Ensikertalaiset lapsettomuushoidoissa

Moi kaikille!

Ajattelin koota tänne ryhmää sellaisista esikoisen haavelijoista, joilla ei ole luomusti tärpännyt syystä tai toisesta ja joilla on mahdollisesti lapsettomuus- ja hedelmättömyyshoidot tulossa tai jo alkaneet.
Tämä kun sisältää niin monenlaisia tuntemuksia, pelkoja, katkeruutta ja vaikka mitä...
Me olemme aviopari, minä 26 vee ja mies 29 vee ja yrittäneet lasta jo jonkin aikaa, ei tosin kovin kauaa. Mutta meille selvisi jo tässä kohtaa, että emme todennäköisesti koskaan raskaudu luomusti vaan tarvitsemme hedelmättömyyshoitoja. Tämä selvisi onneksi näin ajoissa, koska kun juttelin gynekologin kanssa toiveestamme, hän sanoi, että tutkimuksiin voisi hakeutua jo 4 kk yrittämisen jälkeen, koska hänen mielestään siinä ajassa kyllä raskaudutaan, jos hedelmällisyys on täysin kunnossa. Ja näin ollen saimme lähetteen tutkimuksiin ja miehen spermanäytevastaus näyttikin sitten karun totuuden. Terveitä siittiöitä on vain 1 %. Muuta ongelmaa tämän lisäksi ei vielä ainakaan ole tiedossa. Nyt sitten mietitään miten seuraavaksi edetään. Ajatukset on aikalailla sekaisin, joten ajattelinkin, jos täältä löytyisi vertaistukea ja samankaltaisissa tilanteissa olevia. Kertokaa omia tarinoitanne ja ajatuksianne.

-Lumi-

 

Kannattaa lueskella ainakin pitkään esikoista yrittäneiden pinoa, sieltä itselle irtoaa vertaistukea.

Meillä oli myös valtava järkytys kun alkututkimuksissa paljastui ettei miehellä ole siittiöitä. Tämä vuosi on menty miehen hoidoilla ja oltu varmoja että siittiöitä kuitenkin kiveksistä saadaan, miehellä kun ei ole mitään syytä löytynyt siittiöiden puuttumiseen siemennesteestä. On tehty kromosomitestit ja mies on tosi miehinen piirteissään eli karvainen kaveri jne. Torstaina sitten oli operaatio, otettiin kudosnäytteitä kiveksistä ja jopa lääkärin yllätykseksi tyhjää täynnä olivat eli siittiöitä ei vaan ole. Meille on sanottu että yksikin siittiö riittäisi hoitoon, eli teillä on siinä suhteessa hyvin toivoa

Meillä olisi ainoa hoitomuoto ollut ICSI ja uskottiin vakaasti että se voidaan tehdä. Kaikki toivo on viety torstaina. Toki se tieto, ettei luomusti voi tulla raskaaksi oli rankka, musta tuntuu että olen koko vuoden surrut, tuo siittiöiden puute todettiin tammikuussa.

Tää repii meitä erilleen, mies suree ja kokee ettei ole mies, minä suren mutta mies suuttuu, koska mulla ei ole syytä surra, eihän minussa ole todettu mitään vikaa. Tätä samaa kehää vain kierretään, torstain jälkeen mies ensimmäisen vuorokauden vaan halaili ja suukotti mua, nyt ei enää edes puhu mulle.

Adoptiossa miehen ikä tulee nopeasti vastaan, on reilusti mua vanhempi eli kohta mies täyttää 40v. Aluksi mies vastusti luovutettuja siittiöitä mutta nyt on suhtautunut niihinkin positiivisesti. Kai me sille tielle lähdetään, kunhan saadaan paikattua tätä suhdetta ja päästy tästä järkytyksestä jotenkin yli.

Kirjoitinkin toiseen pinoon, etten olisi ikinä uskonut näin rajua tunteiden vuoristorataa käyväni, en olisi pystynyt kuvittelemaan kuinka rankkaa tämä on ja kuinka paljon tämä kaikki voi sattua.

En tiedä voidaanko teille tehdä inssiä, mutta on sitten IVF ja ICSI hoidot, tsemppiä !

 

Meillä myös lapsettomuushoidot alkamassa...ylihuomenna clomit alkaa ja niitä syön kp3-6...lisäksi aion aloittaa vyöhyketerapian...ja oviksen tikuttelun...
Oviksen olen tikuttanut ainoastaan kerran...jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä pitänyt tikutella enemmän...
Aukiolotutkimusta ei ole vielä tehty eikä simppoja tutkittu, mutta nekin on tässä tulossa pian, kunhan lähete saadaan perille. Lisäksi tutkitaan tarkemmin kilpirauhasarvot, koska mulla on ollu ylitoimintaa aikoinaan...
hieman raskaammaksi tämän tekee se että paras ystäväni(sinkku) on raskaana...suunnitellusti toki, mutta luomusti...aika raskasta seurata nyt sivusta kaikkea sitä mitä siihen sitten liittyy...hän toki vasta rv4+6...
mieheni kanssa olemme nyt pystyneet hieman paremmin keskustelemaan aiheesta ja olen saanut ehkä häntäkin enemmän mukaan, jottei tämä tuntuisi niin yksipuoliselta yrittämiseltä...sen tosin tekee vaikeaksi se että hän on viikot pois kotoa reissuhommissa...

Toivottavasti saadaan lisää hoitoja aloittelevia ketjuun mukaan....täällä olemme nyt edes vähän samoilla viivoilla...

PS.olen kuullut että myös miehet voisivat syödä clomeja. Miehillä clomit parantavat siittiöitä...kertokaa lisää jos on enemmän tietoa tästä...