epätasa-arvo lapsenlapsien välillä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kipa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kipa"

Vieras
Miten toimisitte?

Mummo ja pappa eivät ole suostuneet hoitamaan 6-vuotiasta lastamme kertaakaan. Lapsi on aivan normaali lapsi iloineen ja suruineen. Toisen poikansa lasta he hoitavat vähintään kerran kuussa viikonlopun. He eivät aina jaksa tulla synttäreille tms. Serkkua muistetaan ja hänen kanssaan tehdään reissuja. Lapset ovat samanikäisiä, samaa sukupuolta. Kumpaankin kotiin on yhtä pitkä matka, alle puoli tuntia. Meillä vieraillaan ehkä kerran tai kaksi vuodessa, toisen perheen luona viikottain. Meidän perheessä on kaksi lasta (6 ja 1) toisessa perheessä vain tämä yksi.

Olemme pyytäneet käymään useammin. Olemme yrittäneet käydä heillä, mutta koskaan ei ole kuulemma sopiva hetki. Omia lapsiaan ovat aikoinaan tiettävästi hoitaneet samanarvoisesti. Riitoja ei ole ollut. Syytä meidän dissaamiseen olemme kysyneet, mutta eivät oikein vastaa mitään tai kieltävät kaiken.
 
Jatkaisin elämääni kuten ennenkin, mutta pitäisin entistäkin tiiviimmin yhteyttä omiin vanhempiini. Ja näin mä aikoinaan teinkin, kun kuopuksen toiset isovanhemmat jehovan todistajiksi ryhdyttyään dissasivat pojanpoikansa kokonaan ulos elämästään.
 
toimisin niin että antaisin paskan olla, en pitäisi mitään yhteyttä, en kutsuisi synttäreille, en pyytäisi kylään enkä tekisi itseäni mitenkään tykö saati lapsia. jos senkään jälkeen toisesta suunnasta ei vastakaikua tulisi niin en uhraisi ajatuksia enää sinne.
 
Jokin syy tuohonkin on.. Jos lapset ovat niin erilailla kasvatettu että he pärjäävät vain sen lapsen kanssa joka on heidän mielestä kasvatettu heidän standardien mukaisesti?? Voisiko olla näin?
 
kun minä ja veljeni olimme nuorempia niin olimme kaikki kaikessa mummille ja ukille... teinivuosina tuli tehtyä normaaleja mokia ( tupakointi, alkoholi, kiroilu), no se oli mummin mielestä syy olla pitämättä yhteyttä... vuosien varrella kun meille on tullut serkkuja niin ne ovat kyllä mummille ja ukille kaikki kaikessa...mutta vain niin kauan kun ne ovat kilttejä eivätkä sano vastaan missään...meidän mummi sanoi 7-vuotiaalle serkulleni että haudalle ei ole asiaa kun heistä aika jättää...vittu mikä akka!!! mulle ne ovat tänäpäivänä ihan yhdentekeviä... käyn ihan vain siitä syystä että ne ovat isovanhempani niin ehkä kerran vuodessa kahvit siellä juomassa...muuten ei kiinnosta, ja he asuvat oulussa ja minä etelä-suomessa joten ei tuo matka sinne oikein nappaa..eivät ole sen arvoisia.. ja tuota menoa heillä ei ole kohta yhtään lastenlasta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pölhö;26713656:
Jokin syy tuohonkin on.. Jos lapset ovat niin erilailla kasvatettu että he pärjäävät vain sen lapsen kanssa joka on heidän mielestä kasvatettu heidän standardien mukaisesti?? Voisiko olla näin?

En oikein usko tätä. Kumpaisenkin perheen lapset ovat mielestäni "normaalilla" tavalla kasvatettuja - rajoilla ja rakkaudella. Kumpaisellakin on ollut uhmaikää, mutta ei pahimmasta päästä. Omani ainakin syö hyvin ja on omatoiminen ja sen verran ikääkin jo on, että osaa ottaa vastaan neuvoja, pyyntöjä ja kieltoja.

Lähinnä mietin, mitä tehdä, kun esikoiseni jo on huomannut asian. Hän kyselee, miksi mummo ja pappa ei käy, miksi hän ei pääse yökylään, miksi serkku pääsee. Olemme tämän serkun perheen kanssa tekemisissä, joten kyllä esikoiseni sitä kautta kuulee, mitä kaikkea kivaa mummo on tälle järkännyt..

Olemme puhuneet myös tälle serkun vanhemmille asiasta, mutta sielläpäin ei otettu oikein kantaa asiaan. Lähinnä loukkaantuivat ja välit viilenivät, vaikka esitimme asian maltillisesti. Luulen, että totuus omista vanhemmista ei miellyttänyt.

Ikävä tilanne, koska tämä vaikuttaa myös lasten keskinäisiin suhteisiin, aikuiset on jo viilentäneet välejä.
 
tosiaan, meilläkin on hyvin samanlaista. Ovat paljon tiiviimmin mukana meidän lasten serkkujen elämässä. Ja kun anoppi laittoi valokuvia niin mahtui kuulemma vaan kaksi kuvaa esiin niin tietysti molemmissa on ne serkut, ei meidän lapset. Meillä lapset on vielä niin pieniä etteivät itse huomaa moista mutta mä kyllä ihmettelen.
 
[QUOTE="kipa";26714897]En oikein usko tätä. Kumpaisenkin perheen lapset ovat mielestäni "normaalilla" tavalla kasvatettuja - rajoilla ja rakkaudella. Kumpaisellakin on ollut uhmaikää, mutta ei pahimmasta päästä. Omani ainakin syö hyvin ja on omatoiminen ja sen verran ikääkin jo on, että osaa ottaa vastaan neuvoja, pyyntöjä ja kieltoja.

Lähinnä mietin, mitä tehdä, kun esikoiseni jo on huomannut asian. Hän kyselee, miksi mummo ja pappa ei käy, miksi hän ei pääse yökylään, miksi serkku pääsee. Olemme tämän serkun perheen kanssa tekemisissä, joten kyllä esikoiseni sitä kautta kuulee, mitä kaikkea kivaa mummo on tälle järkännyt..

Olemme puhuneet myös tälle serkun vanhemmille asiasta, mutta sielläpäin ei otettu oikein kantaa asiaan. Lähinnä loukkaantuivat ja välit viilenivät, vaikka esitimme asian maltillisesti. Luulen, että totuus omista vanhemmista ei miellyttänyt.

Ikävä tilanne, koska tämä vaikuttaa myös lasten keskinäisiin suhteisiin, aikuiset on jo viilentäneet välejä.[/QUOTE]
Mun mielestä 6-vuotiaalle voi jo ihan rehellisesti kertoa, että et tiedä, miksi isovanhemmat kohtelevat lasta niinkuin kohtelevat. Ja painottaa myös sitä, että serkkua ei pidä isovanhempien käytöksestä syyttää. Isovanhempien tekemiset ja tekemättä jättämiset kun eivät ole serkun vika.
 
Meillä on vähän samanlainen tilanne, välit olivat ihan ok tosin anoppini ei ihmisenä ole siitä helpoimmasta päästä. Mutta mitään syytä loukkaantua ei ole ollut. Toiset lapsenlapset vain menivät edelle ja menevät edelleenkin. Meillä on siitä mielenkiintoinen tilanne, kun asiat on nostettu pöydälle on syyksi selvinnyt se etten mahdu näihin anopin raameihin. Tässä toisessa perheessä anoppi on saanut tuntea itsensä tärkeäksi kun ovat tarvinneet rahallista apua ja lastenhoitoapua yms milloin mitäkin kriisiä ollut, tosin nämä ongelmat ovat kyllä useimmiten sitä että ovat mukavuuden haluisia. Tykkäävät laittaa rahaa reissuihin yms. Anoppi sitten ostelee tarvikkeita ja vaatteita lapsille. Eli kehtaavat pyytää niin paljon kuin toiset antavat. Heillä lapset ovat levottomia ja vaativia, ja välillä väsyy ja valittaa kun ei jaksa joten ei jaksa senkään vertaa keskittyä muihin lapsenlapsiina. Muistaa kyllä kaikki pikkuasiatkin jopa vävynsä suvusta, mutta ne asiat mitä kerromme unohtaa ja leikkii ettemme ole kertoneet olemme siis lakanneet myös puhumasta lastemme asioista kun tuntuu ettei kiinnosta. Itse olemme pärjänneet kaikin puolin perheenä ja taloudellisesti hyvin, emmekä ole koskaan edes halunneet että joku muu hoitaisi hommamme vanhempina. Lasten hoitoa olemme pyytänet satunnaisesti nykyään ei enää ollenkaan, lähinnä olemme kyläilleet ja yrittäneet viettää aikaa yhdessä jotta lapset näkevät isovanhempiaan. Tämä ei ole ilmeisesti ollut hyvä tapa, koska lapsemme ovat vieraantuneita hänen mielestään ja tottakai toiseen perheeseen verrattuna ovatkin kun emme ole jatkuvasti oventakan odottamassa lastenhoitoapu, rahaa tai ruokaa. Meillä lapset ovat itse pyytäneet päästä yökylään, mukaan tärkeinä päivinä yms, mutta se ei sovi kun heidän rytminsä menee toisen perheen mukaan ja muu aika ollaan "vapaalla". Ja nämä ikävät asiat kuitataan sillä että olemme niin erilaisia, on helmpompi nähdä vikaa miniässä ja sanoa että lapsemme ovat niin omituisia (täysin tavallisia lapsia) kuin nähdä vikaa tyttärensä toiminnassa.
 
[QUOTE="äiti";26716194]Meillä on vähän samanlainen tilanne, välit olivat ihan ok tosin anoppini ei ihmisenä ole siitä helpoimmasta päästä. Mutta mitään syytä loukkaantua ei ole ollut. Toiset lapsenlapset vain menivät edelle ja menevät edelleenkin. Meillä on siitä mielenkiintoinen tilanne, kun asiat on nostettu pöydälle on syyksi selvinnyt se etten mahdu näihin anopin raameihin. Tässä toisessa perheessä anoppi on saanut tuntea itsensä tärkeäksi kun ovat tarvinneet rahallista apua ja lastenhoitoapua yms milloin mitäkin kriisiä ollut, tosin nämä ongelmat ovat kyllä useimmiten sitä että ovat mukavuuden haluisia. Tykkäävät laittaa rahaa reissuihin yms. Anoppi sitten ostelee tarvikkeita ja vaatteita lapsille. Eli kehtaavat pyytää niin paljon kuin toiset antavat. Heillä lapset ovat levottomia ja vaativia, ja välillä väsyy ja valittaa kun ei jaksa joten ei jaksa senkään vertaa keskittyä muihin lapsenlapsiina. Muistaa kyllä kaikki pikkuasiatkin jopa vävynsä suvusta, mutta ne asiat mitä kerromme unohtaa ja leikkii ettemme ole kertoneet olemme siis lakanneet myös puhumasta lastemme asioista kun tuntuu ettei kiinnosta. Itse olemme pärjänneet kaikin puolin perheenä ja taloudellisesti hyvin, emmekä ole koskaan edes halunneet että joku muu hoitaisi hommamme vanhempina. Lasten hoitoa olemme pyytänet satunnaisesti nykyään ei enää ollenkaan, lähinnä olemme kyläilleet ja yrittäneet viettää aikaa yhdessä jotta lapset näkevät isovanhempiaan. Tämä ei ole ilmeisesti ollut hyvä tapa, koska lapsemme ovat vieraantuneita hänen mielestään ja tottakai toiseen perheeseen verrattuna ovatkin kun emme ole jatkuvasti oventakan odottamassa lastenhoitoapu, rahaa tai ruokaa. Meillä lapset ovat itse pyytäneet päästä yökylään, mukaan tärkeinä päivinä yms, mutta se ei sovi kun heidän rytminsä menee toisen perheen mukaan ja muu aika ollaan "vapaalla". Ja nämä ikävät asiat kuitataan sillä että olemme niin erilaisia, on helmpompi nähdä vikaa miniässä ja sanoa että lapsemme ovat niin omituisia (täysin tavallisia lapsia) kuin nähdä vikaa tyttärensä toiminnassa.[/QUOTE]

Kuulostaa tutulta. Kälyni, siis serkun äiti, kommentoi tilannetta, ettemme ole antaneet hänen äitinsä olla mummo. Näin tämä mumo oli sanonut. Tämä on valhetta ja mummo tietää sen itsekin. Olemme pyytäneet, mies miltei rukoillut, heitä lapsemme elämään enemmän. Olisimme voineet vierailla heillä tai he meillä tai antaa lapsia hoitoon, mutta ei ole näinä kuutena vuotena juurikaan onnistunut. Heidän aikansa ei enää riitä, kun aika menee serkkua hoitaessa ja muu aika mökillä.
 
[QUOTE="kipa";26720174]Kuulostaa tutulta. Kälyni, siis serkun äiti, kommentoi tilannetta, ettemme ole antaneet hänen äitinsä olla mummo. Näin tämä mumo oli sanonut. Tämä on valhetta ja mummo tietää sen itsekin. Olemme pyytäneet, mies miltei rukoillut, heitä lapsemme elämään enemmän. Olisimme voineet vierailla heillä tai he meillä tai antaa lapsia hoitoon, mutta ei ole näinä kuutena vuotena juurikaan onnistunut. Heidän aikansa ei enää riitä, kun aika menee serkkua hoitaessa ja muu aika mökillä.[/QUOTE]
Oisko tässä taas se tilanne, että tämän serkun vanhemmat pyytävät hoitoapua paljon paljon enemmän kuin te? Tavallaan "ylikuormittavat" isovanhemmat ja sen vuoksi isovanhemmat eivät enää jaksaisi ottaa vielä sinunkin lastasi hoitoosi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja KalmanSilmä;26716076:
Onko toinen syntynyt ensin? Meillä anoppilassa on ensimmäinen lapsen lapsi ylitse muiden..

Meidän lapsi syntyi ensin. Meni neljä viikkoa ennen kuin tulivat edes katsomaan lastamme, vaikka pyysimme heti vierailemaan. Serkkua kävivät katsomassa heti kun tämä pääsi kotiin. He räpsivät kymmeniä kuvia serkusta ja laittoivat ne meille s-postiin. Kuuteen vuoteen ei meidän lapsesta ole otettu yhtä ainutta kuvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26720196:
Oisko tässä taas se tilanne, että tämän serkun vanhemmat pyytävät hoitoapua paljon paljon enemmän kuin te? Tavallaan "ylikuormittavat" isovanhemmat ja sen vuoksi isovanhemmat eivät enää jaksaisi ottaa vielä sinunkin lastasi hoitoosi?

Luulen asian osittain olevan näin. Mies yritti siskolleen eli serkun äidille asiasta puhua, mutta tämä nosti metelin ja tyrmäsi ajatuksen täysin ja kuten sanoin, välimme viilenivät aika paljon tämän jutustelun takia.
 
[QUOTE="kipa";26720207]Meidän lapsi syntyi ensin. Meni neljä viikkoa ennen kuin tulivat edes katsomaan lastamme, vaikka pyysimme heti vierailemaan. Serkkua kävivät katsomassa heti kun tämä pääsi kotiin. He räpsivät kymmeniä kuvia serkusta ja laittoivat ne meille s-postiin. Kuuteen vuoteen ei meidän lapsesta ole otettu yhtä ainutta kuvaa.[/QUOTE]
Nyt täytyy esittää sellainen aika ikävä kysymys, mutta oletko sinä "ei-toivottu" miniä ja se toinen miniä taas appivanhempien mieleen? Jos näin, niin se voisi selittää tuon tilanteen.
 
[QUOTE="kipa";26720238]Luulen asian osittain olevan näin. Mies yritti siskolleen eli serkun äidille asiasta puhua, mutta tämä nosti metelin ja tyrmäsi ajatuksen täysin ja kuten sanoin, välimme viilenivät aika paljon tämän jutustelun takia.[/QUOTE]
Ahh..miten mä jotenkin ajattelin, että tämä serkku olisi miehesi veljen lapsi. Onkin siis siskon lapsi. Olen tästä kirjoittanut palstalla ennenkin, mutta äideillä on yleensä läheisemmät välit tyttäriinsä kuin miniöihinsä. Tyttärelle voi sanoa päin naamaa, mitä ajattelee, mutta miniälle ei. Tytär antaa anteeksi, mutta miniä ei. Tyttären kanssa on yhteistä historiaa, miniän kanssa ei. Tyttären kanssa tehdään "tyttöjen juttuja", miniöiden kanssa ei tehdä. Naiset soittavat ongelmissaan äideilleen eivätkä anopeilleen.

Perheissä ihmissuhteiden määrän ja laadun sanelee yleensä nainen. Mies tekee niinkuin vaimo haluaa. Tyttärillä on aivan erilainen suhde äiteihinsä kuin miniöillä anoppeihinsa ja sen vuoksi on varsin tavallista, että tyttären perhe saa enemmän huomiota kuin pojan perhe.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;26720242:
Nyt täytyy esittää sellainen aika ikävä kysymys, mutta oletko sinä "ei-toivottu" miniä ja se toinen miniä taas appivanhempien mieleen? Jos näin, niin se voisi selittää tuon tilanteen.

Äh, taisin kirjoittaa aloitukseen väärin. Mummolla on siis kaksi lasta tytär (serkun äiti) ja poika (mieheni). Sanotaanhan sitä, että tyttären lapset ovat aina tärkeämpiä, mutta en näin räikeää eriarvoisuutta ole muilla huomannut.

Olen toki miettinyt, onko minussa vika. En tietenkään ole täydellinen, mutta en varmaan mikään kauhuminiäkään ole. Ehkä vähän hiljainen, mutta seurustelen ja yritän olla perusystävällinen, kun tapaamme. Olen kaikinpuolin tavallinen ja keskiverto varmaan kyllästymiseen asti :-)
 
[QUOTE="kipa";26720326]Äh, taisin kirjoittaa aloitukseen väärin. Mummolla on siis kaksi lasta tytär (serkun äiti) ja poika (mieheni). Sanotaanhan sitä, että tyttären lapset ovat aina tärkeämpiä, mutta en näin räikeää eriarvoisuutta ole muilla huomannut.

Olen toki miettinyt, onko minussa vika. En tietenkään ole täydellinen, mutta en varmaan mikään kauhuminiäkään ole. Ehkä vähän hiljainen, mutta seurustelen ja yritän olla perusystävällinen, kun tapaamme. Olen kaikinpuolin tavallinen ja keskiverto varmaan kyllästymiseen asti :-)[/QUOTE]
Luultavasti sussa ei ole mitään vikaa, mutta et vain ole anoppisi tytär :)
 
Meillä on myös pulmana se, että siovanhemmat, varsinkin mummo, kohtelee lapsia eriarvoisesti. Lapset vaan ovat samasta perheestä, mikä tekee asiasta vielä tuskallisempaa. Esikoinen on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa, isänsä näköinen, fiksu, ihana ja tykkääkin joskus sanoista jutuista kuin isänsä. Kuopus taas ei ole olleenkaan tykätty. Kokevat kai hankalaksi hoitaa kahta lasta. Kuopus huomasi sen, että häntä ei niin huomioida, jo 2-3 vuotiaana. Esikoinen on huomannut sen. Viimeksi isovanhempien käynnin jälkeen nyt jo 6v kuopus itki, ettei kukaan tykkää hänestä. Isovanhemmat haluaisivat lapset kesällä muutamaksi päiväksi kesämökille kanssaan, muta mä en ole uskaltanut päästää, kun tuntuu niin pahalta kuopuksen puolesta.
 

Yhteistyössä