T
"turhautunut"
Vieras
35-vuotta tuli täyteen viime kuussa, ja samoin tuli myös sisäistettyä lopullisesti se pettymys siihen, kuinka vähän olen saanut elämässäni aikaiseksi. Siis viimeisen 5, tai ehkä jopa useamman vuoden ajan on tuntunut siltä, että olen ollut elämässäni jotenkin jämähtäneessä tilassa osittain itsestäni, mutta osittain myös ulkopuolisista tahoista kiinni olevista syistä. Nyt sitten vain huomaa nuorempien menevän ohi oikealta ja vasemmalta.
Eräs suurimmista ongelmistani viime vuosina on ollut työttömyys. Yritä siinä nyt edistyä urallasi ja saavuttaa ammatillisia tavoitteita, kun et pääse edes siihen oman alan ensimmäiseen työpaikkaan ja jämähdät joko olemaan työttömänä tai sitten teet jotain hanttihommia, joista ei tunnu olevan poispääsyä millään.
Ja osittain työttömyyyden vaikutuksesta, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että ei vaan ole jaksanut välittää mistään, kun tuntuu siltä, että ei kuitenkaan onnistu missään. Ollen onnistunut saamaan itseni myös aikamoisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Velkaa on useammalle taholle, luiottotiedot menneet, eikä toivoakaan, että saisin niitä velkoja koskaan maksettua. Oma moka, tiedän, ja ainoana syynä holtittomaan rahankäyttööni oli vain ja ainoastaan tuo "millään ei ole mitään väliä"-fiilis, jonka valtaan joudun vieläkin pelottavan usein (vaikka nyt olen onneksi sitä onnistunut edes jonkin verran kahlitsemaan).
Ja sitten tietysti epäonnistumisen kohteena on olleet vielä ihmissuhteet. Muutin miltei 10 vuotta sitten opiskelemaan nykyiseen asuinkaupunkiini, ja koko aikana en ole onnistunut -yrityksistäni huolimatta- tutustumaan yhteenkään ihmiseen täällä, saati että olisin saanut ystäviä, tai edes tuttavia itselleni. No, jaksoin yrittää viisi ensimmäistä vuotta, ja nyt vietän käytännössä kaiken vapaa-aikani yksinäni, usein tietokoneen ääressä. Ei sitä enää vain edes jaksa yrittää tutustua kehenkään, kun ei sitä vastakaikua saa keneltäkään. (Sanottakoon myös, että entisessä asuinkaupungissani, mihkä muutin myöskin vasta aikuisiällä, onnistuin tutustumaan paremmin useaan ihmiseen ja saamaan myös ystäviä jo heti ensimmäisenä vuotena). Täällä vain jostain syystä en kelpaa kenellekään edes tuttavapiiriin, saati sitten ystäväksi.
Ja nyt tuntuu siltä, että mitään ei kannata edes yrittää, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule. Ja että sitä on jo liian vanha edes aloittamaan mitään, kun tämän ikäisen pitäisi jo olla olla se kokenut osaaja asiassa kuin asiassa, eikä mikään aloittelija.
Eräs suurimmista ongelmistani viime vuosina on ollut työttömyys. Yritä siinä nyt edistyä urallasi ja saavuttaa ammatillisia tavoitteita, kun et pääse edes siihen oman alan ensimmäiseen työpaikkaan ja jämähdät joko olemaan työttömänä tai sitten teet jotain hanttihommia, joista ei tunnu olevan poispääsyä millään.
Ja osittain työttömyyyden vaikutuksesta, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että ei vaan ole jaksanut välittää mistään, kun tuntuu siltä, että ei kuitenkaan onnistu missään. Ollen onnistunut saamaan itseni myös aikamoisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Velkaa on useammalle taholle, luiottotiedot menneet, eikä toivoakaan, että saisin niitä velkoja koskaan maksettua. Oma moka, tiedän, ja ainoana syynä holtittomaan rahankäyttööni oli vain ja ainoastaan tuo "millään ei ole mitään väliä"-fiilis, jonka valtaan joudun vieläkin pelottavan usein (vaikka nyt olen onneksi sitä onnistunut edes jonkin verran kahlitsemaan).
Ja sitten tietysti epäonnistumisen kohteena on olleet vielä ihmissuhteet. Muutin miltei 10 vuotta sitten opiskelemaan nykyiseen asuinkaupunkiini, ja koko aikana en ole onnistunut -yrityksistäni huolimatta- tutustumaan yhteenkään ihmiseen täällä, saati että olisin saanut ystäviä, tai edes tuttavia itselleni. No, jaksoin yrittää viisi ensimmäistä vuotta, ja nyt vietän käytännössä kaiken vapaa-aikani yksinäni, usein tietokoneen ääressä. Ei sitä enää vain edes jaksa yrittää tutustua kehenkään, kun ei sitä vastakaikua saa keneltäkään. (Sanottakoon myös, että entisessä asuinkaupungissani, mihkä muutin myöskin vasta aikuisiällä, onnistuin tutustumaan paremmin useaan ihmiseen ja saamaan myös ystäviä jo heti ensimmäisenä vuotena). Täällä vain jostain syystä en kelpaa kenellekään edes tuttavapiiriin, saati sitten ystäväksi.
Ja nyt tuntuu siltä, että mitään ei kannata edes yrittää, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule. Ja että sitä on jo liian vanha edes aloittamaan mitään, kun tämän ikäisen pitäisi jo olla olla se kokenut osaaja asiassa kuin asiassa, eikä mikään aloittelija.
