Ensi kertaa äidiksi v. 2012?

  • Viestiketjun aloittaja Saturnalia
  • Ensimmäinen viesti
Onnea Marge77 kaksosista!

Itsekin täällä odotan että pääsisin ultraan. Olisi helpottavaa saada varmuus että masussa todellakin asustaa joku :)
Oireina edelleen väsymystä ja painon tunne alavatsalla. Etova olo on vähän hellittänyt tällä viikolla. Olen myös huomannut että hengästyn helpommin, varsinkin jos pitää tehdä jotain kumartuneena. Raskausviikkoja olisi nyt siis 5+4 omien laskujen mukaan.
Päivä kerrallaan mennään..
 
Heippis, jos mahtuis mukaan? :)

Ikää on 32v. ja Gravid Raskaana 1-2 ilmaantui testiin 16.1. Malesian lämmössä häämatkalla. Joulun alla oli jätetty ehkäisy, olin ihan varma että joudutaan tahkoamaan tyyliin vuosikaupalla. Oho. Kevään työnhakusuunnitelmat ja kaikki muukin meni sit vähän mutkikkaammaks, mutta eiköhän tästä asiat sutviudu.

Olo on ollut hyvä, rinnat on turvoksissa ja kipeet, mut onneks lähtötilanne oli sen verran pieni ettei vielä ainakaan kauheasti ahdista. Masu on juilinut menkkamaisesti paljon ja vähemmän, ikävin ongelma on ollut erityisesti öisin iskevä mahakipu. Ihmettelin että mitämitämitä, kunnes totesin että jaha, kertyy ihan hullusti ilmaa vatsaan jos syön normaalikokoisia annoksia, ja se sit sattuu öisin. Pienensin annoksia ja helpotti. Mikään ei yökötä, satunnaisia mielitekoja iskee (tällä hetkellä tarttis saada minttulakua!) Omenamehun ajatteleminenkin saa aikaan ihan valtavan kuolausreaktion...Niin ja tää paleleminen, tää se vasta onkin. Mä oon yleensä se joka pyörittelee silmiään kun joku valittaa että on kylmä, nyt ei tarkene mitenkään ilman ihan hurjia kerroksia.

On tää jännää :p

Olipahan itsekeskeinen jutustelu, lupaan kommentoida enempi kun ehdin lukea teidän muiden juttuja vähän enemmän ajatuksella. On tää keskittymiskyky vähän heikoilla, kun muutenkin ADD vaivaa pientä ihmistä!

-IncubationStation ja Itu, 6+3
 
Onnea Margelle kaksosista! Kyllä se masu venyy ja paukkuu, eikähän kaikille jättimahaa tule kaksosista huolimatta. :) Ja Mahis, kiva kuulla että kaikki oli ok!

Tervetuloa uusille mun puolesta myös, eiköhän tänne mukaan mahdu.

Minä täällä vaan ootan ja ootan, jotenkin tuntuu että mitään ei tapahdu vaikka aika huristaa melkoisella vauhdilla. Kyllä ne alun pelot siitä taittuu kun viikkoja kertyy, varsinkin rakenneultran jälkeen on ollut mieli tasaisempi. Tosin tekeehän nuo hormonit kaikenmoista, tänään pillitin oikein kun katselin vanhoja kuvia. Onneks ei ollut muita kotona. :D

Mua on lähestyvä synnytys alkanut vähän pelottamaan, tai ei oikeestaan synnytys vaan repeämät. En voi tajuta, että tuolta pienestä aukosta muka vauva mahtuis maailmaan tulemaan. Ihan kauhistuttava ajatus! :O Vaan kai noi paikat venyy tarpeen mukaan. Taitaa täs silti mennä muutama huonosti nukuttu yö tän asian kans miettiessä. Vaikka jos tässä maailmassa muutkin on synnyttäneet ilman että koko alapää repeää, niin kai sit minäkin.

Muuten on ollut olo ok, väsymystä vähän ilmassa. Ja herkkujen popsimiselle ei näy loppua... Syökääs naiset terveellisesti ekat kuukaudet, jos tulee tällainen makeanhimo sit viimeisellä kolmanneksella. En olis voinut kuvitella, kun aina ennen on ollut hyvä itsekuri syömisten suhteen. :eek:

Vaan ei kai se auta kuin lähteä ruuan laittoon. Ja huomenna poksuu uus viikko taas!

SysterP 30+6
 
Vautsi Marge, kaksoset!! Jokos niistä näkee, ovatko identtiset vai erimunaiset? Tiedän kyllä alle 50-kiloisenkin kaksoset synnyttäneen, jolla ei ollut ihmeempiä haasteita, älä kropan kestävyydestä huoli :)

Ja samoin SysterP, kyllähän ne naisten kropat lähes poikkeuksetta sen synnytyksenkin ihan hyvin kestävät. Itse olen (hyvissä ajoin...) ajatellut, että kannustan tekemään välilihan viillon, jos siitä vähänkään apua on, niin välttää repeämiä. Sen viillon tekeminen ei ymmärtääkseni sinänsä tunnu miltään siinä hötäkässä. Tuskin sellaista naista onkaan, jota synnytys ei pelota tai jännitä. Ehkäpä sekin, että myöntää pelkäävänsä, jo auttaa! Täällä vielä erilaiset pelot, tuokin varmasti edessä sitten jossain vaiheessa...

Kiitos toukonyytti lohdutuksesta, jonkin verran rauhoittui jo tuo oireettomuuspaniikki. Yritän katsoa raskauttani nyt vähän pidemmällä aikaperspektiivillä ja olla tarkkailematta oloani ihan koko ajan. Kai se on uskottava, että välillä on näitä "ei tunnukaan missään" -päiviä. Paras varmaan keksiä mahdollisimman paljon kaikkea kivaa tekemistä, ettei tule liikaa ajateltua.

Tervetuloa mukaan IncubationStation! Sama juttu kävi meilläkin, eli yllätysnopeasti lähti raskaus käyntiin (jo toisesta kierrosta, kun alettiin yrittää). Mulla menee myös työpaikanvaihtokuviot vähän sekaisin tämän nopean startin vuoksi, mutta ehdottomasti tämä raskaus ja lapsi on tärkeämpää kuin se, meneekö työuralla kaikki nappiin. Sitä työuraa ehtii miettiä sitten joskus, kun tärkeimmät asiat on hoidettu pois alta :)

IslandGirl 7+0
 
marge wau, kaksin kappalein pikkuisia siellä :D :O onnittelut :)

toukonyytti tiistaina se ois sit se rakenneultra, meen sinne aina hiukan pelonsekaisin tuntein, pieni pelko aina että onko siellä kaikki kunnossa.. me itseasiassa saatiin jo vahva tyttöepäily, kun käydään mun lääkityksen takia kätilön luona ahkeraan niin siellä viimeks vilkastiin :D mulla on ollu koko raskauden ajan tyttöolo.. en vissiin oo väärässä :D ens viikollahan se sit on tietty vielä varmempaa tietoa..

sain tänään varattua ajan uuteen neuvolaan ja se ois sit aika heti muuton jälkeen sitten. sitä ennen täällä vielä se ultra ja yks neuvola-aika. pikku neiti potkii nykyään aika lailla, mutta toistaiseks ne onneks tuntuu vaan kivalta. myöhemmin kun alkaa tila käydä ahtaaks niin kuulema ei tunnukaan enää välttis niin kivalta kun potkii kylkiluita ja virtsarakkoo ja palleaa jne... :D

oispa muutto jo ohi.. se on oma stressin aihe sekin. pakkaamista ja kaiken maailman juttuja pitää hoitaa.. no, kuukauden päästä asutaan sit jo uudessa asunnossa <3

myymeli&pikku neiti 19+6
 
Kiitos onnitteluista! :)

IslandGirl, omissa pusseissaan olivat, ja olen jo päättänyt että siellä on tyttö ja poika ;)

Jotenkin hassua, että IncubatioStation on (ja plussasi!) nyt Malesiassa, kun meidän piti lähteä sinne häämatkalle huomenna....
 
Marge77, onnea hienoista uutisista :)

Yhdyn systerp:hen.. todellakin naiset yrittäkää jättää herkut raskauden alussa, se järjetön makean himo nimittäin tulee aika takuu varmasti :D mitähän tässä suuhun tunkis ku pelkkää herkkua tekee mieli.. pitäisi varmaan tuo leipominen varmaan laittaa nyt pannaan.. onneksi ei ole vielä kiloja ainakaan kovin paljoa ns. ylimääräistä, normaali määrissä mennään mutta tällä herkuttelulla varmasti asia muuttuu ja on kuin kutsuisi raskausdiabetestä kylään.. huh huh. Tällä hetkellä vielä olisi tilanne hyvä, mitenkähän tässä saisi tehtyä suunnan muutoksen terveellisempään suuntaan...????
 
Margelle onnittelut kaksosista ja pahoittelut pahoinvoinnista :( kuulostaa kyllä tosi kurjalle, harmi että jouduitte sen häämatkan perumaan..Ei sitä lentomatkaa kyllä kestä jos noin pahan kuuloinen yökötys on päällä. Mutta Malesia on onneksi niin lapsiystävällinen paikka että voitte sitten jonkun ajan kuluttua mennä pienten kanssa! Siellähän lapsia arvostetaan ihan huisisti :) Sen huomion tein että paikalliset eivät lastenrattaista perustaneet, kaikki pikkuiset kannettiin sylissä, vain turisteilla näkyi kärryjä.

IslandGirl, juu töitä ehtii sitten miettiä myöhemminkin, ainoastaan se nyrppii että osui just sillain edellinen työsuhde ja sitä edeltävä opiskelu että äitiyspäiväraha jää ihan totaaliminimiksi, jos en tässä heti nyt saa uutta duunia. Oman alan duunit on vähän heikoilla yleensäkin, ja niihin liittyy hankalia työasentoja, painavien asioiden nostelua ja ikäviä kemikaaleja.. Eli vähän niinkuin ei :) Ja mulla ei anna oikein moraali periksi myöskään yrittää saada vakityötä niin että jättäisin kertomatta hakiessa, peittelisin koeajan ja sit naps ilmoittaisin hei mä jään kohta mammikselle :headwall: Aina ei mee just niinku luulis, mut ainakin on uutta jännää hienoo tiedossa :heart:

mahis, mulla on kanssa rintaliiviongelma, sporttitoppi nyt ainoa järkevä rintaliivivaihtoehto. Varsinkin kaarituet aiheuttaa ihan hirveen tuskan, ja ahdasta alkaa olla :kieh:

Mä en (ainakaan vielä) ole kauheasti lapsuuttani pohtinut, mut se johtunee siitä että olen faijan kuoleman jälkeen (vajaa viis vuotta sitten) jo lapsuutta miettinyt ja niitä kaikkia "traumoja" käynyt läpi. Olen sillain ihan sinut lapsuuteni kanssa, tiedän mitä itse haluaisin onnistua tekemään eri tavalla kuin omat vanhempani ja toivon vaan että osaan..

Kertomisesta, mutsi ja sisko ja mummi sekä miehen vanhemmat tietää, kun mä olen vaan niin huono himmailemaan asioita. Samoin kummitytön vanhemmat tietää kun en jaksanut alkaa keksimään hyviä syitä miksi kieltäytyä tarjotusta ruoasta joten jouduin sanomaan että paistatko mun halloumin oikein kunnolla kun oli pastöroimaton. Ja yks ystävä, jolle nyt vaan oli pakko kertoa, kun aina sille kerron kaiken :) Ajattelin asian niin, että nämä ihmiset on niin läheisiä että kyllä ne huomais muutenkin jos huonoja uutisia jossain välissä tulee, niin ihan sama. Eipähän tarvi leikkiä että kaikki on ihan hyvin, jos ei kerta oo.

Eka neuvola on vasta ystävänpäivänä, onpahan sinnekin vielä aikaa. Ja eipä kait siellä edes mitään kauhian jännää tapahdu. Alkuraskauden ultrassa en oo ajatellut käydä, siellä se itu on tai sit ei. Mä vaan stressaisin sit jos ei ehti näkyiskään/ kuuluiskaan mitään, odottelen rauhassa ja kaikki selvinnee :)

6+4, joka päivä edistyy!
 
täällähän on ollut hiljaista..

meillä ollaan kivasti ylitetty puolivälin raja, ja on ihan kiva kun viikkoja on takana enemmän kun mitä niitä on jäljellä :) tuntuu että siitä rv 12 ultrasta eteenpäin on aika menny ihan siivillä! siihen asti jännäs kovasti keskenmenon pelon kans.. nyt on ns.helppoa aikaa tällä hetkellä, ei kummempia vaivoja ja olokin on suht energinen ja pirteä :) masu on kasvanu hurjaa vauhtia siitä lähtien kun se alko vähän pullottaa.. tätä vauhtii jos kasvaa niin mä en pian mahdu enää ovista :D pikkunen tuntuu olevan tosi aamu-uninen (olispa yhtä aamu-uninen synnyttyäänkin :D ), saattaa mennä iltapäiväänki ennen ku potkii ensimmäisen kerran ja sit illalla on ihan kunnon partyt tuolla masussa :D eilen tuntu että se leikki meidän kans. tönästiin siihen kohtaan missä se potki niin potkas pian takas ja eiku uudestaan :D kertoilkaahan kuulumisia..

myymeli&pikku neiti 20+3
 
Kyllä niitä töitä taas ehtii tekemään, vaikka kieltämättä välillä mietityttää miten käy. Luotan silti siihen, että jotakin taas keksi, ja eihän sitä tiedä vaikka tulis jossain vaiheessa toinenkin muksu tälle ekalle kaveriksi. ;)

Myymeli82 ota ilo irti energisestä olosta. Mulla oli kans toinen kolmannes aika energistä aikaa, nyt tuntuu et olis kuin nukkuneen rukous, väsyttää joka päivä. Vaan kai se näin menee, ei tietty kaikilla.

Meillä myös vauva potkii aina iltaisin enemmän, nyt ei enää niin villisti kuin aiemmin. Ei kai ole tilaa enää. Äkkiä tää aika vaan hurahtaa, kohta se on jo huhtikuu...:O

SysterP 31+4
 
Juu, vähän hiljaisempaa on ollut palstalla... Ainakin itselläni tuli nyt melkeinpä sellainen "suvantovaihe", kun sai siellä ultrassa käytyä. Tasaista olotilan tarkkailua ja toki paljon erilaista miettimistä, mutta onneksi jo levollisempi mieli. Toivon, että tässä voisi pikku hiljaa laskeutua vähän tasaisempaan olotilaan piinaavan alkuajan jälkeen. Vaikka melko alussa sitä tietty vielä ollaan :)

IncubationStation, mulla sama juttu, eli ei taida pokka riittää uuden työpaikan hakemiseen tässä vaiheessa. Jätettäköön se homma herran haltuun ja äitiysloman jälkeiseen aikaan. Toki mietin sitä, haluaako kukaan minua sitten palkata, kun kuitenkin ajattelevat, että kohta se jää uudestaan äitiyslomalle (kun ei tässä iässä sitä kakkostakaan niin kauan kannata miettiä...). Mutta luotan siihen, että jotain työtä kyllä löytyy.

Ja kertomisesta: mulla tietää jo viitisen kaveria, sisarukset, vanhemmat, appivanhemmat ja nyt myös isoäiti. Vähän edelleen hirvittää kertoa, mutta koska meillä on myös pikaiset häät tulossa, vauvakysymystä on ollut aika vaikea välttää tai kiistää : / Ihmiset kyllä osaavat laskea 1 + 1, etenkin kun on suvussa ollut muitakin vastaavia kuvioita hiljattain. Olen tosi huono valehtelemaan...

Mielialanvaihteluita olen jo odotellut, kun niitä ei ole pahemmin näkynyt. Nyt viikonlopun aikana huomasin, että minua itketti selvästi tavallista herkemmin. Kun liikenteessä annettiin tietä papalle, joka käveli suojatietä, ja pappa kiitti hymyillen, minulla tuli tippa linssiin ja pala kurkkuun :) Telkkaria katsoessa vuodatin myös kyyneliä, ja kun puhuin miehelle siskontytöistäni, jotka ovat kovin rakkaita, taas rupesi itkettämään. Kiukkua ei ole onneksi vielä näkynyt, sitä odotellessa sitten... Mites teillä muilla mielialat?

IslandGirl, 7+5
 
Mielialat vaihtelee, viikonloppuna tuli itku kun kysyin mieheltä jos hän vieläkin tykkää mun olevan nätti. Kauhea pelko siitä, että tää maha ja kilojen kertyminen jotenkin vaikuttais tuohon mieheen. Turha pelko, tykkää! :heart: Ja muutenkin, halojaa, mies on kuin peruskallio tiettyjen juttujen suhteen, aina kehuu ja on positiivinen. Näköjään sitä vaan itse miettii kaikenmoisia hullutuksia.

Vaikka tätä mahaa oon oottanut kuin kuuta nousevaa, on välillä vaikea suhtautua muuttuvaan kroppaan. Kun täs nyt on ollut saman painoinen ja näköinen (öh, kai sitä tietty vähän vanhenee ;)) jo reilusti yli kymmenen vuotta, niin vaikea on tajuta että kroppa muuttuu. Ja muuttuukin kunnolla! Nyt tiedän, miten ne keski-ikäisten naisten megatissit syntyvät! :LOL:

Taitaa tää viimeinen kolmannes aiheuttaa myös mielialanvaihteluita, ei ole enää yhtälailla kärsivällisyyttä kun aina vaan puhisee, mitä tekeekään, väsyttää koko ajan ja herkkuja tekee mieli. Kyllä se maha siitä kasvaa, olkaa iloisia kun on vielä suht pieni. Mä en tajunnut, että siitä tulee oikeasti iso ja et se vaikeuttaa liikkumista. Nyt on alkanut tulla liitoskipujakin tonne alapäähän, kai ne niitä on.

Tällasta tällä kertaa. Mukavaa alkuviikkoa kaikille!
 
IslandGirl mulla ne mielialat alko kunnolla vaihdella vasta joskus rv12-13 paikkeilla, meni kai vielä niin panikoidessa yms se alkuaika.. nyt tosin tuntuu hetkeksi ainakin tasoittuneen taas..

mä jännään taas ultraa.. se pitkään odotettu rakenneultra ois huomenna, ja mua pelottaa taas et jos siellä onkin jotain vialla, vaikka pikkunen potkiikin ahkerasti.. no, huomennahan sitä päästään taas kurkkaamaan :) <3

myymeli&pikku neiti 20+4
 
Tänään varasin ensimmäisen neuvolakäynnin. Sain ajan vasta maaliskuun alkuun. Olen silloin jo rv 10+1. Milloin teillä muilla on ollut eka neuvola? Tuntuu pitkältä ajalta odottaa, että saa jotain selvyyttä onko masussa todellakin joku asukas, kaikki kunnossa ym..
Muuten täällä kaikki hyvin. Flunssa vaan vaivaa, olo aika nuutunut. Vaikea kun ei oikein tiedä mitä lääkettä uskaltaisi ottaa flunssaan. Kova yskä aiheuttaa kipuja alamahassa. Toivotaan että flunssa alkaisi hellittämään..
 
Sinna78, mulla oli eka neuvolla viikolla 9. Aikaisemmin eivät olisivat aikaa varanneet, keskenmenoriskin vuoksi. Eri käytännöt varmaan eri neuvoloissa... Toivottavasti flunssa antaa periksi, lääkkeistä en nyt osaa sanoa kun ei ole tarvinnut ottaa.
 
Sinna78, mulla oli ensimmäinen neuvola jo viikkojen 6 ja 7 taitteessa - ja aikaisemminkin olisivat jo ajan antaneet. Mutta ainakaan meillä neuvolassa ei tehdä ultraa tai muita tutkimuksia, vaan se oli ainoastaan semmoinen juttuhetki. Ultrassa kävin sitten erikseen varmistamassa, että onko elonmerkkejä (ja olihan niitä!). Tai jos jotain epäilyksiä olisi ollut, olisivat kyllä sieltä neuvolasta lähettäneet erikseen lääkärille. Tsemppiä flunssan kanssa, kyllä nuo yleensä ohi menevät...

SysterP, onpa ihanaa, kun mies kannustaa ja ihailee kaikkien muutosten keskelläkin. Minäkin jo heti alkuun varoittelin miestä, että minua ei sitten saa alkaa kutsua "meidän mammaksi" - haluan raskaana ollessanikin olla hänen mielestään kaunis ja hehkeä ja seksikäs ja kaikkea muuta. No, eiköhän luontokin ole rakentanut niin, että nainen on miehen mielestä kaunis silloin kun on oikein "naisellisimmillaan". Isomahaisiksi ja -rintaisiksi lapsen synnyttäjiksihän luonto meidät tarkoitti! Itse odottelen mielenkiinnolla, milloin alkaa vartalossa näkyä muutoksia. Olen itse hoikka ja melko pienirintainen, joten onhan se ihan jännittävääkin saada välillä vähän pyöreämpiä muotoja! :)

Myymeli82, kerrohan rakenneultran kuulumiset - toivottavasti näkyi pelkkää hyvää!

IslandGirl, 7+6
 
Sinna78: mulla oli myös eka neuvola viikolla 9. Eikä siellä saanut oikeasti mitään varmuutta onko masussa jotain vai ei (tiiä onko sama käytäntö joka paikassa) mut täällä ainakin eka käynti oli vain yleistä löpinää, terveystietojen markkaamista lomakkeisiin yms. Neuvolatäti ei siis siinä vaiheessa vielä kuunnellut sydänääniä, en tiiä kuuluvatko ne edes..? Määräsi verikokeisiin ja siinäpä se olikin, lähdin turhautuneena pois hirmuisen lappukasan kanssa, eli aika tyhjänpäiväinen oli minulla eka neuvola kokemus. Toivottavasti saat siitä enemmän irti! :) Vasta ensimmäisessä ultrassa (np-ultra) sai tietää että masussa todella on pienokainen ja voi hyvin. Näin minulla mutta voi tosiaan olla eri käytäntö muualla. Mä olen yhden flunssan kärsinyt tähän mennessä raskauden aikana, enkä ole uskaltanut ottaa mitään lääkettä (oon tosi arka niiden suhteen) kuumaa juomaa ja lepoa, niillä talttui mun pöpöt :) Jaksamista sinne!
 
terkkuja rakenneultrasta! masussa kaikki hyvin ja kyllä se nyt vahvasti tytöltä näyttää, ihan niinkun mun olo on kertonut koko raskauden ajan :) pikku neiti on kehittynyt juuri niinkun pitää, ja sydän, joka on tarkemmassa syynissä mun lääkityksen takia, näytti sekin hyvältä eikä ollut mitään häikkää <3 onneksi. nyt voi sitten keskittyä pakkaamiseen ja muuttoon, siinä määrin tietty mitä on mulle ja pikkuselle terveellistä.. niinkun lääkärikin tänään sano, en saa sit kannella painavia ja muutenkin mahdollisimman vähän stressiä jne..

mulla oli muistaakseni eka neuvola viikolla 7. ja sehän nyt on sellanen jutustelukerta, kyseleevät terveydelliset taustat ja riskit ja ainoo konkreettinen mitä tekeevät on et mitataan paineet ja hemoglobiini.. ja käsittääkseni sydänäänet ei edes kuulu sillon vielä..

mulla onkin tänään ilta keskenäni. mies on pelaamassa, niinkun useimmiten tiistaisin. no onhan tietty noi elukat, mut koirakin vaan mököttää kun mies on poissa :D ihan kivaa välillä olla itekseen ja katella telkusta ihan mitä huvittaa jne :)

myymeli&pikku neiti 20+5
 
Wau Marge. Onnittelut pahoinvoinnin syystä. Olen seurannut vierestä yhden kaksosperheen elämää ja kyllä se siitä suttaantuu vaikka onhan tuo aika vauhdikasta ja raskastakin. Mutta ehkä siinä on kaksinkertaisen palkitsevuudenkin ulottovuus... Turvaverkot kannattaa kuitenkin aktivoida ettei ihan kokonaan väsähdä heti alkuunsa.

Kiva on ollut lueskella muidenkin kuulumisia. Ilmeisen tasaista kaikilla rintamilla - suurin hämmennys on ilmeisesti vähän laantunut itse kullakin(?)... Mulla kirjoitustauko selittyy myös samalla tavalla kuin IslandGirlilläkin
- oma mieli rauhoittui varhaisultrassa eikä raskaus pyöri ihan koko ajan mielessä. Ja sitten oman navan ympärillä pyörimistä:


Mulla oli tänään ensimmäinen neuvola-aika. Olen kamalan hämmentynyt tuosta laskettuaikajutusta ja viikoista. Viime viikolla vr-ultrassa sain arvioiduiksi viikoiksi 7 ja nyt tänään th kirjoitti korttiin, että viikkoja on 9,5. Ota tuosta nyt sit selvää... Vai menkikö tässä yhdessä viikossa hujauksessa kaksi? Kun kuitenkin alkio oli viime viikolla 10,5 mm pitkä, joka vastaa viikkoja 7. Laskettu oli kuitenkin lääkärin mukaan jo 7.9. ja tän päivän tyttösen laskujen mukaan 14.9. Ja vielä - jos viikkoja olisi muka 9,5 niin miten ihmeessä laskettu voisi kuitenkin olla viikkoa myöhemmin... En nyt oikein luota kehenkään. Onneksi tuo th-tyttö (hurjasti nuorempi siis kuin minä ja jotenkin vähän pihalla) ei ole mun varsinainen neuvolatäti vaan ilmeisesti saan ihan oikean tädin tai siis rouvan. En osaisi luottaa tuohon tyttöön mitenkään...

Jotenkin ristiriitaista valittaa tällaista kun kuitenkin olen neuvolan jälkeen kiukutellut noille esitteille ja härpäkkeille... Ahdistavaa kamaa. Kaikissa kuvissa ja teksteissä luodaan kuvaa eteerisestä ja hehkeästä äidistä, joka hellästi pitelee vatsaansa alasluoduin silmin ja jossakin taustalla haahuilee dresman-mies, joka hellästi koskettaa raskautettua vaimoaan olalle kuin osoittaakseen, että tässä ollaan yhdessä... Ja minua siis ärsyttää nuo kuvat suunnattomasti vaikka elämän heteroparisuhteessa ja vieläpä varsin onnellisessa ja harmonisessa sellaisessa. Miltä nuo vihkot, kirjat yms. tuntuisivat, jos odottaisin lasta yksin tai yhdessä naisen kanssa. Mä olen vähän järkyttynyt siis siitä, miten kapeaa kuvaa vanhemmuudesta noissa luodaan. Miten te olette ne kokeneet vai onko tämä nyt vain mun ylikriittistä nipotustani? Mua siis jotenkin pelottaa (näiden omien sairauksienikin takia) kaikki nuo äiti-myytit, joihin pitäisi mahtua. En mahdu niihin kuitenkaan ja se on selvä. Mutta mahtuuko kukaan?

Palatakseni kuitenkin takaisin "todellisuuteen"... Mua jännittää myös se, että nyt ei ole mitään oireita... Mites se siis meni? Millä viikoilla teillä oli oireet hellittäneet/kadonneet? Viime viikon perjantai oli totaalisen hurja päivä. Voin huonosti ensin koko päivän ja illalla kun yritin vähän syödä ei siitä tullut mitään. Hyvä, että ehdin pöntön päälle kumartumaan... Lopun viikonloppua käytännössä nukuin. Mutta siis sen jälkeen - ei mitään. Siis ei kertakaikkiaan mitään oireita. Kovasti syön koko ajan, mutta en oikeastaan tiedä teenkö sen sen takia, että tekee oikeasti mieli vai siksi, että olen nyt tottunut syömään koko ajan. Painoa on tullut jo yli 2 kiloa ajasta ennen raskautta. Vähän liikaa?
 
Onnea Myymeli82, ihana kuulla hyviä uutisia! Melkein tuli tippa linssiin itselläkin, olen onnellinen puolestasi :)

Mahis, musta tuo 10,5 mm kuulostaa aika paljolta seitsemälle viikolle. Itselläni oli varhaisultrassa viikkoja lääkärin arvion mukaan 6+5, kun sikiö oli 8 mm. Minusta tuntuisi loogiselta, että viikkoja olisi ollut enemmän. Sekavalta kuulostaa koko juttu, mutta ehkei tuolla kannata niin päätään vaivata. Ehkäpä saat selvyyttä asiaan sitten "oikean" neuvolantädin kanssa.

Noista esitteistä: Olen täysin samaa mieltä siitä, että ne luovat voimakkaasti tietynlaista kuvaa ja tietynlaisia stereotyyppisiä odotuksia, eivätkä huomioi erilaisuutta ja erilaisia tilanteita. Minua ärsyttää myös se, että ne jotenkin "tyrkyttävät" tiettyjä tunteita: "Nyt sinusta tuntuu tältä". Kaikki ovat kuitenkin erilaisia. Itse olen ehkäpä eniten tuohtunut siitä miesten osiosta (Vau-oppaassa, jos olette sen saaneet). Mielestäni se asettaa miehen pelkästään raskaana olevan kumppanin palvelijaksi (ja tarvikkeiden ostajaksi). Viimevuotisessa versiossa, jota siskoni luona selasin, sanottiin mm. jossain kohdassa suoraan, että "nyt sinun on viimeistään aika työntää omat tarpeesi syrjään". Ainakin minä haluan huolehtia myös mieheni tarpeista ja toiveista ja peloista ja jännityksistä, ja mielestäni hänellä on niihin oikeus. En odota, että raskausaika pyörii pelkästään oman napani ympärillä, vaan lapsi (ja raskauskin) on meidän molempien yhteinen. Mutta esimerkiksi tuo Vau.fi-opas on kaupallisin intressein tehty, ja siihen pitää suhtautua samalla kriittisyydellä ja varauksella kuin muuhunkin kaupalliseen viestintään.

Ja oireettomuudesta olen Mahis minäkin (taas kerran) aika jännityksissäni, en näköjään pääse tästä millään... Tuntuu, että varhaisultran jälkeisten 1,5 viikon aikana oireet ovat vaan vähentyneet koko ajan, vaikka näillä viikoilla niiden pitäisi ymmärtääkseni nousta kaikkein voimakkaimmiksi. Tiedän, että jokainen raskaus on erilainen (eikä mene sen stereotyypin mukaan, tässäkään asiassa! ;)) ja todennäköisesti kaikki on hyvin, mutta en voi mitään sille, että huolia ja epäilyksiä nousee mieleen. Tänä aamuna päätin, että soitan sille varhaisultran gynekologille mielenrauhani vuoksi - hän sanoi, että soittaa saa heti jos jokin mietityttää. Jos epäilevä olo ja jännitys jatkuu, käväisen sitten vaikka toisen kerran ultrassakin, 95 euroa mielenrauhasta ;) Todennäköisesti me Mahis nauretaan näille peloillemme jo muutaman viikon päästä, kun mukavan oireettomat raskautemme etenevät hienosti!

IslandGirl 8+1
 
Huh.. flunssakin alkaa vihdoin hellittämään. Tänään jaksoin jopa käydä pikku kävelylenkin koirien kanssa. Elämä voittaa taas :)

Tuosta oireettomuudesta.. Minullakaan ei pahemmin oireita ole. Aikaisemmin oli rintojen arkuutta ja etovaa oloa mutta nyt ei niitäkään. Pieni painon tunne vaan alavatsalla. Ollaanko tässä raskaana vai ei? No jospa niitä oireita ehtii vielä tulla :) Nyt rv 6+6.
Ajattelin käydä yksityisellä alkuraskauden ultrassa. Malttamattomia kun ollaan ;) Sitten ainakin saaa varmuuden että olenko raskaana vai ei.
 
Onnittelut odottajille!
Mä olen 36 v. ja la. on kuun lopussa 28.2. Tulin raskaaksi ensi yrittämällä mikä oli..hmmm..pienoinen yllätys, kun isukkikin on jo päälle neljäkymppinen :) Lapsi on molemmille ensimmäinen. Kaikenlaista on tullut elämässä koettua ja kokeiltua, mutta tämä matka viimeisen kahdeksan kuukauden aikana on kyllä ollut ihmeellisin ikinä! Nyt raskaus on jo siinä vaiheessa että joka hetki odottaa vain synnytyksen alkamista, maha on niin iso, kävely hankalaa jne. Aamulla sormet turvoksissa. Mutta kaikenkaikkiaan odotus mennyt todella hyvin ja toivottavasti synnytyskin menee.
Ihanan keväinen sää, upeaa aikaa odottaa lasta.
Onnea ja iloa kaikille tuleville äideille odotukseen ja synnytykseen!:heart:
 
Sinna78, ihanaa kun pääset vihdoin flunssasta...

Ja kiitokset Masupuulle loppuraskauden terveisistä! Toivotaan, että me alussa olevatkin pääsemme tuohon tilaan ajallamme :) On se vaan ihmeellistä, millaisia asioita ja muutoksia on seuraavina kuukausina edessä. Itse ainakin olen menneinä vuosina haaveillut kovasti paitsi lapsista ja perheestä, tosi paljon myös siitä, että saisin kokea raskaana olemisen ihmeen. Ja tästä se alkaa... Tosi paljon onnea sinulle loppuraskauteen ja synnytykseen!

Oireettomuuspaniikistani vielä sellainen päivitys, että soitin torstaina varhaisultran tehneelle gynekologille huolistani, ja hän pyysi sen enempää kyselemättä tai ihmettelemättä piipahtamaan maanantaiaamuna uusintaultrassa. Tsekataan nopsaan, että kaikki on edelleen kunnossa, ja menee vielä samaan hintaan! Liikkuttavan hyvää ja ymmärtäväistä palvelua häneltä! Uskon kyllä, että kaikki on lopulta ihan hyvin, mutta ihanaa saada asiaan varmistus ja huolet pois päiväjärjestyksestä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

IslandGirl 8+3
 
Kaipa minä tähän ryhmään kuulun :) Ensi kertaa äidiksi vuosimallia 1978 ja rv 15. Ensimmäinen kolmannes meni pelonsekaisin tuntein, koska keskenmenonpelko oli koko ajan läsnä. Onneksi nyt vähän helpottaa. Toisaalta mieliala vaihtelee tosi rajusti päivittäin. Välillä olen onneni kukkuloilla, välillä valtaa pelko ja välillä taas suru.

On tosi sääli, että tosi moni kaveri on vähentänyt yhteydenpitoa raskauteni myötä, koska suurin osa kavereista joko yrittää raskaaksi tai on juuri kokenut keskenmenon. Kaipa olen sitä ikäryhmää, että lapsenteko on ajankohtainen. Mutta luulisi ystävien pystyvän jakamaan ilot ja surut yhdessä. Onko samanlaisia kokemuksia teillä muilla?
 
Tervetuloa Amidala! :)

Mulla on myös sama kokemus tiettyjen ystävien kanssa. Tai oikeastaan yhden. Hän tuli kyllä raskaaksi, mutta ei sen jälkeen ole ottanut yhteyttä eikä vastaa viesteihin eikä puheluihin. Facebookissa silti näkyy toimivan. En tiedä mikä oikein on, harmittavaa silti. Tuntuu kuin en yhtäkkiä kelpaisikaan, vai liekö hänellä henkilökohtaisia ongelmia. Harmillista silti.

Onneksi olen tutustunut vähän paremmin muutamaan vauvan saaneeseen naiseen, ja tuntuu että ehkäpä se ystävyys tulee ajan kanssa. Tämäkin on niin pieni paikka, ettei ystäviä ihan joka kulmilta löydy. No, pääasia että tietää itse missä seisoo, ja ovathan monet vanhat ystävät tallella, vain pitkän matkan päässä tosin.
 

Yhteistyössä