Ensin annetaan lapselle hankala nimi, sitten vedetään herne nenään...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Laura Jenna Ellinoora
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Laura Jenna Ellinoora

Vieras
En vaan tajua joidenkin vanhempien herkkänaikaisuutta. Ensin annetaan lapselle joku monitulkintainen nimi, vaikkapa Eliza tai Michael, ja sitten suututaan, jos ihmiset eivät automaattisesti tiedä pitäisikö se lausua "elisa" vai "ilaisa", "mikael" vai "maikköl". Tai jos ei kirjoittaessa automaattisesti muista onko se lapsi nyt Oskar vai Oscar. Jos ei jaksa selittää, että lapsen nimi lausutaan/kirjoitetaan vakintuneesta poikkeavalla tavalla/ulkomaalaisittan, niin voisi laittaa sen lapsen nimeksi sellaisen, mitä ei tarvitse selitellä.
 
  • Tykkää
Reactions: Konstantia ja .....
No minun lapsellani on niinkin hankala nimi ko Fanni. Ja 50prosenttia ihmisitä sanoo tai kirjoittaa sen väärin.
:D Tyttö oli koulussakin opettajalle sanonu -et siihen kuuluu muuten F-kirjainki,mä en ole Anni. (on 7v).
Se on poikkeuksetta joko Anni,Fanny,Jenni,Enni,Anna...
 
Kyllä meidän lasten nimet pääsääntöisesti muistetaan (paitsi Aston muistettiin juuri Austiniksi ja Alex on välillä Aleksi) mutta mua riemastuttaa vieläkin muistella miten aikoinaan mun Isa-niminen koira muistettiin Arviksi :D
 
[QUOTE="hmm";26940922]Meidän tyttö on Jenny ja aina saanotaan Jenniksi, tosin tyttö 4v korjaa kyllä tähän sävyyn: En mä mikään Jenni oo, mä oon Jenny, se on yyllä![/QUOTE]

Tästä tulikin mieleen että yhden tutun Lenniä oli luultu Jenniksi ja vielä selän takana ihmetelty että ihmeellisen nimen olivat pojalle valinneet :laugh:
 
Tunnen sisarukset, jotka ovat jo yli nelikymppisiä, mutta heidän nimensä ovat aiheuttaneet kaikkialla väärinymmärrystä. Mies on Niila ja nainen on Virpa.

No, Niiloksi ja Virpiksihän heitä on kutsuttu ihan opettajia myöten. Aina saavat olla korjaamassa asiaa.
 
[QUOTE="vieras";26940966]Poikani on IIKKA. ja ikinä ei kukaan eka kerralla kuule nimeä oikeen. Ihan paras ku puhelimessa se kuullaan aina Iida :D
On Iikka vaan niin vaikea nimi.[/QUOTE]

Meidän Iikkaa kutsutaan aina Ilkaksi.:headwall:
 
Niinpä. Kaveriakin on paiskattu niin hankalalla ja ihmeellisellä nimellä kuin Anna, ja se saa jatkuvasti kuulla olevansa Anni, Anne, Hanna.... Vähän saisivat vanhemmat miettiä noita kummia nimiviritelmiään.
 
Antoivat sitten kummipojalleni nimeksi Mico. Siis mico, ei miko. Sanotaan täysin samlla tavalla, eli se on PAKKO selittää AINA. Nyt sitten avlittavat kun kirjoitetaan aina koola eikä ceellä...
 
Niinpä. Kaveriakin on paiskattu niin hankalalla ja ihmeellisellä nimellä kuin Anna, ja se saa jatkuvasti kuulla olevansa Anni, Anne, Hanna.... Vähän saisivat vanhemmat miettiä noita kummia nimiviritelmiään.

Niinpä. Juurikin piti kommentoida, että samaa sattuu ihan tavallisillekin nimille. Itse olen Anne, ja USEIN saa olla korjaamassa, kun ihmiset kuulevat Anniksi, Annaksi, Hanneksi... Ei se nimen erikoisuudesta aina riipu.
 
  • Tykkää
Reactions: MolliMelooni
Kunnon lähiövanhemmat ajattelevat vain lapsensa tulevaisuuttaan. Oppii tavaamaan jo aikaisin niin on helppo toimeentuloluukulla täytellä lomakkeita. Terveisin Jucci Virtanen (lausutaan jussi)
 
[QUOTE="Vieras";26940808]No minun lapsellani on niinkin hankala nimi ko Fanni. Ja 50prosenttia ihmisitä sanoo tai kirjoittaa sen väärin.
:D Tyttö oli koulussakin opettajalle sanonu -et siihen kuuluu muuten F-kirjainki,mä en ole Anni. (on 7v).
Se on poikkeuksetta joko Anni,Fanny,Jenni,Enni,Anna...[/QUOTE]

Tuo on koiran nimi, et saakin mennä sekaisin.
 
Meillä on JoonA ja jostain kumman syystä suurin osa oudommista sanoo JoonAS.
Ja sitte meillä on Patrik. On vissiin liian vaikea nimi kun monet sitte keksii lempinimiä. Naapurit sanoo Pateksi, mummo Patteriksi jne. Pienempänä itkua väänsi ja sano et enkö olekkin Patrik. Itellä tulee joskus (varsinkin jos joutuu komentaan lujemmin) sanottua Patrikki.

Nuorimmalla sit on lempinimenä Pertti ja oikea nimi on ihan muuta. Lapset sit puhuu ihan sekaisin omalla ja lempinimellä ja heidän kaverinsa on ihan sekaisin että niin mikä se nimi olikaan.
 
[QUOTE="Vieras";26941114]Meillä on JoonA ja jostain kumman syystä suurin osa oudommista sanoo JoonAS.
Ja sitte meillä on Patrik. On vissiin liian vaikea nimi kun monet sitte keksii lempinimiä. Naapurit sanoo Pateksi, mummo Patteriksi jne. Pienempänä itkua väänsi ja sano et enkö olekkin Patrik. Itellä tulee joskus (varsinkin jos joutuu komentaan lujemmin) sanottua Patrikki.[/QUOTE]

Minusta Joona on lyhennelmä nimestä Joonas ja Joonas vaan on parempi. Patrik on sekin (liian) pitkä ja vaikea nimi, en yhtään ihmettele jos lyhentyy Pateksi.
Ja että mummo nimittelee Patteriksi, voi voi. Herkkänahkainen lapsi, kun lempinimestä suuttuu...
 
Ihmeellisintä on nimenomaan nämä jotka päättyvät y-kirjaimeen tai alkavat j-llä. Pari lasta tullut vastaan joiden nimi on Jenny tai Jessica ja tietysti sanonut ne oikein, tyyliin "tsheni" tai "chessika". Ja näistä sitten korjataan. Kuulostaa idioottimaiselta kun Jenny päättyy Y-kirjaimeen, miksei sitä voi lausua oikein? Tai olisi sitten vaan ihan Jenni.
 
[QUOTE="Vieras";26940808]No minun lapsellani on niinkin hankala nimi ko Fanni. Ja 50prosenttia ihmisitä sanoo tai kirjoittaa sen väärin.
:D Tyttö oli koulussakin opettajalle sanonu -et siihen kuuluu muuten F-kirjainki,mä en ole Anni. (on 7v).
Se on poikkeuksetta joko Anni,Fanny,Jenni,Enni,Anna...[/QUOTE]

Joskus nää nimet on kyllä ketakaikkisen noloja sitten hiukka isompana....ja pojan nimi on sitten varmaan Wili? Tunnen yhden tälläisen perheen ja tiedän, että vanhemmat saavat kuulla muutaman vuoden päästä murkkuikäisiltä lapsilta kunniansa, elleivät jo hieman aikaisemmin. Mutta suomeksi ovat ykllä ihan nättejä nimiä minustakin.
 
Minusta tahallinen nimen vääntäminen on vieraalta röyhkeää ja epäystävällistä, mutta inhimilliset virheet ymmärtää kyllä hyvin. Sellaista ihmistä ei tässä maailmassa liene, joka ei olisi koskaan kuullut jotain väärin. Ja toki ihminen ajattelee nimiä fiksusti sen mukaan mikä on tyypillistä, jos siis antaa lapselleen helposti sekaannuttavan tai todella harvinaisen/ omituisen(epänimimäisen) nimen, siihen on syytä varautua. Ja olettaa että se miellyttää lasta tavata sitä nimeään useaan kertaan joka kohtaamisella loppuikänsäkin.
 

Yhteistyössä