Ensimmäinen koira

[maija maitoparta]

Miksi aina sanotaan, että "ei suositella ensimmäiseksi koiraksi". Koira kuitenkin elää aika kauan 10-15 vuotta. Jotenka vaikka joku toinen rotu vaatisi enemmän koulutusta niin miksei sitä voisi ottaa ensimmäiseksi koiraksi. Miksi pitäisi ottaa ensin kymmeneksi vuodeksi "harjoittelukappale" jota ei välttämättä edes halua vaan haluaisi sen toisen rodun. Minusta tuo tuntuu ihan tyhmältä.

Jokainenhan saa toki ottaa vaikka ensin 5 kultasta noutajaa ennen kun ottaa sen rotikan.. mutta jos minä haluaisin sen rotikan ja muuten sopisi meidän perheeseen niin sitten ottaisin sen ja pitäisin huolen koulutuksesta.

 

[koirallinen]

vaan mistäpä ihminen, jolla ei koskaan ole ollut koiraa tietää, mitä koiran pitäminen/kouluttaminen vaatii? Noin niin kuin yleensä, toki on niitäkin, jotka tietää/osaa ottaa selvää, mutta aika moni luulee, että koira kun koira on sama asia, jolloin se harjoituskappale on ihan hyvä idea ennen, kun siirtyy vaativampaan rotuun.

Miten edes koirakokematon ihminen voi tietää, että heille sopii paremmin rotikka, kuin kultsu? Tai, että mitä erilaista noissa roduissa on? Tai, mitä sen oman koiran kanssa tulee tekemään, harrastamaan vai harrastaako vain ulkoilua?

 

[maija maitoparta]

Tokihan eri roduilla on eri vaatimukset. Mutta jos perheeseen sopii esim. rotikka niin miksi sitä ei sitten voisi ottaa. Minusta tuollainen "harjoitus" kappale on aika typerä. Jos ihminen on selvillä rodusta ja sen vaatimuksista ja on valmis vastaamaan niihin. Yleensäkkään sellainen ihminen joka ei välitä koiran koulutuksesta pätkän kutia ei pitäisi ottaakkaan koiraan. Koska se "siirtyminen vaativampaan rotuun" vie kuitenkin aika monta vuotta niin en minä kyllä lähtisi sellaista koiraa ottamaan mitä en oikeasti halua.

Ja vaikka ottaisit sen chihuahuan niin siitäkin voi saada melkoisen riesan jos ei tiedä mitä tekee. Eli oikeastaan ihminen jolla ei koskaan ole koiraa ollutkaan niin ei sellaista pitäisi ottaakkaan jos tuolle linjalle lähdetään.

 

[kriisi]

Sanamuoto onkin ei suositella, ei sanota, ettei saa ottaa. Vastuullinen kasvattaja tenttaa koiruutta haaveilevat ehdokkaat ainakin siltä osin, että ymmärtävät mihin ovat ryhtymässä. itselläni on Hovawartteja ja niiden kanssa on myös olennaista mitä haluat harrastaa koirasi kanssa eli kasvattaja tarjoaa pentueesta luonteeltaan parhaiten "käyttötarkoitukseen" sopivaa yksilöä. Minullekin kasvattaja heti ensiksi puhelimessa totesi, ettei mielellään ensimmäiseksi koiraksi, mutta käytyämme keskustelua lajeista, joita oli tarkoitus harrastaa ja käytännön toteutuksesta, niin kyllä mulle koira irtosi Ja ensimmäinen on ollut mitä sopivin kumppani nyt 10 vuotta. Toinenkin on hankittu, ettei kävisi liian helpoksi. Toteamus, ettei ensimmäiseksi, viittaa mielestäni enemmän siihen, että rodulle on ominaista hyvin voimakkaat käyttäytymismallit, joita on osattava hallita (esim. suojeluvietti). Nämä ovat yleensä kokeneelle kouluttajalle parhaita koiria, koska niistä on mahdollista saada irti paljon enemmän kuin vähän pehmeämmästä ja helpommin motivoitavasta koirasta. Pahimmillaan homma menee pieleen ja koirasta tulee "ongelma".
Olen ihan varma, että mikäli aikeesi ovat vakaat ja realistiset niin löytyy kasvattaja, joka jaksaa tutustua suhun luottaakseen koiransa sulle. itse olisin enemmän huolissani, jos joku kauppaisi voimakasluonteisia palveluskoiria eniten tarjoavalle, ilman kyselyjä.