Ä
äiti*2, mummo*2
Vieras
Miten niin loppuu 18-vuotiaana???
Kyllä meidän 20-vuotias kiukuttelee ja uhmaa yhä edelleen. Kuten on tehnyt koko ikänsä.
Kyllä meidän 20-vuotias kiukuttelee ja uhmaa yhä edelleen. Kuten on tehnyt koko ikänsä.
N
neljän äiti tämäkin
Vieras
Olkaa onnellisia lastenne uhmasta. Se on erittäin tärkeä kehitysvaihe lapsella. Vanhemman täytyy vaan pysyä tyynenä, rauhallisena ja johdonmukaisena. Kaikki tunteet tulee olla sallittuja, mutta pahimmatkaan vihan tai raivon tunteet eivät oikeuta satuttamaan.
On olemassa temperamentiltään erilaisia lapsia. Toisilla on pidempi pinna ja lehmänhermot ja toinen kiihtyy parissa sekunnissa nollasta sataan heti kun sukka ei mene jalkaan. Myös varhain puhumaan oppineilla lapsilla uhma voi esiintyä lievempänä, jos osaavat kertoa tunteistaan ja haluistaan. Lapsi saattaa saada nimittäin kunnon raivarit myös siitä, jos ja kun vanhempi ei ymmärrä mitä hän yrittää sanoa. Tämäkin on hyvin normaalia.
On varmasti myös totta, että perheissä, joissa on selkeät säännöt, ja kiellot on otettu käyttöön jo varhain,toimintatavat joista ei lipsuta ja joita noudattavat niin lapset kuin vanhemmat, kuin isovanhemmatkin, säännölliset rutiinit ja rauhallinen elämätyyli, uhmaa esiintyy vähemmän, sillä lasten ei tarvitse koko ajan testata rajoja ja sääntöjä, mutta kyllä jokaisella lapsella kuuluu uhmaa esiintyä, se on enemmän kuin toivottavaa ja äärimmäisen normaalia ja hyvin tärkeä osa lapsen itsenäistymistä ja terveen minäkuvan ja identiteetin muodostumista.
Itse olisin erittäin huolissani jos lapsillani ei esiintyisi uhmaa ollenkaan. Aika kurjaa jos lapsi pelkää niin paljon vanhempiaan, ettei uskalla näyttää tunteitaan ja ei saa purkaa kiukkuaan. Jokaisen lapsen kuuluu reagoida turhautumisiin jollain tavalla ja vanhemman tehtävä on tuottaa näitä turhautumia, jotta lapsi oppii säätelemään tunnetilojaan.
Pitkää pinnaa vaan!! Onneksi pahaa uhmakautta seuraa aina vähän seesteisempi kausi. Tosin välillä sitä miettii, että mahtaako uhman ja murrosiän väliin rauhallisempaa kautta tulla ollenkaan
On olemassa temperamentiltään erilaisia lapsia. Toisilla on pidempi pinna ja lehmänhermot ja toinen kiihtyy parissa sekunnissa nollasta sataan heti kun sukka ei mene jalkaan. Myös varhain puhumaan oppineilla lapsilla uhma voi esiintyä lievempänä, jos osaavat kertoa tunteistaan ja haluistaan. Lapsi saattaa saada nimittäin kunnon raivarit myös siitä, jos ja kun vanhempi ei ymmärrä mitä hän yrittää sanoa. Tämäkin on hyvin normaalia.
On varmasti myös totta, että perheissä, joissa on selkeät säännöt, ja kiellot on otettu käyttöön jo varhain,toimintatavat joista ei lipsuta ja joita noudattavat niin lapset kuin vanhemmat, kuin isovanhemmatkin, säännölliset rutiinit ja rauhallinen elämätyyli, uhmaa esiintyy vähemmän, sillä lasten ei tarvitse koko ajan testata rajoja ja sääntöjä, mutta kyllä jokaisella lapsella kuuluu uhmaa esiintyä, se on enemmän kuin toivottavaa ja äärimmäisen normaalia ja hyvin tärkeä osa lapsen itsenäistymistä ja terveen minäkuvan ja identiteetin muodostumista.
Itse olisin erittäin huolissani jos lapsillani ei esiintyisi uhmaa ollenkaan. Aika kurjaa jos lapsi pelkää niin paljon vanhempiaan, ettei uskalla näyttää tunteitaan ja ei saa purkaa kiukkuaan. Jokaisen lapsen kuuluu reagoida turhautumisiin jollain tavalla ja vanhemman tehtävä on tuottaa näitä turhautumia, jotta lapsi oppii säätelemään tunnetilojaan.
Pitkää pinnaa vaan!! Onneksi pahaa uhmakautta seuraa aina vähän seesteisempi kausi. Tosin välillä sitä miettii, että mahtaako uhman ja murrosiän väliin rauhallisempaa kautta tulla ollenkaan
Similar threads
- erikoiskohteluako
- Vauvat ja taaperot
