Epiduraali kammo

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minna P
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minna P

Vieras
Odotan toista lasta (rv 31) ja neuvolassa käydessäni th sanoi, että lapsi on perätilassa. Tiedän, että tod.näk kääntyy vielä rt:hen mutta silti olen alkanut miettimään sitä, että joudun sektioon. Ensimmäisen lapsen synnytin ilikaasun avulla ja kokemus oli kivulias, mutta hyvä.

Olen neulakammoinen ja tiedän, että sektio tehdään epiduraalissa (nukutuksessa liikaa riskejä) ja pelkään sitä ihan hulluna. Siis sitä toimenpidettä, jolla epiduraali laitetaan. Haluaisin siis synnyttää ilman sitä....kerrankin näin päin :), mutta neulakammo on valtava.

Onko kohtalotocereita tai muita kokemuksia aiheesta? Järkipuhe ei auta, pelkään epiduraalia silti ihan ihan älyttömästi. Voihan tämä olla myös lähestyvän synnytyksen jännitystä, joka vain purkautuu tälla tavalla. Ja tunnen itseni kummajaiseksi, kun en halua kipulääkkeitä käyttää, varsinkin nykyaikana, kun se tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että niitä halutaan käyttää.
 
no. Mene sektioon ilman epiduraalia, niin eiköhän ala kelpaamaan

Joo, mä arvasin tämän: joku ääliö tulee kommentoimaan. Sinä varmaan kuulut niihin onnekkaisiin, joilla ei mitään kammoja ole. Neulakammo on todellinen minulle, mutta eihän täällä saa asiallisia vastauksia asialliseen kysymykseen. Että on hapanta...

 
Sectiossa käytetään yleensä spinaalipuudutusta ja yleensä sitä ennen puudutetaan iho siltä kohdin, mihin spinaali tehdään. Voihan sitä puudutusta vielä erikseen pyytää. Neula on kuitenkin todella ohut ja se ei ole ns.kova ja jäykkä neula vaan joustava, niinkuin olis muovista tai jostain. Olen nähnyt monta spinaalinlaittoa eikä se ole ollut potilaalle kivulias kokemus.

Mutta eihän sille mitään voi, jos pelkää neuloja tai spinaalia. Itsellä laskettu aika lähestyy ja haluan myös itse yrittää välttää epiduraalin/spinaalin. En itsekään välitä noista neuloista niin. :)

Tsemppiä sinulle, toivottavasti vauva kääntyy. :)

 
Hei!

Ei ole kokemusta synnytyksestä (vielä), mutta itsekin pelkään hiukan epiduraalia, vaikka haluan sen kyllä silti. Minulle on tehty se kerran ennekin muun leikkauksen vuoksi ja se ei varsinaisesti sattunut, mutta se tuntui tosi inhottavalta. Siinä on joku paineen tunne, mutta en muista sitä silti kovin kivuliaana. Selkäongelmien vuoksi minulle jouduttiin silloin laittamaan se pari kolme kertaa ja siitä jäi sellainen kammo, että muut leikkaukset olen halunnut nukutuksessa ... Itse asiassa olisi mielestäni huippu juttu jos voisin synnyttää nukutettuna, ehkä se 50 vuoden päästä onkin kaikilla niin ;)

No, jos olet neulakammoinen, niin epiduraalissa on se hyvä puoli, että et näe neulaa vaikka haluaisitkin. Olet sängyllä sikiöasennossa (tai kuinka lähelle sitä nyt pääseekään ison mahan kanssa) ja sitten lääkäri pistää sen ja itse pitää olla liikkumatta. Se alkaa vaikuttaa ihan heti. Sen laittaa aina nukutuslääkäri.

Tsemppiä sinulle!
 
Mulla oli epiduraalipuudutus synnytyksessä. No vähän olin aikasemmin ajatellut kauhulla neulaa ja pelotellut itseäni. Sitten kun tuli hetki, että puudutus laitetaan, niin en osannut pelätä sitä juurikaan. Menin sängylle sikiöasentoon ja kasvoni olivat seinään päin. Selkää puhdistivat kätilöt. Kuulin oven äänen ja miehen puhetta. Anestesia lääkäri oli siis tullut. Siinä odottelin hetken. Mielessä oli vain supistukset jotka tuntuivat järkyttäviltä makuultaan. Yksi kätilö tuli tukemaan päätäni ja toinen piti jalkoja koukussa. Käppyrälle siinä mennään vaikka kuinka olis maha välissä :) Mieskin siinä hääri ja piti kädestä. Lääkäri selosti jotain (vaikeuksia muistaa..) ja käski olla ihan liikkumatta. No aluksi säpsähin tietysti. Seläntakaa kuului uusi komento, että liikkumatta. Sitten pikkuinen nipistys. Nipistyksen jälkeen alkoi kirvellä, eli puudute aine kirveli. Sitten se loppui ja enään ei tuntunut muuta kuin teippien kiinnitys olkapäähän ja selkään. Valmis! Ja kivut poissa! Ja todellakin oli kivuton operaatio! Ehkä se on sullekki parempi että olet jo valmiiksi kylkiasennossa, etkä edes kuikistele neulaa tai lääkäriä. Kattelet seiniä ja kätilöitä. Ja voihan olla että sulla on täysi työ kestää supistukset ja et edes kunnolla siinä kerkeä neuloja jännittämään. Tsemppiä! Ja rohkeutta!
 
Mutta tosiaan sectiossa et varmaan supistuksia pode. Ei kai siinä auta kun tuijotella muualle ja miettiä sitä super ihanaa vauvaa minkä vuoksi kestät mitä tahansa!
 
Meinas jo tulla poru tuon yhden möläyttäjän takia, mutta teille ihanille kanssa sisarille kiitokset! On vaan niin hurjaa, että siitä neulasta on saanut väännettyä aikamoisen mörön itselleen, vaikka tiedän, että synnytyksessä tuollaisilla asioilla ei juurikaan ole väliä. Sitä vaan haluaa, että lapsella on kaikki hyvin ja koko tilanne äkkiä ohi. Ehkä se sektio myös vähän arveluttaa, koska pöljänä olen käynyt lukemassa mitä hurjempia tarinoita sektiosta. Päätinkin, etten enää lue yhtään sektio-tarinaa ennen synnytystä.

Suurkiitokset teille, jotka vastasitte asiallisesti ja kannustavasti. Tiedän, että tärkeintä kuitenkin on saada lapsi turvallisesti maailmaan. Onnea kaikille tulevaisuuteen!
 
Kommentoin kanssa.. Mulle laitettiin ensin epiduraali, joka vaihdettiin leikkaussalissa spinaaliin, eli tökittiin kahteen kertaan selkään. Mua se ei niinkään sattunu, tippaneula teki paljo kipeempää. Pääsin ite viime raskaudessa vähä neulakammosta, ku jouduin sokerirasitukseen jossa osattiin verikoe ottaa kivuttomasti. Pelkään kaikkia piikkejä ja taju meinaa lähteä aina. Silti oon pari tatskaakin hommannu. Ei se epiduraali/spinaali siinä tilanteessa satu! Mulla varmaankin tää toinen tulee suunnitellulla sectiolla. Itellä ei ainakaan oo siitä kauhukertomuksia :)
 
Täällä on kohtalotoveri!!Mä en halua missään nimessä sektioo ja uskoisin että perätilankin koittaisin synnyttää alakautta sillä sekään ei mahotonta,ei sullekaan jos olet jo synnyttänyt.TOiset synnyttää ensimmäisenkin perätilassa jos olosuhteet ok.

En pelkää neuloja enkä sitä kipua,mutta kammottaa olla toisten armoilla ja toisekseen leikkaus on aina riski.
Eli mä toivon että vauvas kääntyy taikka on sen verran pieni ja tarjonta hyvä että voit vaikka perätilassa synnyttää.
Samaa toivon itelleni!!!

Jaksuja..Se on kumma miten toiset kammoo eriasioita,mulla tuo sektiopelko ihan järetön!!!
 
Nykyään sectio tehdään spinaalipuudutuksessa, epiduraalipuudutus tuntuu inhottavalta, mutta kuten joku tuossa aiemmin kirjoittikin spinaalipuudutuksessa pistokohta puudutetaan ensin, jolloin et tunne mitään. Itselleni laitettiin vasta puudutuksen jälkeen myös katetri, joten sekään ei tehnyt imelää kuten aikaisemmissa sectioissani. Minulla on takana viisi sectiota ja jokainen niistä on ollut aivan ihana kokemus, suurin kiitos kuuluu leikkaussalin henkilökunnalle jotka ovat olleet todella mukavia. Tuota avuttomuuden tunnetta on aivan turha pelätä, sillä kaikki on niin nopeasti ohi... tunnottomuus unohtuu pian, kun kuulee pienokaisen ensimmäisen itkun eikä siihen mene kuin vajaa 10min leikkauksen aloittamisen jälkeen.
 
Mä pelkäsin epiduraalia aikanaan enemmän ku ite synnytystä!
Mä jopa vannoin miehelleni että mä yritän miten tahansa muuten mutta EI sitä neulaa.
No, kun synnytyksen aika tuli, niin mä rupesi miettiin että kai se on pakko kokeilla, kun rupes käymään supistukset tosi kivuliaiks.
Anestesialääkäri tuli paikalle ja mä olin kauhusta kankeena. Lääkäri tosi nätisti selvitti mitä tapahtuu ja sano että se kirpasee hiukan...mä juuri ja juuri huomasin että jotain siellä mun seläntakana tapahtu ku lääkäri teki jo lähtöönsä. Huikkas vaan että tulee kattoon kohta kuinka puudutus on lähteny toimiin. Mä jäin siihen sängylle hölmön näkösenä että tässäkö tää oli?
Älä suotta menetä yöunias moisen takia. Sä et edes nää koko neulaa, koska kaikki tapahtuu sun seläntakana!
 
Mä sain ekassa synnytyksessä ton epiduraalin ja pelkäsin sitä etukäteen ihan älyttömästi. Kun lääkäri tuli sitä laittamaan niin mä itkin kuolemanpelkoa... Pahinta koko puudutuksessa (mulla) oli niiden teippien repiminen irti... Siis olkapäältä... Että hukkaan meni hyvä pelko :)
Ihan oikeesi, ensin puudutettiin selästä iho ja siihen se epiduraali tökättiin ja lisäannosletku teipattiin selkää myöden olkapäälle.
 
Ei mua se piikin laitto pelota, vaan on alkanu mietityttää mitä sivuvaikutuksia siihen mahd liittyy (tärinää, päänsärkyä, selkäsärkyä, verenpaineen lasku), ja toimiiko se ylipäätänsä ollenkaan niin kuin pitäisi. Osuuko sen ajoitus oikein, joudutaanko sen takia katetroimaan, vai voiko käydä vessassa? Pitääkö laittaa vielä tippa käteen? Kaikki on kuulemma aika yksilöllistä.
 
täältä siis löytyy joku ketä tuntee melkolailla samoin kun minä!!uskomatonta!
mä odotan tosita lasta rv 38 ja luojan kiitos on ollu rt:ssä kokoajan ettei sectiota tarvita.
esikoinen tuli maailmaan sectiolla 3v sitten perätilan+synnytyskammon takia se tehtiin josta jäi elämää kauheempi kammo!!mulla on peinestä pitäen ollu ihan mieletön neula\veri kammo!ja näin ollen ajattelin et ok,sectiolla vältän suuremmat kivut\neulan pistokset ym.
juu,eipä ollutkaan niin autias kokemus!ei todellakaan.
spinaalipuudutus kun selkään tökättiin 7 eri kerran jälkeen selkään ja tipat sun muut,niin eipä naurattanu.
neula ei menny nikamiin kun vasta 7:llä kerralla sillä,pelkäsin niin et en voinu olla liikkumatta sen laiton ajan ja se neula...hui..se sattu ihan hulluna ja itkin ja hikoilin ja vannoin kovaan ääneen etten enää toista lasta tee ja vielä kaiken kukkuraks jouduin veripaikkaukseen leikkauksen jälkeen kun jumalaton päänsärky alko aamulla.
tipat,verikokeet,kipupiikit ym ym olin tulla hulluksi!minkäs sille voi kun kammo on niin valtava!ja aina tulee olemaankin.

no,nyt kuitenkin olenvakaasti päätänyt selvitä ilokaasulla ja ehkä kohdunkaulan puudutteella,jyrkkä ei epiduraalille!en halua tippaa enkä muitakaan ylimääräsiä neuloja kehooni,en todellakaan.
saas nähä kuin käy,kun ei todellisuudessa ole kuiteskaan mitään hajua mitä se synnytyskipu voikaan olla...pelottaa hiukan,mut ei sitä viitti ruveta ajattelemaankaan kun turhaahan se kuitenkin on ressaa tällästä etukäteen.
no,eipä täs kauaa enää ole...

 
Kaikki menee varmasti hyvin. Uskoisin, että meillä kaikilla on omat jännäämisen aiheet ja pelot synnyttämiseen liittyen - ainakin jossain määrin.

Meille perhevalmennuksessa mainittiin tuosta konttauksesta.. Elikkäs jos vauva on perätilassa, niin konttausasento saattaa saada vauvan kääntymään jos vauva ei muuten ymmärrä. Tämäkin kai niin kovin yksilöllistä, mutta ei muuta kuin kokeilemaan =) Ei muuta kuin kotona yksin ollessasi konttailet pitkin asuntoa.. kokeile.

Itselläni vauva ymmärsi kääntyä rv 31. Ja onhan sinullakii tässä vielä aikaa.. tsemppiä sekä jaksamista vain kovasti !

Mä olen itse ensisynnyttäjä, joten en tiedä olenko oikea ihminen tätä asiaa edes kommentoimaan =) Mutta joka paikkaan on päänsä laitettava ja suunsa avattava =)

Itse olen avoimin mielin synnytyksen suhteen, en oikein osaa vielä niin hirmuisesti jännittää, kun en tiiä mitä oottaa..

-Vanilla-
Rv 35+5
 
Hih..mä oon kuullut että tuohon konttaukseen lisätään taskulamppu näyttämään suuntaa vauvalle!!!=)

Mulla nimenomaan nuo joita tässä on jo lueteltu ne kammotuksen kohteet...Et pääse liikkumaan,on muiden armoilla,rr laskee jne...
Ja päänsärky+veripaikka,taas sorkittais selkäytimeen...Ei kiitos!!
 
no voi luoja. aturha vetää herneitä nenään. Jos ihmisellä on KAMMO ja oikea pelko, järjellä perustellut syyt eivät auta. Ehkä joku täällä tajuaa sen. Se että porukka lässyttää että "ei se satu, et nää sitä neulaa, neula ei ole paksu, puudutuskohta puudutetaan etukäteen.." ei siis auta, jos henkilöllä on todellinen pelko.
Alkuperäiselle vaan sen verran, että joko menet ilman puudutusta tai sitten keräät itsesi ja pakotat itsesi siihen. Ne ovat ainoat todelliset vaihtoehdot.

Esimerkki: Itse pelkäsin nukutusta ylikaiken, tuli tietoon leikkaus, jota siirsin 5 vuotta kaikenkaikkeaan ja kärsin vaivasta. Yhtenä päivänä tajusin, että mikäli en vaan ryhdistäydy, niin vaivani ei koskaan katoa. Hammasta purren ja itkien menin toimenpiteeseen. Nukutusta pelkään vieläkin, se ei asiaa muuksi muuttanut, mutta tiedän, että selviän siitä tarvittaessa.
Vähän voi rauhoittua. Olen ilmeisesti ainoa joka sanoo suoraan sinulle tämän faktan... Summa summarum: joko otat epiduraalin tai et suostu siihen. Silloin sinut nukutetaan. Se sattuu jonkinverran, siihen ei kuole, se on nopeasti ohi, tämän jälkeenkin olet neulakammoinen, jos pelkosi on todellista.
Ehkä kannattaisi ihan tosissaan vaan ryhdistäytyä ja olla onnellinen, jos tämä epiduraali on sinun elämäsi kauhein asia. Olen töissä syöpäsairaiden lasten osastolla, jossa pieniä leukemiapotilaita vielään luuydissiirtoon ja pistellään päivittäin herraties minne. Miten urhoollisia nämä pienetkin lapset ovat vaikka ovat aivan uuvuksissa rasittavista hoidoista. Miten selviäisit jos joutuisit luovuttamaan omalle lapsellesi luuydintä (joka paljon kivuliaampi kuin epiduraali) vai antaisitko lapsesi kuolla mielummin. Niimpä, kannattaa suhteuttaa asioita ja miettiä, onko tämä nyt oikeasti niin iso asia??
Ja täällä joku marisee jostain neulasta. Sori, ymmärrän pelkosi, mutta en TURHAA valitusta. Kaikki mitä tässä elämässä kokee, ei välttämättä ole kivaa, mutta ikäviinkin asioihin voi suhtautua toisin.

Sori vaan jos tämä fakta jotakin loukkasi
 
Alkuperäinen kirjoittaja koo77:
no voi luoja. aturha vetää herneitä nenään. Jos ihmisellä on KAMMO ja oikea pelko, järjellä perustellut syyt eivät auta. Ehkä joku täällä tajuaa sen. Se että porukka lässyttää että "ei se satu, et nää sitä neulaa, neula ei ole paksu, puudutuskohta puudutetaan etukäteen.." ei siis auta, jos henkilöllä on todellinen pelko.
Alkuperäiselle vaan sen verran, että joko menet ilman puudutusta tai sitten keräät itsesi ja pakotat itsesi siihen. Ne ovat ainoat todelliset vaihtoehdot.

Esimerkki: Itse pelkäsin nukutusta ylikaiken, tuli tietoon leikkaus, jota siirsin 5 vuotta kaikenkaikkeaan ja kärsin vaivasta. Yhtenä päivänä tajusin, että mikäli en vaan ryhdistäydy, niin vaivani ei koskaan katoa. Hammasta purren ja itkien menin toimenpiteeseen. Nukutusta pelkään vieläkin, se ei asiaa muuksi muuttanut, mutta tiedän, että selviän siitä tarvittaessa.
Vähän voi rauhoittua. Olen ilmeisesti ainoa joka sanoo suoraan sinulle tämän faktan... Summa summarum: joko otat epiduraalin tai et suostu siihen. Silloin sinut nukutetaan. Se sattuu jonkinverran, siihen ei kuole, se on nopeasti ohi, tämän jälkeenkin olet neulakammoinen, jos pelkosi on todellista.
Ehkä kannattaisi ihan tosissaan vaan ryhdistäytyä ja olla onnellinen, jos tämä epiduraali on sinun elämäsi kauhein asia. Olen töissä syöpäsairaiden lasten osastolla, jossa pieniä leukemiapotilaita vielään luuydissiirtoon ja pistellään päivittäin herraties minne. Miten urhoollisia nämä pienetkin lapset ovat vaikka ovat aivan uuvuksissa rasittavista hoidoista. Miten selviäisit jos joutuisit luovuttamaan omalle lapsellesi luuydintä (joka paljon kivuliaampi kuin epiduraali) vai antaisitko lapsesi kuolla mielummin. Niimpä, kannattaa suhteuttaa asioita ja miettiä, onko tämä nyt oikeasti niin iso asia??
Ja täällä joku marisee jostain neulasta. Sori, ymmärrän pelkosi, mutta en TURHAA valitusta. Kaikki mitä tässä elämässä kokee, ei välttämättä ole kivaa, mutta ikäviinkin asioihin voi suhtautua toisin.

Sori vaan jos tämä fakta jotakin loukkasi

Nyt se oli kyllä joku toinen joka veti herneen nenään!
Eihän kysyjä suinkaan valittanut, vaan kysyi kohtalotovereita/kokemusta.

On täysi oikeus kysyä mieltäaskarruttavista asioista varsinkaan jos asiasta ei ole minkäänlaista kokemusta itsellä. Moni uusi asia jännittää ja joskus myös pelottaa!

Maailmassa tapahtuu paljon kurjia asioita, joihin tekstissäs viittasit, mutta ne ei ole mikään syy alkaa aliarvioimaan toisen huolia/pelkoja ja niiden varjolla syyllistämään ikäänkuin turhamaisuudesta. Meistä on moneksi.
En ymmärrä tällaisia sankaritarinoita.

Niin, ja loppuun vielä kysyisin. Minä kun pelkäsin epiduraalia, enkä häpeä sitä myöntää, mutta se ei todellakaan sattunut ja siksi en sitä enää pelkää, eikö pelkoni ollut todellista?

 
Tässä lainausta ap. kirjoittajan tekstistä.

"Olen neulakammoinen ja tiedän, että sektio tehdään epiduraalissa (nukutuksessa liikaa riskejä) ja pelkään sitä ihan hulluna. Siis sitä toimenpidettä, jolla epiduraali laitetaan. Haluaisin siis synnyttää ilman sitä....kerrankin näin päin :), mutta neulakammo on valtava. Järkipuhe ei auta, pelkään epiduraalia silti ihan ihan älyttömästi"

Eli jos ap itse kertoo ettei järkisyyt auta, niin ei varmaan auta. Ja silloin tasan AINOA keinoa on ryhdistäytyä ja kestettävä tuo huima muutaman sekunnin toimenpide.

Ja kysymykseesi voin vastata, että yleensä ihmiset pelkäävät asioita, johon liittyy a) uusi tilanne b) kivun tai oman kontrollinmenettämisen pelko. Kun ihmiset menevät tilanteeseen, otetaan esimerkiksi hammaslääkäri, he voittavat jännityksen ja silti saattavat jännittää/pelätä ensi kerrallakin. Osa heistä ei pelkää ensi kertaa, mikäli kokemus on osoittautunut hyväksi/siedettäväksi.

Todellinen psyykkistä ahdistusta aiheuttava pelko on tila, joka paranee(jos paranee) ainoastaan pitkäkestoisellä psykoterapialla, jossa käsitellään paljon muutakin (joita en jaksa eritellä), kuin sitä, että hammaslääkärissä voidaan puuduttaa ja poran ääni on usein kamalampi, kuin itse poraamisen tunne. Tällainen pelko aiheuttaa sen, että ihminen a)ei mene hammaslääkäriin b)menee kun ei ole muita vaihtoehtoja, jolloin esim. hammaslääkärissä joudutaan anestesiaa käyttämään. Tällöinkin pelko jää, koska ihminen ei ole a)kohdannut pelkoaan b) ja tämän jälkeen työstänyt sitä.

Olen urani aikana aika usein kuullut että apua, mä en uskalla mennä lentokoneeseen ja silti ihminen menee esim. muutaman drinkin voimin. Todelliset lentopelkoiset eivät koneeseen astu ennen kuin ovat todella työstäneet asiaa ja suurin osa ei silloinkaan.

Jännitys ja pelko on eri asia. Ja kyllä todella kritisoin turhaa marinaa. Edelleen pyydän miettimään, luovuttaisiko sitä luuydintä lapselleen, jos se pelastaisi tämän elämän? Mikäli vastaat kyllä, silloin pelko on voitettavissa epiduraalin suhteen kohtaamalla se ja ajatella sitä, että onneksi minulla ei ole mitään todellisia murheita tässä elämässä.
 
Tuo koo77:n viimeinen kirjoitus on nyt asiallinen vastaus alkuperäisen huoleen. Olisit heti alkuun kirjoittanut näin etkä pahoittanut alkuperäisen mieltä...
 
Täytyy sanoa että komppaan koo77 tässä asiassa. Ihan hyvä kirjoitus. Sen lisäisin, että Meillä on yleiselläkin tasolla kAIKKI LÄNSIMAISSA NIIN HYVIN,että on olemassa kaikki synnytys- ym. pelkoja, joita ei jossain muualla edes tunneta.Minkähän vuoksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Niinpä.:
Ei mua se piikin laitto pelota, vaan on alkanu mietityttää mitä sivuvaikutuksia siihen mahd liittyy (tärinää, päänsärkyä, selkäsärkyä, verenpaineen lasku), ja toimiiko se ylipäätänsä ollenkaan niin kuin pitäisi. Osuuko sen ajoitus oikein, joudutaanko sen takia katetroimaan, vai voiko käydä vessassa? Pitääkö laittaa vielä tippa käteen? Kaikki on kuulemma aika yksilöllistä.

Hei

Minulla oli epiduraalin laitosta jälkisärkyä selässä parisen kuukautta. Nimenomaan se pistoskohta oli välillä hieman kipeä. Synnytyksen ajan jalat tärisi aika holtittomasti, ja palelin kamalasti mutta ei se haitannut kun kivut katosi kokonaan muutamaksi tunniksi. Sain sellasen "folio"peiton lämmikkeeksi :D
Minut katetroitiin kun rakko oli aivan täysi, ja olisi estänyt ponnistamisen. Vessaan eivät päästäneet kun oli niin kova tärinä päällä. Kovin on yksilöllistä toi katetroiminen... Ei se muuten sattunut olellenkaan. Hieman epämiellyttävä tunne hetken aikaa, ja sitten ah mikä helpotus :)
Tippa oli kädessä koko ajan, toisessa jotain nesteytystä, ja toisessa tipassa oksitosiinia välillä supistuksia voimistamaan.
 
Jokaisessa sectiossa laitetaan katetri, tippa, epiduraali/spinaalipuudutus, mutta normaalisynnytyksessä ei niinkään. Itselläni ei ole omakohtaisia huonoja kokemuksia epiduraalipuudutuksesta tai spinaalipuudutuksesta, anestesialääkäri on jokaisella kerralla saanut sen laitettua ensiyrittämällä:) Viimeisimmässä sectiossani ainoastaan leikkauksessa verenpaineen lasku rupesi huimaamaan, johon sain heti lääkettä tipan kautta ja olo parani välittömästi, leikkauksen jälkeen morfiinin vaikutus sai heräämössä jokapaikan kutiamaan ja osastolla oli vähän pöljä olo, mutta kipuja ei ollut missään vaiheessa koko sairaalassaoloaikana.
 

Yhteistyössä