Kiitos kaikille vastauksistanne ja tarinoidenne jakamisesta!!! Vaikka aika surullinen asia onkin kyseessä niin jotenkin ihanaa ja huojentavaa on ollut lukea niiiin samankaltaisia tarinoita 
Tosiaan kun on tuntunut että kaikki imettävät ja kaikilta se on niin helposti sujunut
mutta nyt on alkanut ymmärtää että imetysongelmat ovatkin itse asiassa aika yleisiä ja siksi onkin tosi surullista se miten imetys kuitenkin otetaan niin itsestäänselvyytenä ja me epäonnistujat saamme sitten tuntea ulkopuolisten ihmetyksen oman pahan mielen lisäksi
Meiän poika täytti eilen 3kk ja on tosiaan menty korvikkeella lähes siitä lähtien kun sairaalasta kotiuduttiin Siksipä nostan todella hattua kaikille jotka olette jaksaneet kovasti taistella asian onnistumisen eteen kotonakin, ja mahtavaa kuulla että joillakin se jopa tuotti hyvää tulosta ja imetys lähti sujumaan! Itse vaan koin että jo sairaalassa sitä yritystä oli todella paljon, en tiedä riittääkö edes kahden käden sormet siihen hoitajien määrään jotka asiaa ihmetteli ja yritti auttaa, kun taas onnistuneita imetyskertoja oli yksi ja silloinkin poika imi vain 10 minuuttia
Viimein yksi hoitaja sanoi että poika ei todennäköisesti tykkää minun antibiootin makuisesta maidostani (olin synnytyksessä kuumeessa ja sain tulehduksia jonka seurauksena sain kahta eri antibioottia suoraan suoneen
)ja että hänellä on ns. pulloimu sekä voi olla että kielen rakenne myös väärä kun ei otetta siitä tissistä edes kumin kanssa osannut ottaa. Silti jatkettiin yrittämistä vaikka ei siitä seurauksena ollut kuin itkua niin pojalta kuin äidiltä..Lopulta olin kotiinlähtöä edeltävänä yönä niin poikki etten jaksanu poikaa syliini nostaa, iltahoitaja sanoi vaan kotiin lähtiessään että et varmaan paljon nuku ensi yönä
Imetys oli siis äidin jaksamistakin tärkeämpää, onneksi yöhoitaja huomasi tilani ja otti pojan hoitoon, joka ei raukka oikeastaan paljon nukkunut kun kärsi antibioottieni takia kauheista vatsavaivoista myös( olin siis pumpannut omaa maitoani hänelle jonkin verran kuitenkin).
Tuntui tosiaan että hoitajat eivät oikein osanneet suhtautua asiaan, päätä vaan pyöriteltiin ja itse väsyneenä tuntui kauhealta kun sanottiin jopa että vauva on vaikea ja vaativa ? Kotiin palattuamme rättiväsyneenä mieheni sanoi että ei mitään järkeä jatkaa taistoa kun se johti vain pojan hillittömään itkuun kun ei ruokaa saanut helpolla ja äidin masennukseen Niinpä luovutin aika pian kotona, mutta enää en sitä kadu, tiedän oman jaksamiseni ja se oli jo liian koetuksella sairaalassa ollut asian tiimoilta Nyt kun on tosiaan 3kk pulloruokintaa harjoiteltu niin homma alkaa sujumaan ja on oikeastaan aika helppoa, yöt suht kokonaisia jo yms. Mutta kyllä sitä läheisyyttä kaipaa suuresti, tuntuu ettei pelkkä sylittely millään riitä? koko ajan haluaisi toista helliä, mutta eipä se paha asia ole ?
Itse sain onneksi läheisiltä tukea ja äitini löysi minulle tuon väestöliiton oppaan jota sitten itkien luin Mutta hyviä neuvoja siellä, tosin ihan aluksi olimme mekin aivan sekaisin keittämisistä sun muista Suututti myös alkuun maksaa pulloista ja tuttelista kun ilmaista tavaraakin olisi ollut tarjolla ? Ja on kyllä aika kummallista ollut tajuta kaikki nuo että korvikkeita ei saa mainostaa yms!!! Ja juuri se että asia tuntuu kuuluvan kaikille, minulta sitä on kyselleet jopa naapurin mammat joita en edes yhtään tunne!!!Päätin että heidän ei siitä kuulukaan tietää ja valehtelin että imetän niin kyllä tuli kauheaa paasausta siitä miten on kamalaa kun kaikki eivät imetä ja antavat jotain korviketta! huhhuh. Mutta onneksi mieheni nosti siitäkin masennuksesta ja muistutti että toisilta saatetaan kysellä vieläkin kipeämmästä aiheesta että jokos niitä lapsia tulee
Kyllä riittäisi tarinaa tästä tästä asiasta vaikka kuinka joten se suljettu ryhmä ei ole ollenkaan huono ajatus! Itse olen ihan aloittelija näillä sivuilla, joten jos joku homman hallitsee niin olisi kiva jos ryhmä perustettaisiin! Vaikka tuskinpa se vaikeaa on, voin katsoa josko onnistuisin
Kiitos vielä kaikille vastauksistanne ja voimia meille kaikille tämän asian kanssa ?
Tosiaan kun on tuntunut että kaikki imettävät ja kaikilta se on niin helposti sujunut
mutta nyt on alkanut ymmärtää että imetysongelmat ovatkin itse asiassa aika yleisiä ja siksi onkin tosi surullista se miten imetys kuitenkin otetaan niin itsestäänselvyytenä ja me epäonnistujat saamme sitten tuntea ulkopuolisten ihmetyksen oman pahan mielen lisäksi
Meiän poika täytti eilen 3kk ja on tosiaan menty korvikkeella lähes siitä lähtien kun sairaalasta kotiuduttiin Siksipä nostan todella hattua kaikille jotka olette jaksaneet kovasti taistella asian onnistumisen eteen kotonakin, ja mahtavaa kuulla että joillakin se jopa tuotti hyvää tulosta ja imetys lähti sujumaan!
Itse vaan koin että jo sairaalassa sitä yritystä oli todella paljon, en tiedä riittääkö edes kahden käden sormet siihen hoitajien määrään jotka asiaa ihmetteli ja yritti auttaa, kun taas onnistuneita imetyskertoja oli yksi ja silloinkin poika imi vain 10 minuuttia
Viimein yksi hoitaja sanoi että poika ei todennäköisesti tykkää minun antibiootin makuisesta maidostani (olin synnytyksessä kuumeessa ja sain tulehduksia jonka seurauksena sain kahta eri antibioottia suoraan suoneen
)ja että hänellä on ns. pulloimu sekä voi olla että kielen rakenne myös väärä kun ei otetta siitä tissistä edes kumin kanssa osannut ottaa. Silti jatkettiin yrittämistä vaikka ei siitä seurauksena ollut kuin itkua niin pojalta kuin äidiltä..Lopulta olin kotiinlähtöä edeltävänä yönä niin poikki etten jaksanu poikaa syliini nostaa, iltahoitaja sanoi vaan kotiin lähtiessään että et varmaan paljon nuku ensi yönä
Imetys oli siis äidin jaksamistakin tärkeämpää, onneksi yöhoitaja huomasi tilani ja otti pojan hoitoon, joka ei raukka oikeastaan paljon nukkunut kun kärsi antibioottieni takia kauheista vatsavaivoista myös( olin siis pumpannut omaa maitoani hänelle jonkin verran kuitenkin). Tuntui tosiaan että hoitajat eivät oikein osanneet suhtautua asiaan, päätä vaan pyöriteltiin ja itse väsyneenä tuntui kauhealta kun sanottiin jopa että vauva on vaikea ja vaativa ? Kotiin palattuamme rättiväsyneenä mieheni sanoi että ei mitään järkeä jatkaa taistoa kun se johti vain pojan hillittömään itkuun kun ei ruokaa saanut helpolla ja äidin masennukseen Niinpä luovutin aika pian kotona, mutta enää en sitä kadu, tiedän oman jaksamiseni ja se oli jo liian koetuksella sairaalassa ollut asian tiimoilta Nyt kun on tosiaan 3kk pulloruokintaa harjoiteltu niin homma alkaa sujumaan ja on oikeastaan aika helppoa, yöt suht kokonaisia jo yms. Mutta kyllä sitä läheisyyttä kaipaa suuresti, tuntuu ettei pelkkä sylittely millään riitä? koko ajan haluaisi toista helliä, mutta eipä se paha asia ole ?
Itse sain onneksi läheisiltä tukea ja äitini löysi minulle tuon väestöliiton oppaan jota sitten itkien luin Mutta hyviä neuvoja siellä, tosin ihan aluksi olimme mekin aivan sekaisin keittämisistä sun muista Suututti myös alkuun maksaa pulloista ja tuttelista kun ilmaista tavaraakin olisi ollut tarjolla ? Ja on kyllä aika kummallista ollut tajuta kaikki nuo että korvikkeita ei saa mainostaa yms!!! Ja juuri se että asia tuntuu kuuluvan kaikille, minulta sitä on kyselleet jopa naapurin mammat joita en edes yhtään tunne!!!Päätin että heidän ei siitä kuulukaan tietää ja valehtelin että imetän niin kyllä tuli kauheaa paasausta siitä miten on kamalaa kun kaikki eivät imetä ja antavat jotain korviketta! huhhuh. Mutta onneksi mieheni nosti siitäkin masennuksesta ja muistutti että toisilta saatetaan kysellä vieläkin kipeämmästä aiheesta että jokos niitä lapsia tulee
Kyllä riittäisi tarinaa tästä tästä asiasta vaikka kuinka joten se suljettu ryhmä ei ole ollenkaan huono ajatus! Itse olen ihan aloittelija näillä sivuilla, joten jos joku homman hallitsee niin olisi kiva jos ryhmä perustettaisiin! Vaikka tuskinpa se vaikeaa on, voin katsoa josko onnistuisin
Kiitos vielä kaikille vastauksistanne ja voimia meille kaikille tämän asian kanssa ?