Tervehdys Amidalalle minunkin puolestani!
Tosiaan raskaus ei millään tavalla tunnu olevan pelkästään oma henkilökohtainen asia - se koskettaa tavalla tai toisella monta muuta ihmistä. Itse olen kokenut jonkinnäköistä harmia ja ehkä syyllisyydentunnettakin perheettömän ystäväni puolesta. Minä olen ollut toinen niistä kaveripiirin "viimeisistä sinkuista", kunnes vuosi sitten tapasin elämäni miehen. Nyt onkin sitten jo häät ja vauva tulossa. Pelkäsin itse pitkään, että jään viimeiseksi sinkuksi ja tiedän, kuinka ikävältä tuntuu, kun kaikki muut ympärillä ovat löytäneet rakkaan ja perustavat perhettä. Ei hirveästi tee mieli hehkuttaa omaa onnea tuon ystävän seurassa kun tietää, että se tekee kipeää. Asia erikseen ovat tietty vielä ne kaverit, jotka eivät onnistu saamaan lasta - ihan varmasti oma raskauteni heikentää niitä suhteita. Ikävää, mutta toki myös ymmärrettävää. Mihinkään kovin kielteisiin reaktioihin en ole ainakaan vielä törmännyt, mutta kaikkeen pitää varautua, kun kyse on näinkin tunneherkästä asiasta.
Oman navan päivitystä: Oireiden selvä väheneminen ei tiennyt mitään pahaa, vaan lisäultrassa näkyi täysin odotusten mukaan kasvanut sikiö. Kahdessa viikossa (6+5 - 8+5) se on yli tuplannut pituutensa 8 millistä 22 milliin. Oli upeaa nähdä, miten sen muoto oli jo ihmismäinen; pää erottui selvästi, samoin takapuoli ja napanuora. Oi tätä ihmettä. Nyt loppui huolet ja alkoi raskaudesta nauttiminen! Mahis, toivottavasti teillä myös kaikki hyvin oireettomuudesta huolimatta!
Tosiaan raskaus ei millään tavalla tunnu olevan pelkästään oma henkilökohtainen asia - se koskettaa tavalla tai toisella monta muuta ihmistä. Itse olen kokenut jonkinnäköistä harmia ja ehkä syyllisyydentunnettakin perheettömän ystäväni puolesta. Minä olen ollut toinen niistä kaveripiirin "viimeisistä sinkuista", kunnes vuosi sitten tapasin elämäni miehen. Nyt onkin sitten jo häät ja vauva tulossa. Pelkäsin itse pitkään, että jään viimeiseksi sinkuksi ja tiedän, kuinka ikävältä tuntuu, kun kaikki muut ympärillä ovat löytäneet rakkaan ja perustavat perhettä. Ei hirveästi tee mieli hehkuttaa omaa onnea tuon ystävän seurassa kun tietää, että se tekee kipeää. Asia erikseen ovat tietty vielä ne kaverit, jotka eivät onnistu saamaan lasta - ihan varmasti oma raskauteni heikentää niitä suhteita. Ikävää, mutta toki myös ymmärrettävää. Mihinkään kovin kielteisiin reaktioihin en ole ainakaan vielä törmännyt, mutta kaikkeen pitää varautua, kun kyse on näinkin tunneherkästä asiasta.
Oman navan päivitystä: Oireiden selvä väheneminen ei tiennyt mitään pahaa, vaan lisäultrassa näkyi täysin odotusten mukaan kasvanut sikiö. Kahdessa viikossa (6+5 - 8+5) se on yli tuplannut pituutensa 8 millistä 22 milliin. Oli upeaa nähdä, miten sen muoto oli jo ihmismäinen; pää erottui selvästi, samoin takapuoli ja napanuora. Oi tätä ihmettä. Nyt loppui huolet ja alkoi raskaudesta nauttiminen! Mahis, toivottavasti teillä myös kaikki hyvin oireettomuudesta huolimatta!