Entäs kun sektio pelottaa?

Niimpä, koko ajan puhutaan synnytyspelosta, ja toivotaan päästä sektioon, mutta entäs jos suunniteltu sektio pelottaa enemmän. Vauva perätilan ja ahtaan lantion vuoksi joudun sektioon. Synnyttäisin mieluummin alakautta jos se vaan olisi mahdollista. Tietysti laitan vauvan ja oman turvallisuuden etusijalle, mutta sektio leikkauksena pelottaa komplikaatioriskiensä yms takia. alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma mutta kohdallani se ei onnistu, pelkään kauheasti sektioon liittyviä riskejä, vaikka kaikki sektion kokeneet ovat kehuneet sen hyviä puolia.

 

en osaa kyllä nyt yhtään auttaa, mutta samoja kokemuksia kaipailen minäkin. Suunniteltu sektio tosiaan pelottaa minuakin paljon enemmän kuin normaali synnytys, mutta se taitanee jäädä haaveeksi vaan perätilan ym. takia..

joten kokemuksia kuulisin minäkin mielläni!

 

\

Niimpä, koko ajan puhutaan synnytyspelosta, ja toivotaan päästä sektioon, mutta entäs jos suunniteltu sektio pelottaa enemmän. Vauva perätilan ja ahtaan lantion vuoksi joudun sektioon. Synnyttäisin mieluummin alakautta jos se vaan olisi mahdollista. Tietysti laitan vauvan ja oman turvallisuuden etusijalle, mutta sektio leikkauksena pelottaa komplikaatioriskiensä yms takia. alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma mutta kohdallani se ei onnistu, pelkään kauheasti sektioon liittyviä riskejä, vaikka kaikki sektion kokeneet ovat kehuneet sen hyviä puolia.

Niin, eikös näissä tapauksissa kuulu kehua sektion helppoutta ja turvallisuutta, sektiohan on vaarallinen vain jos se tehdään pelon vuoksi.

Sitten oikeasti... Sektio Suomessa on turvallinen. Tokikaan en väitä sitä miellyttäväksi ja helpoksi tavaksi synnyttää. Voiko se sitä ollakaan? Leikkauspöydällä makaaminen hereillä, iso haava, jälkikivut jne. Yksilöllisiä kokemuksia kaikki. Riskit ovat olemassa, mutta laittakaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. Olette sairaalassa missä on ammattitaitoista henkilökuntaa. Miten monta leikkausta he tekevät vuosittain, päivittäin, kaikenlaisia. Vaarallisempaa taitaa olla ihan autolla ajaminen esimerkiksi. Komplikaatioita on molemmissa, on isoja ja pieniä. Itse olen kokenut vaikean alatiesynnytyksen monella komplikaatiolla ja hyvin sujuneen sektion. Ei ole olemassa täysin riskitöntä synnytystä, raskautta, elämää yleensäkään. Kyllä teitä autetaan parhaalla mahdollisella tavalla, ihan varmasti, ja sen vaan pitää riittää. Ajatelkaa, kuinka sektioita tehdään parin minuutin varautumisellakin ja nekin yleensä menee ihan hyvin. Suunnitellussa sektiossa kaikki on otettu huomioon, riskit ovat paljon pienemmät! Keskittykää vauvaan. Itselleni sanottiin, että rauhoittavaakin voi saada heti kun vauva on syntynyt, olin niin paniikissa. Mutta vauvan synnyttyä ainakin omalla kohdallani pahin oli ohi (siis itse leikkaustapahtumassa), sen jälkeen kun olin nähnyt vauvan pystyin keskittymään vaan sen miettimiseen. Vieressäni oli ihana hoitaja joka tarkoituksella ohjasi ajatuksiani muualle, jutteli vauvasta, esikoisesta ja kaikesta mahdollisesta. =) Myönnän, että alatiesynnytyksen kokeneena en itsekään omalla kohdallani puhu sektiosta muuta kuin leikkauksena jolla vauvani syntyi, mutta silti näin jälkeen päin ajateltuna se on yksi elämän tärkeimpiä ja kauneimpia hetkiä, kaikkine tunteineen. Pelossa, kivussa, ilossa, rakkaudessa. "Ilmaiseksi", eli riskittömästi, kukaan ei voi oikein mitään luvata, mutta riskien ollessa niin minimaaliset mitä ne ovat suunnitellussa sektiossa on ihan järkevää yrittää keskittyä niihin iloisiin asioihin. Ajatelkaa, kuinka pieni hetki se on elämässä. Äitinähän se pelko ja huoli ei suinkaan lopu siihen syntymään, siitä se vasta alkaa ja jatkuu läpi elämän.
Kannattaa puhua näistä neuvolassa ja ennen sektiota on sairaalallakin tapaaminen lääkärin, tai ainakin kätilön, ja anestesialääkärin kanssa. Ehkä heiltä saatte vastauksia jos joku asia mietityttää?

 

\

\

Niimpä, koko ajan puhutaan synnytyspelosta, ja toivotaan päästä sektioon, mutta entäs jos suunniteltu sektio pelottaa enemmän. Vauva perätilan ja ahtaan lantion vuoksi joudun sektioon. Synnyttäisin mieluummin alakautta jos se vaan olisi mahdollista. Tietysti laitan vauvan ja oman turvallisuuden etusijalle, mutta sektio leikkauksena pelottaa komplikaatioriskiensä yms takia. alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma mutta kohdallani se ei onnistu, pelkään kauheasti sektioon liittyviä riskejä, vaikka kaikki sektion kokeneet ovat kehuneet sen hyviä puolia.

Niin, eikös näissä tapauksissa kuulu kehua sektion helppoutta ja turvallisuutta, sektiohan on vaarallinen vain jos se tehdään pelon vuoksi.

Sitten oikeasti... Sektio Suomessa on turvallinen. Tokikaan en väitä sitä miellyttäväksi ja helpoksi tavaksi synnyttää. Voiko se sitä ollakaan? Leikkauspöydällä makaaminen hereillä, iso haava, jälkikivut jne. Yksilöllisiä kokemuksia kaikki. Riskit ovat olemassa, mutta laittakaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. Olette sairaalassa missä on ammattitaitoista henkilökuntaa. Miten monta leikkausta he tekevät vuosittain, päivittäin, kaikenlaisia. Vaarallisempaa taitaa olla ihan autolla ajaminen esimerkiksi. Komplikaatioita on molemmissa, on isoja ja pieniä. Itse olen kokenut vaikean alatiesynnytyksen monella komplikaatiolla ja hyvin sujuneen sektion. Ei ole olemassa täysin riskitöntä synnytystä, raskautta, elämää yleensäkään. Kyllä teitä autetaan parhaalla mahdollisella tavalla, ihan varmasti, ja sen vaan pitää riittää. Ajatelkaa, kuinka sektioita tehdään parin minuutin varautumisellakin ja nekin yleensä menee ihan hyvin. Suunnitellussa sektiossa kaikki on otettu huomioon, riskit ovat paljon pienemmät! Keskittykää vauvaan. Itselleni sanottiin, että rauhoittavaakin voi saada heti kun vauva on syntynyt, olin niin paniikissa. Mutta vauvan synnyttyä ainakin omalla kohdallani pahin oli ohi (siis itse leikkaustapahtumassa), sen jälkeen kun olin nähnyt vauvan pystyin keskittymään vaan sen miettimiseen. Vieressäni oli ihana hoitaja joka tarkoituksella ohjasi ajatuksiani muualle, jutteli vauvasta, esikoisesta ja kaikesta mahdollisesta. =) Myönnän, että alatiesynnytyksen kokeneena en itsekään omalla kohdallani puhu sektiosta muuta kuin leikkauksena jolla vauvani syntyi, mutta silti näin jälkeen päin ajateltuna se on yksi elämän tärkeimpiä ja kauneimpia hetkiä, kaikkine tunteineen. Pelossa, kivussa, ilossa, rakkaudessa. "Ilmaiseksi", eli riskittömästi, kukaan ei voi oikein mitään luvata, mutta riskien ollessa niin minimaaliset mitä ne ovat suunnitellussa sektiossa on ihan järkevää yrittää keskittyä niihin iloisiin asioihin. Ajatelkaa, kuinka pieni hetki se on elämässä. Äitinähän se pelko ja huoli ei suinkaan lopu siihen syntymään, siitä se vasta alkaa ja jatkuu läpi elämän.
Kannattaa puhua näistä neuvolassa ja ennen sektiota on sairaalallakin tapaaminen lääkärin, tai ainakin kätilön, ja anestesialääkärin kanssa. Ehkä heiltä saatte vastauksia jos joku asia mietityttää?

Suuri Kiitos sinulle :flower: :hug: . Kirjoituksestasi ole todellakin apua, ja näkulmani sektioon muuttui parempaan suuntaan. En ollut ajatellut asiaa tältä kannalta. Nyt onkin jo parempi mieli tulevaa kohtaan.

T:ap

 

Oletko ottanut asian puheeksi neuvolassa? Vaikka yleensä synnytyspelkona puhutaankin nimenomaan pelosta joutua synnyttämään kivuliaasti alakautta, synnytystä voi pelätä myös monella muulla tavalla. Yhtälailla sektiopelkoon pitäisi saada pelkopolilähete.

Suunniteltu sektio on myös varmasti helpoin ja turvallisin tapa käydä läpi sektio.

 

Täällä sama juttu.. istukan vaikean paikan vuoksi saattaa alatiesynnytys olla omalla kohdallani poissuljettu asia. Synnytystavan olisi pitänyt hiljan kontrollissa selvitä, mutta eipä se selvinnyt. 3vkon päästä katsotaan uudestaan josko asia saataisiin jo päätökseen. (mikä olisi ihan mukavaa, kun tuo istukan paikka ym tekee sen alttiiksi irtoamiselle eikä se taida kestää loppuun asti)

Mutta minuakin kammottaa ajatus sektiosta, ja sen tiivistän lyhyesti ajatukseen "kuka haluaa olla hereillä leikkauksessa"?

Pelkään ajatusta hereillä olosta, sektiohan tehdään yleensä paikallispuudutuksella (?) mutta kuitenkin sen tuntee että jotain tapahtuu. Välineiden äänet ja hoitajien/lääkärin keskinäinen keskustelu on myös ajatuksena kamala Nukutus sektiossa olisi autuasta, mutta sitten menettäisin lapseni syntymän. En tiedä, pelottaa ja ahdistaa :ashamed:

 

Mulle tehty kaksi sektiota ja ei ole jäänyt mitään pahaa niistä mieleen! Viimeisin neljä viikkoa sitten. Sitä ei kannata pelätä että on hereillä leikkauksen aikana! Tottakai se jännittää kun ei tiedä mitä se on mutta pelätä ei kannata! Tuntuu toki repiminen yms mutta ei satu eikä tunnu pahalta! Sanoisin että helppo homma ja minä ainakin olen parantunut tosi nopeasti! Tämän toisen sektion jälkeen kävelin jo samana iltana ja kipeä en ollut oikeastaan ollenkaan! Joten ihan rauhallisin mielin vaan! :hug: