U
Utuista_vilinää
Vieras
Kirjoitan nyt poikkeuksellisesti harmaana. Kaipailisin apua, mulla on nyt akuutti kriisi päällä. Nimittäin epäilen, että mieheni trollaa ja kiusaa minua tällä palstalla salaa. Tämä saattaa alkuun kuulostaa naurettavalta, mutta ajatus on alkanut todella ahdistaa. Olen jo yrittänyt kysellä häneltä asiasta, mutta hänelle tulee on suoranaista tunnekylmyyttä ja haluttomutta puhua tästä aina kun otan sen esille. Eilen tilanne kärjistyi, pienen riidan jälkeen pakkasin ja lähdin äitini luo poikamme kanssa. Olen nyt yrittänyt rauhoittua mutta tunnun olevani henkisessä umpikujassa.
Kaikki lähti alulle, kun pari kertaa mies "yllätti" minut koneelta ja näki mitä lueskelin. Siitä seurasi sellaista perushärnäilyä hetken mutta koko juttu unohtui pian. Pari viikkoa meni normaalisti, kunnes aloin kiinnittää huomiota näihin juttuihin mitä tänne ilmestyi. Nyt löydänkin jatkuvasti samanlaisia aiheita ja ongelmia mistä olen mieheni kanssa jutellut. Usein näkökulmakin on vielä omaani pilkaava ja piilovittuileva.
En oikein tiedä enää miten tässä pitäisi jatkaa, eilen illalla harkitsin jo ihan vakavissani eroa. Henkinen väkivalta on parisuhteessa todella loppuunkuluttavaa ja oma pääni ei enää kestä. Mies on viime aikoihin asti ollut kaikin puolin ihana ja välittävä mutta nyt muuttunut ouodoksi. Myhäilee vaan oudosti aina kun kyselen juttuja. Ollaan kuitenkin jo tunnettu monta vuotta ja vauvakin tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä reilu vuos sitten. En vaan käsitä miten tämä on nyt tässä tilanteessa.
En kuitenkaan haluasi jättää miestäni, tietysti ihan jo yhteisen perheenkin takia. Myös taloudellisesti tullaan miehen ansioista tosi hyvin toimeen. Kaikki on tähän asti onnistunut ja tuntuikin taivaalliselta kun löysin hänet silloin joskus. Tuntui ettei sellaisia kultakimpaleita oo ihan joka tytöllä. Rikas, iso kulli, mukava ja huomaavainen. Miks mulle aina käy näin? Yhtäkkiä vaan ei mitään reaktiota mihinkään ja tahallaan pahoinpitelee mua psyykkisesti. Voiko tää mielestänne enää jatkua mitenkään, vai pitääkö jo ruveta harjoittelemaan yh-elämää?
Tosin en mä nyt mikään ihan lahna oo, et kai sitä vientiäkin vois viäl löytyy.
(mitään mikropippeliä en kyllä huoli ellei sit oo tosi rikas)
Kaikki lähti alulle, kun pari kertaa mies "yllätti" minut koneelta ja näki mitä lueskelin. Siitä seurasi sellaista perushärnäilyä hetken mutta koko juttu unohtui pian. Pari viikkoa meni normaalisti, kunnes aloin kiinnittää huomiota näihin juttuihin mitä tänne ilmestyi. Nyt löydänkin jatkuvasti samanlaisia aiheita ja ongelmia mistä olen mieheni kanssa jutellut. Usein näkökulmakin on vielä omaani pilkaava ja piilovittuileva.
En oikein tiedä enää miten tässä pitäisi jatkaa, eilen illalla harkitsin jo ihan vakavissani eroa. Henkinen väkivalta on parisuhteessa todella loppuunkuluttavaa ja oma pääni ei enää kestä. Mies on viime aikoihin asti ollut kaikin puolin ihana ja välittävä mutta nyt muuttunut ouodoksi. Myhäilee vaan oudosti aina kun kyselen juttuja. Ollaan kuitenkin jo tunnettu monta vuotta ja vauvakin tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä reilu vuos sitten. En vaan käsitä miten tämä on nyt tässä tilanteessa.
En kuitenkaan haluasi jättää miestäni, tietysti ihan jo yhteisen perheenkin takia. Myös taloudellisesti tullaan miehen ansioista tosi hyvin toimeen. Kaikki on tähän asti onnistunut ja tuntuikin taivaalliselta kun löysin hänet silloin joskus. Tuntui ettei sellaisia kultakimpaleita oo ihan joka tytöllä. Rikas, iso kulli, mukava ja huomaavainen. Miks mulle aina käy näin? Yhtäkkiä vaan ei mitään reaktiota mihinkään ja tahallaan pahoinpitelee mua psyykkisesti. Voiko tää mielestänne enää jatkua mitenkään, vai pitääkö jo ruveta harjoittelemaan yh-elämää?
Tosin en mä nyt mikään ihan lahna oo, et kai sitä vientiäkin vois viäl löytyy.
(mitään mikropippeliä en kyllä huoli ellei sit oo tosi rikas)