Epäreilut appivanhemmat?

[annabellux]

Mieheni veli erosi muutama vuosi sitten. Hän jäi asumaan omakotitaloonsa lasten kanssa. Ex-vaimo muutti pois, ja miehen vanhemmat "ostivat ulos" ex-vaimon tästä talosta. Eli ex-vaimo sai oman osuutensa pois (n. 200 000) ja miehen veljen ei tarvinnut ottaa asuntolainaa. Hän ei nimittäin asuntolainaa halunnut.

No, meillä on sellainen tilanne, että olen kolmen alle kouluikäisen lapsen kotiäiti. Emme ole mitään suurituloisia ihmisiä, ja kun äitiysloma päättyy, meille tulee tosi tiukkaa ihan kuin kenelle tahansa muullekin hoitovapaalaiselle. Miehen vanhemmat tukevat taloudellisesti meitä siten, että he antavat miehelleni joka kolmas vuosi sen summan, jonka saa lahjoittaa verottomana. (Onko se jotain 3000 euroa?) Muuten emme rahaa saa paitsi tietysti joskus jouluna joitakin kymppejä ja satasia.

Onko teistä epäreilua, että miehen veli sai 200 000, koska ei halunnut ottaa asuntolainaa? Me sen sijaan maksamme kuuliaisesti asuntolainaa pois ja olemme kuivilla ehkä 15-17 vuoden kuluttua. Appivanhemmat käyvät muutenkin tosi paljon auttamassa mieheni veljeä lapsenhoidossa, mutta meille he eivät tule. Hoitoreissuilla he ostavat paljon ruokaa miehen veljelle, maksavat lasten harrastuksia yms. Me ei saada mitään vastaavaa. Oletetaan, että me selviämme mistä vaan, kun perheessämme on kaksi aikuista. JA NIINHÄN SE ONKIN! Mielestäni elämä pitää rakentaa omaan varaan eikä appivanhempien rahapussin varaan.

En vain oikein osaa päättää, mitä mieltä olen tästä tilanteesta. Mieheni on sen sijaan tosi näreissään ja mua harmittaa, kun serkusten (eli miehen veljen lapset ja meidän lapset) välitkin ovat viilenemään päin, kun veljeäni ei oikein huvita enää lähteä sukulaisiin. Erityisesti kuulisin mieluusti yksinhuoltajien näkemyksiä. Ja ei, en hae tappelukaveria vaan vertaistukea tai tukea muuten vaan. Mulla on suuri suru, kun perheidemme välit ovat niin viileät.

 

["Eee"]

No onhan se ihan selvää, että appivanhempasi kohtelevat kahta poikaansa epätasa-arvoisesti, mutta kun ei ketään voi velvoittaa eikä vaatia antamaan rahaa eikä mitään muutakaan, niin mun mielestäni tuohon on aika noloa millään tavalla puuttua. Siis nolot appivanhemmat, mutta vielä nolompaa olisi teidän käydä heiltä jotain tasoitusta vaatimaan.

 

[gjj]

No kyllä muakin jurppii, että miehen vanhemmat osti hänen siskolleen asunnon. Sisko on töissä ja seurustelee ihan hyvätuloisen kunnon miehen kanssa. Ovat aikeissa muuttaa yhteen. Me ei saada koskaan mitään (ei siis ikinä, paitsi joululahjaksi jotain kippoa tai sampoota), meillä on 3 lasta ja minä hoitovapaalla. Mies keskituloinen.

 

[annabellux]

[QUOTE="Eee";26286626]No onhan se ihan selvää, että appivanhempasi kohtelevat kahta poikaansa epätasa-arvoisesti, mutta kun ei ketään voi velvoittaa eikä vaatia antamaan rahaa eikä mitään muutakaan, niin mun mielestäni tuohon on aika noloa millään tavalla puuttua. Siis nolot appivanhemmat, mutta vielä nolompaa olisi teidän käydä heiltä jotain tasoitusta vaatimaan.[/QUOTE]

No sinäpä sen sanoit. Oli miten oli, niin eihän me voida tehdä asialle mitään. Jos appivanhemmilla ei ole semmoista tunnetta, että he haluavat auttaa meitä, niin minkäs teet. Ero oli heille vaan niin kova paikka, että he eivät tainneet ajatella ihan loppuun asti.

 

["vieras"]

Onko teistä epäreilua, että miehen veli sai 200 000, koska ei halunnut ottaa asuntolainaa?

Ei kai miehen veli tuota summaa saanut? Puolet asunnosta on vanhempien, jotka saavat rahansa jos asunto joskus myydään. Miehelleen antamiaan tuhansia euroja eivät saa koskaan takaisin.

 

["Ccc"]

On nyt vain pakko tarttua tuohon viimeiseen lauseeseen. Jos te saisitte saman määrän rahaa kuin veli, niin sittenkö ne välit olisi paremmat.
Olkaa ennemmin ylpeitä siitä, että pärjäätte omillanne. Vanhemmatkaan eivät elä ikuisesti, siinä voi veli olla ihmeissään kun rahahanat sulkeutuu.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26286645]Miehelleen antamiaan tuhansia euroja eivät saa koskaan takaisin.[/QUOTE]

Siis miehellesi tai lapselleen.

 

[annabellux]

[QUOTE="vieras";26286645]Ei kai miehen veli tuota summaa saanut? Puolet asunnosta on vanhempien, jotka saavat rahansa jos asunto joskus myydään. Miehelleen antamiaan tuhansia euroja eivät saa koskaan takaisin.[/QUOTE]

Miehen vanhemmat sanoi, että tämä on semmoinen laina, joka on annettu anteeksi jo sitä myönnettäessä. Ja kyllä mustakin ois kieltämättä kiva päästä eroon pankista ja vaikka lyhentää 0-korkolainaa sukulaiselle.

 

[kitkerää on]

No mitä tuo "ulos ostaminen" tarkoittaa? Jos he ostivat toisen puoliskon talosta, veljelläsi on nyt vain puolikas talo omistuksessaan ja mm. sinun miehelläsi on perintöoikeus siihen eli jos hänen vanhempansa kuolevat ja lapsia on vain kaksi, miehesi tulee omistamaan 1/4 tuosta omakotitalosta. Ihan reilua miestäsi kohtaan, mutta ei niin kiva tuolle veljelle... Minusta katkeruuden ei pitäisi antaa pilata suhteita. Ymmärrän sen, että appivanhemmat haluavat auttaa lastaan jaloilleen eron jälkeen. Parisuhde kunnossa ja perhe kasassa, vaikka onkin asuntolainaa on minusta parempi tilanne, kuin olla kolmen lapsen huoltaja maksetussa asunnossa.

 

[fjhgf]

Onhan tuo harmillista, mutta jokainen käyttää rahansa miten haluaa. Ehkä tämä toinen poika "säälittää" appivanhempia enemmän kun on yksinhuoltaja. Ehkä miettivät kuinka poika pärjää, jos on ollut avuton jo lapsena tai jotain?

Mistäs näistä aina tietää. Meillä miehen isoveli on aina saanut äidiltä ja isältään kaiken. On 34v ja edelleen äiti ja isä maksavat hänen laskujaan, kun hän itse on päättänyt käyttää omat rahansa Norjan laskettelureissuun ja sitten onkin autovero maksamatta. On vielä todella hyvä palkkaisessa duunissa, että ei se siitä ole kiinni. Toiset vaan osaavat käyttää hyväksi, kun toiset tarjoutuvat maksamaan. Varmasti myös ajattelevat, että me pärjätään niin hyvin, että ei meitä tarvitse auttaa. Tokihan me saataisiin jos haluttaisiin, mutta ei kehdata edes pyytää, joten kai tämä on oma moka. Meidän lapset kyllä saavat sitten mummilta ja vaarilta lähes kaiken mitä pyytävät, koska ovat ainoat lapsenlapset.

 

["vieras"]

Miehen vanhemmat sanoi, että tämä on semmoinen laina, joka on annettu anteeksi jo sitä myönnettäessä. Ja kyllä mustakin ois kieltämättä kiva päästä eroon pankista ja vaikka lyhentää 0-korkolainaa sukulaiselle.

Jos lahjaveroa ei ole maksettu eikä pepereita tehty, niin silloin puolet asunnosta on vanhempien, piste. Kun venhemmat kuolevat, puolet tuosta puolikkaasta perii miehesi.

 

[verottaja]

no kyllä kai verottajalla on jotain sanomista tuommoiseen "lainaan", joka on jo myönnettäessä kuitattu? Lienee siis oikeudellisesti talo puoliksi heidän nimissään? Siitähän saa miehesi sitten aikanaan puolet tahi miehesi veli verot maksettavaksi.

 

[annabellux]

No mitä tuo "ulos ostaminen" tarkoittaa? Jos he ostivat toisen puoliskon talosta, veljelläsi on nyt vain puolikas talo omistuksessaan ja mm. sinun miehelläsi on perintöoikeus siihen eli jos hänen vanhempansa kuolevat ja lapsia on vain kaksi, miehesi tulee omistamaan 1/4 tuosta omakotitalosta. Ihan reilua miestäsi kohtaan, mutta ei niin kiva tuolle veljelle... Minusta katkeruuden ei pitäisi antaa pilata suhteita. Ymmärrän sen, että appivanhemmat haluavat auttaa lastaan jaloilleen eron jälkeen. Parisuhde kunnossa ja perhe kasassa, vaikka onkin asuntolainaa on minusta parempi tilanne, kuin olla kolmen lapsen huoltaja maksetussa asunnossa.

Mieheni vanhemmilla on omaisuutta ties kuinka paljon. ELI käytännössä tuo summa on jo annettu miehen veljelle. Mun miestä raivostuttaa, kun joutuu makselemaan korkoja. Ja toimiva parisuhde ei tee ihmisestä luodinkestävää. Ydinperhekin voi tarvita apua.

 

[kitkerää on]

Miehen vanhemmat sanoi, että tämä on semmoinen laina, joka on annettu anteeksi jo sitä myönnettäessä. Ja kyllä mustakin ois kieltämättä kiva päästä eroon pankista ja vaikka lyhentää 0-korkolainaa sukulaiselle.

Jos se on laina ja siitä on lainapaperit olemassa, mutta lainaa ei makseta koskaan takaisin, kaikki ei ole varmaan lain mukaan kunnossa. Ehkä veljesi joutuu hyvittämään summan aikanaan kuolinpesälle tai maksamaan siitä lahjaveroa, jos joku ilmiantaa asian (mitä nyt kukaan tuskin tekee). Jos noin voisi kiertää lahja- tai perintöverot, niin tuollaisia "lainoja" harrastettaisiin varmaan tosi paljon. Ei kai se noin helppoa voi olla:O

 

[annabellux]

Eräänä päivänä mieheni totesi, että pitäisikö meidänkin tehdä feikkiero. Eli uskoteltais miehen vanhemmille, että asutaan erossa. Ehkä siinä vaiheessa meidänkin lapset ja kuulumiset vois alkaa kiinnostamaan!

 

["jepa"]

ajattelisin että elämä on liian lyhyt antaa kateuden tulla väliin. mies menetti elämänkumppanin ja jäi yksin lasten kanssa, joten häneltä puuttuu jotain muuta kun teiltä, mitä ei voi rahalla ostaa. Ja kateus voi olla molemminpuolista. Appivanhempien käytöstä ei voi muuttaa, joten sitä ei kannata vertailla ja murehtia. Ajattelisin, että kumpa sydämeen saisi avaruutta puolin ja toisin, ja se voi alkaa yhdestä ihmistestä, asenteesta että ihimiset ovat ristiriitoja tärkeämpiä.

 

["vieras"]

Jos se on laina ja siitä on lainapaperit olemassa, mutta lainaa ei makseta koskaan takaisin, kaikki ei ole varmaan lain mukaan kunnossa. Ehkä veljesi joutuu hyvittämään summan aikanaan kuolinpesälle tai maksamaan siitä lahjaveroa, jos joku ilmiantaa asian (mitä nyt kukaan tuskin tekee). Jos noin voisi kiertää lahja- tai perintöverot, niin tuollaisia "lainoja" harrastettaisiin varmaan tosi paljon. Ei kai se noin helppoa voi olla:O

Ainakin aviopuolisoiden välillä 0-laina on ok. Sen sijaan rahojen lahjoittaminen tai velkojen anteeksianto ei ole mahdollista ilman lahjaveroa. Kun kuolinpesää jaetaan, niin silloin maksamattomat lainat ja ennakkoperinnöt huomioidaan.

 

[kitkerää on]

[QUOTE="vieras";26286722]Ainakin aviopuolisoiden välillä 0-laina on ok. Sen sijaan rahojen lahjoittaminen tai velkojen anteeksianto ei ole mahdollista ilman lahjaveroa. Kun kuolinpesää jaetaan, niin silloin maksamattomat lainat ja ennakkoperinnöt huomioidaan.[/QUOTE]

Mitäs sitten, jos kukaan ei puhu perunkirjoituksessa tuosta asiasta mitään, tuleeko se silloin mitenkään ilmi? Meinaan että ap:n mies ei välttämättä ilkeä tehdä sitä, jos haluaa säilyttää välinsä veljeensä. Ilmoittavatkohan muuten pankit verottajalle, jos jonkun tilille tupsahtaa yhtäkkiä noin iso summa rahaa? Ainakin periaatteessa suurten summien liikkumista seurataan rahanpesumahdollisuuden takia.

En kyllä olisi itse kateellinen kenellekään, jos minulla olisi rikkaat appivanhemmat, sieltähän tulee joskus aikoinaan omaisuutta omalle perheelle, ehkä jopa ennakkoperintönä. Me emme tule ilmeisesti perimään muutamaa satasta enempää ja ollaan ihan persaukisia, mutta ei se mitään, eipähän sitten kytätä kenenkään muun rahoja...

 

[mmää]

No kaipa ne appivanhemmat maksavat miehesi veljellekin ne tietyt tonnit joka kolmas vuosi ja siinä se laina kätevästi lyhenee. Ja jonkunhan sitä appivanhempien osuutta lainasta on lyhennettävä: ne ovatkin tietysti appivanhemmat itse. Jos olisivat suoraselkäisiä niin iskisivät saman verran rahaa myös teidän perheen tilille, mitä kuukausittain iskevät miehesi veljen lainanlyhennykseen.

 

["vieras"]

Mitäs sitten, jos kukaan ei puhu perunkirjoituksessa tuosta asiasta mitään, tuleeko se silloin mitenkään ilmi? Meinaan että ap:n mies ei välttämättä ilkeä tehdä sitä, jos haluaa säilyttää välinsä veljeensä. Ilmoittavatkohan muuten pankit verottajalle, jos jonkun tilille tupsahtaa yhtäkkiä noin iso summa rahaa? Ainakin periaatteessa suurten summien liikkumista seurataan rahanpesumahdollisuuden takia.

En kyllä olisi itse kateellinen kenellekään, jos minulla olisi rikkaat appivanhemmat, sieltähän tulee joskus aikoinaan omaisuutta omalle perheelle, ehkä jopa ennakkoperintönä. Me emme tule ilmeisesti perimään muutamaa satasta enempää ja ollaan ihan persaukisia, mutta ei se mitään, eipähän sitten kytätä kenenkään muun rahoja...

Verottajan olisi kyllä jo pitänyt saada paperit, kun talosta maksettiin se puolet ja vaihtoi omistajaa. Ja verottaja pitää huolen, että jos se on lahjoitettu miehelle, että siitä on mennyt joko lahjaverot tai jos korottomasta lainasta on kyse, että se on oikeasti lyhennetty (täysin laillinen keino). Saa sitten lahjaverot jälkikäteen maksettavaksi, jos laina on kuitattu tuosta vaan.

 

[annabellux]

[QUOTE="vieras";26287571]Verottajan olisi kyllä jo pitänyt saada paperit, kun talosta maksettiin se puolet ja vaihtoi omistajaa. Ja verottaja pitää huolen, että jos se on lahjoitettu miehelle, että siitä on mennyt joko lahjaverot tai jos korottomasta lainasta on kyse, että se on oikeasti lyhennetty (täysin laillinen keino). Saa sitten lahjaverot jälkikäteen maksettavaksi, jos laina on kuitattu tuosta vaan.[/QUOTE]

Minä olisin periaatteessa myös valmis siihen, että mieheni vanhemmat ostaisivat osan talosta ja lyhentäisin heille nollakorkolainaa. Helpottaisi aika helvetisti tässä elämäntilanteessa!

 

["heh"]

Luojan kiitos molempien vanhemmat on tyhjätaskuja ja itse ollaan oma omaisuutemme hankittu ihan jokainen niin ei tarvitse moisen turhanpäivsyyden takia pilata sukulais suhteita

 

["vieras"]

Sen verran tiedän että tuollainen 0-korko laina on mahdollista antaa aikuiselle lapselleen jonkunlaisella ehdolla et sitä voi alkaa maksaa takaisin vaikka vasta 10 vuoden päästä.
Ja et jos ei halua olla lainkuuliainen niin voi sopia lyhennykset käteisellä ja tehdä niistä kuitit vaikka raha ei vaihtais omistajaa. Tai tehdä lyhennykset tilille ja sit käteisenä lahjoittaa lyhennetyn summan takaisin, ilmoittamatta mihinkään.
Toki noista jos jää kiinni se on rikosasia(varmaan veropetos?). Ja ei ole itse tehty mitään noista, eikä ole edes sitä lainaa, mutta aikanaan noita asioita selvitettiin ja silloin tuli vastaan et jotkut on tehnyt tuollaisia temppujakin.

Ap, ajattele asiaa siltä kannalta et te ette ole taloudellisesti riippuvaisia miehesi vanhemmista, jolloin teidän ei tarvii olla missään henkisessä velassakaan niille. Ei ole mitään painetta tehdä isoja päätöksiä heidän mielen mukaan tms. Nuo oli ne syyt miksi me otettiin se korollinen laina pankista mielummin kuin koroton lähisukulaisilta.

 

["abc"]

Minä olisin periaatteessa myös valmis siihen, että mieheni vanhemmat ostaisivat osan talosta ja lyhentäisin heille nollakorkolainaa. Helpottaisi aika helvetisti tässä elämäntilanteessa!

No myykää talonne ja muuttakaa vuokralle! Nostakaa tukia jos on niin vaikeaa. Kannattaako käyttää aikansa siihen, että on kateellinen toisen saamisille tai rahoille.

Ei ne vanhemmat siinä ikuisesti ole rahoittamassa, mitäs sitten kun kuolevat. Jos ei ikinä opi rahojaan laskemaan ja aina varaa toisten rahoihin, niin ei tule koskaan pärjäämään omillaan. Ja vaikka perintöä tulisi, niin eihän se kannettu vesi kaivossa pysy, joten sekin rahallinen "apu" olisi äkkiä käytetty ja taas oltais kusessa.

 

["Huoh"]

[QUOTE="heh";26287627]Luojan kiitos molempien vanhemmat on tyhjätaskuja ja itse ollaan oma omaisuutemme hankittu ihan jokainen niin ei tarvitse moisen turhanpäivsyyden takia pilata sukulais suhteita [/QUOTE]

Tuli sama mieleen!

Kiva kun voi iloita kaikista pienistäkin jutuista mitä omilta vanhemmilta tai appivanhemmilta joskus saa sen sijaan että saisi isoja rahoja, olisi isot perinnöt odottamassa ja silti katkeruus siitä kun sisaruksen perheelle annetaan vielä enemmän.

Nytkin olen onnellinen kun appiukko hommasi lapselle käytetyn polkupyörän ja mun äiti oli löytänyt jostain alennuksesta pari kivaa vaatetta.