Ensirakkaus kummittelee mielessä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vieraana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vieraana

Vieras
Näin viikonloppuna ensirakkauttani ja vietimme yhden päivän yhdessä. Rakastan häntä vieläkin, vaikka erosta on jo 6vuotta. Olen kuitenkin onnellinen mieheni kanssa ja meillä on ihana lapsi. Nyt kuitenkin on niiiiin surullinen olo, kun tiedän että en näe eksääni taas ainakaan vuoteen. Olemma nähneet viimeksi neljä vuotta sitten ja silti nyt viikonloppuna kun tapasimme, niin tuntui kuin emme olisi olleet päivääkään erossa. Miten tästä ahdistuksesta eroon?!
 
Nyt halusimme tavata, koska viime kerrasta oli niin pitkä aika. Luulin, että tunteeni olisivat hävinneet, mutta ei. Sydäntä raastaa kun on niin ikävä! Eli pitää kai vain oppia elämään tämän ikävän kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Nyt halusimme tavata, koska viime kerrasta oli niin pitkä aika. Luulin, että tunteeni olisivat hävinneet, mutta ei. Sydäntä raastaa kun on niin ikävä! Eli pitää kai vain oppia elämään tämän ikävän kanssa?

Riippuu tietenkin siitä ketä rakastat eniten, onko se exäsi vai nykyinen jonka kanssa haluat elää?

Mä uskon että joillakin on ikuisesti sydämessä oma paikkansa vaikka suhde loppuisikin, sen kanssa pitää opetella elämään ja hyväksyä se tai sitten tehdä asialle jotain...
 
Tiedän tasan tarkkaan, miltä susta tuntuu. Mulla siis sama juttu. Erottiin n. 7 vuotta sitten, mutta mielessä tää ex on silti, ja varsinkin sen jälkeen kun näkee häntä jossain. Tiedän, että hänelläkin on tunteita mua kohtaan, mutta molemmilla on perhe, ja molemmat rakastaa puolisoitaan niin asia jää vain meidän pääkopan sisälle :) uskon, että jos meidät on tarkoitettu yhteen niin sit se tapahtuu sillon, kun tapahtuu ja jos ei niin ei.
 
Tiedän että en voisi ikinä elää eksäni kanssa suhteessa. Se ei onnistuisi millään. Mutta jos olisin sinkku, niin olisin valmis mihin tahansa hänen kanssaan.
Oma mieheni on todella ihana, enkä vaihtaisi häntä mistään hinnasta! Mutta silti eksä vaan kummittelee mielessä.
Eksä kertoi minulle viikonloppuna, että rakastaa minua edelleen jne. Hänellä on myös perhe ja hän rakastaa heitä todella paljon.
Äh, en edes tiedä mitä saivartelen! Onneksi välissämme on yli 500 kilmotriä, en välttämättä pystyisi vastustamaan kiusausta jos tilanne tulisi eteen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tiedän että en voisi ikinä elää eksäni kanssa suhteessa. Se ei onnistuisi millään. Mutta jos olisin sinkku, niin olisin valmis mihin tahansa hänen kanssaan.
Oma mieheni on todella ihana, enkä vaihtaisi häntä mistään hinnasta! Mutta silti eksä vaan kummittelee mielessä.
Eksä kertoi minulle viikonloppuna, että rakastaa minua edelleen jne. Hänellä on myös perhe ja hän rakastaa heitä todella paljon.
Äh, en edes tiedä mitä saivartelen! Onneksi välissämme on yli 500 kilmotriä, en välttämättä pystyisi vastustamaan kiusausta jos tilanne tulisi eteen.

Meillä on välimatkaa vain pari kilsaa, mutta onneksi ollaan kiusaukset voitettu :) mullekin tämä eksä sanoi, viimeksi kun nähtiin, että rakastaa mua vieläkin. Mut en mä oo keksinyt näille ajatuksille mitään "hoitoa". Kai ne on vaan hyväksyttävä ja odottaa, että ajan kanssa ne lähtee.. Ja vältellä kaikkia paikkoja, missä eksään voi törmätä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tiedän että en voisi ikinä elää eksäni kanssa suhteessa. Se ei onnistuisi millään. Mutta jos olisin sinkku, niin olisin valmis mihin tahansa hänen kanssaan.
Oma mieheni on todella ihana, enkä vaihtaisi häntä mistään hinnasta! Mutta silti eksä vaan kummittelee mielessä.
Eksä kertoi minulle viikonloppuna, että rakastaa minua edelleen jne. Hänellä on myös perhe ja hän rakastaa heitä todella paljon.
Äh, en edes tiedä mitä saivartelen! Onneksi välissämme on yli 500 kilmotriä, en välttämättä pystyisi vastustamaan kiusausta jos tilanne tulisi eteen.

Meillä on välimatkaa vain pari kilsaa, mutta onneksi ollaan kiusaukset voitettu :) mullekin tämä eksä sanoi, viimeksi kun nähtiin, että rakastaa mua vieläkin. Mut en mä oo keksinyt näille ajatuksille mitään "hoitoa". Kai ne on vaan hyväksyttävä ja odottaa, että ajan kanssa ne lähtee.. Ja vältellä kaikkia paikkoja, missä eksään voi törmätä..

Niin ehkä pitää vaan tottua ajatukseen. Viime vuodet on menny todella hyvin ja olen vain joskus miettinyt mitä hänelle kuuluu, ilman kummempia tunnekuohuja. Sitten yllättäen sain hänen numeronsa ja tapasimme. Tapaamisen jälkeen pääni on ollut ihan sekaisin. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja jäitä hattuun:
Järki käteen. Mieti, miksi erositte silloin. Ja mieti, mikä saisi teidät pysymään yhdessä nyt.

No sehän siinä onkin, että en edes halua palata hänen kanssa yhteen. Siis seurustella. Mutta ikävöin sen ihmisen seuraa, kosketusta ja kaikkea hänessä.
 
Sinuna antaisin olla. Teet vaan hallaa itsellesi tapaamalla exääsi ja soittelemalla hänelle. Minä erosin ensirakkaudestani yli 10 vuotta sitten ja edelleenkään en pysty päinkään katsomaan. Ei edes moikata, jos nähdään jossain... Niin paljon sattuu vieläkin. Meidän eron syyt ei edes ollut aikanaan meissä vaan muissa ihmisissä...

Olen kuitenkin onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja niinkuin tuo yksi vieras sanoi: jos se on tarkoitettu niin tullaan me sit jonain päivänä yhdessä olemaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja siveras:
Sinuna antaisin olla. Teet vaan hallaa itsellesi tapaamalla exääsi ja soittelemalla hänelle. Minä erosin ensirakkaudestani yli 10 vuotta sitten ja edelleenkään en pysty päinkään katsomaan. Ei edes moikata, jos nähdään jossain... Niin paljon sattuu vieläkin. Meidän eron syyt ei edes ollut aikanaan meissä vaan muissa ihmisissä...

Olen kuitenkin onnellinen nykyisen mieheni kanssa ja niinkuin tuo yksi vieras sanoi: jos se on tarkoitettu niin tullaan me sit jonain päivänä yhdessä olemaan :)

Niin kai olisi parasta. Mutta tuntuu kamalan pahalta ajatella, että luopuisin hänestä kokonaan.
 
Ensirakkauteni jätti minut juuri ja pahaltahan se tuntuu. Koko ajan sitä toivoo sitä soittoa toiselle.
Mutta enpä usko, että sitä tulee. Ja asennoidun sillain, että jos tulee, niinkatson mikä on oma tilanteeni ja teen päätökset sen mukaan :)
 

Yhteistyössä