Itselläni on erikoinen nimi. Lapsena olin ylpeä siitä, että minulla oli nimi, jota usemmat ihmiset eivät olleet koskaan kuulleet. Olen myös koko ikäni saanut korjata nimeni alkukirjaimen ja nimen erään vokaalimäärän oikein. Olen jo automatisoitunut siihen, että vieras ihminen kirjoittaa nimeni väärin ellen tavaa sitä selkeästi. Erikoinen nimi ei ole muutoin tuonut elämääni ongelmia - olen nimestäni yhä ylpeä, enkä ole traumatisoitunut millään tavalla.
Minun puolestani ihmiset saavat antaa lapsilleen erikoisia nimiä - mutta samalla heidän pitää hyväksyä se, että nimi tullaan koko elämän ajan kuulemaan ja kirjoittamaan väärin. Virheistä ei saa ottaa nokkiinsa.
Itse en kuitenkaan antaisi lapselleni nimeä, jota hän joutuu ikäänkuin turhaan tavaamaan. Nimi voi olla erikoinen, mutta esim. Markku olisi ihan vaan Markku, eikä Marccu ja Satu olisi Satu eikä Zatu, Karoliina olisi Karoliina eikä Caroliina jne. Tällaiset turhat kirjainvaihdot, mitkä eivät suomenkielessä kuitenkaan vaikuta ääntämiseen hidastavat asiointia paikassa kuin paikassa. Nimeä saa olla aina selittelemässä ja siihen tuhraantuu aikaa.
.
Luulin, että Eemeli olisi ollut helppo nimi.