Välistä huutelen, että itse käytin clearbluen ovistikkuja ja jokatesti aamupissasta, suosittelen tekemään niin. ja jos luonnollisees pas kiertoon, niin kannattaa alkaa tikuttamaan aiemmin jo, ivf:n jälkeen voi kierto muuttua, mulla ainakin. koko elämän on ollut kierto tasan 28 pv ja ovis kp 14-16, nyt ovis olikin jo kp 11.Hei
Amanda me mennään ihan luomuna nuo passit, yks seuranta ultra kp 10 ja sit oviksen tikutusta, nyt pitää hommata herkemmät testit kun viimeksi ei tullu positiivistä.
En ois uskonu, kuinka työläitä nuo passitki on nuiden oviskyttäysten kans en kyllä innolla odota seuraavaa kiekkaa.
Onko teistä kukaan miettiny jotain aika- tai hoitorajaa onnistumisille, vai meinaatteko kääntää kaikki kivet? Nää on niin henkisesti uuvuttavia asioita, että ite en meinannu rämpiä tässä enää vuoden päästä, oli tulos mikä tahansa. Tosin lapsettomuutta takana jo reilu 10 vuotta, niin on aika sinuiksi päässy näitten asioitten kans, lopullinen lapsettomuus ei oo siis mikään maailmanloppu.
Meillä klinikalla kyseltiin mitä vitamiinejä syödään, ilmeisesti ei mitään ylimäärästä kun ei mitään kielletty. Olin kyllä lukenu tosta omegasta netistä ja lopettanu sen syömisen jo aiemmin. Taisivat suositellakki jotain raskausvitamiiniä, mutta meen noilla samoilla, jotka ei varmaan kauheasti poikkea, foolihappo kai se tärkein on.
Mirkku mekin ollaan pohjosesta ja käydään Oulun väestöliitossa, jonne on meiltäkin matkaa, tuli tie tutuksi ivf:n aikaan
Ymmärrän täysin tuon itsensä tsemppaamisen, samoja juttuja ajatellut itsekkin että mitä kaikkea voidaan tehdä jos ilman lasta jäädäänMe kanssa mietittiin, että käytetään nuo kaikki julkisen puolen tarjoamat hoitokerrat ja sitten jatketaan elämää, sen mukaan mitä satutaan saamaan tai saadaanko mitään. Olen myös "tsempannut" itseäni, miettimällä asioita mitä voi tehdä jos ei onnistu; mm. voin jatkaa rakasta harrastusta (jota toki jatkan muutenkin, mutta ei tulis taukoa..), matkustella (ensi kesäksi alustavasti suunnitteilla reissu) jne... Vaikka eihän nuo korvaa sitä mitä tällä hommalla haetaan, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan..
Viime yönä näin unta, että meidän punktiossa saalis oli ainoastaan kaksi munasoulua, ja kumpaakaan ei pystytty siirtämään... Onneksippa oli unta, toivottavasti vaan ei ollu enneuni
Jotenki mulla on hirveän masentunut ja ei kovinkaan optimistinen mieliala (niinkuin tuo unikin kertoo) tällä hetkellä, aika tuntuu menevän niin hitaasti ja tunnun miettivän koko ajan, ettei me voida onnistua... Liekö johtuu nuista sumutteista, koska ennen niiden aloittamista mieli oli kyllä hirveän pirteä ja iloinen, kun vihdoin päästiin tekemään asian hyväksi jotain. Sumuista on muutenki tullu sivuoireita; kurkkua saa kokoajan kakoa, nenä ja huulet ihan kuivat. Öisin herään, eikä uni enää meinaa tulla silmään, sitten väsyksissä töihin. Mutta toivottavasti ohimenevä vaihe.
Me ollaan Oulun vl:ssäHeipä hei kaikille
Liitynpä minäkin tänne kolmen epäonnistuneen inssin jälkeen.
Olemme aloittamassa ensimmäistä IVFää ja keskiviikkona alkaa sumuttelut.
Taustaa: minulla on kolme omaa edellisestä liitosta ja nykyisellä miehelläni ei omia ollenkaan, Aikaisemman tyttöystävän kanssa hänellä oli yritystä yli vuoden, ilman tulosta.
Kolme inssiä siis tehtiin 2016 alusta ja varsinkin se viimeinen oli ihan yhtä tyhjän kanssa.... ovulaatio tuli niin aikaisin ettei se olisi voinut olla mahdollista, mutta Väestöliitosta sanoivat, että luotetaan testiin ja vaikka ultra näytti, ettei niin mitään, inssi tehtiin silti. Tuosta jäätiinkin sitten muutaman kkn tauolle ja tässä ollaan nyt.
Onko täällä muita jotka ovat Oulussa Väestöliitossa?
Aivan ihana lukea noita juttuja joissa on hoidot tuottaneet tulosta! Kamalan hyvä mieli tulee
Minulla ei ole suuria odotuksia meidän onnistumiseen, koska ikä on minulla se tekijä joka ilmeisesti hidastaa (mahdotontako?) meidän lapsen saantia. Joka ilta olen kuitenkin jaksanut pienen toiveen heittää tuonne yläkertaan, että josko meille yksi yhteinen suotaisiin niin olisin kiitollinen.
IVFstä en osaa odottaa mitään, enkä pelätä mitään. Menen vaan hoito-ohjeiden mukaan eteenpäin
HeiMe ollaan Oulun vl:ssä
Meillä lääkärinä on Riitta Koivunen, joka on kyllä oikein mukava ja vaikuttaa pätevältä. Hän sanoi meille, että saa ehdottomasti vaihtaa lääkäriä, jos niin haluaa ja joskus hyväkin saada muita näkökulmia, mutta en usko että viitsisin vaihtaa ilman pätevää syytä.Hei
Kuka lääkäri teillä siellä on? Meillä on Eija Karjalainen, joka on todella mukava, vaikka olisimme halunneet hänet vaihtaa toiseen joka tuntui enemmän meidän "tyyppiseltä", mutta emme sitten kuitenkaan viitsineet koska asiansa kyllä osaa Karjalainenkin
Noista vitamiineista..... mulla on urheilutaustaa ja urheilen edelleen ja ruoan suhteen olen tarkka, joten vitamiineja on tullut popsittua meilkein koko aikuisiän ja aktiiviuran jälkeen. Nykyään otan vehnänalkioöljyä sekä Multitabsin raskaus ja imetys vitamiinejä. Maca-jauheen otin kuukausi sitten käyttöön yleisen väsymyksen vuoksi ja tuon jälkeen ei ole kamalasti tarvinnut arvuutella tuntuuko ovulaatio vai ei, se nimittäin tuntuu!
Huomenna aloitellaan nenäsumutteet ja ensimmäinen ultra 5.10.
Kiitos Onnea tässä tarvitaan ja toivotaan, että meille kaikille sitä suodaan!Meillä lääkärinä on Riitta Koivunen, joka on kyllä oikein mukava ja vaikuttaa pätevältä. Hän sanoi meille, että saa ehdottomasti vaihtaa lääkäriä, jos niin haluaa ja joskus hyväkin saada muita näkökulmia, mutta en usko että viitsisin vaihtaa ilman pätevää syytä.
Olen käynyt myös Eijalla ja ihan lämpimät fiilikset jäi hänestäkin
Siellä punktion puolella on aivan ihana ja sympaattinen hoitaja, nimeä en nyt muista, mutta oli kyllä aivan omiaan siihen hommaan
Tsemppiä hoitoon
Edit. Olittekin VL:ssä käyny insseissä, niin varmaan tullutkin tämä hoitaja tutuksi
Voi vitsit, ku osaiskin ajatella tuolla tavalla, mulla koko ajan joku peikko istuu olkapäällä ja tuntuu, ettei lääketiedekään voi auttaa... Mut ihana, että sinä osaat, yritän ottaa mallia Varmasti positiivisempi asenne helpottais koko ruljanssia. Onneksi nytIVFstä en osaa odottaa mitään, enkä pelätä mitään. Menen vaan hoito-ohjeiden mukaan eteenpäin
Tsemppiä kamalasti!!! Perässä tullaan, toivottavastiHei, miten kaikilla menee?
Me päästään huomenna siirtoon, olettaen että sulatus onnistuu.
En tiedä mistä tämä "positiivisuus" johtuu mutta jotenkin olen "rinta rottingilla" hoidoissa mukana, ajatuksena, että nyt se lapsi tuleeMoikka!
Voi vitsit, ku osaiskin ajatella tuolla tavalla, mulla koko ajan joku peikko istuu olkapäällä ja tuntuu, ettei lääketiedekään voi auttaa... Mut ihana, että sinä osaat, yritän ottaa mallia Varmasti positiivisempi asenne helpottais koko ruljanssia. Onneksi nyt
Suprecurista johtuva masentelu on vähenemässä, tilalle tullu jäätävä tissikipu Menkatkaan ei vielä ole alkaneet, ens ti on se 0-ultra. Entä jos vuoto vielä silloin menossa? Kellään tietoa?
Mulla piti c-vitamiiniä ottaa kuuri, koska meinas jo pissatulehusta pukata (liekö syynä kuivat limakalvot). Onneksi meni ohi, ni ei ainakaan enää antibioottia tähän väliin...