ensi yönä mä häivyn ja jätän mieheni ja lapseni

[Nelli]

Eikö täällä ole vähän turha syyllistää ja haukkua, jos toinen on niin loppu että tällaista miettii? Pahalta masennukselta kuulostaa ja nyt varmaan olisi tuki ja ymmärrys tarpeen.

Puhu venla miehellesi, ihan tosissaan. Näytä vaikka tämä kirjoittamasti teksti! Soita neuvolaan, äidille, ystävälle, kelle tahansa tutulle joka kuuntelee. Älä tee hetken mielijohteesta näin raskaita ja suuria päätöksiä. Mieti lastasi, toinen on 5 kk ja jos todella hoidat häntä 24/7 olet hänen koko maailmansa. Mieti pojan hätää kun hän huomaa että kaikkein rakkain hänet hylkäsi.

Älä käännä selkääsi vaan puhu ongelmista! Masennus ja loppuunpalaminen ei ole häpeä vaan varsin yleistä tänä päivänä, kyllä neuvolassa kuunnellaan !

Tsemppiä!

 

[Samassa tilanteessa ollut]

En ymmärrä äitien ilkeyttä toisiaan kohtaan, tuleeko teille parempi mieli kun saatte huudella täällä tuota iänikuista "huono äiti"-virttä? Tai että miksi niitä lapsia piti tehdä kun et osaa hoitaa? Minusta olisi kauheaa olla tuomitseva, ilkeä ihminen jolla ei ole hädässä olevalle muuta sanottavaa kuin "olet huono äiti".

Kukaan, ei KUKAAN pysty ennustamaan mitä se elämä tuo tullessaan. Synnytyksen jälkeinen masennus - mikä tahansa masennus - voi mennä niin pitkälle ettei pysty mitään muuta kuin pakenemaan! Itse olen masennuksen kourissa "jättänyt" kuten täällä asia ilmaistaan, lapsen isälleen. Onneksi meillä on puheyhteys hyvä, kun paranin niin sain taas lapseni "takaisin", tästä nyt aikaa jo jonkun verran enkä enää voi hetkittäin itsekään käsittää miten huonossa jamassa olin. Olin siinä pisteessä etten jaksanut enää, kaikki oli mustaa, synkkää, olin yksin eikä lasta kohtaan pystynyt tuntemaan mitään. Se on hirvittävää, mutta kun siitä selviää, ihmettelee itsekin miten on voinut edes niin syvällä olla.

Se on helppoa teille jotka ette ole niin pahaa masennusta joutuneet kokemaan, ettei sieltä saa itseään ylös. Minä sain onneksi apua ja selvisin.

Ap:lle, mitä jos haet nyt ensin neuvolasta apua tilanteeseen? Joskus hetkeksi lähteminen ja itsensä hoitaminen voi toki olla oikea ratkaisu, mutta siihen ei kannata suinpäin rynnätä koska kaikella on seurauksensa ja sitä varmasti katuu!
Paljon, PALJON voimia sinne!

 

[Nina]

puhu miehellesi ja ja sano että sinä tarviit omaa aikaa.. soita neuvolaan ja pyydä apua. minkä ikäinen lapsenne on? ajattele lasta.

vauvamme on 5 kuukautta vanha.

Sullahan on synnytyksen jälkeinen masennus. Hae apua. Neuvolasta tai tk-lääkäriltä näin alkuun. :heart: Et sinä oikeasti halua jättää lastasi, sinusta vain tässä tilanteessa tuntuu siltä.

 

[M Y R K K Y]

Tuttu tunne!Mä soitan aina äidilleni ja annan tulla!!Sitten vähän helpottaa...

Ei vaan.Oikeesti jokainen tarvii omaa aikaa.Ees vähän.
Sun pitää kertoa miehellesi se.
ei kukaan ole ajatusten lukija.

Mulla on vastuulla 6 lasta ja mies tekee pitkää päivää,tulee 18-20 aikaan joka päivä.
Mutta kun on paha päivä,mä tuun ovella vastaan ja annan pikaraportin ja sanon että nyt meen!!

Kun saa vaikka ajella tunnin,taikka käydä kaverilla tai salilla tms.Niin helppaa kummasti.

Mutta harva mies tajuaa sanoa se ,että lähde nyt.
Pitää oppia ottamaan ite se aika myös.
Teillä on tuore perhe ja siinä vielä särmiä joita hioa.SOpikaa säännöistä niin ei tarvii tuntua pahaa oloa.

Mä oon monasti lähtenyt hotelliin yöksi kun on niin veetuttanut!Mut oon ottanut lapset mukaan...
Mut ei se mun jaksamista ole auttanut.Mies tosin on herännyt tyhjään taloon ja se häntä havahduttanut.

 

[joo]

Oletko nyt miettinyt tän asian aivan loppuun asti?
Aika raju ratkaisu. Pystyisittekö vielä keskustelemaan?

koko ajan mietin mitä tekisin ja tuo pako on viimeinen ratkaisu jos muuta keinoa ei ole. olen todella loman tarpeessa. mieheni tekee vain töitä ja minä hoidan vauvaa 24/7.

no just. kauanpa jaksoitkin, lapsesi on vielä vauva. tajuaisin jotenkin jos teillä olisi useampi lapsi ja monta vuotta olisit yrittänyt jaksaa. kuin sinä vauvallesi kostaa jos miehesi ei auta. lapsesi hylkääminen ei tuo ratkaisua.

 

[clivia]

Joskus suurinta rakkautta on jättää lapsensa ja lähteä kun ei enää itse jaksa.
Lapselle jää isä joka hänestä huolehtii.
Voimia ja jaksamista.

 

[mun muru]

Onneksi et ole mun äiti.
Mieti jos oma äitisi olisi tehnyt sinulle noin.

 

[vieras]

Oletko nyt miettinyt tän asian aivan loppuun asti?
Aika raju ratkaisu. Pystyisittekö vielä keskustelemaan?

koko ajan mietin mitä tekisin ja tuo pako on viimeinen ratkaisu jos muuta keinoa ei ole. olen todella loman tarpeessa. mieheni tekee vain töitä ja minä hoidan vauvaa 24/7.

no just. kauanpa jaksoitkin, lapsesi on vielä vauva. tajuaisin jotenkin jos teillä olisi useampi lapsi ja monta vuotta olisit yrittänyt jaksaa. kuin sinä vauvallesi kostaa jos miehesi ei auta. lapsesi hylkääminen ei tuo ratkaisua.

USkon että ap:llä on synnytyksen jälkeinen masennus, ei ole mistään normaali jaksamisesta kysymys.
Nýt Ap soita neuvolaan ja hanki itsellesi apua!

 

[juu]

Jos nyt jo olet yksin 24/7 lapsen kanssa, onko lapsi sitten ypöyksin sen 24/7? Kun miehesi vain töissä. Hmm...

Ja juu, miehethän tekevät tuommoista jatkuvasti että lähtevät. Mutta miehet ovatkin aivotoiminnaltaan usein lapsen tasolla. Niin kerta. *anteeksi* :ashamed:

 

[äiti minäkin]

katsohan sitä pienokaistasi,miten pystyisit hänet jättämään?mieti miten yksin jätät hänet jos lähdet,hän ei ole valinnut osaansa ja ei ole syypää että sinä olet väsynyt,hae mieluummin apua ja tee itsesi ja lapsesi onnelliseksi,ongelmien pakoon juoksu ei milloinkaa auta,kaikki mitä juokset karkuun tulee takaisin ja sitten edessä on tupla ongelmat.ota vastuu itsestäsi ja ennen kaikkea lapsestasi.sussa on kylä voimaa,lopeta se itse säälissä kieriminen.voimia hakea järkevästi apua ja puhumaan miehellesi tilanteesta.

 

[iiris-syndrooma?]

en kerta kaikkiaan enää jaksa olla yksin lapsen kanssa. rakastan poikaani ja miestäni todella paljon, mutta tarvitsen omaakin aikaa ja lomaa! jätän miehelle lapun, mutten kerro olin paikastani mitään. palaan takaisin jos palaan. tämä on oikea ratkaisu meille kaikille.

ootko kattony salattuja elämiä ja sitä napannu tän idean? Tsorge mutta ei tehoo......"mä tarviin omaakin aikaa", joo, eli katoanpa kokonaan maisemista enkä edes yritä neuvotella rakkaan mieheni kanssa!

 

[---]

en kerta kaikkiaan enää jaksa olla yksin lapsen kanssa. rakastan poikaani ja miestäni todella paljon, mutta tarvitsen omaakin aikaa ja lomaa! jätän miehelle lapun, mutten kerro olin paikastani mitään. palaan takaisin jos palaan. tämä on oikea ratkaisu meille kaikille.

Mitä? Et jaksa olla yksin lapsen kanssa? Onhan teitä kaksi vanhempaa! Etkä ole edes yh. Itse jäin yh:ksi, kun mieheni teki vastaavan häipymispäätöksen, tosin ihan päiväsaikaan. Pidin sitä raukkamaisena luuseritekona. Enkä kyllä sinuakaan minään sankarina pidä.

 

[Hanna]

puhu miehellesi ja ja sano että sinä tarviit omaa aikaa.. soita neuvolaan ja pyydä apua. minkä ikäinen lapsenne on? ajattele lasta.

vauvamme on 5 kuukautta vanha.

Anteeksi, mutta en ymmärrä sua. Olemme mieheni kanssa yrittäneet tuloksetta 2 vuotta lasta ja olleet syksystä lapsettomuushoidoissa. Tässä kuussakin on alkionsiirto. Maksan pelkästä toivosta. Tiedän, ettei maailman nälänhätääkään sillä poisteta, että heittäydytään syömättömiksi. En vain voi ymmärtää teitä väsyneitä. Tietäisitpä miten väsyttävää on kiusata itseään näillä hoidoilla!

 

[äly ja väläys]

Lapsen hoito on jatkuvaa valmiustilaa, ei katso kelloa. Etkö muka sitä tiennyt lasta halutessasi? Kaikki hullut ne lapsia saakin. Parempi kun lähdet heti, ei lapsi kasva tasapainoiseksi tuollaisen vouhkan kanssa. Haluu ensin lapsen ja ei sitten sitä jaksa. Pistä se hyllylle istuu korkeelle.
Mä oon ollut yksin lapset kanssa 14v yöt ja päivät.

 

[hmm]

Oletko nyt miettinyt tän asian aivan loppuun asti?
Aika raju ratkaisu. Pystyisittekö vielä keskustelemaan?

koko ajan mietin mitä tekisin ja tuo pako on viimeinen ratkaisu jos muuta keinoa ei ole. olen todella loman tarpeessa. mieheni tekee vain töitä ja minä hoidan vauvaa 24/7.

no just. kauanpa jaksoitkin, lapsesi on vielä vauva. tajuaisin jotenkin jos teillä olisi useampi lapsi ja monta vuotta olisit yrittänyt jaksaa. kuin sinä vauvallesi kostaa jos miehesi ei auta. lapsesi hylkääminen ei tuo ratkaisua.

USkon että ap:llä on synnytyksen jälkeinen masennus, ei ole mistään normaali jaksamisesta kysymys.
Nýt Ap soita neuvolaan ja hanki itsellesi apua!

taas yksi palstamamma ylentänyt ittensä lääkäriksi ja antaa diagnosia, juu, kyllä tohtori tietää.

 

[masentunut]

Voi helvetti teitä haukkujia! Äidillä on ilmiselvästi synnytyksenjälkeinen masennus ja te vain pahennatte häntä arvosteluillanne!

Tuossa tilanteessa on mahdoton ajatella järkevästi Kun oma väsymys ja masennus ovat noin voimakkaita, ei KUKAAN TEISTÄKÄÄN osaisi olla samassa tilanteessa se reipas ja paras äiti lapsellenne!

Ne, jotka eivät ole kokeneet synnytyksen jälkeistä masennusta, eivät voi tietää miten ahdistava tilanne voi olla.

On eriasia olla yh kuin elää yh:n kaltaista elämää parisuhteessa. Kun oikeasti olet yh, olet pystynyt asian käsittelemään ja tiedät, että tätä tämä nyt on. Kun on parisuhteessa päättänyt lapsen tehdä, tottakai joka ikinen meistä olettaa, että siinä perheessä on myös ISÄ joka jakaa vastuuta ja huolehtii omalla tavalla perheestään. Ja kun näin ei tapahdukkaan, ollaan tilanteessa, johon ei ole voinut henkisesti valmistautua ja tämä varmasti aiheuttaa osaltaan ahdistusta.

Itse olen miettinyt ulkoillessani vauvan kanssa metsässä, kuinka helppo se pieni olisi vain jättää sinne - en tietenkään näin koskaan tehnyt, mutta väsymykseltä ja masennukselta et itse aina voi omia ajatuksia hallita. Ajattelin vain koko ajan, että tämän äitiyden täytyisi tuntua jotenkin voimakkaammalta, lasta kohtaan täytyisi tuntea enemmän - ja koin jatkuvaa syyllisyyttä siitä. Kun itse ei tunne olevansa paras mahdollinen äiti lapselleen, on silloin levon aika ja jos mies ei sitä ymmärrä, täytyy miestä herätellä.

AP:n tapa herätellä miestä on todella radikaali, mutta kuten sanoin aiemmin, ei järkevästi ajattelu ole se vahvin laji tuossa mielentilassa. Toivottavasti pystyt soittamaan HETI neuvolaan ja pyytämään apua VÄLITTÖMÄSTI ja kerrot mitä olet tekemässä, jos et apua saa. Itse soitin psykologille itkien, kun oli vaan tunne, että asialle on pakko tehdä jotain. Jo se, että sain itsestäni sen verran irti, että soitin, auttoi ajattelemaan, että tästä ei ole enää muuta suuntaa kuin ylöspäin.

Ja voin kertoa, että olen aina halunnut lapsia ja tulla äidiksi, eikä raskauteni ollut hetken mieleijohde tms. Ja siitä huolimatta en kokenut sitten sitä äitiyden huumaa ja rakkautta ensisilmäyksellä lastani kohtaan. Ei kaikki ole niin mustavalkoista, KUKA TAHANSA voi sairastua masenukseen, jopa te kaikkivoipat TÄYDELLISET ÄIDIT!

Toivottavasti sinulla on voimia hakea apua itsellesi ja samalla myös lapsellesi. Paljon haleja ja jaksamista!

 

[m]

en kerta kaikkiaan enää jaksa olla yksin lapsen kanssa. rakastan poikaani ja miestäni todella paljon, mutta tarvitsen omaakin aikaa ja lomaa! jätän miehelle lapun, mutten kerro olin paikastani mitään. palaan takaisin jos palaan. tämä on oikea ratkaisu meille kaikille.

Tuskin sua takas innolla odotetaan

 

[Pirullinen]

Jos oot päättäny lähtee niin siitä vaan, aikuinen tekee omat ratkaisut. Kannat sit myös vastuun omista teoistas, jos joskus haluat palata takaisin eikä sulla olekaan ketään odottamassa.

 

[se väsynyt ja kyllästynyt äiti]

että tekis mieli häipyä pariks kuukaudeks johonkin ja jättää mies perheen kanssa, joten samoissa tunnelmissa taidetaan suunnilleen olla, sulla ehkä vähän pahempi tilanne jos ihan tosissaan niin ajattelet, mulla vain haaveilun tasolla. Itse juuri mietin tuossa että miksi oloni on tällainen ja myönnettävä se vaan on että olen yksinkertaisesti masentunut, ollut jo pitkään, ehkäpä synnytyksen jälkeinen masennus, oletko miettinyt olisiko sinullakin se? Itse aion rohkaistua ja tilata ajan lääkärille että saan jonkun lääkityksen, koska en jaksa enää tällaista olotilaa, tuntuu ettei enää hymyillä jaksa. Tee sinä samoin, ei se karkaaminen ole ratkaisu, nyt vain viimeisillä voimillasi otat luurin kouraan ja tilaat ajan lääkärille, niin kyllä se elämä siitä alkaa taas hymyilemään.

 

[ei täydellinen äiti]

Voi helvetti teitä haukkujia! Äidillä on ilmiselvästi synnytyksenjälkeinen masennus ja te vain pahennatte häntä arvosteluillanne!

Tuossa tilanteessa on mahdoton ajatella järkevästi Kun oma väsymys ja masennus ovat noin voimakkaita, ei KUKAAN TEISTÄKÄÄN osaisi olla samassa tilanteessa se reipas ja paras äiti lapsellenne!

Ne, jotka eivät ole kokeneet synnytyksen jälkeistä masennusta, eivät voi tietää miten ahdistava tilanne voi olla.

On eriasia olla yh kuin elää yh:n kaltaista elämää parisuhteessa. Kun oikeasti olet yh, olet pystynyt asian käsittelemään ja tiedät, että tätä tämä nyt on. Kun on parisuhteessa päättänyt lapsen tehdä, tottakai joka ikinen meistä olettaa, että siinä perheessä on myös ISÄ joka jakaa vastuuta ja huolehtii omalla tavalla perheestään. Ja kun näin ei tapahdukkaan, ollaan tilanteessa, johon ei ole voinut henkisesti valmistautua ja tämä varmasti aiheuttaa osaltaan ahdistusta.

Itse olen miettinyt ulkoillessani vauvan kanssa metsässä, kuinka helppo se pieni olisi vain jättää sinne - en tietenkään näin koskaan tehnyt, mutta väsymykseltä ja masennukselta et itse aina voi omia ajatuksia hallita. Ajattelin vain koko ajan, että tämän äitiyden täytyisi tuntua jotenkin voimakkaammalta, lasta kohtaan täytyisi tuntea enemmän - ja koin jatkuvaa syyllisyyttä siitä. Kun itse ei tunne olevansa paras mahdollinen äiti lapselleen, on silloin levon aika ja jos mies ei sitä ymmärrä, täytyy miestä herätellä.

AP:n tapa herätellä miestä on todella radikaali, mutta kuten sanoin aiemmin, ei järkevästi ajattelu ole se vahvin laji tuossa mielentilassa. Toivottavasti pystyt soittamaan HETI neuvolaan ja pyytämään apua VÄLITTÖMÄSTI ja kerrot mitä olet tekemässä, jos et apua saa. Itse soitin psykologille itkien, kun oli vaan tunne, että asialle on pakko tehdä jotain. Jo se, että sain itsestäni sen verran irti, että soitin, auttoi ajattelemaan, että tästä ei ole enää muuta suuntaa kuin ylöspäin.

Ja voin kertoa, että olen aina halunnut lapsia ja tulla äidiksi, eikä raskauteni ollut hetken mieleijohde tms. Ja siitä huolimatta en kokenut sitten sitä äitiyden huumaa ja rakkautta ensisilmäyksellä lastani kohtaan. Ei kaikki ole niin mustavalkoista, KUKA TAHANSA voi sairastua masenukseen, jopa te kaikkivoipat TÄYDELLISET ÄIDIT!

Toivottavasti sinulla on voimia hakea apua itsellesi ja samalla myös lapsellesi. Paljon haleja ja jaksamista!

no minä älysin halea apua masennukseeni ja olin ihan loppu, en jaksanut enää sängystä noussa mutta en silti olisi lastani hylänny.

 

[Nelli]

Voi jestas mitä porukkaa täällä. Kyllä sitä nostetaan itseä jalustalle kun joku erehtyy tunnustamaan että menee huonosti. Upeeta "äly ja väläys" kyllä nyt ansaitsisit mitalin kun olet ihan jaksanut olla lapsen kanssa yksin !

KUKAAN joka ei ole kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta itse, ei voi tietää miltä se tuntuu. Kyse ei ole normaalista jaksamisesta vaan mielen sairastumisesta. Luulisi sen jokaikisen nykyisin tietävän - etenkin muiden äiti-ihmisten.

Tällä keskustelupalstalla on kyllä häijyintä porukkaa mihin olen ikinä törmännyt. Luulisi äitien pitävän yhtä ja antavan tukea toisilleen silloin kun joku sitä tarvii, eikä riehaantua itse elvistelemään miten on itse aina jaksettu..! Missä on teidän inhimillsyytenne?

Voimia Venla! Älä välitä näistä TÄYDELLISISTÄ äideistä täällä.

 

[just joo...]

hae apua äläkä tee mitään noin lapsellista...

 

[lisko]

Onkos ap vielä täällä? Otapa samantien luuri käteen ja soita neuvolaan nyt heti. Tai jos sinne ei voi nyt soittaa, soita noihin kriisipäivystyksen numeroihin joita tuossa aiemmin joku antoi. Tee se nyt heti.Jos vielä tuntuu että haluat silti yöllä lähteä, voithan lähteä vaikka olisit soittanutkin.

 

[mä]

Oletko nyt miettinyt tän asian aivan loppuun asti?
Aika raju ratkaisu. Pystyisittekö vielä keskustelemaan?

koko ajan mietin mitä tekisin ja tuo pako on viimeinen ratkaisu jos muuta keinoa ei ole. olen todella loman tarpeessa. mieheni tekee vain töitä ja minä hoidan vauvaa 24/7.

no just. kauanpa jaksoitkin, lapsesi on vielä vauva. tajuaisin jotenkin jos teillä olisi useampi lapsi ja monta vuotta olisit yrittänyt jaksaa. kuin sinä vauvallesi kostaa jos miehesi ei auta. lapsesi hylkääminen ei tuo ratkaisua.

USkon että ap:llä on synnytyksen jälkeinen masennus, ei ole mistään normaali jaksamisesta kysymys.
Nýt Ap soita neuvolaan ja hanki itsellesi apua!

taas yksi palstamamma ylentänyt ittensä lääkäriksi ja antaa diagnosia, juu, kyllä tohtori tietää.

enpä itseäni lääkäriksi ole ylentänyt, kuulostaa vain siltä että masennus olisi.. Sivusta läheisen masennusta seuranneena..

 

[kp]

Voi jestas mitä porukkaa täällä. Kyllä sitä nostetaan itseä jalustalle kun joku erehtyy tunnustamaan että menee huonosti. Upeeta "äly ja väläys" kyllä nyt ansaitsisit mitalin kun olet ihan jaksanut olla lapsen kanssa yksin !

KUKAAN joka ei ole kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta itse, ei voi tietää miltä se tuntuu. Kyse ei ole normaalista jaksamisesta vaan mielen sairastumisesta. Luulisi sen jokaikisen nykyisin tietävän - etenkin muiden äiti-ihmisten.

Tällä keskustelupalstalla on kyllä häijyintä porukkaa mihin olen ikinä törmännyt. Luulisi äitien pitävän yhtä ja antavan tukea toisilleen silloin kun joku sitä tarvii, eikä riehaantua itse elvistelemään miten on itse aina jaksettu..! Missä on teidän inhimillsyytenne?

Voimia Venla! Älä välitä näistä TÄYDELLISISTÄ äideistä täällä.

Samaa mieltä. Venla varmaan hakee viestillään apua ja tukea vaikeassa tilanteessa, siksi en ymmärrä syyllistämistä ja raivoa muilta äideiltä. Todella empaattista porukkaa...