Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v

En tiedä onko tällaista pinoa vielä olemassa, mutta siis itse ainakin kuulun kyseiseen ryhmään.

[/URL] [/IMG]



ei vielä................37v..........LA 7.9........ulkomailla
Susirouva............39v..........LA 8.10.........NKL
Henna-Riikka75....37v.........LA 25.10........KOKS
cynde..................37v..........LA 3.2.......ulkomailla
Sintu74...............38v...........LA 3.3.........LKS
Rena...................40v..........LA 6.3.......ulkomailla
pepponen............40v..........LA 7.3.........TAYS/VAS
Kimalle_74...........38v.........LA ? ...........TAYS
Eliette.................37v..........LA 15.5........TAYS
Scarleth..............35v..........LA 17.5.......?
Muse13..............35v...........LA 26.5.......?
Kata_76.............36v...........LA 30.5 .......Kät/H
mariella76..........36v...........LA ? ..........?
Willbe................38v...........LA ? ............KOS


:heart::flower: JO JAKAANTUNEET :flower::heart:

Aleksa2..............36v...........30.5...........tyttö
ei vielä...............37v............ ? ............. ?
Dreamer74.........37v...........14.9...........tyttö
Mangu76............36v...........24.9...........tyttö
Susirouva............39v...........25.10.........tyttö
Henna-Riikka75....37v..........13.11.........poika


Synnytyssairaalat ja niiden lyhenteet:
JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
KOS = Kätilöopisto
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
LUS = Länsi-Uudenmaan Aluesairaala (Tammisaari)
EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala
HYS = Hyvinkään sairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala
KAKS= Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala
KOKS = Kotkan/Kymenlaakson sairaala
KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala
Kät/H = Kätilöopisto, Haikaranpesä
LKS = Lapin Keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala
PKKS = Pohjois-Karjalan Keskussairaala
Ras = Raahen aluesairaala
SKS= Savonlinnan keskussairaala
SeKS = Seinäjoen Keskussairaala
SatKS = Satakunnan Keskussairaala
TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala
TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala
VAS = Vammalan aluesairaala
VKS = Vaasan Keskussairaala
VSAS = Vakka-Suomen aluesairaala
ÅCS = Ålands centralsjukhus

 

Mahtavaa, Sintu!
Tutkailin jo kaipaillen tänään muutamia odottajien ketjuja, mutta en tohtinut vielä tässä vaiheessa osallistua niihin...ehdin jo miettiä, että olis niin kiva, jos olis just tällainen ketju meille jo vähän "varttuneemmille" esikoisen odottajille...
Tietysti meillä hoitolaisilla on vielä ihan omanlaisensa jännitys selkäpiissä...

eli

Mangu76.....36v....LA 30.9.......NKL?....1.ultra 15.2.

En oo mitenkään varma tosta LA:sta, mutta ei varmaan paria pvää enempää heitä...
Mahdollisesta synnytyssairaalasta ei ole tietoa. Asutaan HUS:in alueella ja kotikunnassa olis omakin sairaala, mutta onkohan väärää tietoa, että hoidoissa käyvät HUS:in alueen potilaat synnyttävät Naistenklinikalla, koska kuuluvat ns. "riskisynnyttäjien" ryhmään (sori, jos termit vääriä)? Mulla itselläni on lisäksi vielä pientä lisääntynyttä keskenmenon riskiä anatomisten seikkojen takia (kaksiosainen kohtu)...Toi mun ensiultran aika on varattu siis meidän yksityiselle hoitoklinikalle...Teki mieli soittaa jo tänään paikalliseen neuvolaan ihan vaan ilmoittautumismielessä, mutta en uskaltanut sitäkään vielä tehdä..


Sintu: eiks sulle siirretty 2 alkiota? Siinäpä sitten ihan omanlaista jännitystä...mikä on olotila?

ON: tänään rv4+5.
-rinnat elää edelleen omaa elämäänsä, ts. arat & turvonneet
-entistä useammin yllättävä nälkä, joka ei anna odotuttaa
- jonkinasteinen salmiakin himo
-uudenlaista uupumusta, etenkin illalla

 

En tiedä... minulla tämä raskaus ei tunnu etenevän.
Tänään menossa Dpo21, pp19 ja rv 5+0.
Torstaina sain Clearbluen digiin tulokseksi 1-2 ja tuolloin oli siis menossa rv 4+5.
Tein saman testin tänään uudelleen nähdäkseni, ovatko viikot nousseet... edelleenkin testiin tuli 1-2... : /

Raskausoireet:
- rinnat edelleen todella arat
- alaselässä paineen tunnetta
- vilustaa
- lämpöä kainalosta mitattuna tänä aamuna 37,4
- tukkoinen/ flunssainen olo
- väsymys; normaalisti saatan valvoa illalla pitkäänkin, mutta nyt väsymys iskee jo klo 21 aikaan
- hengästyn helposti esim. rappuja noustessa
- paha olo tulee jos vatsa pääsee liian tyhjäksi ja samanlaista oloa on myös aamulla, mutta ainakin toistaiseksi olen säästynyt oksentamiselta
- hampaiden pesu aiheuttaa "yökkäys"-reaktion
- pissattaa useammin ku normaalisti
- vatsaa turvottaa

Asia joka minulla todellakin huolestuttaa on tuo hCG:n hidas nouseminen.
Lisää huolta on aiheuttanut tänään lisääntyneet alavatsakivut... ihan kuin ennen kuukautisia. Mutta jos nämä kivut ovat sitä, mitä pelkään, niin huomennapa se selviää.
Kroppani on ollut aina niin tarkka, että kun kuukautiskivut ovat ilmaantuneet, niin seuraavana päivänä on alkanut tiputtelu ja sitä seuraavana vuoto... joten jännitystä riittää.
Ja vaikka vuoto alkaisikin, voi silti toinen alkioista olla kiinnittynyt ja toinen tulla vuotona pois.

Ajattelin kyllä painella maanantaina yksityiselle mittauttamaan tuon HCG-arvon, ihan oman mielenrauhani vuoksi... makso mitä makso. =)

 

Sintu: sulla on kyllä jo tosi hyvin noita oireita Toi menkkamainen kipu varmaan kuuluupi asiaan; itsellänikin on ollut kaiken maailman muljahteluja etenkin tänään.. Niin, ja tuo hengästyminen normaalia helpommin kuulostaa kyllä tutulta, en vaan jotenkin itse ollut tajunnut sitä tästä johtuvaksi..
Maanantaina otat vaan heti yhteyttä sua hoitavaan tahoon, ne kyllä varmasti auttaa tilanteen selvittämisessä.. Mites se olikaan, oletteko tekin jollain yksityisellä klinikalla? Sori, en muista...
Ja jos ne ei oo suostuvaisia veritestiin, niin ehkä voisi käydä itse otattamassa sellaisen, just in case...

 

Sori, en huomannutkaan tota sun viimeisintä lisäystä, kun kirjottelin ahkerasti edellistä viestiä samaan aikaan.... pidän täällä bd

 

Sintu: sulla on kyllä jo tosi hyvin noita oireita Toi menkkamainen kipu varmaan kuuluupi asiaan; itsellänikin on ollut kaiken maailman muljahteluja etenkin tänään.. Niin, ja tuo hengästyminen normaalia helpommin kuulostaa kyllä tutulta, en vaan jotenkin itse ollut tajunnut sitä tästä johtuvaksi..
Maanantaina otat vaan heti yhteyttä sua hoitavaan tahoon, ne kyllä varmasti auttaa tilanteen selvittämisessä.. Mites se olikaan, oletteko tekin jollain yksityisellä klinikalla? Sori, en muista...
Ja jos ne ei oo suostuvaisia veritestiin, niin ehkä voisi käydä itse otattamassa sellaisen, just in case...

Ollaan kyllä oltu yksityisellä hoidoissa, Väestöliitossa, mutta ku klinikka on yli 200km:n päässä, niin ei ainakaan sinne saakka kehtaa lähteä veritestiin.
Kun varasin ultra-ajan oman kaupunkimme sairaalan naistentautien polilta ja kyselin tuosta veritestistä, niin sanoivat ettei sellaista ole tapana tehdä ku vasta siinä tapauksessa jos tulee vuotohäiriöitä tai muita ongelmia raskauden edetessä.
Jos siis minulla huomenna alkaa tiputteluvuoto, niin pääsen kunnallisellekin puolelle veritestiin. Mutta jos ei ala, niin sitten menen maanantaina oman kaupunkimme jonnekin yksityiselle klinikalle esim. Terveystalolle.

 

Heippa! Yritän omalta osaltani täydentää listaa:
ei vielä-37v.- LA kai 8.9.-ulkomailla-eka ultra oli 19.1.

Ekaa lasta odotan ja pelkään kovasti kaikkea mahdollista. Ekassa ultrassa kaikki oli ok ja seuraava ultra on vasta neljän viikon päästä.

 

Heippa ei vielä ja tervetuloa mun puolesta!
Eka jännitysmomentti on sulla jo ohi, kun toi eka ultra on pois alta!
Kun kerran odotat ulkomailla, niin miten asuinmaassasi toimivat odotus/neuvola käytännöt... ?
Itsellä toi eka ultra vielä niiiin kaukana, eli yli kahden viikon päästä, käääks! Meillä on tosiaan takana puolisen vuotta lapsettomuushoitoja yksityisellä puolella, niin jännitettävää on ollut paljon viime kuukausina...jännityksen kohteet vaan vaihtuu.....

 

Minulle kävi nyt niin, että tuo lauantaina lisääntynyt alavatsakipu tiesi huonoa.
Eilen illalla alkoi tiputteluvuoto, eikä kyllä ole lisääntynyt, mutta luulenpa...

Joka tapauksessa minun ei siis tarvinut mennä yksityiselle mittauttamaan hCG-arvoa.
Nyt kun ilmeni "komplikaatioita" eli tuo tiputtelu alkoi, niin pääsinkin julkiselle puolelle veritestiin. Soitin siis oman kaupunkimme sairaalan naistentautien polille, johon minulla oli myös varhaisultra-aika varattuna 22.2. Sain lähetteen labraan ja käväisin veritestissä. Iltapäivällä klo 13 jälkeen soitan tuloksesta.

Sain myös uuden ultra-ajankin, joka on jo ensiviikon keskiviikkona 8.2... tuolloin siis olisi menossa rv 6+4.

Sintu & massuset 5+2

 

HCG-arvo oli vain 4, joten kylläpä sieltä se kunnon vuotokin varmaan kohta alkaa... :'(

Poistin itseni listalta...

Voin kyllä jatkossakin käydä päivittämässä etusivun listaa.

 

Sintu: Voi ei, ihan mahanpohjasta kouraisi, kun luin uutisesi :hug:

Voin kyllä hyvin hoitaa listan päivityksen jatkossa,koska se on nyt viimeinen homma mitä tässä tilanteessa varmaankin haluaa tehdä.
Ehkä meitsikin pikkuhiljaa oppis nuo päivittämisen salat...

 

Sintu: Voi ei, ihan mahanpohjasta kouraisi, kun luin uutisesi :hug:

Voin kyllä hyvin hoitaa listan päivityksen jatkossa,koska se on nyt viimeinen homma mitä tässä tilanteessa varmaankin haluaa tehdä.
Ehkä meitsikin pikkuhiljaa oppis nuo päivittämisen salat...

Jos vain viitsisit päivittää listaa, niin ois kyllä hieno homma.
Minusta tuntuu että vetäydyn nyt vähäksi aikaa taka vasemalle...
en yhtään tiedä jatkosta.

Kaikkea hyvää sinulle Mangu76 ja ei vielä:lle. :heart:

 

Ei vielä: mitkäs on kuulumiset? Täällä rv 5+2. Itsellä tullu kuvioihin sellainen epämääräinen kipuilu tuolla alaselässä ja alakerrassa muutenkin....saa nähdä, mitä meinaa, vai meinaako mitään....:|

 

Heippa! Kävi tosiaan niin että plussasin eilen kotitestillä ja tänään sain varmistuksen veritestillä että hcg oli n. 400. Jos kaikki menee hyvin, niin tulisin mielelläni myös tähän ketjuun. Ensimmäistä lasta kun odottaa, niin kaikki on uutta. Ei auta ikäkään .

Mulla siis ensimmäinen ultra 28.2, ja omien laskelmieni mukaan la olisi 8.10. Mutta nyt vasta 4+1 menossa. Oireitakaan ei ole kuin vatsan nippailut.

Ja jos tässän nyt kaikki etenee niinkuin pitää, niin NKL:llä ainakin haluaisin synnyttää, ja käsittääkseni voinkin. En ole tuosta ihan varma. En sentään niin pitkälle ole vielä ottanut selvää .

Jänniä aikoja eletään .

 

Susirouva: tervetuloa tännekin puolelle! Mitään varsinaista ruuhkaa ei tunnu olevan
Kylläpä on ollut tapahtumarikas alkuvuosi meidän yli kolmevitosten osalta!
Oli mukavaa kuulla sun plussauutiset, koska se vahvistaa niin sen, että on olemassa oireetonta (ainakin fyysisesti) piinailua ja silti lopputulos on napakymppi! Sama tärinäfiilis oli myös täällä, kun se elämän eka toinen viiva piirtyi selkeästi siihen testiin..
Musta on lisäksi myös ihanaa lukea, että ihmiset elää sitä ns. "normaalia elämää" piinailun aikana...mä luulen, että toi edesauttaa jaksamaan noita hoitoja pidempään ja luottamaan, että kyllä se vielä tärppää...itse olen ollut sellainen piilopessimisti- ja skitsoilija näiden hoitojen aikana...
Mietin itse kovasti -ennenkuin tiesin plussaavani tässä kierrossa-, että kuinkahan kauan jaksaa yrittää ilman merkin merkkiä, että on edes yritystä kiinnittyä...no, nyt kävi sitten näin...ja täytyy sanoa, että kävi miten kävi, niin joka päivästä plussanneena olen hiljaa onnellinen...mussa ei olekaan perustavanlaatuista vikaa naisena, vaan tosiaan jokin elävä organismi pystyy kiinnittymään meikäläiseen, ainakin toistaiseksi Raskaana, kunnes toisin todistetaan...

Mut ei sille oikein voi mitään, että jollain tavalla tuntee olevansa jossain ihme välitilassa. Piinailu jatkuu, vaikka aihe muuttuu ja samanlaista oireiden kyttäämistä tää tuntuu olevan ennen tota ekaa ultraa... Lapsettomuuspuolella ei voi näitä piinailuja raportoida ja sit toisaalta ei meinais uskaltaa näihin raskausketjuihinkaan lähteä vielä mukaan, kun tuntee itsensä vähän oudoksi linnuksi...ehkä sitten ekan ultran jälkeen.. mulla ei oo tuttavapiirissäkään just nyt ketään, joka odottaisi ensimmäistään juuri nyt, iso osa ystävistä ja tutuista on jo tän vaiheen käyny läpi..

Yllättävän hyvä ja pirteä olo on ollut tähän asti, mitä nyt nälkä tosiaan ehkä yllättää useammin ja nopeammin ja tisut tuntuu alienmäisiltä
...mutta nyt on pari viimeistä päivää ollu sellainen valikoima erityyppisiä jomotuksia, milloin edessä, takana, oikealla, vasemmalla...se on pistänyt ihmeellisesti mielenkin matalaksi, enkä oikeastaan tiedä, miksi: /
Ai niin, neuvolaan uskaltauduin sentään soittamaan eilen, eka aika sinne on 1.3.

Susirouva, mä kanssa kovasti toivon, että jos tositoimiin asti koskaan pääsee, niin se ois sitten se naikkari...

 

:heart:

[/URL] [/IMG]

Aleksa2...............36v..........LA 17.5........KOKS...........4. ultra 29.2.
ei vielä................37v..........LA 8.9?.....ulkomailla.......1.ultra 19.1.
Mangu76.............36v..........LA 30.9..........NKL?.........1.ultra 15.2.
Susirouva............39v..........LA 8.10..........NKL...........1.ultra 28.2.
Dreamer74..........37v..........LA 11.10....ulkomailla........1.ultra 10.2.
Henna-Riikka75...37v..........LA 1.11.......KOKS............1.ultra 22.3.
cynde..................37v..........LA 3.2.......ulkomailla.......4. ultra 20.7.
Rena...................40v..........LA 6.3.......ulkomailla.......1. ultra 19.7.
pepponen............40v..........LA 7.3.......?....................1. ultra 31.7.
Sintu74...............38v...........LA 8.3.........LKS..............1. ultra 25.7.


:heart: :flower: Jo jakaantuneet :flower::heart:

Aleksa2........?30.5.?..........tyttö


:heart:



Synnytyssairaalat ja niiden lyhenteet:
JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
KOS = Kätilöopisto
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
LUS = Länsi-Uudenmaan Aluesairaala (Tammisaari)
EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala
HYS = Hyvinkään sairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala
KAKS= Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala
KOKS = Kotkan/Kymenlaakson sairaala
KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala
Kät/H = Kätilöopisto, Haikaranpesä
LKS = Lapin Keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala
PKKS = Pohjois-Karjalan Keskussairaala
Ras = Raahen aluesairaala
SKS= Savonlinnan keskussairaala
SeKS = Seinäjoen Keskussairaala
SatKS = Satakunnan Keskussairaala
TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala
TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala
VAS = Vammalan aluesairaala
VKS = Vaasan Keskussairaala
VSAS = Vakka-Suomen aluesairaala
ÅCS = Ålands centralsjukhus

 

Sainpa päivitetyn version tosta listasta aikaiseksi. Nyt pähkäilen vaan tässä, että onkohan mitään keinoa saada tätä päivitettyä listaa tonne ketjun alkuun......nim: aloittelija näissä puuhissa

 

Mangu kiitos . Eiköhän tännkekin vielä lisää odottajia saada . Tämä yli 35v ensimmäistä lasta odottavat rajaa vähän osallistujia, mutta itselleni tämä sopii parhaiten, kun meillä on eniten yhteistä.

Tuo sinun kirjoitus oli kun mun suusta :O!

Musta on lisäksi myös ihanaa lukea, että ihmiset elää sitä ns. "normaalia elämää" piinailun aikana...mä luulen, että toi edesauttaa jaksamaan noita hoitoja pidempään ja luottamaan, että kyllä se vielä tärppää...itse olen ollut sellainen piilopessimisti- ja skitsoilija näiden hoitojen aikana...

, siis niin sama. Mieheni onkin välillä vähän hymähdellyt, kun en esim. kanna kuin neljä halkoa (takkaan) sisälle..."tämän enempää en voikaan ottaa" . Viime kierrossa nostin ja kannoin, söin ja saunoin...Olen ollut 100% varma etten voi ikinä raskautua, ja 100% varma etten ainakaan tuosta viime kierrosta.

Siksi tämä tuntuu vieläkin vähän kummalliselta. Toisaalta jopa tavalliselta, mutta toisalta epätodelliselta. Sanoinkin miehelleni eilen, että: "se on nyt sitten näköjään todellakin niin että minäkin pystyn raskautumaan. Uskomatonta, en olisi ikinä uskonut". Olen aina ajatellut ette se kuitenkaan ole mulle mahdollista, että olen stressannut kohtuni piloille tms.

Mietin itse kovasti -ennenkuin tiesin plussaavani tässä kierrossa-, että kuinkahan kauan jaksaa yrittää ilman merkin merkkiä, että on edes yritystä kiinnittyä...no, nyt kävi sitten näin...ja täytyy sanoa, että kävi miten kävi, niin joka päivästä plussanneena olen hiljaa onnellinen...mussa ei olekaan perustavanlaatuista vikaa naisena, vaan tosiaan jokin elävä organismi pystyy kiinnittymään meikäläiseen, ainakin toistaiseksi Raskaana, kunnes toisin todistetaan...

Ja taas samat sanat. Tässäkin kierrossa yhtenä yönä valvotin miestäni, kun olin niin rikki. Sanoin että en tiedä kauanko jaksan näitä jatkaa. Että eihän näistä oikeasti mitään tule. Mies rauhoitteli ja sanoi että uskoo kyllä että tulee.

Ja kun sain sen plussan, niin sanoin että ainakin nyt tiedä että raskautuminen on mullekin mahdollista. Vieläkin jännittää ja pelottaa vähän esim. keskenmenot, enkä pysty niistä edes lukemaan. Paljon kun puhutaan että tällä iällä kesken menot on yleisiä. En pysty sitä ajattelemaan nyt sen enempää .

Eilen puhun kaverini kanssa jolle olin jo kertonut plussasta. Lauseessa on vieläkin vaikea sanoa että kun olen raskaana. Se tulee melkein änkyttäen ja meinaan korjata sen sanalla jos. Tulee jotenkin sellainen olo että se olisi enemmänkin valetta. On niin vaikea uskoa, että todella on raskaana. Ainakin nyt tällä hetkellä. Näin se vaan on uskottava!

Mut ei sille oikein voi mitään, että jollain tavalla tuntee olevansa jossain ihme välitilassa. Piinailu jatkuu, vaikka aihe muuttuu ja samanlaista oireiden kyttäämistä tää tuntuu olevan ennen tota ekaa ultraa... Lapsettomuuspuolella ei voi näitä piinailuja raportoida ja sit toisaalta ei meinais uskaltaa näihin raskausketjuihinkaan lähteä vielä mukaan, kun tuntee itsensä vähän oudoksi linnuksi...ehkä sitten ekan ultran jälkeen..

Ja taas, no niinpä! Sanasta sanaan! Mulla ei ole vieläkään mitään oireita, paitsi nippailut mahassa. Ei mitään muuta! Ja se hermostuttaa myöskin.

Siis pitääkö meidänkin soittaa vielä neuvolaan? Luulin että tiedot menee meillä automaattisesti naikkarin kautta jonnekin? Minne? En edes tiedä? En ole tullut ajatelleeksikaan.

 

Oletko Mangu muuten tehnyt jotain muutoksia syömisen suhteen?

Mietin, kun itselläni ei ole välttämättä parhaat mahdolliset ruokailutottumukset, koska miehen kanssa kaksin elellään. Viikolla ei tule aina edes tehtyä lämmintä ruokaa. Mun on pakko lisätä vihanneksia ja kasviksia, sekä kalaa ruokavalioon. Syön nyt myös multivita raskaus tabletteja, koska pelkään sen foolihapon riittävyyden puolesta. Kahvia yritän juoda mahdollisimman vähän. Se ei nyt jostain syystä ole ollut kauhea ongelma.

Ja tuota listaa ei varmaan saa millään tuonne ylös. Joko aloitetaan kokonaan uusi ketju, tai sitten vaan annetaan olla. Sintu saisi sen poistettua itse kyllä, mutta muut ei oikein pääse siihen koskemaan.

 

Hei kaikki!

Ensi alkuun sydämestäni pahoittelut Sintulle, joka aloitti tämän ketjun ja jonka kanssa kirjoittelin tuolla toisessakin ketjussa. Uskon ja toivon, että teitäkin onni vielä potkaisee.

Liittyisin mielelläni joukkoon, vaikka olenkin teihin verrattuna jo konkari Raskaus on siis jo viikolla 25, ja tunnen lapsen potkut tässä kaiken aikaa kirjoittaessani.

Olen syntynyt loppuvuodesta -75 eli olen 36 nyt. Ensimmäistä odotan tulevaksi toukokuussa. Papereihin ehdittiin saada merkintä munasolun iäksi 35v, mutta täytin vuosia heti tämän hoidon alussa.

Viime huhtikuussa pääsimme viimein hoitoihin lahjasiittiöillä. Mieheni on viisitoista vuotta sitten selvinnyt munuaissyövästä, mutta syöpähoitojen jalkeen hän ei enää voi saada lapsia. Hänen onnekseen hänellä on aikuinen biologinen lapsi ex-vaimonsa kanssa.

Meidät lähetettiin huhtikuussa ivf-hoitoihin hymyillen ja meille maalailtiin fifti-fifti onnistumismahdollisuuksia, koska lahjasolut ovat testatusti hyvälaatuisia ja minä olen niin kohtalokkaan terve: ei mistään endosta tietoakaan, täydellisen säännölliset kuukautiset 12-vuotiaasta asti, normaalipainoinen ja hyväkuntoinen, ei edes allergioita, ei herran tähden edes laktoosi-intoleranssia, ei edes silmälaseja. Täydellisen terve ihminen.

Heti ekan punktion jälkeen seinä nousi pystyyn: kerätyistä 13 munasoluista kaikki hedelmöittyivät erinomaisen hyvin - ja jakaantuivat sitten päin seiniä niin, että tasan yksi (1) oli siirtopäivänä normaali ja siirrettävissä. Mitään ei voitu edes ajatella pakastettavan, tämä siirrettykään yksilö ei olisi pakastukseen kelvannut. Mitään selitystä munasolujen kehnolle laadulle ei ollut sen enempää lääkäreillä kuin laboratorion asiantuntijoillakaan, ei mitään selitystä, ja niin ollen ei mitään, millä asiaan olisi voinut vaikuttaa tai mitä olisi voinut parantaa tai tehdä toisin. Puihin meni ja menkat tuli.

Sama tulos toisessa hoidossa, tosin silloin saatiin punktoitua tasan neljä kypsää solua, joista yksikään ei sillä kertaa jakaantunut normaalisti. Kaksi jakaantumiseltaan hidastunutta siirrettiin. Se kertokoon oleellisen niitten laadusta, että Felicitas suostui ylipäätään siirtämään kaksi. Eikä yritystäkään kiinnittyä.

Viiden kuukauden sisällä tehtiin kolme ivf-hoitoa alusta asti injektioineen, punktioineen ja siirtoineen, koska mitään ei milloinkaan saatu pakkaseen päinkään - alkiot olivat aina niin huonolaatuisia. Kolmannessa siirrossa siirrettiin taas kaksi hidastunutta 2-3 -luokan alkiota. Kirjoitin kahdellakin palstalla, miten yhtä hyvin olisivat voineet siirtää mun kohtuuni pieniä kiviä. Mietin, miten kerron samana vuonna 70 vuotta täyttäville vanhemmilleni, että biologisessa mielessä he ovat eläneet turhaan, etten pysty edes lahjasiittiöillä saamaan heille lastenlasta.

Lääkärit sanoivat, että neljännen ivf:n yrittäminen on täysin turhaa, koska tulokset ovat olleet tasaisen laihoja alusta asti. Seuraava etappi kohdallamme olisi ollut lahjamunasolukonsultaatio sen lisäksi, että olimme jo joutuneet vuosien ajan nielemään lahjasiittiötuomiotamme. Toivoin yli kaiken, että jo kertaalleen testatusta kilpirauhasesta löytyisi jokin mystinen selitys sille, että parissa kuukaudessa olin pudonnut täysin terveestä ja potentiaalisesta synnyttäjästä hedelmättömäksi kehäraakiksi iässä, jossa äitini synnytti minut ja mummoni synnytti äitini.

Jostain syystä pienet kivet kuitenkin itivät, molemmat. Toinen tosin jätti leikin sikseen jo ennen varhaisultraa. Sain myös hyperstimulaation ja olin lisäksi melkoisessa hormonikrapulassa normaalien alkuraskauden oireitten lisäksi, joita lisäsi se, että molemmat alkiot olivat ehtineen kehittää istukan lisää hormoneja erittämään.

Ilmeisesti hoitokoettelemukset olivat jonkun mielestä kuitenkin meille tarpeeksi, ja alun jälkeen jatko on sujunut kuin oppikirjoissa. Nyt meneillään periaatteessa normaali yksösraskaus, ja takana on puhtain paperein kuitatut niskaturvotus- ja rakenneultrat. Viikolla 28 on tiedossa meidän kunnassa yksi ylimääräinen "kalliitten lasten" ultra ja lääkärikäynti, johon keinoalkuiset raskaudet kuulemma kaikki ohjataan.

Liittyisin mielelläni listalle, koska vaikka yhtäältä saan tukea kohtalotovereilta Lahjasoluperheet-foorumilta ja toisaalta paikallisten lapsettomuudesta kärsineitten odottajien listalta, tämä 35+ ikä aina vähän erottaa minut niillä muista.

Eli Aleksa2, ikä 36 (-75), laskettu aika 17.5., KOKS eli Kymenlaakson keskussairaala, 4. ultra 29.2.

 

Aleksa tervetuloa :flower:!

Iha mieletön ja uskomaton "tarina". Valtavasti onnea raskaudesta :heart:.

 

Oli pakko vielä testata, ja nyt apteekin omalla tuli vahvin plus mitä voi. Kummatkin viivat ovat yhtä paksuja. Huh! Vieläkin kun olen oireeton..

 

Aleksa2: tervetuloa munkin puolesta joukkoomme Mukavaa, että on joku pidemmälläkin oleva, joka on saanut jo kaikenlaista kokea raskauden edetessä...
Tarinasi luettuaan ei voi kuin todeta, että elämä on ihmeellistä! Mutta tässä tapauksessa ihanan ihmeellistä!


Susirouva: varmistelutestejä on täälläkin harrastettu
Mun täytyy tunnustaa, että marssin tänään jälleen kerran kotikaupunkini yksityiselle otattamaan sen hCG-arvon....oli vaan jotenkin niin epämääräinen olo. Perjantaihin pitää kuulemma odottaa sen tuloksia, pläääh....
Tosta neuvolasta sen verran, että me asutaan yhdessä Helsingin ympäryskunnista (HUS:in piiriin kuulutaan) ja ollaan käyty Hesassa yksityisellä hoidoissa, joten mulla ei ainakaan ollu muuta vaihtoehtoa kuin ilmoittautua kotikaupunkini neuvolaan...noista naikkarin käytännöistä en tiedä...jotenkin oon luullut, et aina pitäs kuitenkin ilmoittautua asuinalueensa lähineuvolaan...mut meneeks se niin, et jos on käyny naikkarilla hoidoissa, niin sit siellä käydään "neuvolassakin"? Itse tosiaan arvuuttelin naikkarin mahdolliseksi synnytyssairaalaksi, koska sinne ohjataan kaikki riskiraskaudet (korjatkaa, jos oon väärässä); mulla on siis tuo kaksiosainen kohtu, joka lisää keskenmenon riskiä (+tietty nää hoidot).

Mitä noihin syömisiin tuleen, niin oon nyt parina päivänä repsahtanu makeaan, että semmosta....kahvin juonnin oon yrittäny pitää minimissä; ostin jopa kofeiinitonta kahvia kotiin (tiedän, todelliset kahvinrakastajat irvistää varmaan tässä kohdin), kasvisten ja kasviproteiinin määrää oon lisänny. Maitotuotteissa (ja muutenkin) oon osin siirtyny luomuun. Vitamiineista vedän Multitabsin raskaus/imetys-tabuja sekä myös c-vitamiinitabuja, kun on nää kausi-influenssat kai taas tulossa....Tabuista puheen ollen, mähän joudun vetämään sitä pirun kortisonia raskausviikolle 8 asti Kauhistuttaa luonnollisesti jo etukäteen sen lopettaminen (vaikkei sitä kai periaatteessa pitäs oikeesti vetää ollenkaan, jos haluais olla tarkka, mitä suustaan alas laittaa); tässähän on nyt isot tsäänssit, että juuri kortisonin takia mun kroppa ei edes tajunnut hylkiä meidän loistavaa blastoa.....mutta kun se lopetetaan, ja jos sinne asti päästään, niin silloin tää raskaus vasta todella testataan,aarghh!
Noin niinkuin periaatteessa kai yritän välttää myös näitä raskauden aikana "kiellettyjä" ruoka-aineita, joista löytyy erinäisiä listoja eri yhteyksissä. Eli pastöroituja juustoja syön, (mutta myös tuorejuustoja) mut jostain syystä oon vältelly mun yhtä suurimmista herkuista; eli homejuustoja Alkoholiin en koske lainkaan, mutta se nyt lienee aika selvä juttu... niin, ja jostain syystä haluan pysyä keinotekoisista makeutusaineista erossa, vaikka niistä löytyy tosi ristiriitaista tietoa...poikkeuksena ksylitoli.Ehkä noin pääpiirteissäin YRITÄN suosia ravitsemuksellisesti mahdollisimman "rikasta" ruokaa, mutta jonkunasteinen sekasyöjä kyllä olen...
Kylläpä tuli vuodatusta...

 

Mangu, on kiva tulla tänne kun on tullut paljon "juttua". Erittäin mielelläni luen .

Mulla oli vähän sama pelko sen keltarauhashormoonin suhteen, että jos se olisikin kannatellut raskautta, eikä raskaus jatkuisi kun lopetan sen. Mutta pelko ei toteutunut. Ymmärrän siis mitä "tällä kertaa pelkäät" (tuo on mulle ainakin niin tosi lause, että koko ajan pelkään jotain), mutta kyllä se alkio on siellä kiinni ja pysyy sitten ilmankin kortisonia. Ihan varmasti!

Tule kertomaan hcg lukemat sitten . Tässä kun on niin vainoharhainen, että mielelläni kuulisin omatkin tämän hetkiset, mutta jätän nämä nyt....postissa tulevan digitestin varaan..... Yhden testin teen vielä ensi viikolla. Hirveän pitkään muuten odotuttavat ennen kuin saat tulokset! Vaikka tuo on periaatteessa helpompaa odottamista, niin itselläni oli tuossakin tilanteessa vatsa vähän kipeä jännityksestä soittoa odotellessa ennen kuin kuulin omat tulokseni, vaikka olin jo plussannut. Toivotaan että osaat ottaa rennommin, koska hyvät on arvot varmasti! Kiinnostaa kyllä tosi paljon että paljonko ovat. Oletko muuten vielä saanut yksiäkään hcg arvoja?

Tällä kertaa minä pelkään nyt sitä, että kun lämmitimme takan, niin asuntoon tuli aika paljon savua, ja täällä tuoksuu vieläkin voimakas savu. Pelkään että siitä on tullut jotain häkää josta on haittaa. Oviakaan ei voi pitää auki kun ulkona on niin paljon pakkasta. Käyn siis välillä haukkomassa happea ulkona . Hullua, tiedän .

Kysäisin tuossa juuri synnyttäneeltä kaveriltani, niin kertoili että omaan lähimpään neuvolaan pitää mennä. Eli mulla se on Vantaan puolella. Toivon todella että pääsisin kuitenkin synnyttämään Naikkarille. Olen rh-, ja täytän ihan kohta 40, joten ehkä voisin kuulua riittävästi riski ryhmään?

Tänään hain uuden purkin Raskaus Multivitaa, ja kävin kaupassa hakemassa hedelmiä ja vihanneksia. Tähän vuoden aikaan ei suurin osa niistä oikein houkuta. Alkoholi ei tosiaan tulisi kysymykseenkään. Juustoja rakastan, ja niistä tänäänkin söin pastöroitua fetaa. Pitää vähän enemmän perehtyä mitä voi niistä eri "lajeista" syödä ja mitä ei. Ja sama juttu tuon makeutusaineen kanssa. Ennen kuin tiesin että olen raskaana, niin join sitä stevialla maustettua limua melkein litran (en nyt yhteen menoon, mutta kuitenkin)! Toivottavasti tuo stevia on edes turvallisempi vaihtoehto. Nyt en joisi enää sitäkään.

Onneksi saamme vauvat jo ennen joulua (uskomme tuon nyt todeksi, eikö?), niin ei tarvitse jouluruoista pihistellä . Mulle nimittäin graavilohesta luopuminen olisi tuskaa .

 

Hei kaikki ja onnittelut Aleksa2:lle!

Kurjaa, että Sintu lähti pois

Olen ihan sekaisin siitä, minne olen kirjoitellut....löysin tämän taas sattumalta.

Minulla tuo laskettu aika ei ole 8.9. vaan uusimman tiedon mukaan 11.9.

Minä tulen olemaan viikkoja vaille 38 v., kun/jos lapsi syntyy. Mieheni on minua melkein parikymmentä vuotta vanhempi ja silti meillä tärppäsi heti ensimmäisenä yrityskuukautena...ja siis "yritimme" siinä kuussa vain kerran Raskautuminen on sokki minulle, sillä aloitimme yrittämisen ikäni takia, ei siksi, että tositosi paljon tahtoisin vielä vauvaa. Kaikki sanoivat, että siinä tulee menemään pari vuotta. No ei sitten mennyt.

Ekan kerran gynellä (täällä ei mennä neuvolaan) aloin itkeä pelkästä säikähdyksestä, kun kerroin olevani raskaana. Sain tietty lähetteen psykologille, mikä onkin hyvä juttu. Pääsee jutteleman tunteistaan jonkun kanssa, joka ymmärtää. Minut myös ultrattiin heti, kuten jo kerroinkin, koska oli hieman ruskeaa vuotoa. Kaikki kuitenkin oli kunnossa.

Kahden viikon päästä on toinen varhaisultra ja siitä parin-kolmen viikon päästä on se mahan päältä otettava ultra, jossa näkyy mahdolliset niskaturvotukset yms. Pelkään kuollakseni, että jotain häikkää löytyy, sillä täällä abortti on laiton ja joudun matkustamaan Suomeen tekemään sen, jos niin kurjasti käy. Psykologi ja kätilö sanoivat, etten saa ajatella sellaista, sillä kaikella todennäköisyydellä kaikki on hyvin, enkä minä ole vielä niin vanha, että suuria riskejä olisi.

Lievää pahoinvointia on lähes joka päivä, mutten valita, kun tiedän, miten paha olo joillakin voi olla. Väsyttää paljon, muttei joka päivä.

Onkohan tämä normaalia, että olen menettänyt täysin kiinnostuksen kodin hoitoon? En jaksaisi lainkaan siivota yms.