Epparihaavan jälkikivut

:'( Onko kohtalotovereita vai tosiaanko kaikilla on mennyt asiat putkeen? Itselläni siis kohta jo 7kk synnytyksestä. Epparin lisäksi tuli 2. asteen repeämä emättimeen. Sairaalassa tuskin pystyin kävelemään. Istumista en voinut kuvitellakaan minkään apuvehkeenkään kanssa edes kotona vielä kolmeen viikkoon synnytyksen jälkeen ja monta viikkoa jouduin syömään särkylääkkeitä niin paljon kuin suinkin oli vain luvallista. Haava ei mitenkään auennut tai tulehtunut, mutta varmaankin hematoomaa oli aikatavalla, koska sitten kun viimein pystyin vähän istumista harrastamaan, niin tuntui kuin olisi tennispallon päällä istunut.

Sänkypuuhia ei voinut ajatellakaan kuukausiin. 4,5 kk synnytyksen jälkeen viimein rohkaisin mieleni ja YRITIMME. No sille asteelle se jäikin kaikista liukaste- ym-avuista huolimatta. Uudelleen kokeilimme reilut 6kk synn. jälk. ja silloin "onnistuimme", mutta tuskan kanssa. Sen jälkeen ei taas ole ollut rohkeutta kokeilla. Olen ns. alan ammattilainen ja mielestäni tavarassani ei ole sen kummemmin enää mitään "vialla", mihin lääkäri voisi auttaa. koen vain tuon yhdyntäpuolen niin "haastavana". Olen kokellut myös kuurin ovestin-voidetta, muttei siitä ollut mielestäni apua. Onko muilla kokemusta ovestinista? Imetän siis vielä ja hormonitoiminta ja limakalvot ovat sen mukaiset.

Eli kertokaa jos on VASTAAVIA kokemuksia ollut, en kaipaa tyyliä: "panetti jo 2vk synnytyksen jälkeen ja tuntui paremmalta kuin ennen"synnytystä!" :kieh:

 

Tämä ei ehkä ole mukavaa kuultavaa, mutta kun itse kävin osittain samasta syystä yksityisellä gynellä n. 5 kk synnytyksen jälkeen, lääkäri totesi, että joillekin naisille episiotomia jättää pysyvän vaivan. Onhan se luonnollista, onhan kyseessä leikkausarpi, joka sattuu olemaan vielä erittäin herkällä alueella. Valittelin tuolloin mm. kävelemisen tai muun rasituksen aiheuttamaa jomotusta alapäässä. Älä masennu, sillä olet tuskin ainoa vaivasi kanssa - näistä asioista ei vaan kovin yleisesti puhuta muualla kuin näillä nettipalstoilla! Toivottavasti aika parantaa.

 

Halloo! Eikö ole muita saman kohtalon omaavia olemassa? Auttaisi kestämään paremmin tilannetta jos voisi lukea muidenkin samantyyppisistä ongelmista, Pliiis!!! :attn:

 

täällä yksi kohtalotoveri.mulla oli epparihaava ja emättimen sisäinen repeämä.
itselläni epparihaava aukesi viikon kuluttua synnytyksestä ja paraneminen oli tuskaa.istuin renkaan päällä kuukauden ja popsin särkylääkkeitä ja yhdyntää kokeiltiin kyllä 6 vkoa synnytyksestä mutta kipeää teki.limakalvot oli kuivat koko imetyksen ajan eli vuoden verran ja jonkinlainen kammo oli koko ajan päällä kun ekat kerrat oli epämiellyttäviä.haavaa kiristi ja joissain asennoissa saattoi yhtäkkiä tulla repivä kipu.en siis nauttinut seksistä kovinkaan paljoa.

mä en tarkalleen muista koska kivut loppui mutta kyllä siinä useampi kuukausi meni.edelleen haavassa välillä kutinaa ja alue rikkoutuu esim.yhdynnän jälkeen välillä.mutta nyt liki 2 vuotta myöhemmin yhdyntä tuntuu jopa paremmalta kun ennen.

kyllä se sullakin paranee.kokeile muuten apteekin ceridal intime öljyä.laita sitä välilihaan säännöllisesti ja kokeile yhdynnässä.meille se oli korvaamaton aine

=)

 

Kiitos vastauksesta. Onneksi mieheni on kärsivällinen ja omakin stressinsä vaikuttaa siihen, ettei meillä muutenkaan tuo petielämä niin aktiivista olisi. Lisää vain kokemuksia kehiin!

 

Mulla oli aivan samanlaista tuo eka puoli v synnytyksen (05/05) jälkeen. Haavan alue on edelleen jotenkin ikävän tunnoton ja kova. Menee ehkä asian vierestä osittain: Yhdyntä onnas vasta 8 kk synn. jälk. kun sain Estrofem-kuurin ja menkat palautui. Mulla tosin täysimetys ohensi kai niin limakalvoja ja senkin takia yhdyntä oli yhtä tuskaa tota ennen.. Jos imetät vielä myös, suosittelen tarkistuttaan estrogeeniarvot verikokeella, mulla se ainakin auttoi tuon seksin suhteen ainakin ok:sti ja muutenkin mielialaan positiivisesti.

 

Hei! Mulla synnytyksestä nyt reilu vuosi enkä vieläkään täysin kunnossa. Synnytyksessä tuli pahat repeämät ja hematooma jotka hoidettiin leikkaussalissa. Sänkyhommat onnistu vasta kun lopetin imetyksen eli vuosi synnytyksen jälkeen...

 

Eppari ja repeemän jäljet vaivaa täälläkin. Synnytyksestä nyt 9 kk, ja oon käynyt useemman kerran lääkärissä. N. kuukausi sitten vaivat paheni taas kun olin yrittänyt aloittaa liikuntaa edes vähäsen. Yhdyntää on kokeiltu alle kymmenen kertaa, ei meinaa tulla mitään.

Kävin ny taas uudella gynellä, joka teki lähetteen sairaalaan, sieltä tulee kuulemma kutsu joko kipupolille tai gynenpolille. Tää gyne teki aika ronskin tutkimuksen (tai kai se oli normaali, mutta kun oon niin kipee..) ja päivä sen jälkeen menin omalääkärille, ku kivut paheni niin että tavallinen särkylääke ei auta mitään.

Gyne meinas että syy olis hermopinteessä tai hermovauriossa. Onko kellään tällasesta kokemusta??!?! Oon todella hajalla tilanteeseen. Nyt vedän kolmiolääkkeitä, jotka ei meinaa oikein auttaa, tai sitte en vaan uskalla ottaa niitä tarpeeks, kun vetää nupin niin huonoksi; tulee siis huimausta ja yökötystä heti alkuun. Gyne sanoi, että hermovaurio voi olla joko ikuinen, tai useamman vuoden vaiva. :'( Ei oikein sanat riitä kertoon omia fiiliksiä.

 

Hyvä kuulla, että on muitakin. Tai eihän se HYVÄ ole, mutta lohduttaa edes vähän. Imetän siis minäkin edelleen (synnytyksestä nyt 7,5kk). Menkat on tulleet 2 kertaa synnytyksen jälkeen, toiset parhaillaan menossa. Niiden väli oli kyllä 44 päivää.

Nyt on ollut taas hiljaista petirintamalla, mutta ilman sitäkin puuhaa välillä alakerta on ikävän tuntuinen. Ei onneksi kyllä ole liikkuessa enempää vaivannut. Kyllä tuo imetys vie halut ja kosteuden, mutta haluan silti imettää ja mieheni on myös samaa mieltä onneksi.

Olen "väkisin" harrastanut välillä itsetyydytystä, että tietäisin, missä mennään noin niin kuin tuntemuspuolella. Orgasmi tulee yhtä hyvin kuin ennenkin ja tuntuu hyvältä, mutta tavara ei kostu siltikään kuin ehkä hieman. Ihan vain halusin kertoa tämän, jos joku muukin on miettinyt näitä samoja asioita. Laittakaa vain kohtalotoverit lisää aiheesta!

 

Minulla oli sama ongelma ekan synnytyksen jälkeen. Repesin todella pahasti. Ekan viikon aikana sairaalassa (olin vuodon vuoksi kaksi vkoa) en voinut vauvaa hoitaa, koska sen nostaminen otti tajuttoman kipeää alapäähän. Edes ruokatarjotinta en voinut kantaa. Minulla oli kipu pahempi toisella puolella, joten en voinut nukkua kuin yhdessä asennossa, kääntyminen sängyssä oli tuskaa, kun piti imettää toiselta puolelta.
Istua en voinut edes apuvälineiden kanssa. Ristiäiset oli, kun vauva oli 6vkoa. Silloin pysyin vasta ensimmäisiä kertoja istumaan joitakin minuutteja tuolin reunalla hankalasti. Sen jälkeen alkoi kyllä pian istuminen helpottaa. Kävely tuntui useita kuukausia alapäässä, ensin kipeänä ja myöhemmin myös inhottavalta, kiristävältä.

Eka viikko oli siis todella paha, olin täysin avuton kipujen vuoksi. Sitten eräs lääkäri puuttui asiaan. Määräsi kunnon kipulääkkeet, että pääsisin paranemaan. Kipulääkkeiden turvin pystyin sitten hoitamaan vauvaakin.

Kyllä varmaan vuosi meni ennen kuin täysin olin parantunut.

Tämä oli suoraan sanottuna järkytys ensisynnyttäjälle. Luulin, että kaikki menee hyvin, kuten muillakin. Olin kuvitellut pääseväni kotiin vauvan kanssa jo muutaman päivän jälkeen. Sitten olikin kipeänä todella kauan ja sairaalassakin kaksi viikkoa. Masensi niin vietävästi se tilanne silloin.

 

Masentaa täälläkin, ja ahdistaa tää tilanne. Sinä joka kerroit että meni noin vuosi, onnistuiko sitten jo yhdynnät sun muutkin..? Koitan kaivaa jotain positiivista uutista itselleni, ettei ihan menisi synkistelyyn tämäkin päivä..

 

VUOSI JA KUUKAUSI on mennyt yhdet kuukautiset takana ei enää tikit arvet ym tunnu. Mutta kuivaa on... mutta toivotaan että saharastakin se keidas joskus löytyy. Ja jee elämän pieniä iloja kun muistelen vuoden takaista aikaa niin ompa ihanaa että voi ISTUA.

 

Kuulostelisin taas, onko lisää joilla kokemuksia näistä ikävistä jutuista.

Itellä on aika polille parin viikon päästä. Soitin kun sain kutsun, eikä kuulostanu kovin lupaavalta. Kuulemma lääkkeitä tai fysioterapiaa voisi kokeilla, sanoi sairaanhoitaja, vaikka ei edes tiennyt mikä mulla on, paitsi synnytyksessä tulleen repeämän jälkeiset vaivat. Ei ole siis kovin korkealla odotukset siitä, että tuolta saisi apua.

Sain tosiaan omalääkäriltä kolmiolääkkeitä, kun tavalliset ei auta. Annostus on kaksi tablettia kerralla, mutta edes se ei vie kipua kokonaan pois kuin hetkeksi, ja sekin ehkä johtuu siitä, että alkaa oksettamaan ja heikottamaan. Hohhoijaah. Ei siis puhettakaan, että voisin ottaa lääkkeen jos olen lapsen kanssa kaksin.

 

Olin juuri aikeissa kysyä samasta aiheesta, mutta onneksi sitten huomasin lukea yllä olevat...

Synnytyksestä 1,5 vuotta, enkä revennyt juurikaan. Välilihan leikkaus tehtiin ja sen arpi yhä vaivaa.

Kävin viikko sitten neuvolan lääkärillä gyne-tarkastuksessa. Oli sitä mieltä että paino vaikuttaa kipuihin... Hmmm...en ole kyllä samaa mieltä. Tosin painoa on reilusti ylimääräistä, mutta mistä se nuo kivut noissa hermoissa tekisi...

Sain liki viisikiloisen vauvan, joten on toki paikat ollut lujilla. Nyt mietin uutta vauvaa ja koska vaivoja jäi viime synnytyksestä, niin mietityttää
kovasti... Oletteko te muut ajatelleet tehdä toista kaiken tämän jälkeen??

Mulla särkee ovulaation aikana ja samoin sitten kuukautisten aikana tuota eppariarpea. Myös jos kannan jotain raskasta...sama juttu. Yhdynnän jälkeen särkee koko seuraavan päivän. Ei kiva juttu, toivottavasti joskus helpottaa. Tämä kuitenkin jo helpotti kun tiedän että on muitakin vastaavassa tilanteessa... Luulin jo että ns. kuvittelen kaiken tuon säryn...kun lääkärit ym. eivät ole ottaneet asiakseen.

Jaksamisia teille vastaavassa tilanteessa oleville ja toivon pikaista paranemista meille kaikille! Hyvää ystävänpäivää!

 

Hiisi: älä luovuta. Kävin tänään juuri vastaavaa taistelua, tosin mulla tilanne on aika paljon pahempi. Synnytyksestä vajaa vuosi ja mulle tuli aika paha repeämä ja kivutkin on enemmän jokapäiväiset.

Niin, tänään kävin lääkärissä, ja vasta kun olin tosi äreenä, kerroin että kivut todella haittaa, TARVITSEN apua, näin EI VOI jatkua jne, mut otettiin tosissaan. Silti en vielä tiedä tuleeko sitä apua vai ei.. Tähän asti siis olen käynyt jo monella eri lääkärillä.

Tää lääkäri sanoi että hän ei voi mua auttaa, soitteli pari puhelua ja tulos: olen jonossa leikkaukseen, jossa eppari ja repeämä avattais ja suljettais uudelleen. En ole todellakaan innostunut ajatuksesta, ja olisin kipeästi vailla KAIKKIA kokemuksia!

 

Ässä: Kiitos tuestasi. Myös jaksamista sinulle kipujesi kanssa, toivottavasti saat apua vaivaasi...

Jotenkin tuntuisi hurjalta jos noi mun eppariarvet avattaisi. Voisiko siitä tosiaan olla apua?! Jotenkin pelottaisi että tilanne voisi olla sen jälkeen vielä pahempi...eikö muka muuta hoitoa noihin ole...laser-hoito tms?! En tiedä...

Ei sitä voinut tietää kun tähän vauvaprojektiin lähti, mitä vaivoja voisi jäädä. No, tyttö on kuitenkin aivan ihana!

 

Hiisi: muakin hirvitti, ja soitin uudestaan sairaalaan ja sain eri lääkärin puhelimeen. Se meinas kans että leikkaus ei tosiaankaan olis ensimmäinen konsti, vaan ensin kokeillaan jotain muuta. Huh! Saa nyt sit nähdä miten tää tästä etenee, mutta toi puhelinkeskustelu oli ensimmäinen kerta kun tuli sellanen olo, että jotain oikeeta apua saattas olla tiedossa. Ens vkolla on ehkä sitte jotain tietoa taas miten edetään.

Mä olen kyl niin tuskastunut tähän tilanteeseen, viel kun on kaikkia muitakin synnytyksen ja raskauden aiheuttamia vaivoja.

 

Ässä: hyvä jos asia etenee. Toivottavasti löytäisivät aluksi jonkin ns. lempeämmän hoitomuodon kuin tuon avauksen...

Haluatko kertoa mitä muita vaivoja sulle on tullut raskaudesta ja synnytyksestä?! Jos ovat mielestäsi niin intiimeitä asioita ettet halua kertoa, asia ok.

Mulla on joskus sellainen tunne että kohtu tippuu kohta jalkovälistä...yleensä vaan onneksi kuukautisten aikana. Lääkäri sanoi että kohtu ei ole ns. laskeutunut, mutta ponnistaessa tulee hieman alas. Muuten aivan ok. Kuulemma pitäisi tehdä niitä lihasharjoituksia, mutta millä niitä muistaa tehdä kaiken tämän perhe-elämän keskellä...huh huh. Peräpukama tietty löytyy...ja emättimen etuosasta joku vesikasvain (pitäisi hävitä itsestään, sanoi lääkäri). En tiiä voiko tuollainen tulla synnytyksestä, unohtu kysyä lääkäriltä...

Tässä taas nämä...tsemppiä sinulle Ässä! Toivottavasti apu löytyy! Aurinkoista kevättä!

 

Oon ihan mutusilla, miten teillä muilla menee??? Ja Hiisi, onko sulla enempää tietoa siitä vesikasvaimesta (?) vai mikä se oli?!

Mä oon nyt syönyt uutta särkylääkettä reilut parisen viikkoa, ja se kyllä auttaa jonkin verran, mutta sivuvaikutukset on niin messevät, että kokonaisvointi on sanalla sanottuna huono.

Kävin neurologilla ja hän sanoi että kannattaisi kokeilla kuitenkin sitä leikkausta. Sanoi että sillä voi olla kolme tulosta: ei vaikuta kipuihin mitenkään, poistaa kivut tai pahentaa niitä. Ja että täytyy olla varma siitä leikkaus päätöksestä, koska lopputuloksen kanssa on vain sitten elettävä.

Mä kaipaisin sellaista lääkärikäyntiä, jolla voisin tavata yhtäaikaa sekä gynen että neurologisen puolen ihmisen. Sellaista lääkärikäyntiä, jossa voisin puhuttaisiin kaikki asiat, eikä vain raapastaisi pintaa. Tuntuu että joka käynnin jälkeen olen kysymysmerkkinä, vaikka olen koittanut selvittää asioita. Esim. neurologi sanoi että mun papereihin oli laitettu että haava on kuopalla, kysyin että mitä se tarkottaa ja hän sanoi että ei välttämättä mitään. Mitä hittoa mä tollasella vastauksella teen?!?!? Ok, ymmärrän että joo ei asialla välttämättä ole merkitystä, mutta jos olisi niin MITÄ. Jne..

No, mä voisin nyt jatkaa tätä loputtomiin.. Kaikki kokemukset epparin / repeämän jälkeisistä kivuista olisi ERITTÄIN tervetulleita.

 

Anyone..?!

 

Hyviä uutisia! Lauantaina harrastin mieheni kanssa seksiä yli 3kk tauon jälkeen. Edellinen kerta 25.12. oli eka "onnistunut" synnytyksen jälkeen, mutta nyt siis lauantaina kun synnytyksestä oli kulunut 9,5kk VIIMEINKIN jopa onnistuin nauttimaan Toki liukaste oli käytössä kun tuo oma kosteus on kateissa imetyksen takia, mutta eipä enää (pahemmin) sattunut. Hieman kirpaisi ennen kuin pääsimme kunnolla vauhtiin. Sitten olikin jo kovaa menoa! Viimeinkin tuntuu siltä, että olen jälleen ehjä ja kokonainen NAINEN! Itsetuntukin pomppasi heti pilviin. Että ihan rohkaisuna taas muille: kyllä sekin päivä vielä koittaa kun hommat taas luistaa. Ihan varmasti! Itsekin olin vielä vähän aikaa sitten ihan maani myynyt tuon asian suhteen. Tsemppiä siskoille, joiden tavara on riekaleina

 

Ässä: Hiukan tässä vierähti aikaa kun viimeksi tänne kirjoitin... Toivottavasti olet saanut tuota asiaasi eteenpäin...

Tosiaan kysyit että tiedänkö mikä tuo vesikasvain on, joka mulla on... No, sepä mua harmittaakin, kun ei tullut sen enempää siitä kysyttyä. Tuo lääkäri vaan totesi asian ja sanoi tosiaan että se varmaankin häviää itsestään... Aion kuitenkin kysäistä tuota asiaa seuraavan kerran neuvolassa käydessäni lapsen kanssa, josko pääsisi kurkkaamaan noille sivuilleni tai muuten tietäisi asiasta... Ajattelin ettei oo ainakaan vakava juttu, kun ei lääkäri siitä mitään sen kummempaa meinannut. Itsekin olin tietty vähän ns. tilanteesta hämmentynyt...