Ensimmäistä toivottiin ja odotettiin pitkään, nyt haaveissa toinen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Bastet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Bastet

Jäsen
05.05.2010
61
0
6
Varmasti teitä kohtalotovereita täällä on!? Haluaisin kovasti kuulla kokemuksianne niin iloista kuin suruista!

Meillä on taustalla selittämätöntä lapsettomuutta, mutta kuin lottovoittona saimme kahden ja puolen vuoden jälkeen lähes luomusti raskauden alkuun ja nyt meillä on ihana 1-vuotias taapero ilonamme! Toivoisimme hänelle sisarusta - tai useampaa, mutta on sellainen tunne, ettei tämä toive ainakaan helpolla toteudu! Imetän vielä(kin), eikä kuukautisia ole raskauden jälkeen vielä näkynyt. Tuntuu, että pitäisi saada imetys lopetettua, jotta olisi edes pienen pieni mahdollisuus uuteen raskauteen. Toisaalta en raaski vielä riistää tätä "läheisyystankkaushetkeä" taaperoltamme. Olo on ristiriitainen; jokainen kuluva hetki tuntuu haikealta, ajatuksissa "saammeko enää koskaan toiste kokea tällaista vauva-aikaa" tai "jääkö lapsemme ainoaksi, ilman sisarruksia", toisaalta olemme valtavan onnellisia saatuamme tämän aarteen pitkän odotuksen jälkeen!

Jos jollain olisi vastaavanlaisia kokemuksia ja tarinansa jaettavana, kuulisin mielelläni ajatuksianne tai kokemuksianne - etenkin siitä tuliko sitä sisarrusta sitten koskaan?! Myös jos joku samassa tilanteessa oleva haluaisi jakaa ajatuksiaan, mielelläni niitä lukisin!

Kesäisin terveisin, Bastet ja "Junior 1-v" :heart:
 
Täällä olisi yksi kohtalotoveri :wave:

Olemme kohta vuoden yrittäneet toista lasta tuloksetta. Esikoinen on tällä hetkellä 1v8kk. Esikoista yritimme pari vuotta ennen kun tärppäsi. Emme ole käyneet vielä missään tutkimuksissa ja esikoinen sai alkuunsa ihan luomusti. Todennäköisesti jotain "vikaa" meissä on. Itselläni ennen esikoista kierrot olivat todellä pitkiä 42-99päivää, mutta nyt ne ovat tasoittuneet 32-37päivää. Itsekkin imetin esikoista vuoden ikään ja sen jälkeen lapsi itse jätti tissin syönnin. (ei enään suostunut ottamaan tissiä, antoi vain pusun tissille ja käänsi pään pois :) ) Eli meillä vieroittaminen kävi todella helposti.

Itselläni on myös hyvin ristiriitainen ja myös haikea olo. Uskon ja luulen, että esikoisemme jää ainokaiseksi. Olisi niin ihana saada esikoiselle edes yksi sisarrus, mutta usko siihen on jo mennyt :'( Olemme mieheni kanssa puhuneet tutkimuksiin lähtemisestä, mutta emme vielä ole pääseet keskustelua pidemmälle. Ovista olen kyllä bongaillut testien avulla. Olenkin sen bongannut, mutta tärppiä ei ole siltikään käynyt. Nyt olenkin pari kiertoa ollut tekemättä ovistestejä, kun niistä meinaa tulla vain stressiä :ashamed:

Yhtään tätä ns. sekundääri lapsettomuutta ei helpota se, että kaikki utelevat milloin seuraava lapsi tulee. Tai, kun kaverit tulevat niin helposti raskaaksi. Itselläni pari ystävää aloittivat toisen lapsen yrittämisen samoihin aikoihin kuin me ja nyt heillä on jo pienet käärröt sylissä. :|
 
Kiva kuulla anneli80 teidän tilanteesta. Ihanan helposti teillä kävi tuo esikoisen tissistä vieroitus :) Meillä ei valitettavasti näy merkkejä siitä, että noin helpolla päästäisiin, sellainen tissitakiainen tuo juniori on ;)

Minullakin esikoista yrittäessä kierrot olivat vähintään n. 35 vrk. Pisimmillään 70-80 vrk. Yritimme noin vuoden ajan ilman tarkempia tutkimuksia. Sitten menimme yksityiselle, jossa teetimme kaikki mahdolliset tutkimukset, muttei selittävää vikaa löytynyt. Kierrot tasaantuivat mm. metformiini-lääkkeellä ja kokeilimme myös munarakkuloiden kypsyttämiseen tamofenia, clomifenia ja puregon-pistoksia. Bongasin ovista ja yritimme ajoitettua yhdyntää sekä pregnyl-pistoksia (munarakkulan -> munasolun irroitukseen). Oviksen bongausta ynnä muita edellä mainittuja konsteja ehdimme kokeilla 1,5 vuotta ennen "taukoa". Tauko tuli lähinnä taloudellisista syistä, toisaalta olin ihan rikki, poikki ja kypsä kaiken maailman lääkkeisiin ja oviksen bongailuun. Odotimme aikaa julkiselle puolelle mm. inssiä varten, mutta tämän tauon aikana raskaus sitten alkoikin pelkän metformiinilääkityksen avulla. Tosin itse uskon vahvasti, että edeltävät lääkitykset "jylläsivät" vielä kehossa ja siltä osin mahdollistivat hyvät edellytykset hedelmöittymiselle. Nyt kun tämä yksi ihme jo maailmassa on, en millään haluaisi moiseen rumbaan enää lähteä. Toisaalta toive toisesta lapsesta kasvaa koko ajan isommaksi ja varmasti jossakin vaiheessa tulemme taas palaamaan lääketieteen pariin, jos luomuyritykset eivät onnistu!

Olen onnellinen, että esikoisemme syntyi sattumalta ystäväpiirimme "vauvabuumin" aikoihin eli monella tuttavapiirissämme on samanikäinen lapsi. Olisin varmaan tullut hulluksi lapsettomuutemme kanssa, jos emme olisi tuota naperoa saaneet ja ystävät ympärillämme lisääntyivät kuin kanit, heh! Me olimme ainoaina aloittaneet yrityksen jo vuosia aiemmin. Tuntuu ihan uskomattomalta, mutta jokainen pari tuttavapiirissämme on raskautunut 1-2 kierron aikana! Jossain määrin jo ahdistaa tuleva "toinen kierros". Etenkin kun itsellä haaveissa on aina ollut suuri perhe! Siksi ymmärrän hyvinkin anneli80 sinunkin tilannetta, miten raskasta se onkaan katsoa toisten onnea vierestä! Vaikkakin ymmärtää omankin onnen päälle!

Toivotaan stressitöntä yrittelyä puolin ja toisin! :whistle:
 
En tiedä miksi minulle on kynnys lähteä noihin tutkimuksiin niin korkea. Taidan pelätä mitä sieltä tulee vastaan : / Toisaalta haluaisin tietää missä vika piilee, mutta en välttämättä haluaisi hoitoihin. Tai voisin tietenkin pillereitä syödä, mutta nuo pistämiset ym. ei taida olla minun juttu... Ja tuo taloudellinen juttu painaa myös vaakakupissa :mad:

Itse huomaan sen, että minusta on tullut todella kateellinen ihminen. Olen kateellinen niille, jotka tulevat helposti raskaaksi. Mutta en mahda sille ajatukselle mitää., Itselläni pitäisi saada painoa hieman enemmän, kun nyt painoindeksi on siinä 19. Esikoinenkin sai alkuunsa melkein heti, kun sain painoa nostettua yli 50kilon : / Ei taida auttaa tuo painokaan raskaaksituloa..
 

Yhteistyössä