Margelle onnittelut kaksosista ja pahoittelut pahoinvoinnista
kuulostaa kyllä tosi kurjalle, harmi että jouduitte sen häämatkan perumaan..Ei sitä lentomatkaa kyllä kestä jos noin pahan kuuloinen yökötys on päällä. Mutta Malesia on onneksi niin lapsiystävällinen paikka että voitte sitten jonkun ajan kuluttua mennä pienten kanssa! Siellähän lapsia arvostetaan ihan huisisti
Sen huomion tein että paikalliset eivät lastenrattaista perustaneet, kaikki pikkuiset kannettiin sylissä, vain turisteilla näkyi kärryjä.
IslandGirl, juu töitä ehtii sitten miettiä myöhemminkin, ainoastaan se nyrppii että osui just sillain edellinen työsuhde ja sitä edeltävä opiskelu että äitiyspäiväraha jää ihan totaaliminimiksi, jos en tässä heti nyt saa uutta duunia. Oman alan duunit on vähän heikoilla yleensäkin, ja niihin liittyy hankalia työasentoja, painavien asioiden nostelua ja ikäviä kemikaaleja.. Eli vähän niinkuin ei
Ja mulla ei anna oikein moraali periksi myöskään yrittää saada vakityötä niin että jättäisin kertomatta hakiessa, peittelisin koeajan ja sit naps ilmoittaisin hei mä jään kohta mammikselle :headwall: Aina ei mee just niinku luulis, mut ainakin on uutta jännää hienoo tiedossa :heart:
mahis, mulla on kanssa rintaliiviongelma, sporttitoppi nyt ainoa järkevä rintaliivivaihtoehto. Varsinkin kaarituet aiheuttaa ihan hirveen tuskan, ja ahdasta alkaa olla :kieh:
Mä en (ainakaan vielä) ole kauheasti lapsuuttani pohtinut, mut se johtunee siitä että olen faijan kuoleman jälkeen (vajaa viis vuotta sitten) jo lapsuutta miettinyt ja niitä kaikkia "traumoja" käynyt läpi. Olen sillain ihan sinut lapsuuteni kanssa, tiedän mitä itse haluaisin onnistua tekemään eri tavalla kuin omat vanhempani ja toivon vaan että osaan..
Kertomisesta, mutsi ja sisko ja mummi sekä miehen vanhemmat tietää, kun mä olen vaan niin huono himmailemaan asioita. Samoin kummitytön vanhemmat tietää kun en jaksanut alkaa keksimään hyviä syitä miksi kieltäytyä tarjotusta ruoasta joten jouduin sanomaan että paistatko mun halloumin oikein kunnolla kun oli pastöroimaton. Ja yks ystävä, jolle nyt vaan oli pakko kertoa, kun aina sille kerron kaiken
Ajattelin asian niin, että nämä ihmiset on niin läheisiä että kyllä ne huomais muutenkin jos huonoja uutisia jossain välissä tulee, niin ihan sama. Eipähän tarvi leikkiä että kaikki on ihan hyvin, jos ei kerta oo.
Eka neuvola on vasta ystävänpäivänä, onpahan sinnekin vielä aikaa. Ja eipä kait siellä edes mitään kauhian jännää tapahdu. Alkuraskauden ultrassa en oo ajatellut käydä, siellä se itu on tai sit ei. Mä vaan stressaisin sit jos ei ehti näkyiskään/ kuuluiskaan mitään, odottelen rauhassa ja kaikki selvinnee
6+4, joka päivä edistyy!