ettei lapsi jää kahden kanssani hetkeksikään.

Rahalliset ja muut lahjat ostetaan eurolleen samanlaiset, yleensä aivan samalaiset kun lapsilla on 1kk ikäeroa.

Surullista! :'(

 

joopas joo. tyttö täyttää kohta 3v. sitä käytiin katsomassa (miehen vanhemmat) aluksi usein. ja sitten pikku hiljaa väheni käymiset. anoppi ja äitini olivat samassa työpaikkaa. anoppi ei puhunut tytöstä äidilleni mitään kyllä vastasi jos kysyttiin. miehen sisko sai lapsen viime talvena. en tiedä kuinka usein käyvät katsomassa, mutta sen tiedän että tälle lapselle mamma ostelee mitä tarvii. meille syntyi poika kesällä. oon huomannut että lapset ovat eriarvoisia vaikka yrittää näyttää että ovat kaikki tärkeitä. ja voivat tietysti ollakin, mut mut...appiukko oli sanonut mun hyvälle ystävälle (tytön kummi) että tyttären tytär on heille tärkein. eiköös kännissä tule sanottua totuus?! appivanhempien kanssa ei ole ollut riitaa, eikä muutakaan. miehen sisko ei edes puhu meidän lapsille mitään. ja huomaan kun mamma ja pappa pitävät ja touhuuvat meidän lasten kanssa niin katsotaan pahannäköisesti. ymmärrän jos ei olisi omia lastenlapsia niin silloin voisikin miehen sisko olla mustasukkanen. aikas sekavaa tekstiä.

 

Joo , tuntuu tutulta. Meillä hieman samanlainen tilanne. Mummu ja pappa "hyysäävät " toisen sisaruksen lapsia ... Paha mieli omien takia :'( Eikä lapsia saakaan enää kyläilemäänkään mummolle..Ovatpa lapset myös itse huomautelleet minulle asiasta. Yritänpä vain aina luovia asian yli..Mitä tehdä??

 

Sellaista vaan sattuu. elämä ei ole tasapuolista.

Itse mietin jo sitä että osaako sitä aikanaan omilleen olla tasapuolinen, jos nyt edes lapsenlapsia saan. Vannomatta paras.

 

Mikä siinä on että jostakin vaan tykkää enemmän kuin toisesta. Noin yleensä. Toisesta mummista tykkää enemmän kuin toisesta, toisesta työkaverista enemmän kuin toisesta, toisesta opettajasta...
Lapsetkin ovat erilaisia luonteeltaan jo vauvasta lähtien, toiset riehakkaita, toiset hiljaisia, toiset nauravaisia, toiset totisia.
Omien lasten ja lastenlasten kanssa pyrin olemaan tasapuolinen mutta, mutta. Kun yksi kapsahtaa kaulaan ja sanoo että olet ihana ja toinen haistattaa kiukuttelee ja haluaa enemmän kaikkea kuin muut niin on siinä sitten aika vaikea olla tasapuolinen.
Yksi miniä on reipas ja käy kahvilla ja samalla vähän auttelee, toinen käy myös mutta tuhoton narina aina siitä miten on raskasta ja rahat tiukalla.
Omaa tytärtä voi neuvoa ja hänen kanssaan voi tehdä yhdessä jotain kivaa. Miniää ei uskalla neuvoa missään jos vaikka loukkaantuu.
Tykkääköhän joku enemmän anopista kuin omasta äidistään, ei kai.

 

ontuvat perustelut sinulla , kyllä minä lastenlapsiani rakastan kaikkia samoin vaikka ovat erilaisia. Selittelyn makua

 

kyllä se erottelu monesti alkaa jo vauvaiästä joten taitaa olla mummin omien korvien välissä tehty "päätös" eikä niinkään ole riippuvainen lapsen luonteenpiirteistä. onko ihme jos lapsi ei kaulaasi kapsahda kun hänelle et koskaan ole rakkautta kyennyt osoittamaankuten muille? Tämä siis edelliselle joka selitteli epätasa-arvoista kohtelua

 

eikö jo kotona pitäsi opettaa että ihmisille ei haistatella. kaikki lapset kiukuttelee ja toisella voi olla huono päivä. se on eri tykätä toisesta työkaverista enemmän kun toisesta. mutta lastenlapset ovat omia. meillä on käynyt niin että mamma ja pappa ovat luvanneet ottaa ja tehdä ja sitten ei tehdä. ja se että pappa meni sanomaan kun parhaalle kaverille ketä lastenlapsista on heille tärkein. elämä ei ole reilua, mutta pienille lapsille isovanhempien kuuluisi olla reiluja.

 

Voi voi ihmetellen elämää. Ne on kivoja, jotka on mummin mieliksi kiltisti, ne ei joilla mahdollisesti on jotakin vaikeuksia. Josko sillä toisella miniällä onkin oikeasti raskasta ja tiukkaa, ja tarvitsisi tukea anopilta. Mutta anoppipa tykkää vain niistä miniöistä, jotka ovat anopille mieliksi ja hyödyksi. Samoin niistä lapsista, jotka ovat kiltisti mummulle ja mielistelevät.

 

Jos on lapsi kyseessä, en voi oikein ymmärtää epätasapuolista kohtelua. Ja vaikka ei voisi mitään sille, että joku lapsenlapsista tuntuu jostain syystä läheisemmältä kuin toinen, sen ei ainakaan pitäisi antaa tuntua käytöksessä.

Ja jos ei esim. pidä miniästään, hänen lapsensa ei siitä pitäisi joutua kärsimään. Tunnen sympatiaa tuota raha-asioistaan valittavaa miniää kohtaan sikäli, ettei kaikkien elämä mene aina putkeen ja rahan puute kyllä kiristää helposti pinnaa ja aiheuttaa huolta.

toinen omista lapsistani on tuollainen helposti lähestyttävä halailija, toinen taas hieman jurompi. olen kyllä aika surullinen siitä, että yksi lasten isovanhemmista ei ota mitään kontaktia tähän jurompaan lapseen, puhuu vain toiselle hänen mielestään herttaisemmalle lapsenlapselle. siitä huolimatta, että molemmat lapset ovat paikalla.

ja olen kyllä pahoittanut mieleni siitäkin, että jatkuvasti vertaillaan lapsenlapsia esim. miehen sisaren lapsiin. siitäkin huolimatta, että vertailu sattuisi meidän lasten eduksi, se pistää kiukuksi. jokainen lapsi on omanlaisensa persoona \|O

 

Meillä on ihan selkeää, että mieheni ensimmäisen avioliiton lapset ovat erityisasemassa, heitä suorastaan "palvotaan". Yhteisellä lapsellamme ei sitten ole ilmeisesti niin väliä, kun kuulumisiakaan ei kysellä. Minulle soitellaan, jos on jotain asiaa näihin isompiin lapsiin liittyen, se ärsyttää. Soittelisivat sitten omalle pojalleen eivätkä minulle, jos minun lapsenikaan ei kiinnosta. Ja kuitenkin siis minulla ja näillä isovanhemmilla on ihan hyvät välit, miehen exän kanssa eivät halua olla tekemisissä.

 

Mieheni äiti meille ohjeet antoi pyytää pitää jos mummo halutaan kylään. Mun sanomiset syynätään tarkkaan ja miehelle käydään haukkumas jos on jotain huonosti sanonu. Joten en ole pahemmin anoppini seuraan tunkenu pakolliset jutut, ja kun ei kerta pyytämättä tule niin en ole pyydellytkään. Miehen siskojen(3) lapset kyllä käydään pyytämättä kattomassa. Et näin meillä!!

 

tuntuu että äidit jättää pojan lapset huomiotta. niin meilläkin. anoppi ei pahemmin meillä käy, mutta tyttärellänsä käy. aina kun meille tulee niin lapset kyllä huomaa ja hoitoon ottaa kun kysyy. mutta silti heille se tyttärentytär on tärkeämpi. mun puolesta olkoon, ei se mulle kiusaa tee vaan meidän lapsille. onneksi meidän lapsilla on mun puolta paljon sukulaisia ketä kyllä huomaa. eikä ole että olisi joku toinen tärkeämpiä. mun veli on tytölle todella tärkeä. poika on 7 kk niin se ei huomiosta niin tajuakkaan vielä. eivät meidän lapset tule varmaan pitään isän vanhempia ikinä edes niin tärkeinä kun esim mummu, mun veli, kummit, mun mamma ja sitten vielä tyttö sanoo mun äidin siskoa mummiksi.

 

Vastaan tähän nyt oman näkökantani asiasta.
Olen itse 2v pojan äiti ja 2,5v pojan ns äitipuoli.
Mieheni pojan kanssa touhuilen paljon,mutta en päde.Tietenkin täytyy pelisäännöt olla.
Pojan äiti ei tykkää ollenkaan olemassa olostani.Mutta toimeen tulemme jos hän sillä päällä on.
No oma poikani on joka toisen viikonlopun isällään joka tuo rauhaa kovasti.
Uusi anoppini eli mieheni äiti on ottanut aivan ihanasti vastaan,on käyty laulamassa karaokea jne.
Hän itse on suorapuheinen niin kuin minä itsekkin ja juttua riittää.
Mieheni ei ole kertonut itse minulle heidän ns entisestä elämästä kovinkaan paljon ja eihän se minulle kuulu.
Mutta anoppini onkin sitten kertonut hyvin paljon asioita mitä mieheni ei edes minun tied'ä tietävän.
Anoppini pitää entisestä miniästä kyllä mutta ei hänen tavoistaan ja minut nyt on sitten kehuttu maista taivaisiin.
Se tuntuu hassulta koska ainahan ne ns ensimmäiset on korkeella ja me uudet maassa.
Joten olen kyllä sitä mieltä että se on ihan itsestään kiinni miten ne anopit kohtelee...jokaisessa on tietenkin omat virheensä mutta silti.
Ja ihaninta on myös että anoppi on halukas ottamaan myös MINUN poikani kylään.Pojat ovatkin sitten välillä yhdessä siellä ja me vanhemmat esim elokuvissa.
Ja nyt suurin uutinen onkin se että saamme perheenlisäystä ja anoppi on ihan onnesta soikeana vaikka laskettuaika onkin vasta kesä-heinäkuun vaihteessa.

Olen myös aikasemmissa suhteissa saanut nauttia mahtavien anoppien seurasta.
Joten hei vaan kaikki,mä en edes tunne yhtään ns huonoa anoppia,liekkö minulla käynyt sit tuuri?!?!?

Anoppien puolesta puhuva miniä!!!!!!

 

edelliselle vastaan ,että onnea sulle kun olet anoppien mieleen. Sä taidat olla sellanen ihmistyyppi joka ei ärsytä muita naisia. Mä ärsytän jostain syystä , ne jotka tykkää, tykkää todella ja ne jotka ei, voi sitä inhon määrää. Jostain syystä luulen , että että jos heittäytyisin kiloistaan voivottelevaksi pulskiaiseksi, olisin ns "tavallinen pulliainen" ja siksi harmiton ja automaattisesti hyvä tyyppi.

 

\

edelliselle vastaan ,että onnea sulle kun olet anoppien mieleen. Sä taidat olla sellanen ihmistyyppi joka ei ärsytä muita naisia. Mä ärsytän jostain syystä , ne jotka tykkää, tykkää todella ja ne jotka ei, voi sitä inhon määrää. Jostain syystä luulen , että että jos heittäytyisin kiloistaan voivottelevaksi pulskiaiseksi, olisin ns "tavallinen pulliainen" ja siksi harmiton ja automaattisesti hyvä tyyppi.

Tässä voi olla perää. Kerropa sinä, joka kehuit anoppejasi, sinun painoindeksi?