ensimmäinen raskaus ja pelottaa...

Päätimme mieheni kanssa että jätän e-pillerit pois ja annamme laspsen tulla jos on tullakseen.(Itse kuvittelin etten raskaudu helposti)Välissä ehti tulla yhdet "luomumenkat" ja sitten olinkin jo raskaana.Jotenkin vain tiesin sen jo hyvin varhaisessa vaiheessa.Ensimmäisen raskaustestin tein tasan viikko ennen kuukautisten oletettua alkamispäivää-ja POSITIIVINEN tulos tuli!:kiss:Lopulta tein yhteensä 4 raskaustestiä, uskomatta millään että olen todellakin raskaana.(Dpo7,Dpo10,Dpo14 ja Dpo15) Testina käytin kolmena ensimmäisenä kerta First Signal kasettitestiä ja viimeisellä kerralla ClearBluen puikkomallia.

Raskaus on todella toivottu, joskin pienoinen yllätys kuinka nopeasti tärppäsi. Nyt minulla on meneillään rv5+6 ja varhaisultra viikon kuluttua,samalal viikolla myös ensimmäinen neuvola käynti. Minulla on todella minimaaliset raskausoireet vielä ainakin tässä vaiheessa:
-ensimmäinen epäilys raskaudesta; Kipeät nännit! Sekä koirani outo käytös;hakeutui koko ajan suojelevasti lähelleni.
-Vihlovat tuntemukset munasarjojen kohdalla, etenkin iltaisin.
-Terveellisen ruoan himo!
-Olo kuin ilmapallolla(pahenee ruokailun jälkeen)-tosin nyt helpottumaan päin.
-Hieman turvonneet rinnat
-rv6 päin mentäessä tunne herkkyys:'( -> Tästä tahtoisinkin kuulla kokemuksianne... Tällä hetkellä tuntuu todella väsyneeltä, ja itkeskeln mitä ihmeellisemmistä asioista. Tänään hermostuin miehelleni niin pahasti että rupesin jo epäilemään hänen tukeaan tässä asiassa.Tuntuu että mies ei voi ymmärtää mitä on olla raskaana, synnytyspelko jne...
Voiko alkuraskauden oireina olla lievä masennus?

 

Raskaus muuttaa siinä määrin hormonitoimintaa(ja elämää) että kaikenlaisia tunteita voi esiintyä, myös masennusta.

 

Mielialojen muutokset ainakin itselläni varsinkin alussa olivat melkoiset. Tunneskaala oli laaja. Raskaus pelotti ja välillä sitä ajatteli että oliko nyt ihan fiksua tehdä lapsi, ja välillä että mä en haluakaan tätä, ja seuraavana hetkenä hehkui raskauden onnea. Raskauden edetessä tunteet tasoittuivat. Mutta synnytyksen jälkeen oli taas yhtä vuoristorataa jonkun aikaa, kannattaa varautua siihenkin.

 

raskaana ollessa naisen elimistö automaattisesti tuo näitä "pelkotiloja" ja muita epämääräisiä tunnetiloja esille,se vain vahvistaa meidän luonnollista perimää olla lapsillemme äitejä, pelot ja surut ja itkut ja naurut on oleellinen osa raskautta, toki masennus voi myös puhjeta, mikäli epäilet ette jaksa ja epäilet että miehesi ei ymmärrä sinua, menkää käymään terapeutin juttusilla, yleensä neuvoloilla on omat psykiatrit tai terapeutit joisssa voi käydä, puhumassa asioista, ettei tilanteet mene siihen että masennus iskee. Ja mies kun ei ymmärrä mitä kaikkea naisen hormonaalinen toiminta saakaan aikaan yhtäkkiä nauru muuttuu itkuksi, miehen tunneäly ei voi käsittää näin suurta muutosta, joka voi sitten miehestä tuntua omituiselta ja "ahdistavalta" eli hän ei osaa toimia sellaisessa tilanteessa ellei hänelle joku selitä sitä, että naisen raskaana olo kun ei ole mitään maailman helpointa

 

Tiedän tunteen, meillä jätettiin ehkäisy elokuussa häiden jälkeen ja vauva todella toivottu, mutta kaksi viivaa raskaustestissä sai ensimmäiseksi hämmentymään, ja tuli sellainen olo et pitää varoa mitä toivoo. Ja vaikka asioita on kerenny pyöritellä päässä, miten sitten pärjätään kun vauva syntyy, niin kuitenkin nyt on paniikki et onkohan musta sittenkään tähän.

 

Luulen että nyt alkaa helpottamaan tuo alakuloisuus. Kävimme tänään varhaisultrassa ja säännöllinen syke löytyi ja maha-asukki oikeassa paikassa. Raskausoireet ovat minimissään vieläkin. Mutta nyt kun tiedän kaiken olevan hyvin, en murehdi enää siitä. :wave:
Raskausviikolla 7+2 mennään.
Ihanaa kevättä!

 

Mutta synnytyksen jälkeen oli taas yhtä vuoristorataa jonkun aikaa, kannattaa varautua siihenkin.

Mä niiiin allekirjoitan tuon Miestä tsemppasin raskauden aikana että kestäkestä, kohta loppuu kun beibi tulee, mutta siitähän se vasta alkoi Nyt, 10kk myöhemmin, alkaa se tasapaino löytyä taas huh.
Laa_laa: kaikenmoiset tunteet kuuluu asiaan, tuskin olet pysyvästi masentunut. Raskaus oli ainakin itselle mieletön henkisen kasvun paikka, kai se edellytti kaikkien tunteiden ja tunnetilojen läpikäymisen.. On sitten todella valmis lapseen sekä kaikkeen, mitä tuo tullessaan
Onnea! <3

 

kiitos vastauksista.
Alakuloisuus on nyt tipotiessään. Nyt elämme raskausviikkoa 10, ja minulla on todella hyvä olla :heart: Niin fyysisesti kuin henkisesti.
Paljon tulee mietiskeltyä raskautta ja tulevan lapsen syntymää. Sekä elämää uuden tulokkaan kanssa=äitiyttä.
Toisaalta ei malta odottaa, toisaalta tuntuu että kaikki tulee todella nopeasti. Voi kun pääsisin pian kunnalliseen ultraan varmistamaan että maha-asukilla on edelleenkin kaikki hyvin.