Epävakaa persoonallisuus/rajatilapersoonallisuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja wanttu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

wanttu

Vieras
Onko täällä ketään, jolla olisi tällaine diagnosoitu? Itse olen vuosia pohtinut, mikä minua vaivaa ja nyt sattumalta rupesin lueskelemaan epävakaasta persoonallisuudesta. Minulla mielialat vaihtaa häränpyllyä pitkin päivää ja ihan sekunnissa saatta suunnaton (jopa maaninen) ilo muuttua syväksi masennukseksi, jos tulee pienikin takaisku. Rakastun milloin kehenkin ja en oikein koskaan onnistu kuitenkaan saamaan aikaan parisuhdetta ja sitten sydämeni on tuhannen sirpaleina ja olen pari päivää niin syvän masennuksen kourissa, että mietin jopa itsemurhaa. Mutta toipumiseen ei yleensä vaadita tosiaan kuin se pari-kolme päivää ja sitten alkaa tulla parempia jaksoja taas, jolloin saatan olla hypomaaninen.

Välillä tuntuu, että en oikein osaa tuntea mitään, vaan kaikki tunteeni ovat jotenkin kuviteltuja ja en ole varma edes mitä tunnen. Tuntuu myös siltä, että en ole koskaan "löytänyt paikkaani" tässä maailmassa ja persoonallisuuteni on hyvin monitasoinen, riippuen sen hetken kiinnostuksen kohteista. Saatan tykästyä vaikka johonkin ihmiseen ja toivon kovasti olevani hänenlaisensa ja sitten petyn, kun en pystykään samaan ja sitten alkaa taas hetken syvät itkut kunnes löydän jotain uutta. Jonkinlainen juurettomuus on vaivannut minua aina.

Taustoistani sen verran, että olen kasvanut alkoholismi/sekakäyttäjäperheessä, joten lapsuus on ollut hyvin turvaton.

Tässä nyt pieni osa mitä päässäni liikkuu, paljon muitakin juttuja löytyy mm. helvetin hyvä draamantaju/draamakuningattaruus :D
 
Niin siis, piti kysyä, että onko ketään, joka olisi oppinut jotenkin elämään rauhallisempaa elämää/toipumaan? Minä soitan huomenna heti tk:hon ja varaan lääkäriajan. Jotain minussa on selkeästi vialla ja se pitää terapoida pois. Täysin varmahan en voi olla tästäkään diagnoosista ennenkuin lääkäri on tehnyt arvionsa.
 
Samaa vikaa, paitsi että olen rakastanut vain yhtä miestä. Ehkä tämä onkin puhjennut koska hän on alkoholisti. Itse asiassa juuri mieheni arvelee, että olisin rajatila.
 
Minä oon epävakaa, olisko nyt 3v siitä kun diagnosoitiin. Elämä menee hetki kerrallaan eteenpäin. Viime syksynä pääsin DKT:hen, ja kyllä siitä ko asti on apua ollut, mm. Impulsiivinen itsetuhoisuus on 99% jäänyt taakse. Enkä ole enään edes astoita rikkonut niin kun ennen :D

Tuohonkaan tosin ei niin helposti pääse, kun on kait vaan suurimmissa kaupungeissa, ja porukkaa on jonossa enemmän kun ryhmässä tilaa. Mutta kyllä siitä apua on, joillekin riittää vuosi tuota (kuten mie, en aio enään jatkaa ja ovat sitä mieltä terapeutitkin, että alkaisin jo oleen valmis), toisin kun yksi meidän ryhmässä on käynyt jo kaksi vuotta.

Mutta kysele vaikka tässä, olen hirveen huono kertoon itsenäisesti, kysymyksiin helpompi vastata :D
 
Nap, kertoisitko mitä DKT:ssa ihan käytännössä tehdään? Joitakin konkreettisia esimerkkejä.
Tämä kyllä kiinnostaisi minuakin :) Minulla ei varmaan ole mahdollisuutta päästä DKT:hen tässä kaupungissa, mutta kai tavan terapiallakin on jonkinlaista vaikutusta. Varsinkin, jos on osaava ammattilainen ja mulle saadaan oikea diagnoosi pohjalle. Välillä vaan tuntuu hirmu ristiriitaiselle avun hakeminen sillä tämähän on PERSOONALLISUUShäiriö eli minä olen luonteeltani tämmönen ja sitä pitäisi muuttaa. Tavallaan elämä on aika jännää, kun jokainen päivä on uusi tunneseikkailu. Varsinkin, kun mulle positiiviset tunteet on oikeesti ihan hemmetin positiivisia. Olen ajatellu, että mulla tunteet on normaalin ihmisen tunteet potensiin 100. Ei tällä kyllä mitään kauheen vakaata elämää saa aikaan ja jatkuva yksinäisyyden ja epänormaalin olon tunteminen ei ole kivaa. Sanoin kerran kaverille, että oispa kivaa olla normaali, niin ei aina tartteis olla niin yksin.
 
Tämä kyllä kiinnostaisi minuakin :) Minulla ei varmaan ole mahdollisuutta päästä DKT:hen tässä kaupungissa, mutta kai tavan terapiallakin on jonkinlaista vaikutusta. Varsinkin, jos on osaava ammattilainen ja mulle saadaan oikea diagnoosi pohjalle. Välillä vaan tuntuu hirmu ristiriitaiselle avun hakeminen sillä tämähän on PERSOONALLISUUShäiriö eli minä olen luonteeltani tämmönen ja sitä pitäisi muuttaa. Tavallaan elämä on aika jännää, kun jokainen päivä on uusi tunneseikkailu. Varsinkin, kun mulle positiiviset tunteet on oikeesti ihan hemmetin positiivisia. Olen ajatellu, että mulla tunteet on normaalin ihmisen tunteet potensiin 100. Ei tällä kyllä mitään kauheen vakaata elämää saa aikaan ja jatkuva yksinäisyyden ja epänormaalin olon tunteminen ei ole kivaa. Sanoin kerran kaverille, että oispa kivaa olla normaali, niin ei aina tartteis olla niin yksin.

Persoonallisuushäiriöissä korostuu/näkyy tietyt asiat ja niitä sitten tasapainoitetaan.
Ei tarkoitus ole muuttaa, eikä voikaan, asiakkaan tietynlaisia luonteen ominaisuuksia.
Vaikka kämmenellä olisi miljoona epävakaata, on heistä jokainen ihan omanlaisensa.
Terapiassa mm. tutustutaan siihen minuuteen, mikä usein on hukassa.

Useimmat, etenkin rajatilat kärsivät jatkuvasti 24/7.
Toki monilla epävakailla on diagnoosina myös kaksisuuntainen mielialahäiriö, mihin liittyy hypomaaniset ja/tai suorastaan maaniset jaksot.
Elämästä nauttiminen ei tarkoita häiriötä.

Oleellista on, mitä suojakeinoja käytät, osaatko nimetä ja tunnistaa tunteitasi, koetko omaavasi identiteetin, tunnetko itsesi, viilteletkö/uhkailetko itsemurhalla, onko taustalla itsemurhayrityksiä, pelkäätkö hylkäämistä ja/tai yritätkö välttää sitä eri tavoin, oletko impulsiivinen, onko sinulla vaikeuksia ylläpitää toimintoja mitkä ei tuota välitöntä tyydytystä, onko seksi- ja muut ihmissuhteesi epävakaita ja kaaottisia, onko sinulla riippuvuuksia, kärsitkö tyhjyydentunteista?
Lisäksi useilla epävakailla voi olla epäluuloisuutta/ ns. mikropsykooseja.
 
Nap, kertoisitko mitä DKT:ssa ihan käytännössä tehdään? Joitakin konkreettisia esimerkkejä.

Noniin, nyt kerkeän naputteleen :)

Eli DKT:ssa käydään kerran viikossa sekä ryhmä- että yksilökäynneillä. Ryhmät kestää 1,5h, yksilökäynnit 45min.

Ryhmäkäynneillä opetellaan tietoisuustaitoja (yht. 27kpl), yksi taito/käynti, tosin joitain taitoja opetellaan vähän enemmän. Näistä taidoista tulee aina vähän kirjallista materiaalia ja sitten ihan käytännössä opetellaan erilaisten harjotusten keinoin. Myöskin joka viikko täytetään viikkokorttia (kirjataan onko mm. ahdistanut, onko ollut itsemurha-ajatuksia, impulsseja yms), ja tätä viikkokorttia sitten käydään sen yksilöterapeutin kanssa. Tähän viikkokorttiin on myös hyvä merkitä jos on ollut esim. impulsseja, niin niitä tilanteita sitten yksilöterapeutin kanssa ketjutetaan, että päästään perille siitä, että mitä on tapahtunut.

Niinjoo, ja sitten vielä täytetään vuorovaikutustilanteiden lappua (mihin kirjoitellaan jos on joku tilanne tullut jonkun toisen ihmisen kanssa, ihan pienistäkin asioista suositellaan kirjottaan), kolmas 'ikuisuustehtävä' on sitten tunteen huomioiminen ja havannoiminen, eli vähän samaa tyyliin kun tuo vuorovaikutus-tehtävä, mutta tähän kirjoitetaan niitä tunteita, mitä joku tilanne on aiheuttanut. Alkuun hieman vaikeaa, niinkun viikkokortinkin täyttäminen, mutta siitä sitten tulee rutiini, ja pikkuhiljaa alkaa tunnistaan niitä tunteita ihan oikeesti, ettei vaan ole semmosta tunteiden sekamelskaa.

Noista tehtävistä, mitä ryhmässä ollaan tehty, niin välillä piirretään, kirjoitetaan, kuvaillaan, kerrotaan.. Ja ennen kaikkea keskustellaan. Alkuun, kun ryhmä alkaa, voi olla vähän hankala alkaa osallistumaan keskusteluun, mutta koska ryhmät on pieniä (onko meitä 8 vai 9 ja kaksi vetäjää), niin nopeesti siinä sitten kuitenkin pääsee porukkaan mukaan (jotkut on aiemmin alkaneita, ja jotkut sitten tulee joko kesä- tai joulutauon jälkeen mukaan ryhmään), ja siinä sitten on helppo lähteä mukaan keskusteluun :)

Toivottavasti tää nyt jotain selvitti, ja sen myönnän, että jos netistä lukee tota virallista tekstiä DKT:sta, niin ei siitä niin pääse hommasta minkäänlaisille jäljille, itse ainakin olin ihan pihalla, kun aikoinani tuosta luin :D
 

Similar threads

Yhteistyössä