N
Nyt paloi pinna
Vieras
Erosimme miehen kanssa alkukeväästä. Meillä on kaksi lasta. Ero sujui suhteellisen helposti ja kivuttomasti, lasten vierailuista on saatu sovittua sopuisasta jne. Siis todella nätisti, ottaen olosuhteet huomioon.
Mutta exmieheni äiti ei ole suhtaunut tähän eroon kovinkaan hyvin.
Entinen anoppini sai siis tietää, että minä halusin erota, että jätin miehen. Joo-o, niinhän se meni, tosin eromme sai aikaiseksi exmieheni käytös ja teot, ei se että minä vain halusin erota. Sovimme jo eroa miettiessämme, että emme ala sepittelemään eron syytä kenellekkään, ne tietävät ketkä tietävät. Entinen anoppini ei kuulu näihin.
Aluksi sain tekstiviestejä, joissa minua haukuttiin. Sitten alkoi soittelu, pyydeltiin anteeksi. Exanoppi alkoi mankumaan, että ottaisin hänen ihanan poikansa takaisin. Tenttasi minulta eron syytä. Kertoi ikävöivänsä minua. Tätä jatkui muutaman kuukauden.
No pyysin hänet sitten kahville, että juteltaisiin kun aikuiset ihmiset. Siinähän se entinen anoppi sitten tirautteli kyyneliä ja ihmetteli, miten voin olla niin kylmä, että heitän vuosien liiton menemään ja rikon perheen.
Olen todella kiltti ihminen. En kertonut exmieheni sekoiluista, vaan sanoin, että joskus vaan rakkaus ei riitä. Vaikutti siltä, että hän vihdoin ymmärsi asian. Vaan ei.
Entinen anoppini soittelee minulle yhä viikottain. Joskus vastaan, joskus en. Joka toinen puhelu on ihan mukava, kyselee mitä kuuluu ja miten lapsilla menee.
Kerran sanoin vähän töykeästi, että lasten kuulumiset hän voi myös kysyä pojaltaan, kun lapset nyt asuvat vuoroviikoin meillä. Ei ottanut kuuleviin korviinsa.
Osa puheluista on taas kategoriaa, miksette voi palata takaisin yhteen, miten sinun päähäsi saisi vähän järkeä, minulla on sua niin ikävä jne jne jne Näissä tapauksissa yleensä lopetan puhelun vain iskemällä luurin korvaan. Ei tajua vinkkiä.
Tänään vaan vastaan tuli jäävuoren huippu. Olen tutustunut mukavaan mieheen, jota nyt tapailen. Kävimme tänään yhdessä kaupungilla, kaupassa ja Alkossa ostamassa YHDEN viinipullon, ruuan seuraksi. Entinen anoppi oli sitten osunut samaan kauppakeskukseen ja nähnyt meidät. Yritti soittaa tänään aikaisemmin, en vastannut, nyt tuli viesti.
Hän ilmoittaa vihdoin tajunneensa eron syyn: minun petturuuteni ja alkoholismini.
Naurattaa ja itkettää yhtä aikaa.
Siis pitääkö minun nyt oikeasti kertoa sille
a. kuinka m*lkku sen oma poika on minua kohtaan ollut
b. minulla ei ole MITÄÄN tarvetta olla yhteydessä exmieheni sukulaisiin
vai
c. pitäisikö ENTINEN anoppirakas ihan totta hommata oma elämä?
En enää oikeasti jaksa. Apua. Exmiestäni ei rehellisesti sanottuna kiinnosta pätkääkään, mitä hänen äitinsä flippailee. Että siihen suuntaan on turha kallistua
Mutta exmieheni äiti ei ole suhtaunut tähän eroon kovinkaan hyvin.
Entinen anoppini sai siis tietää, että minä halusin erota, että jätin miehen. Joo-o, niinhän se meni, tosin eromme sai aikaiseksi exmieheni käytös ja teot, ei se että minä vain halusin erota. Sovimme jo eroa miettiessämme, että emme ala sepittelemään eron syytä kenellekkään, ne tietävät ketkä tietävät. Entinen anoppini ei kuulu näihin.
Aluksi sain tekstiviestejä, joissa minua haukuttiin. Sitten alkoi soittelu, pyydeltiin anteeksi. Exanoppi alkoi mankumaan, että ottaisin hänen ihanan poikansa takaisin. Tenttasi minulta eron syytä. Kertoi ikävöivänsä minua. Tätä jatkui muutaman kuukauden.
No pyysin hänet sitten kahville, että juteltaisiin kun aikuiset ihmiset. Siinähän se entinen anoppi sitten tirautteli kyyneliä ja ihmetteli, miten voin olla niin kylmä, että heitän vuosien liiton menemään ja rikon perheen.
Olen todella kiltti ihminen. En kertonut exmieheni sekoiluista, vaan sanoin, että joskus vaan rakkaus ei riitä. Vaikutti siltä, että hän vihdoin ymmärsi asian. Vaan ei.
Entinen anoppini soittelee minulle yhä viikottain. Joskus vastaan, joskus en. Joka toinen puhelu on ihan mukava, kyselee mitä kuuluu ja miten lapsilla menee.
Kerran sanoin vähän töykeästi, että lasten kuulumiset hän voi myös kysyä pojaltaan, kun lapset nyt asuvat vuoroviikoin meillä. Ei ottanut kuuleviin korviinsa.
Osa puheluista on taas kategoriaa, miksette voi palata takaisin yhteen, miten sinun päähäsi saisi vähän järkeä, minulla on sua niin ikävä jne jne jne Näissä tapauksissa yleensä lopetan puhelun vain iskemällä luurin korvaan. Ei tajua vinkkiä.
Tänään vaan vastaan tuli jäävuoren huippu. Olen tutustunut mukavaan mieheen, jota nyt tapailen. Kävimme tänään yhdessä kaupungilla, kaupassa ja Alkossa ostamassa YHDEN viinipullon, ruuan seuraksi. Entinen anoppi oli sitten osunut samaan kauppakeskukseen ja nähnyt meidät. Yritti soittaa tänään aikaisemmin, en vastannut, nyt tuli viesti.
Hän ilmoittaa vihdoin tajunneensa eron syyn: minun petturuuteni ja alkoholismini.
Siis pitääkö minun nyt oikeasti kertoa sille
a. kuinka m*lkku sen oma poika on minua kohtaan ollut
b. minulla ei ole MITÄÄN tarvetta olla yhteydessä exmieheni sukulaisiin
vai
c. pitäisikö ENTINEN anoppirakas ihan totta hommata oma elämä?
En enää oikeasti jaksa. Apua. Exmiestäni ei rehellisesti sanottuna kiinnosta pätkääkään, mitä hänen äitinsä flippailee. Että siihen suuntaan on turha kallistua