Ensimmäinen keskenmeno

Olin tällä viikolla koulun valintakokeissa. Vatsaa oli nipistellyt jo parin viikon ajan (kuten alkuraskaudessa) ja muutkin alkuraskauden merkit oli kohdallaan. Tällä viikolla alkoi tiputteluvuoto ja valintakokeiden jälkeen kotiin päästyäni runsas vuoto. Aiemmin päivällä vatsan nipistely oli vaihtunut niin kovaksi säryksi ja krampeiksi, että jouduin ottamaan buranaa 3x400mg kerralla. Vuoto jatkuu nyt toista päivää runsaana. Ja tuntemukset on kuin menkat mutta 10 kertaa voimakkaampina siis.

Ajateltiin mieheni kanssa aikoinaan, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Olis saanut tullakin nyt, mutta Yläkerran Isäntä päätti ettei se ole hyvä vielä. Jotenkin tätä ei vielä edes ole tajunnut..
 
ehei. ei mulla ikinä menkat tämmöset oo ollu et joutuu puolen tunnin välein vaihtamaan sidettä.. itseasiassa ei tunnu kovin kummoselta - ei sitä tajua näin isoa menetystä ihan heti. (oon muutenkin vähän hidas :D) katsotaan mikä olo on maanantaina et joutuuko saikkua töistä ottamaan. mies ei vielä tiedä, on kaukana kotoa kesätöissä ko metsäalan duunia ei pahemmin pääkaupunkiseudulta löydä. puhuttiin kyl puhelimessa tänäänkin mut en vaan saanu sanaa suustani.
 
Alan vasta nyt pikkuhiljaa sisäistämään et mitä täs on oikein tapahtunu. Kattelin eilen kaverin vauvan kuvia ja kun tajusin et mullakin olis voinut kohta olla semmonen syötävän sulonen muksu ni itkusta ei tullu loppua.

Aamulla ku heräsin (siis ihan just hetki sitten) ni heti tuli itku. Musta tuntuu et elämä on ohi. Tuntuu et elämäl ei oo enää mitään sisältöä, tarkotusta. Miten muut saman kokeneet on päässy tästä yli?
 
Osanottoni suruunne magnifico.. :hug: Olen itsekkin enkelivauvan äiti, sillä koin keskenmenon huhtikuun lopulla. Meillekkin oli tulossa ensimmäinen vauva, jota niin kovasti toivoimme. Mutta Luoja oli päättänyt toisin.

Minua itseä ovat auttaneet kovasti mm. täällä keskustelupalstalla vierailu, kun on tullut tunne, ettei ole tämän vaikean asian kanssa yksin. Samoten http://www.enkelisivut.net/ siellä olen kyynelsilmin lukenut ihania runoja enkelivauvoista. Olen kirjoittanut tuntemuksiani päiväkirjaan, sekä koonnut muistojen laatikon pienestä enkelistämme. Puhuminen auttaa ystävien kanssa, tai sellaisten, jotka ovat koneneet itse saman - ainakin minä olen saanut siitä voimaa. Edelleen suru on vahvasti läsnä, mutta kyllä elämä kantaa...

"Vaikka tiesimme surun saapuvan, silti toivoimme elämän jatkuvan. Ei auttanut apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten. Saat nukkua, rakas, luona enkelten. Miks`nyt miks` ei myöhempään, sen tietää Luoja yksinään. Tiedän, ettei surua paloiksi saa, osan silti tahtoisin kantaa. Hiljaa tukea, lohduttaa, aikaan, jolloin lohduttomuus katoaa ja ikävä ja muistot sijan saa." Tämän sain ystävältäni, kun isosiskon kuoli yllättäen maaliskuussa.

"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut."
Tämän pätkän pappi luki sairaalassa hengestään taistelevan ystäväni pienokaisen kastetilaisuudessa.

 
Onkos ihan normaalia et keskenmenon jälkeen pahoinvointi kasvaa ja pyörryttää? Kaikki ruoka on etonut viimeset päivät ja tänään meinasin pyörtyä päivän aikana kymmeniä kertoja (asiakaspalveluammatissa ikävää). Ja tosiaan töistä jouduin pahoinvoinnin takia lähtemään aikasemmin.. :( En saanut tänään soitettua arvauskeskukseen. Kyrsii kun ajan voi varata vain 12-14 ja oon aina sillon töissä enkä muista ottaa numeroa mukaan ja muutenkin just tohon aikaan meillä on kaikista kovin kiire ravintolassa. :/
 

Yhteistyössä