Ensin lapset ja sitten avioliitto!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma-73
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mamma-73

Aktiivinen jäsen
29.08.2005
3 230
0
36
Porvoo
Kuinkahan moni avioliitto kaatuu kun lapset on jo syntyneet? Vasta lastenteon jälkeenhän se "yhteiselo" alkaa ja sitten tulee niitä eroja. Kannattais ensin väkertää ne lapset ja sitten vasta naimisiin...jos vielä haluaa.
 
Mä olen taas toista mieltä. Jos pari ei ole valmin edes avioliittoon, kuinka he voivat edes suunnitella lapsia. Avioliiton voi purkaa, mutta lapsia ei voi palauttaa. Yhteisten lapsien teko (tai saaminen) on mielestäni paljon isompi askel kuin naimisiin meno.
 
Ei meidänkään liitto ole lapsii kaatunut. Naimisiin on menty ennen lapsia. Kyllä se tuo tiettyä turvaa, kun on leskeneläke ja sitten ei tarvitse huolehtia siitä, että ei olisi osuutta miehen omaisuuteen, jos mies kuolee.

Lapset on kyllä isompi juttu, kun naimisiinmeno, joten aika jännä juttu että niin harva pari menee naimisiin ennen lapsen hankkimista.
 
Kyllä mulle on tärkeämpää ne lapset kuin avioliitto. Ei minulle ja miesystävälleni avioliitto ole mikään merkki tai takuu ikuisesta rakkaudesta, jota ilman lapsiakaan ei saisi tehdä. Mieluummin ensin kihloihin, sitten lapset ja sitten naimisiin =)
 
Ensin naimisiin, sitten lapset. Jotenkin mautonta, jos kersatkin on jo valmiina ja sitten vasta mennään vihille. Mitä ihmeen järkeä siinä enää on. Ei oikein voi ajatella, että "he saivat toisensa" :D. Aivan eri asia on, jos molemmat on eronneet ja mennään naimisiin toista kertaa. Sittenhän tottakai lapsia on jo.
 
Minä ajattelen asiaa niin, että yhteiset lapset ovat se suurin ahdollinen sitoumus kahden ihmisen välillä. Silloin jaetaan jotakin niin arvokasta, että edes papin aamenella tai sen puuttumisella ei ole asiaan sanomista. Tosin juuri nykylakien mukaan taloudellista turvaa tuo nimenomaan avioliitto. Avoliitossa se "omistamaton" osapuoli jää aina erotilanteessa taloudellisesti tappiolle.

Siinäkin on vinha perä, että aina sitä puolisoa ei kuitenkaan tunnekaan niin hyvin kuin luulee.... vasta lapsien tulo mukaan kuvioihin saattaa paljastaa toisesta mitä erikoisempia piirteitä -niin hyvässä kuin pahassa.
 
"sitten ei tarvitse huolehtia siitä, että ei olisi osuutta miehen omaisuuteen, jos mies kuolee. "

Totatota. Meillä ainakin mies on tehny testamentin juuri sen takia, että mä en saisi mitään sen rahoista. Se on markkamiljonmääri, jolla on vain yksi perillinen. Mulle jää "vain" talo, mutta jos siitä jää velkaa, niin senkin joudun maksamaan sitte yksin. Ja ottamaan luultavasti velkaa :).

Meillä ei ole yhteisiä lapsia.
 
kyllä parisuhteet kaatuu ihan muista syistä kuin lapsista, ihmiset menee liian helposti naimisiin kun halutaan prissessahäitä yms. kannatan yhteistä asumista ensin ja katsoa tuleeko siintä mitään ja sitten vasta lapsia ja sen jälkeen vihille lakisyistä, perimiset yms.
 
Musta lapset ovat paljon sitovampi kahden ihmisen liitto kuin avioliitto ja siksi niiden saaminen pitäisi miettiä enempi kuin avioliiton solmimista.
siis jo siinä vaiheessa kun kaksi aikuista ihmistä menee sänkyyn pitää olla tietoinen että voi tulla raskaaksi ehkäisystä huolimatta pitäisi miettiä onko toinen todellakin sellainen jonka haluaisi lapsensa isäksi tai äidiksi.
eli en suosi yhden illan juttuja ja olen sitä mieltä että sänkyyn ei pitäisi niinkään hypätä heti vaan tutustua ensin toiseen.
Mutta itse olen todella huono sanomaan mitä kenenkin pitäisi tehdä koska aikoinaan vannoin ettei minusta tulisi koskaan yh:ta vaan ottasin miehen joka kantaa vastuunsa ja pysyy vierelläni.
toisin kävi mies häipyi jo raskauden aikana toisen naisen luokse ja lapsesta ei koskaan ole kantanut vastuuta.
tavatessani nykyisen mieheni minulla oli vahva tunne että hän on se jonka kanssa haluan viettää loppu elämäni ja 2kk seurustelun jälkeen päätimme että vauva olisi tervetullut meille.
Kannatan silti myös että avioliitto ensin ja lapset sitten vaikka oma elämäni ei sillä kaavalla mennytkään.
olen vanhanaikainen ajatuksissani :whistle: :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kyllä parisuhteet kaatuu ihan muista syistä kuin lapsista, ihmiset menee liian helposti naimisiin kun halutaan prissessahäitä yms. kannatan yhteistä asumista ensin ja katsoa tuleeko siintä mitään ja sitten vasta lapsia ja sen jälkeen vihille lakisyistä, perimiset yms.


Mä en tarkottanutkaan, että lapset on se varsinainen syy vaan se lapsien mukana tuoma yhteiselo kokonaisuudessaan. Itsekin olen pitkän yhteisen asumisen kannalla...no pakostakin kun ei niitä lapsia tullut kun halusi tulevan.
 
Onko vanhempien ero muka lapsille helpompi, kun vanhemmat eivät ole naimisissa?

Ensin tutustutaan ja rakastutaan, vakiinnutaan ja kun parisuhde on vakaalla pohjalla, sinetöidään se ja mennään naimisiin. Vasta sitten lapsia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja CarnevalGirl:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Jokainen tekee niin kuin itse parhaimmaksi näkee...


Tietenkin tekee. Olen vaan miettinyt asiaa kun aika usein jos avioliitto kariutuu niin se kariutuu lapsien jälkeen, ei ennen.
Mä kysyn samaa kuin böö, onko vanhempien ero sitten lapsille helpompi, jos vanhemmat eivät ole naimisissa?

Eikös se ole lapsille yhtä kamalaa ja vanhemmillekin ero yhtä raskas, tuleeko se sitten avo- vai avioliitosta?

Sen mitä mä olen elämäni aikana nähnyt, niin avoliitot hajoaa helpommin kuin avioliitot, oli lapsia tai ei. Avioliitossa olevat ovat yleensä enemmän sitoutuneet yhteiseloonsa, kuin avoliittolaiset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja böö:
Onko vanhempien ero muka lapsille helpompi, kun vanhemmat eivät ole naimisissa?

Ensin tutustutaan ja rakastutaan, vakiinnutaan ja kun parisuhde on vakaalla pohjalla, sinetöidään se ja mennään naimisiin. Vasta sitten lapsia.

mut miten se avioliitto vaikuttaa siihne eroamiseen yhtään mitenkään?
Kokoajanhan täällä on tänäänkin sanottu, et eroaminen on helpompaa kun ollaan naimisissa ja ositus on helpompi tehdä????

Ja jos joku tutustuu, rakastuu, parisuhde on vakaalla pohjalla ja tekee lapsia sitten, niin eihän siinä ole "mitään" muuta eroa kuin se paperi missä on nimet ja vietetyt häät..
 
pitäisi olla sellainen "lapsilainaamo", voisi kokeilla lapsiperheen elämää ensin ja sitten päätää haluaako ensin naimisiin ja lapsia =) avioerot vähenisi, mutta ehkä syntyvyyskin =)
 
juu,,,me tehtiin eka lapset ja sit mentiin naimisiin,,,yleensä sanotaan että hääpäivä on elämän onnellisin päivä,mutta en pysty itse niin sanomaan,koska mielestäni mikään ei vedä vertoja tunteeseen minkä koin silloin kun lapset tulivat maailmaan,,,tietenkin hääpäivä oli onnellinen,mutta ei onnellisin päiväni elämässä,,,
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja böö:
Onko vanhempien ero muka lapsille helpompi, kun vanhemmat eivät ole naimisissa?

Ensin tutustutaan ja rakastutaan, vakiinnutaan ja kun parisuhde on vakaalla pohjalla, sinetöidään se ja mennään naimisiin. Vasta sitten lapsia.

mut miten se avioliitto vaikuttaa siihne eroamiseen yhtään mitenkään?
Kokoajanhan täällä on tänäänkin sanottu, et eroaminen on helpompaa kun ollaan naimisissa ja ositus on helpompi tehdä????

Ja jos joku tutustuu, rakastuu, parisuhde on vakaalla pohjalla ja tekee lapsia sitten, niin eihän siinä ole "mitään" muuta eroa kuin se paperi missä on nimet ja vietetyt häät..
No, voihan tuosta jättää tuon naimisiin menon sitten poiskin. Mutta jos apta on uskominen, niin naimisiin ei kannattaisi mennä ollenkaan, siitä tulee vaan ero. Ihan kuin avoparit ei ikinä eroaisi ja erojen syy on vain vihkitodistuksessa.
Ap:n logiikan mukaan naimisiin ei kannata mennä ollenkaan.

 

Yhteistyössä