Ensimmäinen joulu ilman mun vanhempia

[surullinen]

Välit ovat olleet syksyn poikki. Syitä on paljon, mutta päällimmäisenä heidän totaalinen tyytymättömyytensä mihinkään mitä teen (työt, koulutus, lastenkasvatus, kumppanin valinta, sosiaalisten suhteiden ylläpito, kodin hoitaminen jnejne) tekee sen, että ei kertakaikkiaan vaan pysty olemaan heidän kanssaan. Kuvioon liittyy myös hoitamattomia mielenterveysongelmia.

Näin jouluna tuntuu pahalta, ainahan heidän kanssaan on vietetty joulut ja lapsetkin ikävöivät. On maailman paskin tytär-fiilis, vaikka ratkaisu välien katkaisusta olikin itseni ja perheeni kannalta ainoa vaihtoehto. Asiaa pahentaa, että olen ainoa lapsi...

Vaikka ehkä nuo ovat onnellisia, kun saavat olla keskenään kaikkivoipaisuutensa kanssa :-(

 

[gab]

Vielä ehtisitte puhua välinne selviksi, jos yrittäisitte. Ja jos tästä ei mitään tule, niin sitten voit olla tyytyväinen että olet ainakin yrittänyt, ja saat varmuuden siihen että teidän on parempi olla jouluna(kin) erossa.

 

[Lotta]

Vielä ehtisitte puhua välinne selviksi, jos yrittäisitte. Ja jos tästä ei mitään tule, niin sitten voit olla tyytyväinen että olet ainakin yrittänyt, ja saat varmuuden siihen että teidän on parempi olla jouluna(kin) erossa.

Peesi!

 

[:/]

Meillä oli yks joulu samanlainen että kumpikaan ei antanu periks ja me vietettiin joulu erillämme. Kyllähän sitä tuli itkettyä vaikka koko ajan ajatteli että minä en ala matelemaan... Jouluna vastasin heidän jouluntoivotustekstiviestiin ja se oli siinä. Tuo tekstiviesti taisi kuitenkin murtaa jäätä ja joulun jälkeen laitettiin muutama viesti ja kai se lapsenlapsen syntymä melkolailla joulun jälkeen sai aikaseks sen että päätettiin unohtaa kaunat. Mutta tiedän tunteesi tuon joulun osalta :hug:

 

[ap]

En minä vaan pysty enää puhumaan ja selvittämään. Niin monet kerrat olen itkien ja anoen yrittänyt puhua ja selvitellä, yrittänyt muuttua mieluisaksi, yrittänyt selittää valintojani. Ei vaan pysty kertakaikkiaan, itselläkin jo paha masennus kaiken tämän tiimoilta :-(

 

[Teräskukkia]

Välillä on vähän sama fiilis kun dissaan omaa äitiäni. Mutta hän on sen itse aiheuttanut, eikä siitä pitäisi kokea morkkiksia. Tämä on toinen joulu ilman isääni, joka kuoli 1,5v sitten... He olivat eronneet, ja isäni kanssa vietin jouluja... Äiti ei ole ikinä ollut äitihahmo, ja välillä olen suoraan laukonutkin hänelle totuuksia... tuntien sitten taas morkkista. Ei vaan aina jaksa potea morkkista. Silti sitä aina jaksaa uudelleen ja uudelleen yrittää, kun kerta ollaan verisukulaisia. Miksi? Blääh.

Tämä joulu on erilainen kuin kaikki muut joulut. Meillä on lapsi, äitini on mummo. Saas nähdä mitä tulee kun hän tulee joulupäivänä meille... Pelottaa ihan.

:hug: Vahva olet kun jaksat pitää pääsi ja olla heistä erossa. Itelle on tehnyt hyvää olla aina välillä välit poikki erinäisiä ajanjaksoja. Sitten jaksaa taas yrittää... Ja yleensä pettyä.

Mukavaa joulua kaikesta huolimatta :xmas:

 

[minä]

Jos olet omasta mielestäsi parhaasi tehnyt, niin ei se auta kuin kestää. Kipu haihtuu pikkuhiljaa, kokemuksesta tiedän.

Minulla ei siis ole ollut kohta kymmeneen vuoteen äitiä tai isää (vaikka ovat siis elossa, mutta mitään yhteyttä ei pidetä).

 

[ap]

Välillä on vähän sama fiilis kun dissaan omaa äitiäni. Mutta hän on sen itse aiheuttanut, eikä siitä pitäisi kokea morkkiksia. Tämä on toinen joulu ilman isääni, joka kuoli 1,5v sitten... He olivat eronneet, ja isäni kanssa vietin jouluja... Äiti ei ole ikinä ollut äitihahmo, ja välillä olen suoraan laukonutkin hänelle totuuksia... tuntien sitten taas morkkista. Ei vaan aina jaksa potea morkkista. Silti sitä aina jaksaa uudelleen ja uudelleen yrittää, kun kerta ollaan verisukulaisia. Miksi? Blääh.

Tämä joulu on erilainen kuin kaikki muut joulut. Meillä on lapsi, äitini on mummo. Saas nähdä mitä tulee kun hän tulee joulupäivänä meille... Pelottaa ihan.

:hug: Vahva olet kun jaksat pitää pääsi ja olla heistä erossa. Itelle on tehnyt hyvää olla aina välillä välit poikki erinäisiä ajanjaksoja. Sitten jaksaa taas yrittää... Ja yleensä pettyä.

Mukavaa joulua kaikesta huolimatta :xmas:

Kiitos.
Kyllä mulla soi päässä hokema, että riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta en vaan enää keksi mitään keinoa olla parempi tai sovittelevampi. Ja kova kovaa vastaan on vielä huonompi ratkaisu.
Ehkä tämä tästä.

 

[ap]

Jos olet omasta mielestäsi parhaasi tehnyt, niin ei se auta kuin kestää. Kipu haihtuu pikkuhiljaa, kokemuksesta tiedän.

Minulla ei siis ole ollut kohta kymmeneen vuoteen äitiä tai isää (vaikka ovat siis elossa, mutta mitään yhteyttä ei pidetä).

Sama tunne minullakin on, ei ole mitään äitiä ja isää, vain kaksi hankalaa ihmistä, jotka haluavat myrkyttää meidän perheemme koko elämän.

 

[Teräskukkia]

Välillä on vähän sama fiilis kun dissaan omaa äitiäni. Mutta hän on sen itse aiheuttanut, eikä siitä pitäisi kokea morkkiksia. Tämä on toinen joulu ilman isääni, joka kuoli 1,5v sitten... He olivat eronneet, ja isäni kanssa vietin jouluja... Äiti ei ole ikinä ollut äitihahmo, ja välillä olen suoraan laukonutkin hänelle totuuksia... tuntien sitten taas morkkista. Ei vaan aina jaksa potea morkkista. Silti sitä aina jaksaa uudelleen ja uudelleen yrittää, kun kerta ollaan verisukulaisia. Miksi? Blääh.

Tämä joulu on erilainen kuin kaikki muut joulut. Meillä on lapsi, äitini on mummo. Saas nähdä mitä tulee kun hän tulee joulupäivänä meille... Pelottaa ihan.

:hug: Vahva olet kun jaksat pitää pääsi ja olla heistä erossa. Itelle on tehnyt hyvää olla aina välillä välit poikki erinäisiä ajanjaksoja. Sitten jaksaa taas yrittää... Ja yleensä pettyä.

Mukavaa joulua kaikesta huolimatta :xmas:

Kiitos.
Kyllä mulla soi päässä hokema, että riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta en vaan enää keksi mitään keinoa olla parempi tai sovittelevampi. Ja kova kovaa vastaan on vielä huonompi ratkaisu.
Ehkä tämä tästä.

Niin.. Riitaan tarvitaan aina kaksi. Mut entä jos vaan toinen riitelee? Jos sä et oikeesti jaksa riidellä ja oot sen ilmaissut heille, he riitelee ihan yksinään! Ja sille ei voi mitään.

Meillä ei edes riidellä... Ei vaan ole mitään. Ei ole. Jäätävä olo ja ikäviä muistoja lapsuus/nuoruus täynnä. Ja minäkin tosiaan ainut lapsi, ehkä senkin takia morkkis kun en pysty antamaan anteeksi ja olemaan "tytär"...