Epäsosiaalinen 2v, neuvoja kaivataan

[äitihädässä]

2 vuotias tyttöni on todella epäsosiaalinen. Jos kaipassa tulee lapsi juttelemaan tai leikkimään kanssaan tms. tyttöni vain tuijottaa ja juoksee piiloon. Sama käy jos tarhakaverit moikkaavat tarhan ulkopuolella. Tyttö vain mutristaa suuta ja katsoo pois, jos sanon, että vilkuta takaisin nii n tyttö vain sanoo "EN!" ja kääntää selkänsä.
Olen todella huolissani siitä, ettei tyttö opi sosiaalista kanssakäyntiä tarpeeksi hyvin. Tarhassa hänellä on vakiokaverit joiden kanssa, mutta ketään heistä ei ole vielä tuotu kotiin.
Antakaa nauvoja, miten tämän saisi korjattua!

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Jahas

 

[eww]

ja mä luulin, että hän tappelee, höpöttää toisten lasten puheen päälle, tykkää olla kaiken keskipisteenä eikä anna muille tilaa hengittää jne.

Mut musta toi kuulostaa lähinnä, että hän vain lämpenee hitaasti uusille ihmisille ja "jähmettyy" noissa tilanteissa.

 

[äitihädässä]

Mutta mites nuo tutut tarhakaverit joille ei edes moikkaa kun tarhan ulkopuolella nähdään? Ja jos on paha mieli ja tarhassa joku tulee halaamaan tms. tyttö vain ravitelee itsensä irti...

 

[härregyyd]

Antakaa ny PRKL niiitten lasten olla lapsia!!!! Onko parivuotias epäsosiaalinen, hei haloo???? Oiskohan sillä vielä kyky oppia jos sais nyt ensin kehittyä rauhassa.

 

[Zxc]

Lapsesi on vasta 2 ja me kaikki ollaan luonteeltamme erilaisia. Ei kaikista tule yltiösosiaalisia tms. Rauhoitu ja ajan kulua.

 

[eww]

tarhan ulkopuolella- uusi tilanne

mulla kans kaksi samanlaista alakouluikäistä (ja itse olin lapsena vielä enemmänkin) ja ehkä jonkin verran reippaammin (inhoan koko sanaa) toimivat

mutta sosiaalisuutta on myös antaa toisille työrauha, kunnioittaa toisen reviiriä (mun lapset ottavat taka-askeleen, jos "ei niin läheinen"-koulukaveri tulee liian lähelle), kuunnella, kun toiset puhuu.

 

[otahan rauhassa]

tota, ei ton ikäiset oo vielä "sosiaalisia", ne yhteisleikit kiinnostaa sitten vuoden, parin päästä. Ei mitään hätää, rauhoitu vaan kysy vaikka neuvoa niiltä päiväkodin tädeiltä, osaavat varmasti auttaa.

 

["joo"]

et vissiin ihan tosissaan kysyny...vasta 2v, anna kasvaa ja kehittyä rauhassa, omaan tahtiin.

 

[kehitys vie aikaa]

2v ei kuulu olla "sosiaalinen" sillä tavalla.
Meidän 5v ei aina "uskalla" moikata tarhakevereita jos näkee niitä esim kaupassa tai kaupungilla, on luonteeltaan ujo ja katsoo alas ja menee hiljaiseksi jos joku moikkaa, tunnistaa silti ja on kyllä iloinen kun toinen moikkaa, ei vaan saa itse sanottua mitään siinä tilanteessa.
2v pojasta en edes odottaisi sellaista jos näkee tutun jossain, vaikka hän onkin esikoista huomattavasti reippaampi ja tervehtii iloisesti ja reippaasti tarhatätiä ihan nimellä aamuisin kun tarhaan menee.
2-vuotias on juuri vasta huomannut olevansa oma yksilö, ei hän vielä osaa olla "sosiaalinen"!

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mutta mites nuo tutut tarhakaverit joille ei edes moikkaa kun tarhan ulkopuolella nähdään? Ja jos on paha mieli ja tarhassa joku tulee halaamaan tms. tyttö vain ravitelee itsensä irti...

Toi moikkaamattomuus on vielä vanhemmillakin tosi yleistä. =)

Mun oma tyttö on samanlainen mörökölli tossa asiassa. Joudun sitä vähän väliä ojentamaan, että kavereille sanotaan moi (ja varsinkin silloin, jos joku moikkaa sulle, pitää vastata takasin). Se voi hyvin mennä hoitoon ja KIELTÄYTYÄ moikkaamasta, kun muut huutavat, että Moi ****! Ikää kohta 4. Mut mitä oon nyt kiinnittänyt asiaan huomiota, tuntuu se vähän yhdellä sun toisella olevan samaa.

 

["vieras"]

Olen hivenen erimieltä siitä, että 2-vuotias ei vielä osaisi olla sosiaalinen tai ujo. Kyllä osaa, koska lapsethan ovat erilaisia jo tuossa iässä, ja mitä muutakaan se olisi kuin erilaisia persoonallisia piirteitä. Oma 2-vuotiaani on todella sosiaalinen! Tervehtii kaikkia, jopa ihan vieraita välillä ja juttelee kaikille innoissaan. Tulkitsen sen kyllä ihan sosiaalisuudeksi. Mutta yhtälailla on normaalia olla ujo. Itse olen lapsena ollut aivan mielettömän ujo, en uskaltanut edes viitata tunneilla ala-asteella. Koskaan siis. Esitelmät sun muut olivat suoraan saatanasta, olisin mielummin kuollut kuin mennyt luokan eteen puhumaan. Ja samanlaisia muistoja on tarha-ajoilta. Tuossa iässä se luonne alkaa juurikin muokkautua vaikka toki jos on ujo 2-vuotiaana, ei välttämättä ole sitä enää pari vuotta myöhemmin. Lapset kasvaa ja muuttuu, tosin väittäisin silti, että harvoin todella ujo kaksvee yhtäkkiä muuttuu todella sosiaaliseksi tai toisinpäin. Mutta mistään ongelmasta ei ole kysymys, tuon ikäinen on vielä niin pieni ettei ymmärrä eikä tarvitsekaan ymmärtää moikata kaikkia.

 

[eww]

mitenkä joku saa taas sosiaalisuuden tuntumaan ujon vastakohdalta?

Ujo voi olla sosiaalinen tai epäsosiaalinen, eivätkä epäsosiaaliset ole ujoja. Epäsosiaalista on (tämä on oma mielipiteeni) kaikenlainen käyttäytyminen, joka jossain määrin "hiertää" vuorovaikutustilanteissa.

Esimerkiksi se rehvakas jutunkertoja, joka naurattaa jengiä koko illan, ei välttämättä ole sosiaalisesti kovin lahjakas, hän voi olla aikamoinen rasite, vaikkei itse tajuakkaan.

 

[täh]

Sun lapses on 2 vuotta!!!