Eräs vanha asia vaivaa mua (valveuni?)

[Onnsku]

Haluan nyt kirjoittaa tämän, jos vaikka saisin jotain lohtua. En tajua miksi tämä yli viisi vuotta vanha juttu on mulla taas mielessä :/

Odotin esikoista yksin ja asuin uudessa kodissamme kahdestaan hänen ollessa vauva. kaikki oli ok ja en kokenut mitään masennusta tmv. Olin kyllä ylienerginen, en osannut nukkua moneen kuukauteen ja tarkkailin vauvan hengitystä ym. myös öisin :ashamed:

Poika oli n.6 viikkoa vanha, kun koin elämäni hirveimmän yön. Katsoin vielä kelloakin ja se oli yksi, kun se alkoi. Ensin näin makuuhuoneen ikkunasta punaisia "hätäraketteja". Mun jalkaan käytiin kiinni sängyn alta. Keittiön kaapeista tuli astiat alas. Yläkerrasta kuului ääniä. Menin kylppäriin ja siellä lasinsirujen seassa nainen kylvetti lastaan.. Olin aivan kauhuissani ja olevinani HEREILLÄ. Kävelin vielä ympäri kotia ja odotin, että se painajainen loppuisi.

Makasin kännykkä kourassa kolmisen tuntia ja katsoin ja kuuntelin näitä kauheuksia. Olin ajan tasalla koko ajan ja todella lähellä etten soittanut hätänumeroon :ashamed: Hoitoon mut ois viety, luultu mun olevan psykoosissa. Luultu.. no joo.

Kauheeta oli sekin, että en missään vaiheessa ollut perillä onko vauva mun sängyssä vai omassaan. Mun mielestä otin viereen, kun pelotti. Sitten olikin omassaan.

Se meni sitten ohi kuitenkin se yö ja kaikki oli ok. Asuimme kaksi viikkoa mun vanhemmilla tuossa ihan lähellä. En uskaltanut nukkua kotona. Meni tosi kauan ennenkuin tajusin, että oli kai univelkaa liikaa :/

Mua on nyt kaikki nämä vuodet vaivannut se yö. Ajatuksena siis se psykoosi. Mua lohdutti vähän, kun olen lukenut myös valveunista. Jos tää oli joku sellainen painajainen. Onneksi en tehnyt lapselleni mitään älytöntä pelonsekaisessa mielentilassa.. Vienyt esim komeroon turvaan tai jotain. Hyi kauheeta!

Musta vaan tuntui nyt, että haluan tästä avautua. Kiitos, jos jaksoitte lukea. Ja muistakaahan vauvojen äidit hormonien sekamelskassa huolehtia omasta nukkumisesta!

 

[NeitiPikkuInkkuli]

:flower: :hug:

 

[neuvo]

Älä mieti enää sitä

 

[Onnsku]

Älä mieti enää sitä

Lyhyt ja ytimekäs. Kiitos, olet aivan oikeassa =)

 

[SuhmuranSandra]

:hug: Selkäpiitä karmii...

 

[DaylightDancer]

Sinuna kävisin varmuudelta psykiatrilla, ihan vain varmistaaksesi että kaikki on kunnossa. Olet vastuullinen, kun tunnistat tilanteen, ja ymmärrät seuraukset. Valveuni se voi hyvinkin olla, mutta tälläisissä asioissa ei parane riskeerata mitään. Etenkin, jos tahtomattasi voisit vahingoittaa toista ihmistä. Jaksamista, varmasti vaivaa ja pelottaa :hug: =)

 

[syli täynnä kultaa]

hui! En yhtään ihmettele, jos asia on jäänyt vaivaamaan. Mutta jos tuon jälkeen ei ole tullut vastaavaa, varmaan kannattais unohtaa koko juttu. :hug: :hug:

 

[Sisu]

:hug: Kamlaa luettavaa kyllä, itse nukuin tytön vauva-ajan nukahtamislääkkeiden avulla, koska kuuntelin vaan yökaudet vauvan hengitystä ja että nukkuuko vauva. Ei onneksi menny tilanne noin pitkälle.

 

[Hopeinen Kuu]

:hug: Uskon että sua pelotti. Itse kokenut kans tuommosen valveuni tai todellisen kokemuksen. Valvottuani liikaa vauvani vuoksi ja sitten lääkäri antoi nukahtamiseen lääkettä ja avot ihan seko oli sen lääkkeen ottamisen jälkeen 2-3 tuntia kun lääke vaikutti. en osannu vessasta ulos ja olin kuites oikeasti ylhäällä. näin ihme juttuja ja koin ihme juttuja. ja helvetti miten pelkäsin.olin meidän vessassa koko sen seko univalve ajan. tiedän et olin koska mies ihmetteli missä olen ollut. ja aamulla tapauksesta vielä puhuttiin.

 

[Onnsku]

Sinuna kävisin varmuudelta psykiatrilla, ihan vain varmistaaksesi että kaikki on kunnossa. Olet vastuullinen, kun tunnistat tilanteen, ja ymmärrät seuraukset. Valveuni se voi hyvinkin olla, mutta tälläisissä asioissa ei parane riskeerata mitään. Etenkin, jos tahtomattasi voisit vahingoittaa toista ihmistä. Jaksamista, varmasti vaivaa ja pelottaa :hug: =)

Itse asiassa mulla tuli vasta eilen mieleen, että kamalaa jos ois ollut jotenkin psykoottinen ja se "uni" ollut asteen verran pahempi niin mitä JOS ois jotenkin seonnut. Nyt, kun sanoit tuon "tahtomattani satuttaa toista ihmistä" niin tuli ihan satavarma fiilis, että EN TIETENKÄÄN VOISI!! Se oli vain se yksi yö mun elämästä, mitään muita outoja ajatuksia ei ole ikinä ollut.
Mutta aivan varmasti, jos vielä raskaaksi tulen, aion siitä jollekin puhua. Hormoneistakin johtuvaa saattoi kai olla. Kuopuksen aikana en moista onneksi kokenut. Nukuin kyllä paljon paremmin ym..
:flower: Kiitos sanoistasi.

 

[Ainomieli]

Mulla oli kerran myös aika hirveä yö kun nuorena olin kuumeessa.. Ei ihan noin kauhea kuitenkaan. Sit muutamia vuosia sitten olin ottanut jotain lääkettä (en muista enää mitä ) ja noita "harhoja" oli silloinkin.. tosin taas paljon lievempänä kuin silloin.

En mä näe että psykiatrilla käynti mitään auttaisi, tuosta on yli 5 vuotta ja kaikki ollut sen jälkeen ok, selittyy varmasti unen puutteella ihan.
Onneksi ei mitään pahempaa käynyt, voihan tuon ottaa niin, että sun kroppa "viestitti" sulle, että pitää pitää parempaa huolta itsestäsi.

 

[Onnsku]

:hug: Uskon että sua pelotti. Itse kokenut kans tuommosen valveuni tai todellisen kokemuksen. Valvottuani liikaa vauvani vuoksi ja sitten lääkäri antoi nukahtamiseen lääkettä ja avot ihan seko oli sen lääkkeen ottamisen jälkeen 2-3 tuntia kun lääke vaikutti. en osannu vessasta ulos ja olin kuites oikeasti ylhäällä. näin ihme juttuja ja koin ihme juttuja. ja helvetti miten pelkäsin.olin meidän vessassa koko sen seko univalve ajan. tiedän et olin koska mies ihmetteli missä olen ollut. ja aamulla tapauksesta vielä puhuttiin.

:hug: Huh.

Vaikka olet kokenut myös sen kauheuden, olen jotenkin helpottunut, että on siis muitakin.

 

[Soiku]

Mä muistelen, että Tanja Karpela on joskus jossain haastattelussa kertonut omasta univelastaan, kun lapset oli pieniä. Että hän oli nähnyt talojen kävelevän tai jotain.. Oli vain niin kerta kaikkisen väsyksissä, kun ei ollut aikoihin nukkunut.

Jotain apua se oli silloin hakenut, en tiedä mitä. Mutta kun on siis tosi tosi tosi väsynyt, niin voi nähdä ihan ja vaikka mitä. Mutta toisaalta, onhan sitä olemassa sellainen käsite kuin lapsivuodepsykoosi, mutta se kait vaatii jo pidempiaikaista sekaisin oloa..

Mutta kun asia kerta sinua näyttää vaivaavan, niin ei yhtään haittaa tekisi, että kävisit vaikka terveyskeskuspsykologin luona muutaman kerran juttelemassa. Saisit sen mieleltäsi lopullisesti. Siellä käynti ei sinusta hullua tee, eikä psykologikaan mitään diagnoosia sinulle heti ensimmäiseksi ole kirjoittamassa.

 

[hullu]

Kuulosti kamalalta. Olen itse miettinyt myös, olenko nähnyt harhan, koska uskon todella siihen mitä näin ja koin, vaikkei sen pitäisi voida olla totta. Olin takuuvarmasti hereillä, koska kävelin jalan kuutamolla ystäväni luokse kylään kun se tapahtui ja kerroin hänelle siitä heti päästyäni perille. Näin siis "kummituksen". En vilahdukselta, vaan selvästi. Se lensi ja liikkui, meni lopulta lävitseni. En ole sen jälkeen sitä nähnyt.

Kaikki joille kerron asiasta, sanovat että olen hullu tai eivät usko. Asiasta on aikaa useampi vuosi. Voiko harhan nähdä ja kokea vain kerran elämässä..

 

[v]

huiiiii!
mutta mites toi,kun sanoit että astiat tuli ulos kaapista,tuliko ne oikeesti??
siis oliko ne aamulla siellä kaapissa kuiteskin?? *pelkää mölköjä*
:hug:

 

[DaylightDancer]

Joo, en todellakaan väitä että olisi psykoosi. Kyllä suhtautumisestasi asiaan näkee jo, että olet mieleltäsi erinomaisen terve Melko varmasti hormooneista johtuvaa, ja suht normaalia. Mut jos mielenrauhaa et saa niin ehdottomasti käy siellä psykiatrilla, siitä ei voi muuta olla kuin apua!

 

[Onnsku]

huiiiii!
mutta mites toi,kun sanoit että astiat tuli ulos kaapista,tuliko ne oikeesti??
siis oliko ne aamulla siellä kaapissa kuiteskin?? *pelkää mölköjä*
:hug:

No kaikki oli tietty paikoillaan. Olin vaan ihan täysin varma, että hyllyt romahti. Yläkerta oli silloin rakentamaton. Pyysin mun veljeä käymään katsomassa mitä siellä mäsähti.. Ei mitään
:ashamed:

 

[Katto Kassinen]

Mun mummo aina kertoo tarinaa et miten se oli ollut valveilla ja nahnyt miten maa oli alkanut tariseen ja taloja oli alkanut sortua. En tieda kuinka kauan tata kesti.. sitten se kuuli uutisista jonku aikaa sen jalkeen et jossain oli ollut maanjaristys jne.. et se oli tavallaan naky siita maanjaristyksesta. Mummo ei koskaan ymmartanyt miksi hanelle naytettiin se maanjaristys..

Voisiko tama olla joku katastrofi joka oli tapahtunut jossain muualla ja jostain syysta sina nait sen myos??

 

[KolmeKertaa]

Kuuleppa, ns oikea psykoosikin on raju mutta "helposti" parannettava tauti, eli johtuu vaikeasta elämäntilanteesta ja tosiaan vaikka univelasta, ja tuo kuvailemasi kuulostaa ohimenevältä hormonien ja väsymyksen aiheuttamalta harhaisuudelta.

Ihmisen mieli on kummallinen. Onneksi ihminen ei toimi, kuten ajatuksen sanovat ja mitä ajatukset ovat, vaan on järjellinen olento. Uskon myös sinun olevan. Tsemiä!

 

[tike]

Mä olen myös nähnyt kummia juttuja pienenä kovassa kuumeessa :/
Sullakin on noin kauan tosta, ehkä on vaan paras yrittää unohtaa koko juttu....jospa nuo oudot asiat on elimistön oma keino varoitella siitä, että ihminen alkaa käydä liian pienellä, siis että univaje tmv vaan kuormittaa nyt liikaa :hug:

 

[villiviina]

Mä nään melkein joka yö "näkyjä" mä oon ihan hereillä (muka) ja nään miten seinään tulee reikä tai joku hiippailee lastenhuoneeseen. Hetken mä oon ihan että ja sit saatan käydä vaikka kurkkaa sinne lastenhuoneeseen... Pian kuitenki "tajuan" että ei ole mitään eikä ketään.
Mä oon aina sekoillu yöllä

 

[Ruttojuuri]

Luultavasti se oli yöllinen kauhukohtaus, valveuni. Itse olen nähnyt pienenä kummituksen tulevan kaapista ja uhkailevan minua ja muita kummallisuuksia ja harhanäkyjä. Kävelin paljon unissani ja kävelen vieläkin jos olen stressaantunut, mm. meidän kakkosta kuljettelin unissani ympäriinsä vanhassa asunnossamme ja mies joutui vahtimaan minua :| Ja välillä saan unihalvauksia. En pysty liikkumaan, hengitys tihenee, sydän hakkaa, olen valveilla mutten pysty huutamaan apua enkä pääse hereille tai ylös. Kuulen kaiken ympriltäni tapahtuvan, mutten voi näkyvästi reagoida siihen. Tosin onneksi viimeisestä kohtauksesta on aikaa. :| Ja nämä liittyvät usein minulla stressiin, pitkäaikaiseen unettomuuteen tai muuhun elämänvirtaa sekoittavaan tapahtumaan.

 

[nukahtamisvaikeus]

:hug: Kamlaa luettavaa kyllä, itse nukuin tytön vauva-ajan nukahtamislääkkeiden avulla, koska kuuntelin vaan yökaudet vauvan hengitystä ja että nukkuuko vauva. Ei onneksi menny tilanne noin pitkälle.

Kauanko käytit nukahtamislääkettä ja otitko kokonaisen vaiko puolikkaan kerrallaan. Minulla nyt käytössä ja mietin vaan, että osaanko sitten ilman niitä nukahtaa ollenkaan ja kuinka kauan näitä vielä käytän.

Ja niistä valveunista...ne on kyllä kamalia. Itsekkin joskus kokenut näitä. Samaan aikaan tietää nukkuvansa mutta onkin valveilla ja jotain inhottavaa ja pahaa tapahtuu eikä pysty estämään sitä. Kun näitä on ollut useamman kerran on oppinut herättämään itsensä, eli "tällaisen unen" aikana hoen itselleni; HERÄÄ HERÄÄ, joskus se onnistuu ja joskus ei. Mutta nämä unet kyllä jäävät elävinä mieleen ja se ahdistus ja pelko niiden jälkeen, että mitä tapahtui.

 

[Onnsku]

Mä nään melkein joka yö "näkyjä" mä oon ihan hereillä (muka) ja nään miten seinään tulee reikä tai joku hiippailee lastenhuoneeseen. Hetken mä oon ihan että ja sit saatan käydä vaikka kurkkaa sinne lastenhuoneeseen... Pian kuitenki "tajuan" että ei ole mitään eikä ketään.
Mä oon aina sekoillu yöllä

Sie oot yöseko.
No kai siihenkin tottuu, jos on taipumus tuollaiseen. varmaan sitä jo oppii sitten "unissaan" tajuamaan, että tää on taas tyypillistä ja on vaan unta

 

[Onnsku]

Luultavasti se oli yöllinen kauhukohtaus, valveuni. Itse olen nähnyt pienenä kummituksen tulevan kaapista ja uhkailevan minua ja muita kummallisuuksia ja harhanäkyjä. Kävelin paljon unissani ja kävelen vieläkin jos olen stressaantunut, mm. meidän kakkosta kuljettelin unissani ympäriinsä vanhassa asunnossamme ja mies joutui vahtimaan minua :| Ja välillä saan unihalvauksia. En pysty liikkumaan, hengitys tihenee, sydän hakkaa, olen valveilla mutten pysty huutamaan apua enkä pääse hereille tai ylös. Kuulen kaiken ympriltäni tapahtuvan, mutten voi näkyvästi reagoida siihen. Tosin onneksi viimeisestä kohtauksesta on aikaa. :| Ja nämä liittyvät usein minulla stressiin, pitkäaikaiseen unettomuuteen tai muuhun elämänvirtaa sekoittavaan tapahtumaan.

:/ :hug: