Epäilen lapsellani adhd:ta, miten tästä etenen, kun en suoraan tahdo tutkimuksiin kiikuttaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"a.p"

Vieras
Syksyllä 5v täyttävä tyttö, mahtava tyttö kaikenkaikkiaan. Sulattaa sydämet herttaisuudellaan ja hassuilullaan, niin mummien, kummien kuin ventovieraidenkin. On oikein yltiösosiaalinen suorastaan.

Motorisesti erittäin taitava, pienestä pitäen, kävelemään lähti kun oli 9kk. Puhe tullut myös aikaisin, 1,5 vuotiaana puhuin pitkin lausein ja lauloikin. Näyttäisi olevan myös musikaalisesti lahjakas, oppii korvakuulolla soittamaan kappaleita pianolla. Ja se mielikuvitus...

Tyttö on jatkuvasti levoton, lähestulkoon aina liikahtelee tai laulaa tai muuten ääntelee. Löytyy temperamenttia ja vahvaa tahtoa, siitä riittäisi sisaruksillekin, eikä jäisi vähälle siltikään. Kysyy todella pitkää pinnaa päivittäin, että jaksaa vastustaa tytön oikkuja ja olla jämäkkä ja johdonmukainen. Saa pähänsä milloin mitäkin toinen toistaan hullumpia ideoita. Saatan löytää hänet heittelemästä voltteja pakastimen päältä sohvalle, tai kiipeämästä seinälle listaa pitkin.

Leikkiessään eläytyy täysillä leikkiin, silloin kyllä keskittyy täysin. Piirtämiseenkin keskittyy, mutta silloinkin yleensä pitää pientä liikettä yllä.


Toisaalta kerhossa, jossa käy kerran viikossa pari tuntia, tai neuvolassa ei koskaan ole sanottu mitään negatiivista. Tätä en kuitenkaan uskalla suoraan pitää täytenä totuutena, sillä näkevät niin vähän aikaa tyttöä. kerhossakin kymmenen lasta, yksi ohjaaja (saattaa olla joku apulainen).

Olenkin miettinyt, pitäisikö laittaa tyttö osa-aikaiseen hoitoon vaikka muutamana päivänä viikossa, sillä uskon, että jos ongelmia on, ne tulisivat jo päiväkodissa ilmi, ja apu saataisiina ajoissa jo ennen koulun aloitusta.

Miltä tämä kuulostaa?
 
sama tilanne ku meillä, tosin lapsi on vuoden nuorempi. kokopäiväisenä on tarhassa ja siellä ovat erittäin huolissaan silmällä pitäen vuoden päästä alkavaa eskaria ja sitten koulua. nyt uutuutena tullut nyrkeillä lyöminen kaiken muun päälle. lasta ei voi jättää hetkeksikään yksin, vaatii sen että joku koko ajan komentamassa (ettei tuhoa omaisuutta tai satuta itseään). uuvuttavaa. tarhassa ei häntä voi koko ajan kytätä ja perässä kulkea ja näin ollen lapsi menee esim. käynnissä olevaan kuivauskaappiin piiloon, vetää kaverinsa avaimet vessanpöntöstä alas, repii muiden lasten piirustukset seiniltä säpäleiksi ja piilottaa näiden vaatteita. on matemaattisesti ja loogisissa peleissä erittäin lahjakas, sanavarasto todella laaja, motorisesti kehittynyt "normia" aikaisemmin (kävelemään oppi 6kk - juoksi 7kk). lapsi on myös keskimittaisen ekaluokkalaisen kokoinen ja pituinen, joten fyysinenkin kasvu hyvää. tarhassa haluavat tutkimuksia lapselle ja niin kait mekin halutaan. ei tää näin voi jatkua, ollaan ihan puhki puolison kanssa oltu jo vuosia.

tutkimukset on valitettavasti oikeestaan ainoot mitkä voi auttaa. diagnoosin saaminen helpottaa arkea ja lapsen oloa hoidossa ja koulussa jatkossa. luulisi sen myös auttavan koko perhettä että tietää miten lasta käsittelisi tilanteissa, jotka on muuten täysin mahdottomia ja menee huudoksi kaikilta kun jumankauta sanat ei vaan tunnu riittävän, jäähypenkki kulutettu puhki ja lattiat märkänä tuskanhiestä ja loppupeleissä kyyneleistä. tsemppiä teille, tiedän todellakin miltä teistä tuntuu.
 
siis ehdottomasti haluan ennen kouluikää diagnoosin, jos jotain on.

En tiedä osaanko sitten kovin selkeästi itseäni ilmaista, mutta jotain sen suuntaista pelkään, että mitä jos kuitenkin vika on kasvattavassa päässä, eikä lapsella itsellään olekaan mitään ongelmaa, vaan pärjääkin vallan hyvin silloin kun joku muu pitää kuria.
Tai että itse mielessäni näen todellisuutta vakavampana, ilman tietoa oikeasti haastavan lapsen käytöksestä.


Kuinka allekouluikäiseltä muuten tutkitaan adhd:n mahdollisuutta?
 
Meillä kaksi samanlaista poikaa kuin ap:llä. Eskarissa pärjäsivät jo hyvin, isompi nyt jo 10v ja on valtavasti rauhoittunut etenkin tänä talvena, opettajankin mielestä, vaikkei tosiaan rauhalliseksi voi hetkeäkään sanoa... Koska meillä ei ole mitään oppimis- tai itsetuho- tai sosiaalisia ongelmia, niin ei olla katsottu millään taholla tarpeelliseksi tutkia, vaikka tavallista vilkkaammaksi on kaikki heitä sanoneetkin.
 
AP:lle: kuulostaa vaan vilkkaalta lapselta. Adhd-lapsilla keskittymisongelmia, joista seuraa joko sosiaalisia ongelmia (riehuu, heittelee muita tavaroilla) tai oppimisvaikeuksia, kun ei malta keskittyä mihinkään. Toiset vaan on vilkkaampia kuin toiset. Vahva tahto ei ole adhd oire.
 
AP:lle: kuulostaa vaan vilkkaalta lapselta. Adhd-lapsilla keskittymisongelmia, joista seuraa joko sosiaalisia ongelmia (riehuu, heittelee muita tavaroilla) tai oppimisvaikeuksia, kun ei malta keskittyä mihinkään. Toiset vaan on vilkkaampia kuin toiset. Vahva tahto ei ole adhd oire.

totta noin yleisesti ottaen, mutta niitäkin on, joihin tämä kriteeri aina ei osu.

Lapsi kun on ikänäsä ollut kotihoidossa, en voi tietää miten pitkässä juoksussa käyttäytyy ryhmässä, kuinka malttaa pysyä asiassa muiden ohjauksen alla jne...
 
Toi sun teksti vois olla kuin meidän saman ikäisestä tytöstä.
Neuvolassa olivat vaan sitä mieltä, että on vilkas ja hakee häröilyllään huomiota ja on mustis pikkusiskostaan (vauva).
Olen itse ollut todella vilkas ja koulu kuitenkin sujui hyvin.
Poikapuolella on adhd ja kyllä se meno on sitten niin kamalaa, että sen erottaa todella selkeesti.
Tosin hänelläkin "tauti" on tasaantunut nyt aikuisuuden kynnyksellä.

Adhd tai vilkas.. pitkää pinnaa vaatii ja rauta hermot.
Jos jonnekin tutkimuksiin päädytte, laita joskus jotain infoa tähän ketjuun. Laitan ylös. Aina välillä itteänikin huolettaa.
 
Googlettamalla löydät netistä pdf-tiedostot Viivi-kyselystä ja Conners-kaavakkeen. Ne ovat aika kaiken kattavia kyselyjä arvioitaessa onko kyseessä adhd tai ei. Osapäivähoito voisi olla hyvä ratkaisu sillä silloin näkyy se miten ryhmässä (sosiaalisessa tilanteessa) pärjää. Luota itseesi ja arvioosi vanhempana ja jätä toisarvoiseksi sellaiset kommentit jotka sotivat omia ajatuksia vastaan.
 
a.p - jos itseäsi vähääkään huolettaa niin hoitopaikka kodin ulkopuolella tässä vaiheessa voisi olla hyvä - samoin sitten keskustelu hoitajien kanssa näistä epäilyistäsi. Tyttäreni oli hyvin samankaltainen, oppi motoriset taidot varhain, puhumaan varhain, mutta liikettä piti olla kaiken aikaa, rytmi ja rutiinit kun oli säännölliset niin elämä sujui kohtuudella. Yksin tai kavereiden kanssa ei uskaltanut jättää alle 10-vuotiaana kun saattoi keksiä ihan mitä vain, ei ajatellut yhtään seurauksia. Ajantaju hukassa, käsiala kaamea vaikka on aina ollut tosi taitava askartelemaan ja piirtämään.
Pienenä oli tosi lyhyt pinna ja helposti saattoi huitaista kaveria jos pinna paloi. Tuntee 'kaikki' ja 'kavereita' on mutta jatkuvia törmäyksiä ja vaikeuksia ihmissuhteissa.
Tyttöjen oireilu useimmiten vielä moninkertaistuu murrosiän myötä ja olen huomannut usein adhd-tytöillä murkkuiluoireiden alkavan 8-9-vuoden tienoilla - siis sitä esimurkkuäksyilyä, kiukuttelua jne.

Tyttäreni on lähes 20-vuotias ja adhd on hyvin voimakas - aikoinaan näistä ei puhuttu eikä tiedetty, joten vuosikausia meni hukkaan ja tytön itsetunto kärsi erittäin pahasti kun oli aina silmätikkuna koulussa levottomuutensa vuoksi, kotiin jäi tehtäväksi sekä koulussa tehtävät asiat että varsinaiset läksyt - joten elämämme oli todella rankkaa. Nyt kun tietotaitoa alkaa olla, tuo ikä on hyvä alkaa miettiä asian selvittämistä ennenkuin koulu alkaa. Poikien 'levottomuus' koulussa kun kuitenkin 'hyväksytään' helpommin kuin tytön levottomuus - tärkeintä on että päästä ajoissa apu- ja tukitoimien piiriin jos sellaisiin on tarvetta.

Usko ja luota itseesi ja tunteisiisi, ota selvää tyypillisestä oireilusta - sinä tunnet lapsesi parhaiten ja jos omasta mielestäsi ei ole vain 'tavallista' vilkkautta niin eiku eteenpäin asiassa. Tsemppiä, voimia ja halaukset kohta 20 vuotta adhd neidin kanssa taistelleelta äidiltä.
 
Olen huomannut, että me addit olemme oppineet kävelemään poikkeuksellisen aikaisen. En tirdä, onko tästä tutkimustietoa.

Ei lapsen tutkiminen lasta vahingoita. Sitten tietää ja saa tarvittavaa ohjeistusta ja apua.
 
Kuvailusi perusteella tyttäresi kuullostaa juurikin siltä mitä minä olin lapsena :)
Oma tyttäreni (vuoden lopussa 5-v.) on myös jotakuinkin mini-minä; itse sekä monet läheiset tunnistavat hänessä selkeästi monet samat piirteet kuin minulla lapsena. Minulla itselläni on nyt vasta aikuisiällä diagnosoitu ADHD ja takaraivossa tykyttää pienenpieni (vahva!) epäilys että omalla tyttärelläni luultavasti on myös..

Se että lapsesi pärjää ja on taitava monissa asioissa ei sulje tätä todellakaan pois. Itsestäni voin kertoa että lähdin kävelemään 10kk ikäisenä, aloin puhumaan aikasin ja asiaa on aina ollut ja paljon, opettelin itse lukemaan 5-vuotiaana (mutsi ei joskus jaksanutkaan työpäivän jälkeen lukea mulle aku ankkaa ja sanoi vitsillä tietysti "opettele ite" ja sithän mä opettelin. aakkoset mulle oli opetettu ja sit kun meillä oli kotona aapinen joltain vuodelta nakki, niin sit kysyin faijalta et miten luetaan niin se sit "opetti" mulle sen sillä 60-luvun tyylillä millä itte opetellu, et, noh, Aa Uu AU Tee Oo TO AU-TO. Ja sit vaa opettelin :D), jo 6-vuotiaasta asti kävin usein kaupassa hakemassa yhtä sun toista ja kuljin itsenäisesti reilusti kotipihaa pidemmällä, koko ala-asteen pärjäsin 8-10 asteikolla oikeastaan ilman mitään ponnisteluja - jos olisin viitsinyt/jaksanut oikeasti joskus lukea kokeisiin ym. olis ollu varmasti pelkkiä kymppejä..
 
https://docs.google.com/viewer?a=v&q=cache:DTdSzItPDfIJ:ohjepankki.vsshp.fi/fi/dokumentit/18636/Vanhempien%2520Conners.pdf+Conners-kaavake&hl=fi&gl=fi&pid=bl&srcid=ADGEESgBNKyPMYYY18EvHmM1pF9EXkRlQT3iW-_lphZt24BfchKjxTkkSvgbAZPkMHZ8zdYfzHJxZxtDC6Z_HfcEBUGIpysMcMfj7FWwDd5qE3KsWjIrYnNtwsv3iBR5_Q_CWN5hPfGh&sig=AHIEtbROeOaaaP5woXXji2G21PHBt4HBdg
 
Sellaisen jutun halusin sanoa, että vaikka adhd oireilee useammassa ympäristössä, niin oireilu voi olla erilaista. Kotona "riittää" laulelu, heiluttelu jne. levottomuus mutta päiväkodissa/koulussa voi olla ongelmia useammassa jutussa vaikka tilanne olisi näennäisesti samanlainen kuin kotona. Esim. meidän poika syö kotona siististi ja saa jalatkin lopettamaan heilumisen kun muistutan. Päiväkodissa lentää maidot, leivät, tulee riitaa ja huutoa tai yliherkkyyttä tilanteessa esille...eikä ole iso ryhmä, viimeksi kun maidot lensi niin taisi olla alle 5 lasta paikalla.

Sanon tämän siksi että oman lapsen käytös voi tulla järkytyksenä sitten aikoinaan. Ainakin minulle tuli. Joskus katsoin oven ikkunasta huoneeseen, jossa lapsi oli, ja hän käyttäytyi niin oudosti etten meinannut tunnistaa omaksi pojakseni...kieli ulkona pitkällä piti jotain outoa ääntä, roikotti päätään ja heilutti vartaloaan. Kaksi hoitajaa molemmin puolin rauhoittelemassa ilman apua. Samoin pihalla ei osannut leikkiä, vaan juoksi jonkun esineen luokse, heitti sen ilmaan ja jatkoi juoksemista. Puistossa minun kanssani keksi heti tekemistä, oli hyvät mielikuvitusleikit jne.
 

Yhteistyössä