Ensisynnytys ja perätila, alakautta vai sektio?

Raskauteni on riskiraskaus, ja olen sen vuoksi käynyt tiheään tahtiin ultrassa. Näiden myötä on huomattu että pikkanen siellä on istunut vissiin alusta asti perätilassa ihan jatkuvasti, ja niin istui taas tänäänkin rv tasan 33. Huolestuttaakin, jos ei tahdo kääntyä ennen tositoimia. Lääkärin ja kätilön kanssa keskustelin ja hekin sanoivat että on hyvin mahdollista ettei tule kääntymäänkään kun on niin pitkään perätilassa majaillut. Seuraava aika olis rv36 jolloin jutellaan kääntöyrityksestä, sekä ainakin näillänäkymin hyvin todennäköisestä perätilasynnytyksestä alateitse sekä sektion mahdollisuudesta. Sanottiin jo nyt että saan kyllä 100% varmuudella sektion tuon perätilan takia, jos vain sitä toivon. Erikoista sinänsä, että mua ei pelota synnytys sitten ollenkaan, oli tapa mikä hyvänsä. Haluan vain välttää mahdolliset komplikaatiot, tärkeintä on että vauva pääsee turvallisesti ulos. Jos se vaatii sitten sektion ja itselleni pidemmän toipumisajan, niin se on sitten niin.

Onko täällä ketään, jonka ensimmäinen synnytys olisi ollut perätilasynnytys? Miten meni? Komplikaatioita? Samaten haluaisin kuulla ensisynnyttäjistä, jotka ovat perätilan vuoksi valinneet sektion?

 

Mä synnytin esikoisen perätilasta.

Kaikki sujui hienosti. Joskin avautumisvaihe oli pitkä ja pitkä ja tosipitkä.

Väliliha leikattiin ainakin siihen aikaan automaattisesti (kolmella tikillä siitäkin selvittiin).

Epiduraalia tai vastaavia en edes harkinnut, ainoa "puudute" oli aquarakkulat joiden laittaminen sattui varmasti yhtä paljon kuin se mitä niistä sit hyötyä oli. Epiduralia ei käsittääkseni edes anneta ponnistusvaiheen lähestyessä.

Jos uskot, ettet panikoi ja osaat kivuissakin noudattaa lääkärin ohjeita niin suosittelen!

 

Sen verran näen työssäni synnytyskomplikaatioita että henk.koht valitsisin sektion. Mutta jokainen tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan.

 

Sen verran näen työssäni synnytyskomplikaatioita että henk.koht valitsisin sektion. Mutta jokainen tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan.

Näetkö sä myös ne sektiosta aiheutuneet vaivat? Vai hoidetaanko ne toisella osastolla?

 

Kokeile googlata spinning babies, voit saada vauvan vaikka kääntymäänkin!

 

Sektio olis varmaan mun valinta

 

Näetkö sä myös ne sektiosta aiheutuneet vaivat? Vai hoidetaanko ne toisella osastolla?

Näen tapaukset paperilla, en irl.

 

Esikoinen oli perätilassa koko loppuraskauden, muistaakseni vko 30 eteenpäin. kääntöyritys oli nopea eikä tuntunut lainkaan mutta ei myöskään onnistunut.

Myös minulle luvattiin automaattisesti sektion jos sen haluaisin. Halusin kuitenkin ottaa asioista kunnolla selvää, joten minulle tehtiin kuvaus (ilmeisesti oli tämän sairaalan automaattikäytäntö jos suunniteltua perätilassynnytystä edes harkitaan).

Luin päiväkausia niin tieteellisiä tutkimustuloksia kuin nettikeskusteluita asiasta. Kuvauksen tulokset olivat ok ja mitat ok/osin todella hyvät. Laskin painoarviota eri todennäköisyyksillä jne eli koko homma ehkä ampui vähän ylikin. Mielenkiintoinen huomio oli, että nettikeskusteluissa toistuvat selkeästi eri argumentit kuin julkaisuissa. Lukemani (ne tieteelliset) perusteella tulin lopulta siihen tulokseen, että voisin turvallisesti yrittää suunniteltua alatiesynnytystä ja samalla edesauttaisin omalla pienellä panoksellani perätilasynnytyksiin vaadittavan ammattitaidon säilymisessä Suomessa. Lähipiiri kuitenkin kauhisteli mielipidettäni (mies lupasi tukea).

Loppujen lopuksi yksinkertaisesti pelkäsin synnytystä liikaa ja siksi valitsin sektion (jonka puudutus ei mennyt nappiin, joten sain todellakin oman osani kivusta). Harmittaa että annoin pelkoni ja läheisten vaikuttaa päätökseen aivan liikaa. Jälkikäteen valinta siis hieman harmitti.

Seuraavat lapset syntyivät alateitse.

Oma vinkkini tämän pitkän sepustuksen jälkeen on: ÄLÄ kuuntele liikaa muita vaan mene oman fiiliksen mukaan! Tsemppiä päätökseen mikä se sitten onkin.

 

Kiva kun tänne on tullut vastauksia!

Mä synnytin esikoisen perätilasta.

Kaikki sujui hienosti. Joskin avautumisvaihe oli pitkä ja pitkä ja tosipitkä.

Väliliha leikattiin ainakin siihen aikaan automaattisesti (kolmella tikillä siitäkin selvittiin).

Epiduraalia tai vastaavia en edes harkinnut, ainoa "puudute" oli aquarakkulat joiden laittaminen sattui varmasti yhtä paljon kuin se mitä niistä sit hyötyä oli. Epiduralia ei käsittääkseni edes anneta ponnistusvaiheen lähestyessä.

Jos uskot, ettet panikoi ja osaat kivuissakin noudattaa lääkärin ohjeita niin suosittelen!

Itse olen ehdottomasti ottamassa kivunlievitystä, mutta pelkkään epiduraaliin olen päättänyt tyytyä. Siis jos nyt alateitse synnytystä mietitään.

Sen verran näen työssäni synnytyskomplikaatioita että henk.koht valitsisin sektion. Mutta jokainen tekee omat valintansa omista lähtökohdistaan.

Olen oikeastaan alkanut kallistua sektioon, vaikka toipumisaika siinä onkin pidempi. Olisi ihan hirveää, jos lapsi sattuisikin olemaan isompi mitä luultu eikä meinaisi mahtua pois ja jouduttaisiin turvautumaan hätäsektioon.. Kaikki mahdolliset hapenpuutteet pyörii päällimmäisenä mielessä, ja pyrin siihen vauvalle turvallisimpaan vaihtoehtoon vaikka itse sitten toipuilis hieman pidempään.

Kokeile googlata spinning babies, voit saada vauvan vaikka kääntymäänkin!

Itseasiassa olen googlettanutkin... Kokeilemaan en ole vielä ennättänyt

Esikoinen oli perätilassa koko loppuraskauden, muistaakseni vko 30 eteenpäin. kääntöyritys oli nopea eikä tuntunut lainkaan mutta ei myöskään onnistunut.

Myös minulle luvattiin automaattisesti sektion jos sen haluaisin. Halusin kuitenkin ottaa asioista kunnolla selvää, joten minulle tehtiin kuvaus (ilmeisesti oli tämän sairaalan automaattikäytäntö jos suunniteltua perätilassynnytystä edes harkitaan).

Luin päiväkausia niin tieteellisiä tutkimustuloksia kuin nettikeskusteluita asiasta. Kuvauksen tulokset olivat ok ja mitat ok/osin todella hyvät. Laskin painoarviota eri todennäköisyyksillä jne eli koko homma ehkä ampui vähän ylikin. Mielenkiintoinen huomio oli, että nettikeskusteluissa toistuvat selkeästi eri argumentit kuin julkaisuissa. Lukemani (ne tieteelliset) perusteella tulin lopulta siihen tulokseen, että voisin turvallisesti yrittää suunniteltua alatiesynnytystä ja samalla edesauttaisin omalla pienellä panoksellani perätilasynnytyksiin vaadittavan ammattitaidon säilymisessä Suomessa. Lähipiiri kuitenkin kauhisteli mielipidettäni (mies lupasi tukea).

Loppujen lopuksi yksinkertaisesti pelkäsin synnytystä liikaa ja siksi valitsin sektion (jonka puudutus ei mennyt nappiin, joten sain todellakin oman osani kivusta). Harmittaa että annoin pelkoni ja läheisten vaikuttaa päätökseen aivan liikaa. Jälkikäteen valinta siis hieman harmitti.

Seuraavat lapset syntyivät alateitse.

Oma vinkkini tämän pitkän sepustuksen jälkeen on: ÄLÄ kuuntele liikaa muita vaan mene oman fiiliksen mukaan! Tsemppiä päätökseen mikä se sitten onkin.

Itse en ole vielä osannut pelätä koko synnytystä, mutta eiköhän se aika tule kun on ns ajankohtaisempi. Jotenkin elättelen vielä toivoa että vauva kääntyisi ennen synnytystä tai saataisiin käänettyä, mutta keskusteltiin kuitenkin sen verran parinkin eri ammattilaisen kanssa että hyvin epätodennäköistä että käy kumminkaan päin... Muutenkin olen ihminen joka ei hirveästi olisi ollut "suunnittelemassa" synnytystä etukäteen, koska asiat menee kuitenkin omalla painollaan. Yhtäkkiä pitäisikin olla päättämässä ja tekemässä riskialttiita ratkaisuja.

Ajattelin nyt ens viikon neuvolakäynnillä kysellä vielä lisää vaihtoehdoista ja suosituksista, netistä selailemalla löytyy vain kauhutarinoita ja pelotteluita molemmista tavoista.. Tuttavapiirissäni ei ole edes ketään jolle olisi sektio tehty ja ainoastaa yksi perätilasynnytys, mutta tätä ennen hän oli jo synnyttänyt alakautta ja kätilö sanoi perätilasynnytyksen olevankin paljon helpompi uudelleensynnyttäjillä.. Kuitenkin siellä seuraavalla varsinaisella polikäynnillä saisin mahdollisuuden käydä tosiaan kuvauksissa katsomassa mahduttaisko sieltä alakautta tulemaan jos niin päätän.

 

...Lukemani (ne tieteelliset) perusteella tulin lopulta siihen tulokseen, että voisin turvallisesti yrittää suunniteltua alatiesynnytystä ja samalla edesauttaisin omalla pienellä panoksellani perätilasynnytyksiin vaadittavan ammattitaidon säilymisessä Suomessa.

Minä annoin panokseni pari vuotta sitten synnyttämällä hieman yli nelikiloisen perätilavauvan. Ihmettelinkin, miksi siihen ponnistusvaiheeseen tuli niin monta ihmistä tuijottamaan, mutta oliko se nyt sitten jo niin harvinaista. ?!
Hyvin meni kuitenkin, yhdellä ponnistuksella terve vauva. Mutta ei tosin ollut kyllä ensisynnytys. Suosittelivat sektiota vauvan arvioidun koon vuoksi, mutta ei sentään vastuuvapauslauseketta tarvinnut kirjoittaa, vaan olivat ihan myönteisiä minun päätökselle.
On mulla kiireellinen sektiokin tehty, kun oli yllätysperätilavauva, eikä siinä ehitty enää niin miettii mitä tekis, koska oli jo ponnistusvaihe päällä, mutta sekin meni lopulta ihan hyvin.

 

Synnytin esikoiseni perätilassa alateitse. Vauva oli pienehkö. Lantio kuvattiin ja tilaa oli, mutta päätös oli tosi vaikea. Ihan viime hetkellä vielä muutin mieleni ja peruin sektiosuunnitelmat. Synnytys sujui normaalisti, ja saattaisin tehdä saman uudelleen. Leikkauksessa pelkäsin komplikaatioita ja sitä, onko siitä vauvalle jotain huonoja seurauksia. Toisaalta vielä pahempaa olisi se, jos lapsi olisi vammautunut synnytyksessä. Tuossa tilanteessa synnyttäjä joutuu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä. Onneksi sitten itse synnytyksessä saa apua ammattilaisilta. Valintaa tehdessä heistä ei ollut minulle oikein mitään apua, ei neuvolassa eikä sairaalassa.

 

Minä annoin panokseni pari vuotta sitten synnyttämällä hieman yli nelikiloisen perätilavauvan. Ihmettelinkin, miksi siihen ponnistusvaiheeseen tuli niin monta ihmistä tuijottamaan, mutta oliko se nyt sitten jo niin harvinaista. ?!
Hyvin meni kuitenkin, yhdellä ponnistuksella terve vauva. Mutta ei tosin ollut kyllä ensisynnytys. Suosittelivat sektiota vauvan arvioidun koon vuoksi, mutta ei sentään vastuuvapauslauseketta tarvinnut kirjoittaa, vaan olivat ihan myönteisiä minun päätökselle.
On mulla kiireellinen sektiokin tehty, kun oli yllätysperätilavauva, eikä siinä ehitty enää niin miettii mitä tekis, koska oli jo ponnistusvaihe päällä, mutta sekin meni lopulta ihan hyvin.

Mullekkin tosiaan mainittiin että perätilasynnytys on paljon helpompi jos ei ole ensimmäinen synnytys.. Itse kyllä harkitsen alateitse synnytystäkin, jos painoarvio ei ole kovin suuri ja mittani siihen sopivat. Kuulostaa hieman hurjalta tuo päälle nelikiloinen perätilavauva, mutta hyvä että sulla sujui kaikki mallikkaasti!

 

Synnytin esikoiseni perätilassa alateitse. Vauva oli pienehkö. Lantio kuvattiin ja tilaa oli, mutta päätös oli tosi vaikea. Ihan viime hetkellä vielä muutin mieleni ja peruin sektiosuunnitelmat. Synnytys sujui normaalisti, ja saattaisin tehdä saman uudelleen. Leikkauksessa pelkäsin komplikaatioita ja sitä, onko siitä vauvalle jotain huonoja seurauksia. Toisaalta vielä pahempaa olisi se, jos lapsi olisi vammautunut synnytyksessä. Tuossa tilanteessa synnyttäjä joutuu valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä. Onneksi sitten itse synnytyksessä saa apua ammattilaisilta. Valintaa tehdessä heistä ei ollut minulle oikein mitään apua, ei neuvolassa eikä sairaalassa.

Ihana kuulla, että sulla meni hyvin Itsekin harkitsen vakavasti alateitse synnytystä, jos oma kroppa siihen sopii ja vauvan koko. Mua ei ole koskaan leikattu, ja se sektiosta parantuminen kun voi olla pidempikin prosessi.. Mutta tärkeintä on kuitenkin se vauvan turvallisuus, jos sen takia sitten parannun itse arvista pidempään ja kivuliaasti niin sitten niin. Toi mahdollinen vammautuminen pelottaa kaikista eniten.

Ja joo, eipä täälläkään ole ollut juuri minkäänlaista apua ammattilaisista.. Tehdään niin, kuin minä haluan. Olisi kiva kuulla mitä omassa tilanteessa suositeltaisiin.

 

Sain esikoiseni sektiolla juurikin perätilan (ja myös korkean verenpaineen) vuoksi, ei edes yritetty kääntää. Kaikki meni hienosti, toivuin nopsaan niinku muistakin sektioista sen jäökeen. En kyllä lähtisi lapsen terveyttä riskeeraamaan alatiesynnytyksellä varsinkin jos on kovin iso.

 

Ei siitä alatiesynnytyksestä välttämättä nopeasti toivu. Minulla ainakin monta kaveria, joilla on tullut tosi pahoja ongelmia... alapää niin muussina, että pitää istua rengastyynyllä kuukauden tai eppareista tullut pahoja tulehduksia. Itse olen synnyttänyt kaksi sektiolla, ilman mitään komplikaatioita ja leikkauksen jälkeen on riittänyt burana kipulääkkeeksi. Tosi helpolla olen päässyt verrattuna noihin edellisiin. Leikkauksen jälkeen ensimmäinen vuorokausi on paha, mutta sen jälkeen helpottaa nopeasti. Itse olen valinnut sektion, koska lapsen vammautumisriski pelottaa niin paljon, että se menee kaiken edelle. Mutta kuten moni jo sanoi, päätös on sinun, älä anna kenenkään toisen tehdä sitä.

 

Esikoinen oli perätilassa koko loppuraskauden, muistaakseni vko 30 eteenpäin. kääntöyritys oli nopea eikä tuntunut lainkaan mutta ei myöskään onnistunut.

Myös minulle luvattiin automaattisesti sektion jos sen haluaisin. Halusin kuitenkin ottaa asioista kunnolla selvää, joten minulle tehtiin kuvaus (ilmeisesti oli tämän sairaalan automaattikäytäntö jos suunniteltua perätilassynnytystä edes harkitaan).

Luin päiväkausia niin tieteellisiä tutkimustuloksia kuin nettikeskusteluita asiasta. Kuvauksen tulokset olivat ok ja mitat ok/osin todella hyvät. Laskin painoarviota eri todennäköisyyksillä jne eli koko homma ehkä ampui vähän ylikin. Mielenkiintoinen huomio oli, että nettikeskusteluissa toistuvat selkeästi eri argumentit kuin julkaisuissa. Lukemani (ne tieteelliset) perusteella tulin lopulta siihen tulokseen, että voisin turvallisesti yrittää suunniteltua alatiesynnytystä ja samalla edesauttaisin omalla pienellä panoksellani perätilasynnytyksiin vaadittavan ammattitaidon säilymisessä Suomessa. Lähipiiri kuitenkin kauhisteli mielipidettäni (mies lupasi tukea).

Loppujen lopuksi yksinkertaisesti pelkäsin synnytystä liikaa ja siksi valitsin sektion (jonka puudutus ei mennyt nappiin, joten sain todellakin oman osani kivusta). Harmittaa että annoin pelkoni ja läheisten vaikuttaa päätökseen aivan liikaa. Jälkikäteen valinta siis hieman harmitti.

Seuraavat lapset syntyivät alateitse.

Oma vinkkini tämän pitkän sepustuksen jälkeen on: ÄLÄ kuuntele liikaa muita vaan mene oman fiiliksen mukaan! Tsemppiä päätökseen mikä se sitten onkin.

Vastaavasti perätilasynnytykseni johti synnytystraumaan. Vietin viikon psykiatrisella. Näen siitä yhtä toisinaan painajaisia joissa minut revitään kappaleiksi synnytyssalissa. Uniaan ei voi valita.

 

Vastaavasti perätilasynnytykseni johti synnytystraumaan. Vietin viikon psykiatrisella. Näen siitä yhtä toisinaan painajaisia joissa minut revitään kappaleiksi synnytyssalissa. Uniaan ei voi valita.

Ja minulla sama sektion jälkeen. Kamala kokemus ja pitkä toipumisaika, en ikinä valitsisi vapaaehtoisesti.

 

Hei ketjun Aloittaja? Mitä kuuluu, mikä tilanteesi on nyt?

 

Ja minulla sama sektion jälkeen. Kamala kokemus ja pitkä toipumisaika, en ikinä valitsisi vapaaehtoisesti.

Mä taas olisin antanut mitä tahansa että olisin voinut valita sektion. Kymmenen vuotta helvetillisiä unia on kova hinta siitä ettei voinut valita.

 

Ei siitä alatiesynnytyksestä välttämättä nopeasti toivu. Minulla ainakin monta kaveria, joilla on tullut tosi pahoja ongelmia... alapää niin muussina, että pitää istua rengastyynyllä kuukauden tai eppareista tullut pahoja tulehduksia. Itse olen synnyttänyt kaksi sektiolla, ilman mitään komplikaatioita ja leikkauksen jälkeen on riittänyt burana kipulääkkeeksi. Tosi helpolla olen päässyt verrattuna noihin edellisiin. Leikkauksen jälkeen ensimmäinen vuorokausi on paha, mutta sen jälkeen helpottaa nopeasti. Itse olen valinnut sektion, koska lapsen vammautumisriski pelottaa niin paljon, että se menee kaiken edelle. Mutta kuten moni jo sanoi, päätös on sinun, älä anna kenenkään toisen tehdä sitä.

Itseäni on jo jossain määrin pidemmän aikaa häirinnyt tuo, että sektiosta toipumista liioitellaan ja alatiesynnytyksen toipumista vähätellään. Ymmärrän kyllä, että ihmisiä halutaan ohjata valitsemaan alatiesynnytys, mutta liika vääristely on liikaa.

 

Itselläni huomattiin rv. 36 että sikiön olevan perätilassa. Seuraavalla viikolla tehtiin käännös, mikä kolmannella kerralla onnistui, vatsa täynnä punaisia viivoja sen jälkeen.

Toimenpidettä puolsi se että lapsivettä oli runsaasti ja sikiön vointia seurattiin puoli tuntia käännöksen jälkeen.

Synnytin normaalisti alakautta oikein päin olevan vauvan ja toivuin super nopeasti, verrattuna kahteen aiempaan. (leikkaus + synnytys)

Synnytyksessä kuitenkin huomattiin että napanuora oli hyvin lyhyt ja ilmeisesti syynä siihen miksi sikiö oli perätilassa. Neuvolassa kauhisteltiin jälkikäteen että hyvä ettei istukka revennyt tuon kääntämisen vuoksi, koska napanuora oli niin lyhyt. Myös sikiön sydänäänet tuona iltana olivat lähemmäs 200 vaikka normaalisti olivat 120-140.
Eli näin jälkikäteen en varmaan antaisi kääntää, vaikka seurauksena olisikin leikkaus.

Luota itseesi ja omiin päätöksiin, älä anna muiden vaikuttaa liikaa! Tsemppiä.

 

Esikoista en olisi uskaltanut lähteä synnyttämään perätilasta. Enkä kyllä lähtisi vieläkään.

Toinen syntyi niin paljon helpommin, että nyt voisin ehkä harkita jos olisi kolmannesta kyse.

Molemmissa synnytyksissä olen eniten pelännyt että vauva vammautuu synnytyksessä ja sen takia olisi varsinkin esikoisen kohdalla taipuvainen valitsemaan sektion. Se on kuitenkin aika turvallinen Suomessa.

Mut siis kaksi synntyttänyt alakautta ns. oikein päin ja kaikki meni hienosti, mutta perätilasynnytys on kuitenkin vaikeampi ja liittyy enemmän riskejä, kun monella esikoisen synnytys kestää muutenkin pitkään.

 

Raskauteni on riskiraskaus, ja olen sen vuoksi käynyt tiheään tahtiin ultrassa. Näiden myötä on huomattu että pikkanen siellä on istunut vissiin alusta asti perätilassa ihan jatkuvasti, ja niin istui taas tänäänkin rv tasan 33. Huolestuttaakin, jos ei tahdo kääntyä ennen tositoimia. Lääkärin ja kätilön kanssa keskustelin ja hekin sanoivat että on hyvin mahdollista ettei tule kääntymäänkään kun on niin pitkään perätilassa majaillut. Seuraava aika olis rv36 jolloin jutellaan kääntöyrityksestä, sekä ainakin näillänäkymin hyvin todennäköisestä perätilasynnytyksestä alateitse sekä sektion mahdollisuudesta. Sanottiin jo nyt että saan kyllä 100% varmuudella sektion tuon perätilan takia, jos vain sitä toivon. Erikoista sinänsä, että mua ei pelota synnytys sitten ollenkaan, oli tapa mikä hyvänsä. Haluan vain välttää mahdolliset komplikaatiot, tärkeintä on että vauva pääsee turvallisesti ulos. Jos se vaatii sitten sektion ja itselleni pidemmän toipumisajan, niin se on sitten niin.

Onko täällä ketään, jonka ensimmäinen synnytys olisi ollut perätilasynnytys? Miten meni? Komplikaatioita? Samaten haluaisin kuulla ensisynnyttäjistä, jotka ovat perätilan vuoksi valinneet sektion?

 

Raskauteni on riskiraskaus, ja olen sen vuoksi käynyt tiheään tahtiin ultrassa. Näiden myötä on huomattu että pikkanen siellä on istunut vissiin alusta asti perätilassa ihan jatkuvasti, ja niin istui taas tänäänkin rv tasan 33. Huolestuttaakin, jos ei tahdo kääntyä ennen tositoimia. Lääkärin ja kätilön kanssa keskustelin ja hekin sanoivat että on hyvin mahdollista ettei tule kääntymäänkään kun on niin pitkään perätilassa majaillut. Seuraava aika olis rv36 jolloin jutellaan kääntöyrityksestä, sekä ainakin näillänäkymin hyvin todennäköisestä perätilasynnytyksestä alateitse sekä sektion mahdollisuudesta. Sanottiin jo nyt että saan kyllä 100% varmuudella sektion tuon perätilan takia, jos vain sitä toivon. Erikoista sinänsä, että mua ei pelota synnytys sitten ollenkaan, oli tapa mikä hyvänsä. Haluan vain välttää mahdolliset komplikaatiot, tärkeintä on että vauva pääsee turvallisesti ulos. Jos se vaatii sitten sektion ja itselleni pidemmän toipumisajan, niin se on sitten niin.

Onko täällä ketään, jonka ensimmäinen synnytys olisi ollut perätilasynnytys? Miten meni? Komplikaatioita? Samaten haluaisin kuulla ensisynnyttäjistä, jotka ovat perätilan vuoksi valinneet sektion?

Minulla molemmat lapset perätilassa ja sektiolla syntyneet. Ekassa raskaudessa lapsivesi tuli viikolla 34 ja synnytys käynnistyi 24 tunnin kuluessa siitä. Eli mitään kääntöjä ei yritetty.Toisen raskauden aikana keskustelin käännöstä erikoislääkärin kanssa ja hän sanoi, että 70% näistä käännöistä ei onnistu-->vauva usein kääntyy itse uudelleen perätilaan. Kääntö on todella epämukava toimenpide ja siihen liittyy myös riskejä. Valitsin sektion siis toisellakin kertaa. Onhan sekin riski ja isohko leikkaus, mutta itse toivuin melko mukavasti.

 

AP huhuuu? Kumpaan päädyit?