Epavarmuudesta

[Kasite Normaali]

Puolitoistavuotta kestaneessa (olemme 24 vuotiaita), vahvoja yla ja alamakia kokeneessa, usein myos on-off- kaavaa toteuttaneessa suhteessani olen alkanut kokemaan tuntemuksia jotka todella hairitsevat minua.

En tieda kutsuisinko sita epavarmuudeksi, mustasukkaisuudesksi, menettamisen peloksi vai miksi. Mutta olen tullut mustasukkaiseksi muista, kauniista naisista. Minua raivostuttaa ajatus siita etta han ""rakastusi"" johonkin ihanaan, kauniiseen naiseen, joka saisi hanessa aikaan perhosia mahanpohjassa. En voi esim sietaa ajatusta etta han kavisi katselemassa netissa alastomia naisia, tai etta nakisi ihanan, ""unelmiensa' naisen jossakin, muistelisi exaansa jne. En juurikaan puhu asiasta tai tee siita henelle ongelmia, mutta tallaiset ajatukset ahjdistavat minua.

En tieda mista tama kaikki johtuu. Suhteemme alkuaikoina han ei ollut exastaan yli, ja tiesin hanen vertaavan tata suurta rakkauttaan minuun ja kokeneen tunteensa laimeampana. Tama oli minulle kova paikka.

Nykyisin han keroo rakastavansa minua, puhuu jopa naimisiin menosta jne. Suhteemme tulee kuitenkin olemaan vaakalaudalla pian, silla elamantilanteemme johdattavat meidat kauas toisistamme.

Kenties suhteemme ""epavakaisuus"" saa tunteeni aikaan.

Mutta minulle tulee niin haikean paha olo, jos tiedan hanen kayvan netissa katselemassa naisia kun olen poissa, tai nakevan exaansa, tai vain ihailevan ihania naisia ymparistossaan. Olen jopa alkanut pitaa itseani (siita huolimatta etta han sanoo pitavansa minua kauniina) rumana, tai jos nyt ei ihan niin, niin haikailen ihanempaa ulkonakoa, etta olisin jotenkin ""voittamaton"" hanen silmissaan suhteessa muihin.

Pieni esimerkki, emme olleet nahneet riidan jalkeen kahteen viikkoon ja huvikseni ostin mitka-lie-wonderbra- rintaliivit. Olen aika pienirintainen ja nama liivit saivat asian vaikuttamaan lahes painvastaiselta. Han ihmetteli miksi rintani ovat niin muhkeat ja huomasin minkalaisen reaktion ne saivat hanessa aikaan, kiihotusta, ihailevaa uteliasuutta ja oli muutenkin koskettelemassa enemman. Mietin vain, mitenkohan paljon enemman han olisi minuun viehattynyt jos minulla olisi isot rinnat Harmittaa etta muilla naisilla on jotakin mita minulta ""puuttuu"" ja mista han todella pitaisi.

Esimerkki varmaan tuntuu typeralta, mutta esim tallaisia asioita mina mielesani harmittelen ja surkuttelen. Etten ole ""tarpeeksi"" sita tai tata. Etta jokin toinen nainen olisi hanen mielestaan ihanampi, seksikkaampi, kauniimpi jne. Eritoten jos han ihastuisi johonkin naiseen (han kerran alussa paljasti rakatsuneensa kerran ensisilmayksella upeaan naiseen ja olleensa ihan ihmeissaan reaktiostaan). En voi sietaa ajatusta.

Onkohan suhteemme niin epavakainen etta aiheuttaa minulle tallaisia tuntemuksia. Ehka tiedan ettemme tule olemaan yhdessa ja siksi koen nain. Hmmm..en tieda miksi minun pitaa tallaisia murheita kantaa olallani...

Onko kenellakaan kokemusta tai nakemysta tasta?

 

[on]

kokemusta vaan ei valitettavasti oikein näkemystä. Ainakaan siitä miten tuollaisiin tuntemuksiin pitäisi suhtautua. Minäkin välillä pähkäilen juuri yhtä typeriä (järjellä ajateltuna siis) asioita ja suren niitä, vaikka en ehkä ihan yhtä vahvasti tunne mielipahaa kuin sinä. Minä yritän vain sanoa itselleni, että olen järjetön ja jos mies rakastuu johonkuhun muuhun, ei sille voi mitään. Ja yritän myös vakuuttaa itselleni, että mieheni valitsi minut ja tiesi kyllä mitä sai - ainakin noin ulkoisesti. Eikä siis syytä liian suureen huoleen. Helpommin vain sanottu kuin tehty, tiedän. Eihän tämä varmaan mitään auta, mutta halusin vain sanoa, että et ole ainoa, joka ajattelee tuollaisia. Ehkä se on niin, että kun elämässä ei ole ""oikeita"" murheita, niitä täytyy jotenkin kehitellä. Typerää, tiedän sen vallan hyvin, mutta...

 

[Jenna]

Alukuperäisen kirjoitus oli kuin suoraan minun päästäni! :/ Eli en voi auttaa mutta samoista ongelmista minäkin kärsin

Olen ajatellut että ainoa ratkaisu loppupeleissä olisi ero, en tiedä jaksanko loputtomiin tätä pahaa oloani. Yksin ollessani ei tarvitsisi miettiä olenko riittävän hyvä, kelpaanko, katseleeko muita jne. Käyn juttelemassa terapiassa, olen käynyt nyt puoli vuotta. Ei apua

 

[mies]

Teillä on itsetunto-ongelma.

 

[Alkuperainen]

""Ihanaa"" etta loysin kohtalotovereita. Eihan tallaisia tuntemuksia kenellekan muulle soisi, mutta tuntuu mukavalta loytaa muita jotka tuntevat samoin.

Olen itsekin jopa ajatellut etta jos ero auttaisi. Mutta niinhan on vain jos syy todella on suhteessamme, jos siis olen epavarma koska alitajuisesti tiedan ettemme tule olemaan aina yhdessa, han ei siis saa minua vakuuttuneeksi siita etta olen hanelle se yksi ainut ja oikea, se unelmien prinsessa (niin holmolta kuin tuo kuulostaakin).

Koska kun en ole suhteessa voin olla huolettomammin ""oma itseni"", ilman riittamattomyssfiiliksia. Toisaalta jos onbgelma on vain paassani eika suhteessamme olisi ero vain oman epavarmuuden

En tieda kuvittelenko vain, mutta olen mielestnai jotenkin ""rupsahtanut"" ihan parin viime vuoden aikana, vaikka poikaystavani kuika sanoo etta olen kaunis,niin silti ihoni on huonontunut, olen vahan lihonut ja jotenkin vain rupsahtanut. Miehet eivat enaa noteeraa minua samalla tavoin kuin ennen. Ehka pelkaan etta p.y.ni alkaa myos nahda saman. Etta kylla niita ihanimpiakin naisia on..

Ihan typeralta kuulostaa ylkipaataan kirjoitella tallaisia. Ihan kun pelkka ulkonakoni olisi syy miksi olemme yhdessa! Mutta aina kun naen jossain upean ja kauniin naisen, ajattelen heti minkahanlaisen reaktion han poikaystavassani saisi aikaan. Tuntuu etta niin monet ovat kauniimpia kuin mina.

Minusta tuntuu lahinna pettamiselta jos han esim internetissa kuolaa jonkin upean, tajunnan rajayttavan seksikkaan naisen peraan, kokee niita intiimeja tuntemuksia joiden kohde vain mina haluaisin olla. Rankkaa olla nainen kun miehia vedatetaan joka suuntaan seksin voimalla.

Ylipaataan stressaa koko juttu. en tieda mita tekisin.

Ainakin helpottaa kuulla muiden samoin kokevien ajatuksia.

 

[Jenna]

Mulla myös siis sama ongelma (kirjoitin jo tuossa ylempänä)

Jotenkin olen alkanut miettimään, että tämän täytyy johtua suhteestani, miehestäni. Itse näitä tunteita päässäni pyöritän, mutta mieheni on onnistunut saamaan ne pintaan. Mieheni ei ole koskaan pitänyt minua elämänsä naisena (vaikka muuta väittäisi), on jopa kerran suhteen alkuaikoina kommentoinut ulkonäköäni että kauniimpiakin löytyy. Hän siis ihailee ulkonäköä ja vaikka sanoo minua(kin) kauniiksi niin silti ajattelee että kauniimpia ja viehättävämpiä löytyy Tottahan se on. Haluaisin kuitenkin löytää tästä maailmasta miehen, joka pitäisi minua kaikkein rakkaimpana/kauneimpana/seksikkäimpänä. Se vaivaa minua. Pelkään että mieheni jättää minut jos saa jonkun kauniimman tai muuten vain seksikkäämmän. Hän myös katsoo pornoa netistä ja tuijottelee muutenkin kauniita naisia. Silloin tunnen itseni aivan riittämättömäksi ja tosi epäviehättäväksi.

Olen aivan vakavissani eromassa, koska en ole terapiassakaan käymällä apua saanut tähän ongelmaan. Tiedän että tämä johtuu itsetunnosta, minun itsetuntoni ei vain kestä sitä, etten ole puolisolleni se ainoa oikea, kaikkein paras. On siedä toisten vilkuilua enkä minun aliarvioimistani. Narsistista? Voi olla. Haluan olla ihailtu ja kaikkein kaunein oman mieheni silmissä. Vaadinko liikaa?

 

[S]

Mulla aivan sama tilanne. En tiedä itsekään mitä tekisin. Ero käynyt mielessä myös. Ajattelen, että se helpottaisi ja pääsisi ""pahasta"". Rankkaa on ollut. Vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisesti. Ei auta tilannetta. Mies on haukkunut kyllä minua. Joten se vielä entisestään pahentanut tilannetta. Parisuhdeväkivalta on myös ongelmana. Itsetunto todellakin romahtanut täysin. Tunnen, että olen ruma, aikaan saamaton paskiainen. Auttakaa minua tai kertokaa omasta kokemuksestanne?

 

[Ap]

Hei Jenna

Aika samoja ajatuksia minulla.

Oma mieheni sanoi joskus alkuaikoina etta mina en aiheuta hanelle ""perhosia mahanpohjassa"", eli sellaista excited varinaa minka yleensa juuri se omaa mielta viehattava ulkonako saa aikaan, kemiallinen ihastumisreaktio. Han todellakin sanoo minua kauniiksi, ja rakastavansa, mutta jotenkin tuntuu etta mitenkahan asiat olisivat kun han sitten kohtaisikin sen yhden joka aiheuttaa niita perhosia ja on vain niin ihana nainen. Silla useinhan sita kuulee sanottavan etta rakastunut mies oikeasti nakeekin oman naisensa kaikkein kauneimpana, etta silloin muut haalistuvat.

En kylla toisaalta ole valmis lahtemaan suhteesta sen takia ettei han ""ihaile"" minua, en todellakaan. Silla toisaalta jos joku mies sanoisi minua maailman kauneimmaksi niin lahinna naurattaisi, en todellakaan voisi ikina uskoa sellaista puppua. En todellakaan pida itseani kuin korkeintaan, noh sanotaan nyt vaikka hyvannakoisena.

En siis odota ihailua mieheltani, silla en vaan voisi uskoa etta hanen mielestaan, tai kenekaan muunkaan mielesta olisin uskomaton kaunotar, ylivertainen muihin nahden, ei ei.

Mutta tama epavarmuus ja alemmuuden tunne on todella rasittava. Eika se mies kai voi mitaan asialle tehda, en ole mielestani tarpeeksi kaunis ja seksikas ja se ei kai liene hanen kasissaan olla muutettavissa. Minkas han sille voi?

Muutenkin outoa kun ihan vain vuosi pari sitten kaansin katseita ja nykyisin en.. Kai mina olen rupsahtanut.

Rupsahtanut ja epavarma. Great;-)

 

[Jenna]

Ei ole helppoa olla nainen Ja vielä epävarma sellainen. mä haluaisin,että mieheni pitäisi mua kaikkein kauneimpana. En siis tarkoita, että luulisin olevani muita parempi, tai maailman kaunein, mutta haluaisin olla sitä OMAN MIEHENI mielestä sellainen. Silloin hänen ei tarvitsisi katsella muita ja arvostella& vertailla minun ja muiden naisten ulkonäköjä. Silloin ei myöskään tuntuisi, että mies voi jättää minut jos sattuu törmäämään sellaiseen joka miellyttää silmää enemmän.

Ex-mieheni sai minut tuntemaan itseni prinsessaksi, ehkä siksi tämä nykyinen (=rehellinen ja maanpinnalla oleva?!) saa minut tuntemaan itseni rumaksi ja huonoksi.

Koitetaan jaksaa, ap! Voimia sinulle (ja myös minulle )

 

[Pipari]

Surullista luettavaa nämä nuorten naisten tarinat. Itse olen jo vähän vanhempi, mutta muistelen, etten edes nuorempana koskaan ollut noin epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni. Kuinka on mahdollista, että nykyajan nuoret ja koulutetut naiset ovat noin epävarmoja naiseudestaan? Heidän ainoa ajatuksensa tuntuu olevan se, että miellyttävätkö he miestä, ovatko tissit ja perse oikean kokoiset ym. ym. ihmeellistä.

Mielestäni näiden tyttösten ei kannattaisi ryhtyä vakituiseen parisuhteeseen sillä mielestäni se on tuhoon tuomittu. Kannattaisi rakentaa elämänsä ensin ihan muuten mieleisekseen ja sillä tavoin 'tutustua itseensä' ja näin rakentaa itsetuntonsa vahvaksi. Myöhemmin on helpompi suhtautua miehiinkin ihan uudella tavalla ja kestää se, jos mies sattuu katsomaan vaikka kaunista naista tai naisten kuvia.

Itse en ole koskaan miehiltä erikoisemmin kysellyt mitä mieltä he ovat ulkoisesta minästäni. Sehän on itsestään selvää, että jos ulkomuotoni ei ole miehen mielestä ihan niin kohdallaan, niin silloinhan tämä mies menee vaihtoon , eikä ole mitään syytä jatkaa suhdetta. Yksinkertaista! Ei ole mitään syytä jäädä yhden miehen perään itkemään koska Suomikin on täynnä upeita miehiä, luonteeltaan ja ulkonäöltään.

Herätkää tytöt ja nauttikaa nuoruudestanne ja kauneudestanne juuri nyt, juuri tänään! Kun nautitte nuoruudestanne niin osaatte arvostaa myös vanhenemista ja kaikkea siihen liittyvää. Rakastakaa omaa vartaloanne ja ulkonäköänne kaikissa sen elämän vaiheissa, armahtakaa sitä, älkää vertailko muihin sillä onhan se ainutlaatuinen!

 

[tintin]

Pipari, kaikki riippuu siitä, johtuuko tuo tunne omasta huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta vai onko siihen tunteeseen oikeasti aihetta. Jos ei voi luottaa toisen uskollisuuteen tai parisuhteen kestämiseen, mennään on/off-linjalla vähän väliä, niin tunteeseen on aihetta. Silloin olisi kaiketi parempi erota kuin kestää tuota tunnetta koko ajan. Se eroaminen vain pelottaa myös.

 

[mie s]

Olette kauniita, teillä on ihanat rinnat,huulet,pylly,sääret...

Eikös miehenne ole kasvaneet aikuisiksi, kun vilkuilevat nettiä ja ohikulkijoita, tai muuten keinuttavat venettä?

Ei teissä mitään vikaa ole. Ette ole löytäneet sitä omaanne, tai teillä on väärä taktiikka.

Mustasukkaisuus kuuluu rakkauteen, mutta voi myös tuhota sen. Älkää jääkö vellomaan siihen. Hyökäykseen!

 

[Totta]

Maailmassa on miljoonia kauniimpia naisia kuin te. Miljoonia nuorempia, rikkaampia, älyllisempiä, lahjakkaampia. Silti meidän kaikkien täytyy selvitä omamme kanssa. Samoin on laita miesten kanssa. Uusia Adeniuksia kasvamassa kaikkialla.

Ole sinä niin mukava nainen, ettei mies ehdi toista miettiä. Etkö tajua, että valitessaan juuri sinut, hän näkee sinut ainoana ja kauneimpana armaanaan. Kun kyseenalaistat itsesi, kyseenalaistat myös miehesi maun.

 

[Alkuperainen]

""Pipari"" ja ""Totta"" , aivan mahtava oli lukea viestinne. En voisi enempaa olla yhtamielinen kanssanne. Kun vain tunteeni tavoittaisi taman mielipiteen todellisen oivaltamisen.

Olen vain miettinyt etta miksi ihmeessa itsetuntoni on huonontunut suhteen kulussa. Yleensa koen olevani reipas nuori nainen, joka ei todellakaan arvota itseaan suhteessa hip-to-waist ratioon tai rinnanymparykseen.

Siksi en ymmarra miten tallaiset tuntemukset ovat alkaneet hiipimaan paalimmaisiksi. Sen takana taytyy olla muutakin kuin kaikesta muusta irrallaan oleva epavarmuuteni.
Ehka alitajuisesti tiedan, ettemme tuleolemaan aina yhdessa, ja koska kuitenkin valitan, se sattuu ja nain tama kaikki nakyy siina etta koen olevani ""liian ruma"", tai liian sita tai tata..

Toisaalta mietin etta ehka kyse ei ole juuri _tasta_ suhteesta, vaan siita etta olen ylipaataan suhteessa. Olenko muutoin hyvalla itsetunnolla varustettu, mutta pelkaan hylatyksi tulemista suhteessa mieheen? Siksi koen naita tunteita tassa suhteessa.

Silloinhan nama riittamattomyyden tunteet tulevat vastaan joka suhteessa.

Toisaalta ehka alitajuntani on viisas. Poikaystavani on kuitenkin nuori mies, ja hormoonit hyrraavat, ja ihanat naiset saavat niita perhosia aikaan, ja nettinaiset jannittaa. Ehka tunteeni kertovat etta han, ei vain paassani, vain todellakin, on kiinnostunut toisista naisista.

Ehka minun tulee unohtaa miehet ja keksittya itseeni, aivan kuten Pipari sanoi, tutustua itseeni. Mutten haluaisi erotakaan...

Voi tata kaikkea. Toivottavasti liittyy vai nuoruuteen...

Edelleen kommentit tervetulleita.

 

[Sorry]

Minun mielestäni te olette kakkosvaihtoehtoja. Te olette juuri se, jonka miehenne otti, koska hän itse ei kelvannut ykkösvaihtoehdolle. Miettikää, mitä tapahtuu, kun uusi ykkönen tulee kuvaan mukaan.

Minulla on sen verran ylpeyttä, etten minään kakkosvaihtoehtona ryhtyisi elämään. Ei, kyllä tämä ehdottomana ykkösenä oleminen on oikea olotila: tämän tuntee ja näkee, eikä mieskään ole niin juntti, että vilkuilisi kuolaten muiden naisten perään.

Ap hyvä, luota intuitioosi. Jos kerran tuntuu siltä, että mies on valmis lähtemään noin vain, se pitää paikkansa. Voit tietysti jatkaa toivomista kakkospaikalla, mutta huomattavasti suurempi todennäköisyys on joutua pettymään -vain huomatakseen olevansa jo kymmenen vuotta vanhempi.

 

[Kati]

Vähän asian vierestä mutta joskus kun tunnen oloni rupsahtaneeksi, menen peilin eteen ja sieluni silmin kuvittelen olevani 60-vuotias ja mietin miltä näyttäisin. Ja sitten mietin että miten onnellinen tämä kuusikymppinen minä olisi jos saisi mahdollisuuden näyttää edes siltä miltä näytti kolmekymppisenä. Itsensä höynäyttämistä juu mutta helpottaa joskus kummasti Auttaa ehkä vähän arvostamaan sitä mitä on nyt ja nauttimaan siitä vaikkei miss universum olekaan

 

[-m-]

Epävarmuudelle ja sensuuntaisille ajatuksille voi olla monta syytä. Päälimmäisenä tulee mieleen että suhteen 'ensi huuma' on laantunut eikä sitä toinen osaa välttämättä huomioida enää samaan tapaan tai pikemminkin tuntuu niin luonnolliselta että toinen on siitä joten saattaa tiedostamattaan jäädä huomioimatta kuten ennen.

Itselleni kävi juuri niin ja reilu vuosi oli yhteistä taivalta takana. Tuntui hyvältä olla toisen kanssa ja jollain tapaa sitä oli jo tottunut siihen niin että 'unohti' joskus näyttää toiselle kuinka tärkeä on ja esim. kehua ulkonäköä yms.

Naiset sortuu nimenomaan tuohon vertailuun..sorruin itsekin. Tunsin itseni rumaksi tai ainakin tavalliseksi ja mietin myös että mies varmaan omilla 'reissuillaan' näkee paljon kauniimpia naisia. Itsetunto meni kyllä itsellä aika pohjalukemiin. Suhde päättyi kyllä myöhemmin monen asian summana ja yllätys oli suuri kun sitten aloin käydä ulkona ja sain osakseni paljon huomiota.

Tuolloin mietin kuinka pienillä asioilla on merkitystä. Pahin tilanne on se jos suhde pääsee siihen pisteeseen että toinen on jollain lailla itsestään selvyys. Vinkkejä on vaikea antaa sillä suhde on aina kahden kauppa. Sen verran kuitenkin sanon että kaikkea ei pidä kestää eli rajansa silläkin minkälaisia kommentteja pitää kuulla puolison suusta.

 

[miksikö?]

Voin kertoa miksi minä tunnen itseni riittämättömäksi, rumaksi, tyhmäksi, läskiksi.

Mies on naisten perään ja todellakin antaa minun huomata sen. Huokailee jonkun povipommin/teinih**ran/laitetun/hyväkroppaisen perään tv:ssä, kadulla, kaupassa ja naurahtaa kun tietää että minä ärsyynnyn. Tiedän jokaisen naisen kenestä on kiinnostunut tässä kaupungissa, tiedän ketä pitää kauniina.
Viimeisin kommentti mikä jäi mieleen jostain sarjasta...""tyhmä mies, sais _tollasen_ naisen ja kieltäytyy""

Vaikea edes ajatella eroa tällä hetkellä, mutta melkeinpä tiedän että meitä ei kyllä ole olemassa elämämme loppuun asti, jos meno jatkuu tuollaisena. Alkaa pikkuhiljaa vain oksettaa koko äijä, joka pitää juttujaan vain hauskana vitsinä ja pikku kiusana.

 

[pervoliisa]

En tiedä, onko tästä mitään apua, mutta kirjoitanpa silti. Siis ihan ensiksi miettisin itse sitä, mistä tuo epävarmuus on lähtöisin? Onko epävarmuus omasta ulkonäöstä peräisin menneisyydestä vai nykyisestä tilanteesta? Miksi se ulkonäkö on niin tärkeä asia? Onko joskus aiemmin ollut sellaisia tilanteita, jossa kokee olevansa ruma?

Omasta mielestäni rakkauden aliarviomista on ajatella, että toinen suinpäin ryntäisi nähdessään jonkun kauniimman ihmisen. Kai me kaikki ihailemme kauniita ihmisiä, fantasioimme heistä, mutta emme silti ryntäile heidän peräänsä kuin mielipuolet.

Kuulostaa siltä, että alintajuntainen pelko omasta huonommuudesta projisoituu nyt mieheen ja tämä on ehkä käytöksellään lisännyt vettä myllyyn, kun ei ole alusta asti pystynyt heittäytymään täysillä suhteeseen.

En minä osaa muuta neuvoa antaa kuin sen, että avaa suunsa, vaikka omat tuntemukset tuntuvat tyhmiltä ja järjettömiltä. Toinenkin osapuoli saa mahdollisuuden kertoa oman näkemyksensä asiasta.

Itse epäilin omassa suhteeessani alkuaikoina omaa seksuaalista vetovoimaani. Olin näet paljon aktiivisempi sängyssä kuin mieheni, vaikka hän oli antanut ymmärtää, että hänellä oli paljon kokemuksia erikoisemmistakin jutuista. Olin epävarma, kun ajattelin hänen pitävän minua vähän tylsänä ja epäviehättävänä sängyssä. Ruokin tilannetta samaan tyyliin kuin aloittaja miettimällä pääni puhki riitänkö hänelle vai haluaako hän jotakin sellaista, mitä en vain voi tarjota. Lopulta tajusin avata suuni, vaikka pelkäsinkin tekeväni itseni naurunalaiseksi. Hän kuitenkin ymmärsi ahdistukseni ja monet virhetulkinnat korjaantuivat. Nykyään koen itseni erittäin viehättäväksi ja haluttavaksi, koska mies sen minulle erittäin usein kertoo, ja intohimoakin piisaa välillämme aivan eri tavalla. =)

 

[miksikö?]

Lisäisin vielä, että omat haluni ovat todellakin menneet täysin miinuksen puolelle.

Kun mies alastoman naisvartalon nähdessään, järjestää sellaisen yliilyödyn WOW! shown niin samalla hän mielestäni jotenkin tekee alastomuuden ""likaiseksi"" eikä se yhtäkkiä olekkaan enää millään tavalla normaalia. Näin ollen en tunne enää oloani hyväksi ja LUONTEVAKSI kun rakastelemme. Siitä johtuen on kiinnostuskin lopahtanut.

...Osasinkohan nyt selittää ymmärrettäväksi...

 

[Been there done that]

Toihan on ihan selvää alistamista!

Mies tekee sulle koko ajan selväksi ettet oo mistään kotoisin mut hän hän nyt ""armosta"" sua kestää. Tota kun jatkuu monta vuotta niin johan on naisen omanarvontunto kadonnut ja on takuulla epävarma omasta viehättävyydestään sekä arvostaan naisena.

Samalla mies nostaa itseään jalustalle kun ""kestää tuollaista epäviehättävää naista"".

Vielä kerran: selvää alistamista!

 

[Koko]

Plus että epävarma nainen ei näytä viehättävältä vaikka tavallaan muuten olisikin ulkonäöltään ok. Niin paljon ihmisen vetovoimasta tulee elämänasenteesta ja siitä miten itsensä kantaa. Et ehkä ole välttämättä rupsahtanut vaan vaikutat alistuneelta ja kurjalta, siksi et saa enää sellaista positiivista huomiota kuin ennen. Ja siihenhän monet miehet pyrkivätkin. Alistetaan nainen luulemaan olevansa kurja ja ruma reppana jonka ei edes kannata kuvitella että joku muu hänet huolisi.

Nyt siskot suupielet ylöspäin, selkä suoraksi ja miettimään jotakin ihan muuta kuin että mitä se mies on mieltä. Hymy on sellaista säteilyä että se heijastuu takaisin kantajaansa väkisinkin. Ei ehkä siitä omasta miehestä mutta sitten jostakin muualta

 

[Inhorealisti]

Minusta Piparin kirjoitus oli kertakaikkiaan mainio. Minusta vaatimuksenne olla miestenne silmissa maailman kauneimpia, seksikkaimpia ovat eparealistisia. Kiusaatte vain itsanne ja todennakoisesti miehianne ajatuksillanne ja mustasukkaisuudellanne.

Minusta (ja nayttaa olevan muistakin) vaimoni on kaunis. Mielestani han on vain kaunistunut ajan saatossa, vaikka han on itse hermoromahduksen partaalla muutamasta harmaasta hiuksesta. Han on selvasti mielissaan kehuistani, vaikka samalla nayttaa epauskoiselta ja sanoo minun valehtelevan.

Mutta onko han mielestani maailman kaunein nainen? Pitaisiko olla? Pitaisiko minun ottaa avioero onnellisesta avioliitostani ja lahtea etsimaan jotain Beoncee Knowlesia? Tekisinko silloin oikein vaimoani kohtaan? Pitaisiko, vaikka pikkuhiljaa lihovana ja kaljuuntuvana ukkomiehena minulla jo nyt on kaynyt paljon parempi tuuri parisuhdemarkkinoilla kuin ikina uskalsinkaan toivoa?

Eiko se merkitse mitaan, etta vaimoni kaikilta osin on unelmieni nainen? Juuri paras minulle pienine puutteineen ja epataydellisyyksineen. Enhan itsekaan ole taydellinen, en itseni, enka vaimoni mielesta. Pitaisiko vaimonkin lahtea etsimaan miesta, jonka lantio pyorii kuin Ricky Martinilla?

Jos kuitenkin paatamme jatkaa avioliittoamme, miten voisimme aivopesta itsemme, etta vakuuttuisimme toistemme taydellisesta ulkonaosta? Olisiko se sittenkin vahan ulkokultaista ja pinnallista?

 

[aivan]

Totta turiset. Kyllä sen nainen sitten tuntee kun on se ykkönen. Mulla jo takana kaksi pitkää suhdetta joissa tunsin itseni epävarmaksi ja olin mustasukkainen. Nykyinen suhde on näyttänyt sen että vika ei ollut kokonaan minussa. Tällä hetkellä tunnen olevani maailman kaunein, ihanin ja täysin ainutlaatuinen nainen. Mies saa oloni tuntumaan todella varmalta ja hyvältä.

Siispä mies vaihtoon ap.

 

[ÄÄ]

Olis palho kivempi lukea ku käyttäisit ÄÄN pilkkuja. Äläkä sano ettei oo pakko lukea!