ensikommentit kun lapsi syntyi

"Täydellinen poikani, äiti tässä. Miksi????" ja paljon kyyneleitä, ei tosin onnesta..

 

Ensimmäisenä sanottiin miehen kanssa yhtäaikaa: "Poika!" Mies jatkoi sekavan näköisenä: "Se on meidän poika, meidän poika, meillä on kulta poika, se on meidän poika...(jatkuu loputtomiin)". Itse sanoin: "Maailman hienoin linnunpoika, pääsit sitten tulemaan". Poika oli yliaikainen ja synnytys ylipitkä.

 

Esikoisen kun sain niin tokaisin että "se on poika" kun kätilö nosti sitä ja näin pikkupippelin..

Jälkimmäisen kohdalla kun vauva syntyi, en ekaks nähnyt kumpi oli, kysyin sit mieheltäni että kumpi se on, sanoi että "ei hän tie kun ei näkynyt sukuelimiä", kätilö piti sitä jotenkin siinä asennossa että ei kumpikaan nähty. Sitten oli pakko kurottautua ja sanoin miehelle että "tyttö se on, mähän sanoin.."

 

Taisin sanoa, että "huh, lopultakin", kun ponnistusvaihe oli kestänyt n. 1,5 h ja lopulta tyttö vedettiin imukupilla ulos. En muista, mitä sitten sanoin... Napanuora oli niin lyhyt, että en heti saanut lasta vatsan päälle, vaan napanuora leikattiin ensin.

 

"Ei voi olla totta, ei voi olla totta!" Olin niin yllättynyt siitä, että tyttö oli tullut ulos minusta, että minä olin osannut synnyttää sen ulos minusta, ja että se oli elävä ja hengittävä pieni ihminen ja minä olin sen tosiaan synnyttänyt!! Se oli niin suuri ihme! Ponnistusvaihe oli kestänyt tunnin ja olin aivan varma, etten jaksa ponnistaa lasta ulos. Mutta niin vain jaksoinkin...

 

Ajattelin täysin uupuneena ja kivusta tajunnan rajamailla että "voi luojan kiitos se on ohi" ja ekoina sanoina sanoin että "ota nyt ees kuva" - eli siis sanoin sen miehelleni, joka seisoi äimänä kuin tikku p.askassa ihmetyksestä. Vasta kun kakkukahvit oli edessä ja ompelut ommeltu niin alettiin tajuta koko hommaa ja liikuttua.

 

Ensikommenttini pojan synnyttyä onnesta itkiessä: "se on ihan väärä"!Olin koko raskausajan ihan varma,että meille tulee tyttö, poika oli erittäin positiivinen ylläri ku suvussa kaikilla on tyttöjä! :heart: :heart:

 

up! :wave:

 

oooohhh.. kätilö näytti mulle tytön pyllyä ja mä vaan ihmettelin et kumpi se oli ja kysyin mieheltänikin et kumpi se oli eikä sekään tiennyt niin sit kätilö sano et tyttö tuli ja siihen sanoin et aha, kiva..

 

Ekasta kun tyttö syntyi nauroin ihan räkänä ja tuumin että se lumpsahti ihan niinku sammakko Ja kun poika syntyi niin sanoin että se näyttää ihan homer simpsonilta Ja taas nauroin

 

11 vuoden odottelun jälkeen saimme ensimmäisen lapsemme...lapsi nostettiin rinnalle ja me isännän kanssa vain onnestä itkimme. Eipä tainnut tulla yhtään "järkevää" sanaa suusta...ulinaa vain, ihanaa ihanaa. Toisen lapsen syntymän tunteet meni hieman tasaisemmin..

 

Omia kommentteja en muista sillä olin niin huonoon kuntoon menny synnytyksestä etten tainnu paljoo puhua mitn
Mies sen sijaan sanoi: "voi että se on täydellinen, miten voi jotain näin rakastaa, mä rakastan sitä jo nyt ihan hirveesti" ja se pyyhki kyyneliä ja niiskutti :snotty: :heart: :heart: :snotty: Ja se hoki tota pari kertaa ainakin kun oli niin ihmeissään omista tunteistaan kun eka lapsi oli eikä vastaavaa ollut koskaan päässy kokemaan.
Muoks....
Nyt syntyi toinen lapsi(31.5.). Mies ei sanonut mitään ihmeempää tällä kertaa ja minä hoin:" voi kulta pieni, äiti täällä, voi kulta..." :heart:

 

esikoinen kun syntyi...mies hölötti ties mitä innoissaan ja kätilön kanssa toitottivat kilpaa hienosta pojasta...en muista ite sanoneeni mitään,pidin poikaa sylissä ja sen muistan että ajattelin " kiva kiva...väsyttää..."

 

"Ei voi uskoa, ihan kuin unta" tätä taisin hokea. Kätilö sanoi, että katsopa kumpi on ja poikahan se. Sitten kun vauva oli mahan päällä, niin mietin ihmeissäni, että ohhoh, onpa voimaa, kun otus meinasi kiipiä olkapääni ylitse. Taisin myös sanoa rauhoitu,rauhoitu, kun poika huusi kuin sumusireeni. Ei itseasiassa mitään havaintoa sanoiko mieskin jotain?

 

Olin ihan poikki tunnin ponnistamisen jälkeen. Kun vauva syntyi, ajattelin ensimmäisenä, että ihanaa, viimein helpotti ja huokailin syvään. Samaan syssyyn kajautin ääneen, että tyttö tuli, ihana rakas tyttö. Voi että, miten onnellinen olin. Kätilö ei huomannut heti sanoa, kumpi tuli.

Mies oli ponnistuksen ajan mun pään takana. Kun loppusuora lähestyi, mies hoki kovaan ääneen, että nyt näkyy, näkyy, ponnista, ponnista. Ja kun vauva tuli maailmaan, mies jatkoi yhtä hurjana, että nyt se tuli, se tuli. Mies siirtyi siihen mun kylkipuolelle, pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja sanoi huh huh.

 

Kätilö nosti vauvan jalkojen välistä ja sanoi, että kattokaas nyt kumpi tuli. Ja mä sanoin: "Antakaa mun silmälasit".... Kun en sit nähnyt, että kumpiko sieltä nousi Mutta kaipa se taisi siitä ihan hiljaiseksi liikutukseksi muuttua hetken perästä.

 

Suunnitellussa sektiossa kun tunsin että vauva oli ulkona, totesin miehelle "se on tyttö, eiks niin?". Mies sanoi että niimpä on! Tyttöolo oli voimakas koko odotuksen, mutta ei otettu etukäteen sukupuolta selville. Kun sain vauvan heti rinnalle, en pystynyt enää sanomaan liikutukseltani yhtään mitään..

 

En muista ensimmäisiä sanoja...varmaan jotain "olet ihana""äiti tässä"..mutta kun ilmoitin neljännestä puhelimella miehelleni että "onneksi olkoon olet pienen tyttölapsen isä". Hän sanoi "ai miks joko se synty"? Sanoin että "kyllä". Hän sanoi "ai miten niin"? "Mistä tiedät"?

"No jotenkin musta vaan tuntu siltä että hän syntyi jo kun on minun masuni päällä"? "ai ulkona jo"? "Onko hän oikeasti syntynyt"? "Kumpiko on?" :headwall:

Mies oli aivan onnesta sekaisin ja on vieläkin, niin ihana tyttö syntyi

 

Kolmas lapsi kun synttyi mies totesi et " anoppi se sinustakin joskus vielä tulee" siis tyttö tuli kahden pojan kaveriksi.

 

Ekasta: "tyttö??!!"
Toisesta: "ihan samannäköinen kuin ----" (esikoinen)

Nämä kommentit siis sekä äidin että isän ja ainakin äiti itki päälle... =)

 

Mä sanoin et nyt se tuli ja kätilö onnitteli syntymäpäivästä vauvaa...isä vaan hymyili

 

Mieheni sanoi 'tyttö tuli!!!' Johon minä sitten fiksusti: 'Mitä, eikö se olekaan poika?' =) Olin kokoraskaus ajan ihan varma pojasta...

 

Minä sanoin vain että "Poika!", kun näin miten pallit vilkkuivat vauvan jalkovälistä, kun hän tuli ulos vatsastani. Ihan kiva muisto, että peppu ja pallit ovat ensimmäiset, mitä olen lapsestani nähnyt.

 

Esikoisesta huudahdin, että "Sillähän on tukkaa!" ja kuopuksesta kysyin "Kumpi tuli?", kun kätilö ei heti sitä sanonut, vaan touhusi jotain alapäässä.

 

ekasta: "kato se on poika, munat ja kaikki...!" ja tokasta kysyin et "tulix se muka jo?" (toisella ponnistuksella, ekan ponnistus kesti sen 1,5h...)