Epäitsenäiset naiset ihmetyttää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierastelija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
No joo, ihmetyttää tosiaan, että nykyaikaiset tasa-arvoa vaativat ja odottavat naiset ovat valmiita heittäytymään täysin toisen ihmisen varaan.

Mutta asia onkin jokaisen oma valinta ei siis tasa-arvoasia silloin.
 
Mä en ole vuosiin ollut töissä eikä mulla vakkaripaikkaa ole koskaan ollutkaan. Elän siis tukien ja miehen palkan varassa. Muuten en ole (paitsi auton huollon yms. suhteen) lainkaan epäitsenäinen. Mä tulisin myös hulluksi, jos en pääsisi liikkumaan ilman miestä tai jos mun pitäisi jokaista menoa lasten kanssa järjestellä miehen kanssa.
 
Ei se ole vain se kuolema, johon pitää varautua, vaan voi se erokin tulla vaikka alkuun oltaisiinkin niin rakastuneita. Esimerkiksi minulla jäi opiskelu kesken ja teimme kolme lasta. Nyt opiskelen jälleen ja suhteessa menee todella huonosti... Jos minulla olisi työpaikka, luultavasti eroaisimme. Nyt tilanne olisi aivan mahdoton jos eroaisimme, joten pakko jotenkin on vain niellä kaikki ja odottaa sitä valmistumispäivää... Onneksi opiskelen alaa, jolla pitäisi työllistyä helposti.
 
Olen toki elänyt elämää elättinä kun lapseni oli pieni eli riskeerasin urakehitykseni ja toimeentuloni, säästöni jne. siksi, että olin kotiäitinä lapselleni. Sittemmin olen korjannut tilanteen hankkimalla tutkinnon ja menemällä töihin ja säästämällä tililleni saman verran rahaa kuin miehellänikin on. Silti huomaan, että parisuhteessa jää puolisot kuitenkin aina puoliksi avuttomiksi, koska osaaminen jakautuu. Se luo sitä turvaa kun tietää, että toinen osaa sen ja sen ja hoitaa ja tekee. Kun sitten jäät yksin niin huomaat, että joistakin asioista et tiedä tuon taivaallista. Nyt olen ollut kotosalla kahden tytön kanssa monta päivää kun mkies on reissussa. Olen huono takan lämmittäjä ja se vie minulta aikaa joten töiden jälkeen kotihommani sen kun venyvät iltaan asti kun olen yksin. Lisäksi huomasin että en osaa ajastaa auton lämmitintä, onneksi se oli ajastettu jo valmiiksi ja piti vaan johto laittaa autoon kiinni ja sitten meni sulake, senkin on puolisoni aina hoitanut, mutta osasin kuitenkin homman tehdä kun kerran pakko oli.
 
No tuskin se musta(kaan) ulospäin sen kummemmin paistaa, että taloudellisesti ei kävis kuinkaan vaikka ukko tuosta häviäiskin..

Ihmetelköön muut ihan rauhassa munkin ratkaisujani.
 
Meillä ei kumpikaan elätä toista, vaikkakin mä olen kotona lasten kanssa ja mies töissä. Kohta se on toisinpäin, mies jää kotiin ja mä lähden töihin. Rahat on yhteisiä, ei ole mitään väliä kumpi tämän katon alle sitä tuo, kunhan pärjätään.

Ajokortti molemmilla on, mutta autoja vain yksi jolla mies kulkee työmatkat. En siis ole riippuvainen siitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt 5v. kotona:
Minä olen nyt miehen elätettävänä. Vaikka vakityö ja kouluttautunut olen. Meistä on tärkeää antaa pienten lasten olla kotihoidossa mahd. pitkään.

Entäs jos se mies tosiaan kuolisi huomenna. Eikö sinua kaduttaisi, ettei hän koskaan saanut olla kotona lasten kanssa, vaan oli "aina töissä". Siihen meni hänen elämänsä...

Miten tuosta tekstistä tuli ilmi, että mies on aina töissä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierastelija:
Olen usein miettinyt, että mitä ajattelevat ne naiset, jotka jättäytyvät täysin miehen varaan, eivätkä yritäkään elättää edes itseään ja tulla toimeen omillaan. Esim. jäävät kotiin elämään pelkästään miehen tulojen varassa, hylkäävät oman uransa ja itsenäisen toimeentulon.
Jotkut eivät esim. hanki ajokorttia tai autoa, eli eivät pääse liikkumaankaan ilman miestä mihinkään.

Eivätkö he ajattele, että se mies voi kuolla vaikka huomenna? Sitten ollaan ilman toimeentuloa ja oman itsensä varassa. Ei se perhe-eläkekään niin suuri ole, että sillä toimeen tulisi. Vai otetaanko sitten vaan uusi mies, vai onko sille nykyiselle otettu suuri henkivakuutus?

Mä en koe olevani epäitsenäinen, vaikka en töissä käy. Eikä mulla ole edes ajokorttia. Mutta en kyllä ymmärrä miten se vaikuttaa liikkumiseen. täällä ainakin kulkee bussit ja junalla pääsee kauemmaksikin.
Jos puoliso kuolee, niin ainahan sitä voi sitten mennä töihin.
Ihan outo tuo ap´n ajatusmaailma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Jos puoliso kuolee, niin ainahan sitä voi sitten mennä töihin.
Ihan outo tuo ap´n ajatusmaailma.

Ei voi ihan tuosta noin vain, jos ei ole koulutusta tai työkokemusta, tai taidot ja tiedot ovat vanhentuneet aikoinaan hankitussa ammatissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kamala:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja nyt 5v. kotona:
Minä olen nyt miehen elätettävänä. Vaikka vakityö ja kouluttautunut olen. Meistä on tärkeää antaa pienten lasten olla kotihoidossa mahd. pitkään.

Entäs jos se mies tosiaan kuolisi huomenna. Eikö sinua kaduttaisi, ettei hän koskaan saanut olla kotona lasten kanssa, vaan oli "aina töissä". Siihen meni hänen elämänsä...

Miten tuosta tekstistä tuli ilmi, että mies on aina töissä?

Niin ja olisiko ap´n mielestä parempi että molemmat vanhemmat kävisi töissä lasten ollessa pieniä, niin että jos jompi kumpi heistä kuolisi niin aina jäisi toinen katuvainen jälkeen? Eli meneekö ap´n perheessä sekä äidin että isän elämä työssäkäyntiin? Sen käsityksen ap´n kommentista saa. Onhan se huippua kun lapset näkee vanhempiaan illalla se 2 tuntia ennen kun käydään nukkumaan. Ja ihan vaan siksi että vanhempien mielestä kumpikaan ei saa olla toisen tuloista riippuvainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Jos puoliso kuolee, niin ainahan sitä voi sitten mennä töihin.
Ihan outo tuo ap´n ajatusmaailma.

Ei voi ihan tuosta noin vain, jos ei ole koulutusta tai työkokemusta, tai taidot ja tiedot ovat vanhentuneet aikoinaan hankitussa ammatissa.

No aina sitä JOTAIN työtä löytyy, jos ei ole ronkeli. Voihan sitä alkaa vaikka strippaamaan, rappusiivoojaksi, lehtimyyjäksi, puhelingalluppia tekemään tai vaikka pistää pystyyn oman firman.
Niin tai sitten alkaa opiskelemaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Jos puoliso kuolee, niin ainahan sitä voi sitten mennä töihin.
Ihan outo tuo ap´n ajatusmaailma.

Ei voi ihan tuosta noin vain, jos ei ole koulutusta tai työkokemusta, tai taidot ja tiedot ovat vanhentuneet aikoinaan hankitussa ammatissa.

No aina sitä JOTAIN työtä löytyy, jos ei ole ronkeli. Voihan sitä alkaa vaikka strippaamaan, rappusiivoojaksi, lehtimyyjäksi, puhelingalluppia tekemään tai vaikka pistää pystyyn oman firman.
Niin tai sitten alkaa opiskelemaan.

Onko sinulla käsitystä siitä, paljonko noista töistä maksetaan palkkaa? Niillä ei elätetä itseä ja muutamaa lasta. Opintotukikin on todella pieni, lainaa joutuu ottamaan elämiseen ja luultavasti toimeentulotukeakin siihen päälle.
 
Meillä on ainakin yhteinen päätös että mä hoidan lapset kotona, mies käy töissä. Mies ei mua elätä, vaan rahat on yhteisiä. Hoidanhan mä meidän yhteisiä lapsia kotona. Meillä myös laatuaikaa vietetää joka päivä, eikä siihen tarvita mitää matkoja sun muita juttuja. Me ei tarvita mitään isoja rahasummia, että lapset voi hyvin. Meillä siihen tarvitaan rakkautta. Jos mies kuolee tai lähtee pois, mä tulen pärjäämään aivan varmasti siltikin. Mulla on kaiken lisäksi vielä hyvä tukiverkosto, joka auttaa varmasti. Ja joita mä autan mahdollisuuksieni mukaan. Miks tässä elämässä täytyy olla niin helkkarin itsenäinen, että koko ajan täytyy vaan miettiä tulevaa ja varautua kaikkeen ja keltään ei apua voi ottaa jos tiukka paikka tulee, vaan se on ennemminkin häpeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Jos puoliso kuolee, niin ainahan sitä voi sitten mennä töihin.
Ihan outo tuo ap´n ajatusmaailma.

Ei voi ihan tuosta noin vain, jos ei ole koulutusta tai työkokemusta, tai taidot ja tiedot ovat vanhentuneet aikoinaan hankitussa ammatissa.

No aina sitä JOTAIN työtä löytyy, jos ei ole ronkeli. Voihan sitä alkaa vaikka strippaamaan, rappusiivoojaksi, lehtimyyjäksi, puhelingalluppia tekemään tai vaikka pistää pystyyn oman firman.
Niin tai sitten alkaa opiskelemaan.

Onko sinulla käsitystä siitä, paljonko noista töistä maksetaan palkkaa? Niillä ei elätetä itseä ja muutamaa lasta. Opintotukikin on todella pieni, lainaa joutuu ottamaan elämiseen ja luultavasti toimeentulotukeakin siihen päälle.

Tiätkö muuten, että oikeasti toiset tarvii sitä rahaa enemmän ku toiset... Nykyään ihmiset kuvittelee et raha on se jolla turvataan lapsille hyvä elämä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja minna:
Tiätkö muuten, että oikeasti toiset tarvii sitä rahaa enemmän ku toiset... Nykyään ihmiset kuvittelee et raha on se jolla turvataan lapsille hyvä elämä...

Minusta toimeentulotuella eläminen ei turva lapsille hyvä elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Jos puoliso kuolee, niin ainahan sitä voi sitten mennä töihin.
Ihan outo tuo ap´n ajatusmaailma.

Ei voi ihan tuosta noin vain, jos ei ole koulutusta tai työkokemusta, tai taidot ja tiedot ovat vanhentuneet aikoinaan hankitussa ammatissa.

No aina sitä JOTAIN työtä löytyy, jos ei ole ronkeli. Voihan sitä alkaa vaikka strippaamaan, rappusiivoojaksi, lehtimyyjäksi, puhelingalluppia tekemään tai vaikka pistää pystyyn oman firman.
Niin tai sitten alkaa opiskelemaan.

Onko sinulla käsitystä siitä, paljonko noista töistä maksetaan palkkaa? Niillä ei elätetä itseä ja muutamaa lasta. Opintotukikin on todella pieni, lainaa joutuu ottamaan elämiseen ja luultavasti toimeentulotukeakin siihen päälle.

Oletko tietoinen että raha ei kaikilla ole se elämän tärkein asia? Pienillä tuloillakin elää. Ja kun ei ole sitä ajokorttia, niin eipä ole kuluja autostakaan.
Opiskella voi muutenkin kun opintotuen varassa. Aina voi etsiä oppisopimuspaikan tai mennä työvoimapoliittiseen koulutukseen.
Eikä ole pakko omistaa velkaista taloa tai ostaa lapsille reimateckejä.
Ei eläminen ole rahasta kiinni. Vaan elämänarvoista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja minna:
Tiätkö muuten, että oikeasti toiset tarvii sitä rahaa enemmän ku toiset... Nykyään ihmiset kuvittelee et raha on se jolla turvataan lapsille hyvä elämä...

Minusta toimeentulotuella eläminen ei turva lapsille hyvä elämää.

Lapsilisätkin on "toimeentulotukia" jos aletaan halkomaan hiuksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja minna:
Tiätkö muuten, että oikeasti toiset tarvii sitä rahaa enemmän ku toiset... Nykyään ihmiset kuvittelee et raha on se jolla turvataan lapsille hyvä elämä...

Minusta toimeentulotuella eläminen ei turva lapsille hyvä elämää.

Ja minusta se, että on rahaa ei myöskään turvaa lapselle hyvää elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja minna:
Tiätkö muuten, että oikeasti toiset tarvii sitä rahaa enemmän ku toiset... Nykyään ihmiset kuvittelee et raha on se jolla turvataan lapsille hyvä elämä...

Minusta toimeentulotuella eläminen ei turva lapsille hyvä elämää.

Lapsilisätkin on "toimeentulotukia" jos aletaan halkomaan hiuksia.

No jos nyt ei kuitenkaan nimitettäisi niitä toimeentulotueksi, kun toimeentulotuki on ihan oma tukensa. Sitä saadakseen on oltava todella vähävarainen, ja kolme lapsen siivooja-yh todellakin on sitä.
 
Hmm.... mun mielestä asia on juurikin niin että mies perheen elättää jos hän on ainoa työssäkäyvä. Ja tietty vaimo silloin jos mies on koti-isä. Rahat voi oikeasti olla yhteiset vain silloin kun molemmat tuo sitä rahaa taloon.

Mä olen itse aiemmin ihmetellyt miten joku voi antaa toisen elättää itsensä. Nyt olen kuitenkin itse siinä tilanteessa ja tämä tuntuu sangen luontevalta vaihtoehdolta. Tosin edelleenkin pyrin pärjäämään kodinhoitotuella ja lapsilisillä, mutta välillä joudun käymään miehen rahapussilla, eikä se tunnu meistä kummastakaan pahalta.

Ens vuonna mies joutuu joko lomautetuksi tai irtisanotuksi. Jos hän ei saa muuta työtä, niin todennäköisesti hän jää kotiin pikkuisemme kanssa ja minä lähden töihin. Ja siinä vaiheessa tuntuu varmasti ihan yhtä luontevalta antaa miehelle rahaa, eli elättää hänet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kyllä:
Alkuperäinen kirjoittaja **:
Hah, kun ei oottele ties minne asti sen lapsenteon kanssa niin ehtii tehä ihan kaikkee elämänsä aikana. Mulla on mainiosti aikaa tehdä töitä tai vaikka opiskella sit kun mun lapset on koulussa, koska oon hommannu lapset nuorena.

Mahtava logiikka sulla. Elätkö sä jotenkin pitempään kun myöhään lapsia tekevät vai mistä sulle ne lisävuodet "tehä kaikkee" tulee? Jos joku ensin opiskelee ja on sen jälkeen lasten kanssa kotona, miten se vie yhtään sen enempää aikaa kun tehdä sama toisessa järjestyksessä? Ainoana erona se ettei sitten ole se 35-vuotias vastavalmistunut ilman työkokemusta koittamassa saada työpaikkaa.

Vai mulla :D Jos sä hoidat ensin uran niin voip olla että käykin niin että et lapsia enää saa. Sitä tarkotin. Jos nyt puhutaan siis kunnon urasta.

Ja ties vaikka eläisinki pitempään kun voin elellä ilman stressiä :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja minna:
Tiätkö muuten, että oikeasti toiset tarvii sitä rahaa enemmän ku toiset... Nykyään ihmiset kuvittelee et raha on se jolla turvataan lapsille hyvä elämä...

Minusta toimeentulotuella eläminen ei turva lapsille hyvä elämää.

Lapsilisätkin on "toimeentulotukia" jos aletaan halkomaan hiuksia.

No jos nyt ei kuitenkaan nimitettäisi niitä toimeentulotueksi, kun toimeentulotuki on ihan oma tukensa. Sitä saadakseen on oltava todella vähävarainen, ja kolme lapsen siivooja-yh todellakin on sitä.

Tiätkö, että tämä kolmen lapsen siivooja-yh voi olla paljon parempi äiti lapsille kuin nämä itsenäiset rikkaat äidit. Se on vähän mitä muuta annettavaa on lapsille. Ja mun mielestä ei ole niin paha asia, jos väliaikaisesti elää toimeentulotuella. Luuletko, että lapset arvostaa vanhempana vain sitä, että onneksi äiti ja isä kävi töissä ja toi paljon rahaa, oli meillä onnellinen lapsuus. Kyllä siihen kuuluu paljon muutakin. Ja väitän, että köyhänkin perheen lapsi voi olla onnellinen. Jos vanhemmat ei tee siitä itse ongelmaa ja kaada sitä lasten niskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:
Hmm.... mun mielestä asia on juurikin niin että mies perheen elättää jos hän on ainoa työssäkäyvä. Ja tietty vaimo silloin jos mies on koti-isä. Rahat voi oikeasti olla yhteiset vain silloin kun molemmat tuo sitä rahaa taloon.

Mä olen itse aiemmin ihmetellyt miten joku voi antaa toisen elättää itsensä. Nyt olen kuitenkin itse siinä tilanteessa ja tämä tuntuu sangen luontevalta vaihtoehdolta. Tosin edelleenkin pyrin pärjäämään kodinhoitotuella ja lapsilisillä, mutta välillä joudun käymään miehen rahapussilla, eikä se tunnu meistä kummastakaan pahalta.

Ens vuonna mies joutuu joko lomautetuksi tai irtisanotuksi. Jos hän ei saa muuta työtä, niin todennäköisesti hän jää kotiin pikkuisemme kanssa ja minä lähden töihin. Ja siinä vaiheessa tuntuu varmasti ihan yhtä luontevalta antaa miehelle rahaa, eli elättää hänet.

Nimellisesti ne voi olla toisen (esim. meillä miehen palkka maksetaan hänen tilille), mutta siihen se sitten jääkin. Yhteiset ne on sen jälkeen, kun ne on tilille tulleet.
 

Yhteistyössä